Masentava kisapostaus

Kirjotin aiemmin ummet ja lammet tämänpäiväisistä kisoista, mutta poistin koko tekstin ihan vaan sen takia, että saman sisällön voi tiivistää yhteen sanaan: kamalaa. Rata oli kamalaa. Mun ratsastus oli vähintäänkin superkamalaa. Videota katsoessa aloin itkemään, oikeesti, miten pystyy mennä noin huonosti? Noh, oliskohan viimein aika sille kouluvalmennukselle, jota mä en saa ikinä järkättyä... Voisinhan mä jotain pistää jännittyineisyyden, kiireen ja täysin vajaaksi jääneen verkan piikkiin, mutta olihan se aika kamalaa muutenkin. Auda oli enemmän siinä estekisamoodissa, tuollaista on meidän meno estekisojen verkassa, mutta siellähän ei tarvitsekaan mennä kaula kaarella. Muutenkin Audan käytöksessä olisi ollut kyllä parantamisen varaa, mutta ei kai mun ole varaa sanoa mitään. Ensi kerralla ei sitten voikaan muuta kuin parantaa, vai mitä? Btw, menin siis helppo C:2, sain prosenteiksi 59,77% ja sijotuin jaetulle viidennelle sijalle (kahdeksastatoista). Auda ei vaan voinut lähteä ilman rusettia, vaikka oltais ansaittu korkeintaan toiseksi viimeinen sija.

Kehtaankohan mä tätä videota edes julkasta. Antanee nyt silti mennä, näättepähän kaunistelemattoman totuuden.

Tuleeko teille koskaan fiilistä, että nyt ei kyllä onnistunut alkuunkaan? Että miten ihmeessä mä saatoin olla noin surkea? Jos teille on tullut, niin tiedätte miltä musta tuntuu nyt.

Ps. Pahoittelen masentavaa postausta, mutta eipä voi mitään :D

Puomeja ja muutoksia

Niin tosiaan aluksi ajattelin vähän kertoa eilisestä puomitunnista Desperadolla. Hmm, siitähän on tullut varsinainen vakkari, koko syyskauden nyt mennyt sillä! Meillä alkoi siis tosiaan estekausi, mikä tarkoittaa siis kahta/kolmea puomituntia, joiden jälkeen on sitten kaksi/kolme estetuntia. Yleensä estekausi mennään siis aina samalla hevosella, joten luultavasti menen sitten Desperadolla, vaikka oon kyllä useammankin estekauden aloittanut eri hevosella ja päätynyt sitten Londaan.. :D

Eilen oli siis eka puomikerta ja menimme koko tunnin oikeestaan samaa linjaa, eli kolme puomia, voltti väliin ja sitten toiset kolme puomia. Käynnissä nää oli tosi vaikeita (ainakin mulle) koska mun kevyt istunta on suoraan sanottuna olematon. En vaan oo koskaan oppinut istumaan kevyessä istunnassa (laukka vielä menee, mutta muut askellajit..), joten se tuotti mulle vaikeuksia. Muuten voltit meni ihan hyvin, Despis oli jo alkutunnista ihan super herkkä, vastaanottavainen ja liikku kivasti eteen. Niin erilainen, kun viime viikolla, jollon tunti meni ihan penkin alle... Askelmäärät puomien väliin ei nyt ihan mennyt yksiin, mutta pikkuvikoja, ei jäädä niihin jumiin!

Tässä näkyy siis tää tehtävä, eli puomit toisella pitkällä sivulla ja voltti tohon väliin!

Ravissa suju ihan ok edelleen, voltilla ei ulkoavut meinanneet mennä läpi, mutta puomit suju paljon paremmin. Ongelmia oli toki edelleen mun omassa istunnassa, mutta tulenkohan mä sitä koskaan oppimaan? Mentiin tätä samaa tehtävää siis eri suuntiin, ja vasempaan kierrokseen kaikki oli paljon vaikeempaa. Jossain vaiheessa otettiin sitten laukannostot mukaan, eli laukannosto voltin alussa ja toiset puomit laukassa. Tässä sekoilin askeleissa iha huolella, aina jäi takajalkojen väliin, kolauteltiin tai muuta semmosta. En siis vaan pidättäny tarpeeks, vaan annoin sen mennä tavallista isoa laukkaa, vaikka välit oli lyhyet. Viimenen kerta oli sitten varmaankin kaikkein paras.

