Viimeinen kerta Nuuksiossa

...mutta ei siis suinkaan Audalla!

Nyt on vihdoin saatu kaikki kokeet hetkeksi alta pois, niin on aikaa keskittyä tähän blogiinkin! Auda siis muuttaa uudelle tallille Nummelaan, eli lähes puolet kauemmas. Tämä hankaloittaa ratsastusta jonkin verran, kun en ilman kyytiä sinne pääse. Näillä näkymin kuitenkin pääsisin edelleen jatkamaan kaksi kertaa viikossa, saa nähdä.

Nyt on alkanut jo selkeästi pimenemään, että heijastinloimikin on tullut tarpeeseen!

Tiistaina oli viimenen kerta Nuuksiossa Audalla. Tuntuu ihan hassulta, etten enää sinne jatkossa mene. Uusi talli vaikuttaa kuitenkin ihan kivalta, joten eiköhän sinnekin sopeudu. Uusia valmentautumismahdollisuuksia ainakin olisi luvassa, toivotaan parasta! Anyway, tiistaina menin peruskoulua ja meni ihan hyvin. Tein muutamia väistöjä ja sen sellasta, yritin saada Audaa paljon eteen. Sen kanssa on niin vaikeeta ylläpitää reipasta tahtia, kun se ei ole koulupuolella mitenkään erityisen omalla moottorilla toimiva. Lähiaikoina onkin tullut kiinnitettyä tähän paljon huomiota, sekä siihen seikkaan, että se poikittaa tosi pahasti takaosalla sisään vasemmassa kierroksessa. Laukka on ehdottomasti pahin, mutta yrittää se sitä muissakin askellajeissa. Väistöissä Auda kylläkin kulkee hyvin suorana, että niissä ongelmana on enemmän se eteenpäinpyrkivyys (tai siis sen uupuminen).


Kuvat ehdottomasti laatuluokkaa, maneesi + pimeä + ei-niin-ammattikuvaaja ei ole hyvä kombinaatio!


Loppuun tein vielä muutamia siirtymisiä, jotka olikin yllättävän pehmeitä! Mä taidankin olla vähitellen oppinut pois siitä äkkipikaisuudesta, joka on ollut ongelmana varsinkin siirtymisissä. Laukassa Auda oli ihanan rento ja kevyt, se on ehdottomasti Audalle se helpoin askellaji. Tekisi joka kerta vaan mieli pelkästään laukata, mutta kun ei sitä oikeen voi.. :D Auda oli joka tapauksessa kiva, rento, vaikkei erityisen liikkuva. Seuraavan kerran menenkin sitten vasta siellä uudella tallilla!

HIHS 2014

Pahoittelut tästä myöhässä olevasta postauksesta, mulla on ihan rehellisesti sanoen ollut älytön kiire ja työ kaikenlaisten koulujuttujen kanssa (ensimmäistä kertaa oikeastaan koko kouluaikana!) ja mihinkään muuhun en ole sitten jaksanut energiaa keskittää. Muitakin postauksia olen mielessäni kehitellyt, saa nähdä mitä kerkeän toteuttamaan.

Tosiaan, mä istuskelin Helsingin jäähallin katsomossa torstain ja sunnuntain, eikä kumpikaan näistä päivistä ollut pettymys. Jäähalliahan on arvosteltu aika suuresti, mutta en mä löytänyt siitä erityisiä miinuksia. Kylmä mulla ei tullut kertaakaan, ruokaa löyty ihan riittävästi ja expossa en paljoa edes pyörinyt, niinpä en siitä osaa oikein sanoa. Torstaina kului yhteensä yhdeksän tuntia katsomossa, sunnuntaina taisi mennä kahdeksan. Varsin hevosentäyteiset päiväthän nää oli, mutta mikään näistä minuuteista ei mennyt hukkaan.

Ajattelin toteuttaa tän taas perinteisellä 'nämä asiat kiinnittivät huomion' -tyylillä :)

Tää oli mun mielestä ehdottomasti paras uudistus, kun tota verkkaa pääsi seuraamaan! Ite kävin siellä siis torstaina kouluverkkoja katselemassa, sekä sunnuntaina pääluokan verkkaa katsomassa.

