Vähän parempaa

Sunnuntaina oli mun kolmas kisaviikonloppu putkeen - ja nyt tuleekin sitten hetken tauko! Kyseessä oli siis elokuun kisat Lepuskissa, ja menin 70cm taitoarvostelu Jollylla. Radassa oli teknisiä osia - kavaletteja ympyröillä ja raviin siirtyminen. Ainoa mikä mietitytti, oli nuo kavaletit, joita Jolly ei oikein kunnioita. Tunneilla vedellään yleensä ensimmäiset pari kertaa kavaleteista läpi ennen kuin saan hepan kasaan ja nostelemaan niitä jalkoja. Verkassa Jolly tuntui melko samanlaiselta kuin keskiviikkona, jolloin olin mennyt sillä estetunnilla. Eli rauhallinen, mutta jähmeä pidätteiden suhteen. Ihan hyvin, kontrollissa tultiin esteillä, mutta esteiden jälkeen se ei meinannut millään tulla takaisin. Ihan ok fiiliksillä menin radalle.

Rata alkoi siis yksittäisellä kavaletilla ympyrällä, joka sujui itse asiassa tosi hyvin. Sain laukan pyöriväksi ja ponnekkaaksi, eikä me vyörytty vaan kavaletista läpi. Linjalle mentäessä en oikeastaan muuttanut mitään (vaikka monen hevosen kanssa pitäisi tuon pienen kavaletin jälkeen hieman lisätä vauhtia), koska Jollyn peruslaukkakin on väleihin aivan liian iso. Ei kuitenkaan tällä kertaa ollut suurta ongelmaa, nää tekniset tehtävät välissä oli hyviä, sain rauhotettua Jollyn aina joka kerta ennen isompia esteitä, eikä se mennyt semmoiseen "kisakaahotus"-moodiin. Linjan jälkeen oli tämä vaikeampi kavalettisarja, jolle Jolly ihmeellisesti sai jalkansa mahtumaan ja ponnisti oikein kivasti irti maasta. Se selkeästi tsemppaa aina kisoihin!



Rata jatkui raviin siirtymisellä, jonka meinasin unohtaa ennen kuin rupesin tiirailemaan esteiden numeroita ja tajusin, mikä seuraava tehtävä olikaan. Sarjalle Jolly tuli tosi epäröiden ja pelkäsin että se kieltää, mutta tyypillisesti yritin vaan olla mukana ja vähän antaa pohjetta, jolloin Jolly rohkeasti meni molemmista osista yli. Laukkaympyrälle mun piti taas vähän rauhoitella sitä, ettei tällä kertaa oltaisi sitten menty kavaletista läpi. Kaarre onneksi rauhoitti sitä tarpeeksi ja jälleen Jolly ponnisti oikein kunnolla ja varoi osumasta kavalettiin! Toinen linja olikin sitten vaikeampi ja lähdin aluksi sillä ajatuksella, että Jolly ottaa väliin varmaan neljä (viiden sijaan), mutta tajusin sitten että se ei millään onnistuisi sujuvasti, kun Jolly oli tavallista rauhallisempi. Niinpä rajumpia pidätteitä ja sitten mahtui viides askel mukaan. Ja vielä loppuun kavalettisarja, joka tuotti tällä kertaa enemmän hankaluuksia ja olin ihan varma, että me teilataan vähintään yksi niistä, mutta kas kummaa, eipä teilattu!

Ei tuo rata nyt mikään huippusuoritus ollut, mutta ihan suht tasainen ja siisti. Sarjalla näkyi enemmän epävarmuutta ja väleihin sai keskittyä tosi paljon. Tyylipisteitä saatiin kuitenkin yllättävän paljon ja ne riittikin niukasti nelossijaan. Ruusuke olisi tietenkin ollut omiaan piristämään päivää, mutta ei tuo nelossija ole lainkaan hassumpi Jollyn kanssa! Jatkuvasti me kehitytään ;)

Keskeytti.

