Kevään viimeinen estevalkka

Siitä olikin pitkä aika kun olin viimeksi ilman satulaa hypännyt, joten oli hauska pitkästä aikaa kokeilla! Beethowen olikin varsin sopiva vaihtoehto. Meillä oli siis kevätkauden viimeinen estevalkka ja meitä olikin oikein kiva porukka kasassa ja oli kyllä kiva tunti! Hypättiin siis jumppasarjoja ja mentiin aika yksinkertaisella kaavalla.

Alkuun siis vaan reippaasti eteen, mikä ei ollut Beethowenilla ihan niin helppoa kuin olettaisi... Se ei oikein tunnu menevän eteenpäin, mutta onneksi asia korjaantui esteillä, joista se innostui. Ensimmäisiksi verkkahypyiksi otimme kavaletin ja jumppasarjan. Dyykkasin kuulemma kavaletilla, mutta sitten jumppasarjalla myötäsin kädellä liian vähän. Vähän ristiriitaista? :D En yhtään osannut olla mukana Penan hypyissä, Jolly kun on aivan eri planeetalta. En ollut tottunut semmoseen hevoseen, joka ei singahda taivaaseen tai jonnekin muualle joka hypyssä. Jollylla on pitänyt aina mennä eikä meinata, mutta Beethowen taas menee ihan nätisti ilman turhaa paineistusta.

Tulimme sitten toisella pitkällä sivulla olleen jumppasarjan ja sitä ennen kavaleteista kasatun pystyn. Kuten aiemmin mainitsin, Beethowenilla ei tarvitse olla niin tosissaan kun mä sitten olin ja se vähän paineistui siitä. Niinpä haettiin oikeestaan ainoastaan rentoutta ja rauhaa. Välit oli tasavälejä, joten ne kävi vähän lyhyiksi ja puomitkin taisi kolahdella jossain välissä. Esteillä tää heppa tosiaan innostuu kivasti vaikka muuten onkin vähän hidas. Loppuun tulimme vielä nämä molemmat kavaletti-jumppasarja tehtävät yhdistettynä. Vähän mulla oli koko tunnin ajan mukautumisongelmia, joko johtuen ilman satulaa menemisestä tai sitten siitä, etten ole tottunut tollasiin pieniin hyppääjiin. Anyway, varsin hauska tunti ja hyvä fiilis jäi!

Meiän squad ;) ♥

Ja vaikken mitään viime lauantaista kirjoittanut niin lyhyesti voin siis kertoa että meillä oli kauden päättäjäiset tallilla, ja oli kyllä superhauskaa! Meidän viisi aivoa ja ruumis (haha) porukka vei taas pantomiimin ja ohjelmistossa oli myös tyypillinen pesisottelu. Kiitos vielä kaikille, oli aika mahtavaa! ♥

Istunnan kehittämistä

Perjantaina olikin varsin mukava päivä; koulua mulla oli hädin tuskin muutama turha tunti, sää oli mitä mainioin ja illalla pääsi vielä ratsastamaankin! Harmittavasti multa jäi torstain tehoestevalkka (taas...) pois, kun mulla oli teoriatunti. Kyllä, ajattelin hankkia kevarikortin... :D Helpottuuhan siinä tallimatkatkin, ettei tarttisi enää noilla busseilla sähellellä! Sitten kun pääsisi vielä kaikki kokeetkin läpi... Mutta takaisin aiheeseen, elikkä koulutuntiin Uganalla.

Olin mennyt parisen kertaa Uganalla aikaisemmin, mutta vaan jotain yksittäisiä korvaustunteja. Ainoa mielikuva, mikä mulla tästä hevosesta oli, oli helppouden ja leijumisen tunne. Alkutunnista tämä tunne ainakin karisi pois, kun heppa ei meinannut millään venyttää askelta ja kävellä reippaasti käynnissä, kun koko ajan rikkoi raville. Ohjat käteen otettaessa otin liikaa Uganaa ylöspäin, kun sitä piti vaan rentoutella pidempään muotoon. Heti kun annoin ohjaa ja pidin vaan pohkeen lähellä, niin kaikki helpottui huomattavasti ja huomasin kuinka paljon olin sitä kädellä paineistanut. Tommosen vähän herkkiskuumakallen kanssa ei tosiaan kannata lähteä paineistamaan tai koko homma lähtee käsistä, ihan kirjaimellisesti. :D