Tämän jälkeen tulimme vielä laukassa pelkästään puomit, jotka oli kasattu kasoiksi. Väliin kuului saada kuusi askelta, joka oli Desperadolle vähän lyhyt. Ekat kolme(?) kertaa jäi viimenen puomi takajalkojen väliin tai muuten vaan kolauteltiin ne, koska taas lagasin noiden etäisyyksien kanssa. Ratsastaessa mä en yleensä ajattele mitään, ja etäisyyksiä katsellessa pitäisi. Niinpä mä yleensä vaan jään lagaamaan, enkä tee asialle mitään. Pitää ehdottomasti tehdä enemmän puomiharjottelulla etäisyyksien katsomista! Viimesellä kerralla sain vihdoin jotain aikaiseksi ja mahduttiin siihen väliin, jes! Tosi hyvä fiilis jäi tunnista, mielelläni Desperadolla hyppään, onhan siinä oma haasteensa. :) Tosin olin toivonut Jollya, mutta pääsenhän mä sillä jo ensi viikolla hyppäämään toivottavasti. ;)

Niin ja sitten tosiaan näitä muutoksia, eli vaihdan keskiviikon tunnilta taas pois jonnekin muualle, kiitos lukkareiden. Mulla loppuu siis ensi jaksossa keskiviikkosin neljältä, enkä tunnille kerkeä, ääh. Se jaksohan alkaa jo ensi viikolla, mutta skippaan ne valinnaisliikan tunnit, jotka menee tuohon estekauteen, koska en taas halua missata sitä, kuten viime keväänä. Sen jälkeen kuitenkin vaihdan jollekin muulle päivälle, joten saapa nähdä! Toinen asia on se, että keskiviikolle järkättiin nyt sitten virallisesti uusi estetunti 20-21. Vähän myöhäänhän se on, joten en kauhean usein pääse (= jos en saa kyytiä). Mutta helpompi ajankohta silti sinänsä verrattuna maanantaihin, jolloin en päässyt melkein ikinä. Tämähän on itse asiassa myös "ponivalkka", mutta tuskinpa mä siellä poneilla tulen menemään. :D Kolmaskin asia on, nimittäin ensi kuun meen Audalla sitten kolme kertaa viikossa, joten päästään treenaamaan vielä vähän enemmän. Saa nähdä miten ajan käyttö sitten jakautuu, mutta ainakaan näillä näkymin ei ole kokeita tulossa ensi kuussa kuin pari, joten eipä siitä stressiä!

Tästä tuli nyt vähän tylsä postaus, mulla olisi niiin paljon ideoita mielessä, muttei mitään aikaa oikein toteuttaa niitä! Mutta on tässä tulossa kuitenkin lähiaikoina muutakin kun vaan tämmösiä tylsiä postauksia...

Kirjotusmotivaatio katosi

Tämänkin tekstin aloittamiseen meni ties kuinka kauan, kun sitä tekstiä ei vaan lähtenyt tulemaan kuten yleensä. Mitäköhän nyt tän viikon aikana on kerennyt tapahtua, kun viimeksi viime sunnuntaina kirjottelin? Maanantaina ratsastelin Audalla ja olin ite tosi väsyny, joten ratsastus jäikin vähän lyhyeksi. Meidän meno paranee edelleen kerta kerralta ja nyt oon vihdoinkin saanut vähän istunnallakin ratsastettua ja siirtymiset paranee! Tiistaina menin vaan ilman satulaa (edelleen väsymystä ilmassa), mutta Auda oli tosi kiva ja mun kuvitellusta rennosta treenistä ei tullutkaan ihan niin rentoa. Mageeta ravia tuli ja siellä on niin paljon helpompi istua ilman satulaa kuin sen kanssa. :D Takapuoli ei tosin ole ihan samaa mieltä, mutta...

Keskiviikkona oli Lepukissa viikkotunti ja sain Desperadon ihan vain vaihteen vuoksi. Tämä kerta oli ehdottomasti meidän huonoin, en saanut koko tunnin aikana siihen hevoseen mitään tuntumaa, eikä se tullut kertaakaan kunnolla ohjan ja pohkeen väliin, kuten opettaja lopussa mainitsikin. Jatkoimme siis samoilla diagonaali, väistö, vastalaukka -teemoilla ja niistä jokainen oli ihan äärettömän vaikeita. Vasemmassa laukassa heppa vaan kuskasi mua oman mielensä mukaan, ikään kuin paeten mua. Yleensä osaan istua ihan rauhassa, enkä jää vetämään, joten siksi mua häiritsi, miksi se 'juoksi karkuun' kaikkia apuja. Hevosta todellakin häiritsi joku koko tunnin, kun alkukäynnit meni siihen, että se protestoi nostelemalla jalkoja ja yrittäen koko ajan rapsuttaa(?) itseään. Noh, enpä tiedä, mutta siinä meni se tunti. Ensi viikolla alkaa onneksi mun helpotukseksi estekausi!