*Knock-out. Nää knock-outit oli mielenkiintosta seurattavaa, ja vaikka en edes tiennyt tulleeni katsomaan kouluratsastusta, olihan se kiva nähdä edes vähän! :)

Tää kuva on itse asiassa Sveitsin kansallishymnin aikaan otettu, mutta kuultiinhan sieltä Maamme-laulukin, kun tuon knock-outin voitti suomalainen!

Sonera tässä erikseen mainittuna, koska voitin Soneran arpomiskoneesta kaksi leffalippua, jotka tuli ehdottomasti tarpeeseen!

Nuo esterengit yms apulaiset toi mun mieleeni tontut, kun siellä ahkerasti raijas noita esteitä yms. :D Oliskin vielä ollut punaset liivit!

Perjantain voittajakouluheppa päätti vetästä oman shown :'D

Tää musta hevonen toi mun mieleen batmanin, mustine korvahuppuineen ja kiiltävine karvoineen, haha

Anna-Julia Kontio on yks mun ihailemista ratsastajista ja olisihan se (saavuttamaton, mahdoton, VAIN) haave olla joskus samalla tasolla.

Kiinnitin huomiota näihin KEP:in kypäriin, ja niitä löytykin monelta italialaisratsastajalta.

Vähän lyhyehkö postaus, joskus myöhemmin saatan tehdä vielä videon HIHS:istä, mutta nyt ei yksinkertaisesti ole aikaa. Pahoitteluni siitä, muutenkin varsin epäpanostettu tää nyt oli... Anyway, ketkä teistä oli HIHS:issä ja mitä piditte tästä uudesta paikasta? Ja tietenkin, mitä piditte postauksesta?

Lempiheppa

Kaikkea sitä olis kerrottavana, mutta jos nyt alotettais keskiviikon koulutunnista...

Estekauden jälkeen odotinkin jännityksellä, kuka sieltä listaan napsahtaisi. Olisiko se jälleen tuttu Desperado vai kenties ihan uusi ratsu? Ilokseni sain huomata siellä lukevan Dresman. Jotkut saattavatkin muistaa, että menin sillä viime vuoden lokakuussa, itse asiassa lähes tasan vuosi sitten ekaa kertaa, kun se Lepuskiin saapui. Sen jälkeenhän menin sillä vielä pari kuukautta, kunnes meidän meno loppui siihen. Oon oikeestaan koko ajan siitä lähtien haaveillut saavani mennä sillä, mutta ei vaan ole sattunut kohdalle. Niinpä olikin mahtavaa päästä pitkästä aikaa taas kokeilemaan! Vähän oli ennakkoluuloja, koska se on vinoutunut (entisestään...) tän vuoden aikana ja välillä näyttänyt huonolta ja pelkäsin, ettei se olisikaan yhtä kiva kuin viimeksi.

Selkään istuessa alkufiilikset oli tosi erikoiset, "tällä on niiin outo liike", "ihan hassu", yms. Pitkin ohjin se paino tosi paljon ulkopohjetta vasten, eikä millään meinannut ottaa sitä läpi, joten saikin aloittaa työskentelyn heti ihan kunnolla. Ohjat käteen ottaessa se oli kuitenkin ihan yhtä kiva, kun olin muistellutkin. Dresman on vaan jotenkin niin mun hevonen, edes vuoden jälkeen se ei tuntunut yhtään vieraalta. Ja kerrankin sain kokea sen, miten hevonen tunnin aikana paranee, koska mullahan käy usein toisin päin, kun lopussa sitten lähtee liika yrittämään. Nyt pyrin pitämään sen mahdollisimman simppelinä, ja koska tunnillakaan ei oikein tehty mitään (mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin), toimi taktiikka hyvin! Keskityttiin tosi paljon istuntaan ja sainkin tunnin aikana ainoastaan kolme ohjetta; istu enemmän istuinluiden päällä, aktivoi takajalkoja välillä lautasten päälle raipalla napauttamalla ja tee ulko-ohjalla pidätteitä. Kyllä sitä yleensä enemmän tulee neuvoja, mutta enpä tällä kertaa kovinkaan paljon saanut. :D Oli kuitenkin kiva mennä vähän itsenäisemmin vaan fiilistellä, kun kerta noinkin helpoilla ohjeilla suju hienosti.