Tunnilla mentiin yksinkertaisesti suoraa uraa uran sisäpuolella ihan kaikissa askellajeissa ja saatiin keskittyä oikeestaan vaan istuntaan ja korjailemaan hevosten vinouksia. Uganalla ei käynnissä tai ravissa oikeastaan tullut kovin paljon esille vinouksia, vaikka se toki aika vino olikin. Sain siis rauhassa keskittyä siihen että pidin hartiat takana ja istuin suorassa. Oon äärettömän huono käyttämään mun vatsalihaksia keskivartaloa kannatellessa, teen kaiken työn vaan mun selkälihaksilla, jotka onkin sen takia aika lailla 24/7 jumissa. En oikein tiedä mitä asialle pitäs tehä, ei se useinmiten häiritse jos asento on luonnollinen, mutta Uganalla jotenkin jouduin tosi paljon tekemään töitä sen istunnan pitämiseksi.

Laukka olikin sitten aivan mielettömän vaikeeta. Joka kerta nostossa se lähti viemään mua ravissa ihan sata nolla kun edellinen lähti laukkaan, joten jouduin tekemään ympyrän ennen nostoa. Laukassa oli sitten helpompi pitää se ja vasempaan kierrokseen laukka olikin varsin miellyttävää. Edelleen se istunta oli vaikea pitää, mutta Ugana laukkasi rennosti ja kivasti. Oikeaan suuntaan sitten... No ei niin kivasti. Tai no ei ollenkaan kivasti. Se oli ihan järkyttävän vino ja en vaan millään saanut sitä suoristumaan.

Ravailimme pääty-ympyröillä jonkin verran keskittyen edelleen vaan eteenpäinpyrkimykseen ja tasaisuuteen. Uganan kanssa ei eteenpäin menemisessä ollut mitään ongelmaa, joten nuo ympyrällä vietetyt hetket pystyin oikeastaan vaan istumaan siellä tekemättä mitään. Siinä mielessä Uganahan on ihan täydellinen; menee minne pyydetään, tahdikkaasti, rennosti ja sillä on vieläpä kivat askeleet. Teimme vielä loppuravit oikeaan kierrokseen ympyröillä ja Ugana venytti kivasti eteen-alas. Ihan kiva tunti oli, mutta kuitenkin Ugana on vaan jotenkin pois mun mukavuusalueelta. Kuuluu ehkä vähän samaan kastiin Rasmuksen kanssa; periaatteessa helppo, rento ja kiva, mutta toisaalta ongelmakohdat on hyvin rasittavia korjata. En ehkä vakkarihepakseni haluaisi, mutta kiva tällein silloin tällöin mennä!

Seuranmestaruudet 2015

Tämän vuoden seuranmestaruudet on nyt ratsastettu ja kotiin ei tosiaankaan palattu tyhjin käsin! Varsin pitkästä ja tekemisen täyteisestä päivästä saattekin nyt oikein kilometripostauksen, haha.

Päivä alkoi mukavasti aikaisella herätyksellä sekä bussimatkoilla. Tallille saavuin vihdoin juuri suunnitellusti puoli kymmenen, ja ensimmäisenä oli vuorossa kisamaksujen maksamiset, hevosten numeroiden laittaminen (näihin semeihin haluttiin "isojen kisojen" tuntua, joten saatiin jokainen omat numerot hevosille!), harjaaminen, tavaroiden levitteleminen ja kamojen laittaminen. Tasan kymmenen oli radankävely. Ratsastin siis luokissa junioriestemestaruus (70cm tyyliarvostelu) sekä juniorikoulumestaruus (helppo B A 1). Meidän esterata oli tosi lyhyt ja helppo, yksi kolmen askeleen kaareva linja, muttei muuta hankalaa. Sarjallekin helppo lähestyminen.


Tuskasen näkönen oon :D

Sitten vaan heppaa (ja itseä) kuntoon ja jonkun ajan kuluttua kävelemään. Koska kisat oli nyt kentällä, oli verkka ponikentällä (enemmän tilaa, jes!). Jolly oli verkassa itse asiassa tosi hyvä, vähän se innostu esteistä, mutta tuli kuitenkin tosi hyvin takasin ja paikatkin osu hyvin. Lähdin luokassa ekana, joten pääsin sinne vähän pyörimään alkuun. Jolly oli esteistä syvästi järkyttyneen olonen, mutta ei se onneksi rataa haitannut! Lähtömerkki ja sitten se olikin menoa se. Juuri ennen kaarretta ekalle Jolly päätti lähteä vähän reippaammin menemään, mutta tuli onneksi melkein kiinni ennen estettä. Eka este hyvin, toka este hyvin. Linjan välissä oli pientä kiemurtelua ja kolmoselle juureen. Nelosestettä Jolly vähän kyttäsi, mutta pienellä rohkaisulla yli ja vitoselle kaarikin hyvin. Kutoselta seiskalle tämä lyhyt kolmen askeleen linja oli ahdas, mutta Jolly on niin ketterä, että puomit pysy hyvin ylhäällä! Vielä viimenen sarja ja jes, ei tyssätty siihen niin kuin aina aikaisemmilla kerroilla vaan puhtaasti koko rata! Olin kyllä supertyytyväinen, Jolly oli ollut aivan mahtava (selkeästi ulkoilma sopii sille paremmin) ja itsekin jaksoin ratsastaa.