Tän näköstä meidän meno oli pääasiassa... Huoh :D

Laukassa muistutettiin enemmän este- kuin kouluratsukkoa..

Mä en mitenkään käsitä miten meistä on voitu saada näinkin hienoja kuvia :D Kiitos siis Camillalle ja Tuulille, kumpi näitä sitten ottikaan?

Loppuviikko mulla menikin sitten konffisjutuissa, nyt on rippijuhlatkin vihdoin ohi! Torstaina oli kuvaus (jonka kyllä kusasin ihan huolella) ja harjotus, lauantaina sitten itse juhla. Riparihan mulla oli heinäkuussa, joten tää juhla oli melko myöhään. Kirkko ja kaikki sujui kuitenkin hyvin, sain paljon ihania lahjoja! Ylihuomenna ajattelin mennä Audan kanssa ottamaan vähän kuvia, saa nähdä minkälaisia niistä tulee, mutta varmasti tuun tänne jakamaan. :) Meillä on Audan kanssa nyt muitakin suunnitelmia ensi viikolle, nimittäin meidän toiset koulukisat lauantaina! Mennään luokkana taas ihan helppo ceetä, oliskohan ollut C:2? Saa nähdä mitä siitäkin sitten tulee. :'D Noh, ensi viikkoon! Postauksista en tiedä miten paljon tulee, nyt alkaa aikamoinen koerumba, ruotsin koetta, äikän koetta, enkun koetta, ussan eettisen analyysin palautus, blaablaa...

Kuulumisia

Ei oo taas vähään aikaan tullut kirjoteltua Lepuskista, vaikka materiaaliakin itse asiassa löytyy. Kahdella tunnilakin olen kerennyt käydä, ja ratsuina tutut Desperado ja Jolly. Despiksen sain keskiviikon normitunnille, jolloin teemana oli vähän väistöjä diagonaalilla, sekä loivia kiemurauria niin ravissa, kuin vastalaukassa. Desperado oli alkupuoliskolla hidas ja raskas ja en osannut yhtään korjata asiaa. Menimme siis diagonaalilla niin, että väistettiin aina takaosaa vähän ulos. Näillä diagonaaleilla ongelmana oli suoruus, kun heppa lähti painamaan aina uraa kohden, sekä tietenkin se, että se jännitty mun kädestä tosi paljon. Kyllä se sieltä jonkin verran parani, mutta ei merkittävästi. Loivat kiemuraurat oli ihan ok. Pääsääntösesti alkupuolisko oli kuitenkin aika kammottavaa, enkä saanut siihen mitään otetta ja tämän voittekin varmaan todeta videota katsomalla. :D



Tunnin toisella puoliskolla, välikäyntien jälkeen, se lähti toimimaan paljon paremmin! Pidin itse huolen siitä, ettei Desperado pääsisi painamaan, ja sehän olikin sitten tosi kevyt kädelle. Vastalaukoissa vasemmassa kierroksessa oli tasapaino-ongelmia ja oli tosi vaikea saada se hyväksi. Aina painoi sinne tänne tai sitten laukan rytmi ei ollut hyvä. Toiseen suuntaan vastalaukka sen sijaan oli paljon helpompaa ja Desperado oli tosi hyvä. Itse kiinnitin paljon huomiota istuntaan ja en ainakaan sitten nojannut eteen! Näiden laukkojen jälkeen ravissa Desperado oli ihan superhieno. Kerrankin päätin kunnolla alkaa työstämään sitä ja katsomaan minkälaista liikettä sieltä saisi irti. Vähän ehkä jäin sitomaan sitä edestä ja siksi etujalkojen liike ei päässyt parhaimmilleen, mutta kyllä se muuten oli tosi magee. Loppuraveissa venytti jälleen kivasti eteen-alas. Eiköhän tästä hevosesta saa vielä vaikka mitä kaikkea irti! ;)