Ravissa aluksi oli vähän hakemista, jäykkyyttä ja rentouden tavoittelua. Toiseen suuntaan (oliskohan ollut vasen?) se lähti kuskailemaan mua pikkasen ja vetokisassa rupesin miettimään, että se on kyllä hevonen joka voittaa, jos tälle linjalle lähdetään. Niinpä päätin vaan rentouttaa käden, pitää ulko-ohjan ja tehdä yksittäisiä pidätteitä. Heppahan rentoutu alta aikayksikön! Dresman toimii kyllä niin yksinkertaisilla avuilla, siellä ei tarvitse paljoa tehdä. Mitä vähempi, sen parempi. Sain keskittyä paljon vaan istuntaan, ja siihen, että käsi pysyy tasaisena. Helppohan se oli pitää, kun ei mitään tarvinnut oikeastaan tehdä, kun ihan pieniä puolipidätteitä! Tollastahan sen pitäisi varmaan normaalistikin olla? Laukassa olikin sitten ihan eri asia... Ziisus, sehän se vasta kamalaa olikin. :'D Laukattiin siis vaan uraa myöden ja siitähän ei kyllä tullut mitään. Vasen oli ehdottomasti pahempi. Se oli niin vino, raskas ja vei mua kun märkää rättiä. Yritin laukassa myös samaa taktiikkaa, kun ravissa, mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Jos hellitin ohjasta, se painu vaan alemmas ja alemmas luotilinjalta. Jos taas pidätin, se nojas kaks kertaa kovempaa vastaan. Niinpä koitin vaan tavoitella tiivistä istuntaa ja koittaa siten hidastaa sitä. Noh, eihän siitä mitään tullut, mutta totta puhuen, se ei haitannut mua ollenkaan.

Se jopa välillä ryhty vähän kantamaan itteään, sitte lisää takajalkoja nii jees!

Oikeaan kierrokseen laukka oli vähän helpompaa, sellasta, että se ehkä muistuttikin laukkaa. Laukassa kädet sitten lähti seikkailemaan ties minne, vaikka muutoin pyrin pitämään ne tasaisina. Laukan jälkeen ravissa sai ottaa pari rajumpaa pidätettä, että ravista tuli taas normaalia. Välikäyntien jälkeen teimme siirtymisiä (pitkän sivun keskeltä viisi metriä käyntiä), ja nää onnistu tosi hyvin. Alkuun siirtymiset oli töksähtäviä, koska mä olin liian nopea ja raju pidätteiden suhteen. Mun pitäisi oikeasti opetella olemaan vähemmän hyökkäävä, ihan kaikilla hevosilla! Anyway, vähitellen siirtymisistä tuli tosi kivoja ja pehmeitä. Ravissa Dresman oli kevyt ja rento, takaosaan toki vielä lisää voimaa ja aktiivisuutta, mikä siltä vähän puuttuu, niin tostahan tulee ihan sika hyvä! Lopuksi tehtiin vielä pari laukannostoa käynnistä ja ne nyt ei oikein onnistuneet, mutta eihän se haittaa, tunnista jäi tosi positiivinen olo ainakin itselleni. :) Sainkin kehuja istunnasta, mikä on tosi hyvä juttu, koska se on välillä ollut huonontumaan päin!

Videota on oikeestaan vaan laukasta, joka olikin se kamalin osuus...

Hupsis, tulipas pitkä stoori. Dresmanista vaan innostuin kirjoittamaan, koska se on niin super, haha. :D Toivottavasti tää positiivinen mieliala välitty sinnekin!

Ps. Audalla oon mennyt useemmankin kerran ja HIHS:issäkin on jo käyty. Jotain postausta kenties näistä tulossa, katotaan kun HIHS:iin meen vielä su uudestaan ;)

Raaauhassa

...oli ehdottomasti päivän sana. 

Meillä oli siis Lepuskissa estekauden viimeinen(?) estetunti, ja sain ihan odotetusti Jollyn. Tällä kertaa hypättiinkin sitten jo vähän enemmän jopa esteitä, mikä oli toki ihan kiva. Alkuverkattiin vapaasti vaan molempiin suuntiin, yritin lähinnä pitää käden tasasena ja saada Jollya jonkin verran eteen. Verkkahypyt (= hypyt noin kymmenen senttiä korkeille ristikoille) otettiin erilaisilla tehtävillä. Aluksi oli ristikko - kahden puomin linja - ristikko. Tän mä sössin ihan totaalisesti, lähin aivan liian reippaasti ratsastamaan sen sijaan, että olisin vaan antanut sen rauhassa mennä. Ristikolle tuli ihan hyvä hyppy joo, mutta vähän liian räjähtävä alkuun, sitten puomilinjalla sekosin ja mentiin se puoliksi ravissa ja puoliksi laukassa. Vika ristikko ok.