Verkkaa


 Vielä enemmän iloa tuotti se, että oltiinkin pistein 74,25 kolmansia (joo eihän meitä ollut kun viisi, mutta silti!). Kommentit tuomareilta oli ihan ansaittuja; "Istunta voisi olla syvempikin tässä tapauksessa, olet hypyissä hyvin mukana, tarkkuutta käännöksiin, onnistuit pitämään laukan kohtalaisen ratsastettavana, hyvin "luovittu". Siististi ratsastettu, hyviä ratkaisuja, olit hyvin mukana isolaukkaisen hevosen hypyissä, mutkittelua, hyvin korjattu. Tasainen kokonaisuus vaikka välit olivat jäädä lyhyiksi, taitavasti ratsastettu, ratsastuksessasi on hyvä ajatus." Pronssinen mitali kaulaan ja valkoinen ruusuke matkaan! Sain itse asiassa myös vielä kannustuspalkinnon, eli "hyvä asenne ja taitava ratsastus". :D



Sitten luulin, että mulla olisi ollut aikaa, mutta eipä mulla ollut kymmentä minuuttia enempää. Niinpä söin nopeasti ja taas työn touhuun. Mulla ei ollut ollenkaan hoitajia, joten sain itse hoitaa kaiken (paitsi letityksen, thank god) ja siinä tulikin vähän kiire. Nooh, sitten heppa kuntoon ja kävelemään. Juuri selkään noustessa huomasin, että mun saappaasta vetoketju alkoi hajoamaan, hups. Mun saappaat ei nyt muutenkaan ollut mitenkään hyvässä kunnossa, mutta vetskarit oli vielä tähän mennessä toimineet...! Ei onneksi hajonneet sen enempää vaan kestivät loppupäivänkin. Anyway, verkka sujui ihan kiitettävästi, ei tullut mitään epätoivoa (paitsi vasen laukka, apua...). Sitten vaan radalle!



Tää kyseinen ratahan oli tosi helppo, lähinnä vaan kenttää ympäri ravailua ja kävelyä, pari erillistä tehtävää. Jossu meni pääsääntösesti tosi nätisti, tuntuma ei tosin ihan ollut tasanen ja esimerkiksi juuri se karmea vasen laukka ei onnistunut. Siirtymisiin oikeissa pisteissä sen sijaan kiinnitin huomiota ja saatiinkin siitä positiivista palautetta. Tuomarien kommentteja; "Erityisen miellyttävät ja valmistellut siirtymiset! Sujuva rata jossa poni (haha Josefine oli ilmeisesti poni :'D) kuulolla. Kanna käsi ja säilytä tuntuma vieläkin tarkemmin. Hevonen liikkuu energisesti, saisi liikkua rungon läpi, pätkittäin vinoutta." Toiselta tuomarilta sain prosenteiksi 66,1% ja toiselta 58,7% eri aika suuri hajonta. Lopulliset prosentit siis 62,4%, mikä oikeutti ykkössijaan! Sain kuin sainkin siis pokaalin takaisin koristamaan tietokoneen yläpuolella olevaa hyllykköä. ;)



Musat lähti taas, joten tässäpä tää olis!


Kerrankin voin kyllä sanoa olevani tyytyväinen, nää seuranmestaruudet tuntuu jotenkin aina onnistuvan. :D Raskas päivä, mutta oli myös palkitseva! Eikä seuranmestaruuksien tyypillinen mahtava sääkään pettänyt. ;) Ehkä tää kesä tästä pikkuhiljaa alkaa, parin viikon päästä ollaan jo lomilla!