Perjantaina oli vuorossa toinen niistä korvauksista, joita mulla tuli sairaana olemisen takia. Sain, ehkä vähän arvatenkin, Jollyn, joka oli yllättävän kiva! Edelleen olen sitä mieltä, että se on mielettömän vaikea ja en varmasti tule koskaan oppimaan sillä ratsastamaan, mutta on tässä edistystä ollut. Sain alkutunnista siihen jo kivan touchin ja vähitellen kankeuden poistuttuessa se alkoi rentoutumaan ja luottamaan mun käteen. Menimme pääosin koko tunnin omilla kentän puolikkailla, joilla lyhyet sivut pyöristettiin ympyränmallisiksi. Ympyräosalla piti asettaa ulos, mikä sopikin mulle paremmin kuin hyvin. Vasemman kierroksen ravissa Jolly rentoutu yllättävän paljon ja välillä sainkin sieltä irti jopa lähes hienoja askeleita! Se alko tuntumaan jo pikkasen normaalimmalta, tuntumaa pystyi ottamaan lisää ja apujen kanssa ei tarvinnut olla niin supervarovainen, koska se luotti jo sen verran. Mä voisin olla aika varma siitä, että ton eläimen hoitaminen vaikuttaa myös ratsastaessa, koska se luottaa muhun valmiiksi jo edes vähäsen, eikä kaikkea luottamusta tarvitse luoda sen yhden tunnin aikana. Enhän mä tätä ole hoitanut kovinkaan paljoa ja luottamusta nyt ole niinkään syntynyt, enkä ala väittämään, että olisin joku hevoskuiskaaja, mutta on sillä varmaan jokin vaikutus?



Puolen välin jälkeen alettiin ottamaan laukannostoja, mitkä olikin sitten ihan supervaikeita. Tai ei välttämättä se nosto (laukat ainakin oikeaan nousi vallan mainiosti), vaan se laukkaaminen. Jollylla kun se puolikas ympyrä sattuu olemaan noin kolme laukka-askelta, jolloin sitä ei kerkeä kovinkaan paljon työstämään. Olisi ollut myös mahdollisuus tehdä voltti, mutta ei se nyt niilläkään olisi kerennyt parantumaan, joten päätin jättää ne väliin. Nostoa ennen tehtiin loivaa väistöä (takaosa ulos) ympyränkaarella, mutta nämä väistöt ei kyllä onnistuneet sitten yhtään. Aina Jolly painoi jonnekin tai jännitty mun kädestä tai jotain, plaah. Vasemmalle tuli pari kivempää väistöpätkää, kun en vaatinut siltä niin paljon, mutta se sitten nosti aina väärän laukan. Jolly kun pääsee innostumaan ja ennakoimaan nostoja, niin mulla nyt ollut siinä kovin paljoa sanavaltaa. Taisin saada kai kerran nostettua ekalla kerralla sen vasemman laukan, haha. :D Lopuksi vielä ravattiin ympyröillä, jossa pääsin sitten vähän uudestaan rentouttelemaan sitä ja se laukannostojen aiheuttama epätoivo vähän laantu. Osasin mä ehkä sittenkin jotain! Jolly oli kuitenkin varsin kiva ja paljon parempi verrattuna aikaisempaan, ehkä mä joskus opin sillä menemään edes kohtuullisesti. :)

Ida otti meistä muuten parisataa hassua kuvaa ja ajattelin nekin nyt jakaa tänne, kun kerta Jolly-teemalla mennään :D

Oon mä kai vähän hullu

Mä hyppäsin sen valtavan mustan putken! Täytyyhän sitä hehkuttaa heti alkuun, mutta huhhuh... :D En olisi kyllä ikinä uskonut! No, mutta joka tapauksessa, hyppäsin siis eilen Audalla ja päädyttiin menemään taas maastoestepellolle, koska kentältä ja maneesista oli raahattu kaikki esteet pois. Alkuverkoissa Auda tuntu tosi kivalta ja tasaselta, noilla hackamoreilla se oli mun mielestä jopa parempi ratsastaa. Ei tainnut tosin hevonen vielä siinä vaiheessa tajuta, että pääsee hyppimään, koska yleensä alkaa jo alkuverkoissa villiintymään edes vähän. Yritin myös treenata pari kertaa siirtymisiä istunnalla, mutta argh kun se on niin vaikeaa. Siinä ainakin varsin mainio syy, miksi mun pitäisi päästä sen kanssa kouluvalmennukseen...!

Näytän ite tässä varsin kauheelta, mutta heppa oli söpö ja tää oli muuten mun mielestä ihana kuva! 