Tokalla kerralla meni paremmin, käytännössä vedin tasasesti sitä suusta, mutta ainakin meni rauhassa. :D Linjan väliin saatiin jopa se haluttu viisi askelta, mikä oli ihme. Ongelmana kuitenkin muutamassa hypyssä tunnilla oli se, etten uskaltanut pitää loppuun asti vaan heitin kaiken tuntuman pois ja sillä tavalla sekotin Jollyn päätä. Niillä kerroilla, kun rohkeasti pidin sen, niin tuli hyvät hypyt vaikka olisikin tullut vähän lähelle. Pari kertaa taasen sekoilin ja sitten tuli niitä puolikkaita askelia. Toinen suuri ongelma olikin sitten laukanvaihdot.



Tokalla kerralla kaikki esteet oli nostettu jopa pystyiksi. Tämänkin kerran feilasin ihan huolella ja ratsastin sitä liian reippaasti. Jollyn valtava laukka vaan hämää, enkä mä oikein vielä hahmota, kuinka isoa se oikeasti onkaan. Sillon, kun luulen ratsastavani normaalia laukkaa, se kasvaakin aivan liian isoksi ja esimerkiksi tuo neljän laukan väli jäi meille lyhyeksi, ja sinne tuli niitä puolikkaita askelia. Kommentteja sainkin monta kertaa, että "mikä ihmeen kiire sulla oikein on", "rauhassa, ihan hitaasti vaan", "pidä, pidä, pidä", "älä heitä sitä ohjaa pois". Videolta katsoessa huomasin ehdottomasti tän ongelman. Uskalla pitää ne ohjat.

Tulinkin sitten vielä monta kertaa uudestaan noita yksittäisiä pystyjä ja linjankin kerran. Ympyröitä jouduin sinne väliin tekemään, kun laukat ei vaihtuneet ja sitten en saanut tarpeeksi nopeasti pidätettyä. Jollya on vaan niin kamalan vaikea saada kiinni, kun liian nopealla kädellä se rupeaa "panikoimaan", mutta hitaalla, tasasella kädellä en saa tarpeeksi nopeasti sitä kiinni. Harjotusta, harjotusta. Loppujen lopuksi sainkin kivoja ja hyviä hyppyjä näille esteille ja linjallekin sain sen neljä askelta. Viimesellä kerralla tultiin vielä vähän isompana (eli toisin sanoen 70-80cm). Alotin tän kierroksen taas mahdollisimman rauhallisessa tempossa ja niinpä ekalle esteelle hyppy oli vähän hidas, mutta muuten ihan hyvä. Okserille tultiin ihan juureen (taas sen takia että päätin heittää ne ohjat pois!!) ja niinpä se etupuomi putos. Linja oli hyvä ja vika hyppy hyvä. Oma istunta esteellä tosin aika mielenkiintonen, kun Jollylla käytän mieluummin lyhyttä myötäystä (muuten se hyppää jonnekin taivaaseen), niin sillon mun on hankalampi päästä mukaan.



Kiva tunti oli jälleen, Jolly on vaan yksinkertasesti ihan mahtava! Se on todellakin hevonen, jolla mä toivon pystyväni jatkamaan. :) Mites teidän syksyn hyppytreenit on sujuneet?

Taitoa vai tuuria? [kisat]

Ensiksi haluan sanoa, että Jolly oli ihan mahtava, se ei olisi voinut käyttäytyä paremmin! Olihan nää kuitenkin herran ekat estekisat (ainakin täällä Suomessa, Belgiassa se on ilmeisesti hypännyt enemmänkin) ja tuntien säheltämiseen verrattuna se oli ihan super. Mentiin siis tosiaan megapieni luokka, 50cm, koska 70cm tyyliarvostelu ei houkutellut. :'D Ihan hyvä ratkasuhan tää oli ja mielummin haluan hevoselle hyvän ekan radan alle, kun ruveta heti ahnehtimaan liikaa.