Vakkariheppa hukassa

Huomenna (apua, nytkö ne jo on?!) olevat seuranmestaruudet tuottavat mulle vähän päänvaivaa, sillä ratsuvalinnoissa oli vähän sähellystä. Alunperin mulle ajateltiin Bonoa, mikä nyt ei ollut ehkä se kaikkein miellyttävin vaihtoehto, mutta olisin kuitenkin innokkaasti ollut yrittämässä. Bonolle tuli kuitenkin haava selkään, eikä sillä sen vuoksi voi ratsastaa ja sain valita kolmesta vaihtoehdosta itselleni ratsun kisoihin. Päädyin Josefineen, koska se oli kaikkein tutuin ja nyt alan vähän epäillä oliko se sittenkään niin hyvä vaihtoehto... En muistanutkaan kuinka vaikeaa sillä oli ratsastaa ennen kuin eilisellä tunnilla! Bono on Jossuun verrattuna tosi lähellä mun mukavuusaluetta, kun taas Jossu ponimaisine askelineen on kaukana siitä. Haasteita, haasteita!

Menin tosiaan eilen sitten sillä tuon ainokaisen kerran, jonka kerkesin ennen huomista kisapäivää. Viime kerrasta olikin vähän aikaa ja olinkin tosiaan ihan hukassa siellä selässä! Teimme tunnilla niitä juttuja, mitä siinä radassa on; pysähdyksiä, peruutuksia, loivia kiemurauria yms. Ratana meillä on siis helppo B saksalainen kouluratsastusohjelma A 1, joka on tosi yksinkertainen. Meille hyvä juttu, sillä noin yksinkertasilla tehtävillä onnistun ehkä pitämäänkin Jossun paketissa. Mähän oon kerran mennytkin Jossulla tän radan, mutta sillon kaikki näytti kyllä ihan kauheelta, joten odotukset on, että sen radan prosentit (56,96%) ylitettäisiin!

Alkutunnista Jossu oli kyllä aika kauhea ja tuskailin siellä sen kanssa, kun ei mikään tuntunut menevän läpi. Ton hevosen kanssa mulla ei vaan ole hajua mitä pitää tehdä, joko se menee hyvin tai sitten se ei mene. Suoralla uralla mä lopulta onnistuin saamaan sen joten kuten menemään pyöreenä, mutta heti kun lähdettiin tekemään mitään, niin koko paketti hajosi. Noiden isojen hevosten jälkeen tämmönen poni tuntu vaan niin vaikeelta...! Ihan kuin se ei liikkuisi mihinkään, mikä suurimmaksi osaksi varmaan olikin totta. Lopputuntia kohden mikään ei oikein muuttunut, asetukset toki tuli vähän paremmin läpi ja rentoutuhan se loppuraveissakin, muttei mitään sellaista suurta oivallusta. Nyt pitää vaan harjotella rata hyvin (etten unohtaisi sitä, kuten viimeksi Jossulla...) ja toivoa parasta! Ja vaikken oikein uskokaan "hyvään asenteeseen", niin aion kyllä yrittää parhaani ja katsoa sitten mihin se riittää. :)

Kuvisa kiitokset Sofialle!

Pitkin ohjin maastoilua

Pääsin vihdoin ratsastamaan, mutta vieläkin jäi kunnon koulutuuppailut sivuun, nimittäin lähdettiin tuolla tunnilla maastoilemaan. Itse en ole mikään suuri maastoilun ystävä, musta se on lähinnä tylsää. :D Sen takia kaipaan aina jonkun villimmän ratsun sinne, jotta jotain tekemistä löytyisi, mutta kuten voitte päätellä, mun ratsu oli kyllä kaikkea muuta! Bono voi yllättää ja joskus aikoinaan se oli jopa maastokiellossa sen takia, että heitti ratsastajat alas. Noh, mun kohdalla meno on kyllä ollut kaikkea muuta... Viime keväänä menin myös maaston Bonolla, joten odotinkin jo alkuravien perusteella, ettei tästä kerrasta tule yhtään erilaisempaa. Olihan se rentoa mennä pitkin ohjin, kun edellä olevat koittivat pitää ratsujaan joten kuten hanskassa! Toisaalta kyllä tylsää ja vähän mua huolestuttaa myös ensi viikolla olevat seuranmestaruudet, kun mulla ei tunnu olevan ratsua oikein kumpaankaan lajiin...

Mentiin lopuksi vielä takakentälle laukkailemaan, mistä Bono ei oikein innostunut...

Saija otti musta ja Jollysta myös pari kuvaa, kun olin harjaamassa tota mutakasaa ulkona. :'D

Entä te, tykkäättekö te maastoilusta?