Verkkahypyiksi otin muutaman hypyn semmoselle pystylle, jonka halusin aluksi ihan pikkukorkeuteen ja sitten pari kertaa vähän isompana, koska eka kerta epäonnistu (kun jäin taas killumaan sinne jalustinten varaan, luulin jo että olin päässyt siitä yli Audan kanssa). Sen jälkeen otin yhen hypyn vielä pienehkölle okserille, vaikka Auda päättikin, että se este on vähintään metrin korkunen. :'D Sitten alotinkin hyppäämään jo vähän enemmän, eli tulin linjana tukki-sarja-okseri. Tukki ja sarja suju ihan ok, okserille tuli vähän tiukka kaarros, enkä oikein saanut sitä käännettyä, mutta kyllä me siitä selvittiin. :D Näiden jälkeen tulin kulman ja semmosen ihmeellisen pyramidimaisen kasan (sillä on varmaan joku nimikin, ihan oikea maastoeste?).

Kulmalle tultiin ihan hyvin, vähän juureen, mutta sitten tälle ihme-esteelle Auda stoppasi. Oli kuulemma kytännyt sitä aiemminkin, eikä suostunut hyppäämään. Noh, ei kun uusi yritys, mutta taas stoppi. Siinä vaiheessa meni vähän hermo, kun ei Auda oikeesti yleensä pelkää mitään, mutta sitten on nää tämmöset jotkut erikoiset. Kolmannella kerralla karjuntaa (haha, toimii aina) ja vähän raippaa, niin johan hyppäsi! Ja näin sitten kävi...



Itse lennähdin kauniissa kaaressa sieltä miten päin sattuu kaulalle ja oli aika lähellä, etten melkeen tippunutkin. :D Tulin vielä toisen kerran ja sillon saatiinkin vähän normaalimpi hyppy. Kävelin jonkun aikaa ja tulin sitten normiesteitä vähän isompana, oliskohan ollut 100cm-110cm kun loppujen lopuksi mitattiin. Eli siis okseri-sarja-toinen sarja. Feilasin kyllä jokaikisen lähestymisen, huhhuh! Lähestymisten kanssa mä lagaan valitettavan usein vieläkin. Jos nään ettei se askel osu, niin en vaan kerkeä päättämään, mitä tehdä asialle ja lopputuloksena aina huono hyppy, aargh. Tulin vielä uudestaan viimesimmän sarjan, koska en ollut saanut siihen hyviä hyppyjä ja tällä kertaa menikin sujuvasti. Audan hypyissä ei oikeesti näe mitään eroa, ne on aina yhtä isoja ja voimakkaita, oli este sitten 60cm tai 100cm. :D



Näiden jälkeen tulin vielä 'mulle jännittävämpiä esteitä', pitäähän sitä päästä pelosta yli! Tai no tämä ensimmäinen (leveä okseripöytä) ei kyllä itseä mietityttänyt oikeastaan, mutta onhan se aika massiivinen. Näin kuitenkin jo kaukaa, että askel sopii ja sitten vaan nautin. Hypystä tuli sujuva ja mikäs siinä sitten mukana killuessa. :D Ihan viimesenä päästiinkin mun 'kauhuesteeseen', eli siihen valtavaan kai 120cm kokoseen putkeen... Mä en ole oikeestaan koskaan tuntenut minkään näköstä pelkoa ratsastaessa, eikä tämäkään mikään pelko ollut, mutta varmastikin lähimpänä pelon tunnetta, mitä on ikinä ollut. Olin kuitenkin varsin luottavaisin mielin, koska oli mennyt siihen mennessä kuitenkin ihan hyvin. Askel tuli ehkä vähän juureen, mutta hyppy oli tosi kevyt ja tuntu ihan samalta kun kaikki muutkin. Mä selvisin siitä! Nyt saankin seuraavaa jännitystä odottaa pitkään, koska ton jälkeen aika moni asia tuntuu helpolta. Vaikkei tuokaan loppujen lopuksi ollut yhtään vaikea, turhaan olin jännittänyt. Se on Cajuksenkin sanojen mukaan oikeasti melko helppo, näyttää vaan niin massiiviselta kun se nyt on semmonen valtava. Mutta kivaa oli ja nyt on kyllä itseluottamus nousussa!



Mitä piditte postauksesta? Onko teillä mitään ns. ratsastuspelkoja vai ootteko tekin yhtä kaistapäisiä kun mä? :D

Ps. Nyt onkin tullut ratsastettua paljonkin, mutta valitettavasti aika arkipäivinä on hyvin rajallista, enkä ole postauksia kerennyt kirjoittaa/materiaaleja käydä ollenkaan läpi. Mutta viikonlopun aikana tulossa kuulumispostaustakin!