Kattokaa miten sulonen korvahuppu! ♥

Mun luokka oli päivän ensimmäinen, mutta koska ratsastin vasta toisessa verkkaryhmässä, oli mulla paljon aikaa radankävelyn ja verkan välillä. Rata oli arvostelulla 367.2, eli perus kaksi vaihetta, mutta toiseen vaiheeseen lähetään vasta uudella lähtömerkillä. Se olikin ehkä ihan hyvä Jollyn kanssa, niin sai nollattua tilanteen. Vihdoin sitten koitti oma verkka, jossa en oikeestaan tehnyt muuta kun näytin sille esteitä ja ravailin ja laukkailin reippaasti eteenpäin. Jollylta ei ainakaan energiaa puuttunut, ja ilosesti se katteli kaikkialle. Käyttäyty kuitenkin tosi hyvin, ei säikkynyt mitään tai jumittanut kulmissa vaan meni ihan hyvin kaikkialle, iso väkimäärä ei selkeästikään haitannut tätä heppaa. Se taisi oikein iloita siitä kaikesta huomiosta. ;) Verkkahypyt (jotka otettiin ristikolle, pystylle ja okserille) suju ihan hyvin, ja sainkin paljon osviittaa siihen, miten ratsastaa radalla. Eli siis pohkeet kiinni, istu tiiviisti ja käsi tasasena. 

Lähdin meidän verkkaryhmän viimesenä ja jouduinkin vähän odottelemaan. Vihdoin sitten oma vuoro tuli ja ihan hyvillä mielin lähdin radalle. Jännitti vähän, lähinnä Jollyn puolesta, mutta mulle jännittäminen on vaan positiivinen juttu. Sillon menee paljon paremmin! Anyway, ravailin vähän ja sitten alkutervehdys ja lähtö. Ekalle pidin pohkeet tosi hyvin kiinni ja Jolly hyppäsikin vähän kaukaa. Tokalle sain yllättävän hyvän tien, vaikka siinä oli verkassa ollut vähän ongelmaa (kun se oli siis ollut verkkaesteenä). Kolmoselle kaarre oli vaikea, mutta pääsin sujuvasti linjalle. Vedettiinkin se hienosti kolmella laukalla sen neljän sijasta, mutta kun sillä on niin iso laukka. :D Sujuvasti meni! Mulla oli väärä laukka esteen jälkeen ja oli vähän sählinkiä, mutta se kerkesi vaihtua just ennen vitosta. Kutonen, seiska ja kasi hyvin. Ohoh, eka vaihe selvitetty! 

Sen jälkeen oli kyllä vähän väsymystä ittellä ilmassa. Nooh, käyntiin siirtyminen vaan ja tilanne nollataan. Sitten uusi lähtömerkki ja uusi laukannosto. Ysieste oli sama kuin kasi oli ollut ja se suju ihan hyvin. Koko uusinta meni pääsääntösesti hyvin, mutta kahdelletoista (eli sama kun kakkonen) tuli sähellystä, kun laskeuduttiin väärässä laukassa, enkä kerennyt vaihtamaan ja sitten jyrkkä kaarre tuli nopeasti. Jolly olisi kuitenkin mennyt nuo vaikka paikaltaan, joten sillä ei ollut niin merkitystä. Viimenen linja vielä kolmella laukalla (tällä kertaa ihan tietoisesti) ja sitten olikin rata ohi! Toisessa vaiheessa ajattelinkin jo vähän aikaa, kun oli siihen asti mennyt niin hyvin. Jolly oli kerta kaikkiaan super, se on niin esteheppa! Kerrankin voin kyllä sanoa olevani tyytyväinen myös omaan ratsastukseen, toteutin tosiaankin ne mun verkassa kehittelemät päämäärät. Ens kerralla sitten vaan isompiin luokkiin. ;)

Voitettiinkin sitten loppujen lopuksi tuo luokka, haha. :'D Pitkästä aikaa taas voitto sen ikuisen kakkossijan sijasta! Tän vuoden kisat onki menny ihan uskomattoman hyvin, liekö ollut sitten taitoa vai tuuria? ;) Toivotaan etten nyt sitten manannut ensi kisoihin kamalaa epäonnea!