Luukku 22 - Jouluratsastus

Vaikka luulin, etten tänä vuonna pääsisikään jouluratsastukseen, toisin kävi! Pääsinkin sinne siis Jollylla, joten sunnuntaiaamu alkoikin herätyksellä. Kymmeneltä saavuin tallille ja sitten alkoikin heti kauhea tohina, koska en ollut mitään koristeita laittanut valmiiksi. Itselleni en laittanut muuta kun vähän joulunauhaa kypärään, sekä vähän punasta vaatetta. Jollyn toinen ratsastaja oli mukavasti ottanut paljon koristenauhaa, sekä hienot poronsarvet mukaan ja Jollysta saatiinkin aika korean näköinen! Vähän se puhisi ekan kerran martingaalinsa nähdessään, mutta muuten suhtautui varsin hyvin kaikkeen ylimääräiseen hörhelöön.

Jouluratsastus alkoi tasan yhdeltätoista, kun kaikki ratsukot oli valmiina. Yritin päästä melko alkupäähän jonoa, mutta ei ihan mun parin kanssa keretty, niin jäätiin sitten parin ponin perään, haha. Suoraan mun edessä oli kyllä hevonen, joka varsin hyvin sieti Jollyn perässä roikkumista. Koko ratsastus mulla meni siihen, että rauhottelin Jollya, pidättelin sitä, höpöttelin kaikkea, taputtelin sitä kaulalle ja yritin pitää paketin kasassa. Parin ekan käyntikierroksen ajan Jolly yritti aiheuttaa kaaosta ja yhdellä hyppy/pukki/loikallaan se saikin aiheutetuksi sekaannusta. En ollut kyllä ikinä nähnyt/tuntenut Jollya yhtä jännittyneeksi, hubertus ei ollut mitään tähän verrattuna. Ainoa asia mitä mietin oli vaan se, että pelkäsin sotkevani muiden ratsastuksen tai säikäyttäväni muut hevoset. Noh, ainakin pääsi käsilihakset koetukselle...

Vähän oli jännittynyt kaveri...

Tämmöstä kivaa päänvaivaa Jolly aiheutti mulle ja muille...!

En kestä tätä kuvaa :'D

Ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia tuntuivat tooosi pitkiltä, mutta niiden jälkeen pystyin vähitellen rentoutumaan ja hellittämään otetta. Edelleen sitä sai rauhoitella ja olla tarkkana, mutta ainakin sain vähän levähdettyä. Loput kymmenen minuuttia kuluikin sitten jo melko normaaleissa merkeissä. Varsin villi ratsastuskertahan se oli, ja mun rauhoituskyvyt pääsivät koetukselle! Noh, tätähän mä olen nimenomaan toivonut ja oli kiva saada vähän haastetta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulikin ehkä vähän liikaa, mutta hengissä selvittiin ja nyt ollaankin yhtä kokemusta rikkaampana. Toista ryhmää kuvailin itse jonkun verran, ja sen jälkeen olikin vuorossa glögi-, pipari- ja kakkutarjoilua. En kauhean kauaa kerennyt viipyillä, koska mulla oli kiire sieltä lähes suoraan setäni syntymäpäiville, mutta ehdin mä siitä mielettömän hyvästä kakusta nauttiakin! Varsin mukava ja hevosten täyteinen (illalla vielä audailuineenkin) päivä, tulihan sieltä se joulufiiliskin. Ratsastelut Leppävaarassa tältä vuodelta onkin nyt ohi, Audalle pääsen onneksi vielä pari kertaa!

Semmonen jouluratsastus mulla tällä kertaa! Mitä piditte postauksesta, jossa teksti oli vähän typistetty ja kuvia enemmän? :)