"Ratsukko keskeyttää radan"

Mites siinä niin kävi? Aloitetaanpa ihan aamusta...

Kaikenlaisia ajatuksia mulla olisi teille jakaa, mutta aloitetaanpa viime viikonlopun ulkopuolisista koulukisoista. Lähdettiin siis tehovalkkalaisten kanssa Punametsään koulukisoihin ja itse menin Desperadolla. En tosiaan kauheasti ollut kerennyt treenata, muutama ratsastuskerta alla ja ei yhtään rataa, joten vähän kokeilumielellä lähdettiin sinne. Päivä oli pitkä - aamulla puoli kahdeksan maissa olin tallilla letittämässä ja hoitamassa heppaa kuntoon. Startattiin pihasta ysin aikaan ja oltiin paikan päällä sitten ajoissa puoli kymmenen aikaan. Mun starttihan oli vasta neljältä iltapäivällä, joten pitkä kuusituntinen odotus oli tiedossa! Aika meni kuitenkin suht nopeasti, itse kun olin Desperadon ainoa ratsastaja niin hoidin hevosta aika paljon yksin, vaikka onneksi mukana olikin ahkera avustaja Teresa. ;-)

Oman startin lähestyessä vaihdoin pikkuhiljaa kamat hevoselle ja itselleni ja suuntasin kävelemään. Tässä vaiheessa Desperado alkoi tuntumaan tosi jännittyneeltä ja verkkaan menin aikamoisen räjähdysherkkä hevonen allani. Desperado ei ollut oikein millään tunnilla tuntunut todella hyvältä, joten mulla ei ollut oikein minkäänlaisia eväitä tuohon verryttelyyn. Vaikka Despis olikin jännittynyt, niin se oli sinänsä ihan ratsastettava ja liikkui kuitenkin suht hyvin eteenpäin. Tein verkassa opettajan opastuksella voltteja, lävistäjiä, lisäyksiä sun muuta mitä ratakin (HeB:0) sisälsi. Aivan liian pian koittikin jo mun vuoro... Radalle menin rauhassa kävellen ja yritin näyttää Desperadolle kaikki jännät kulmat. Se suostui varsin hyvin menemään kaikkialle, vaikkakin edelleen hyvin jännittyneenä. Sitten tuli lähtömerkki ja siirryin raviin, jossa tämä sytytyslanka syttyi sitten palamaan. Tunsin vaan kuinka hevonen keräsi itseensä painetta ja yritin vaan istua rauhassa ja rentona satulassa, etten itse paineistaisi sitä. Kääntyessäni keskihalkaisijalle tervehdykseen ensimmäisen kerran, päätti se sitten sinkaista aivan muualle. Nooh, voltti perään ja uusi yritys. Eihän siitäkään mitään tullut, mutta kolmannella kerralla oli sitten pakko mennä ja käynnin kautta päästiin alkutervehdykseen.

Sen jälkeen Desperado oli kerta kaikkiaan hirveän tuntuinen. Mulla oli sellanen fiilis, että olin avaruusaluksen kyydissä ja odotin vaan milloin se laukaistaisiin. Jokainen askel enteili lähtömerkkiä taivaaseen ja niinpä pompin satulassa ainakin metrin korkeudelle ja koitin pitää itseäni (ja siis heppaa samalla) rauhallisena. Mitään keskiraveja sun muita en edes yrittänyt, halusin vaan päästä maaliin ilman mitään ylimääräistä. Nooh, eihän tästä ollut toivoakaan. Ensimmäiselle voltille käännyttäessä Despis sai ihan ihme kilarit jostain, mutta itse sitten tyynen rauhallisesti yritin jatkaa matkaa. Toinen keskiravilävistäjä päästiin ilman ylimääräistä, kuten voltti ja kolmikaarinenkin. Ylimääräisellä tarkoitan siis sitä, että pysyttiin tehtävässä ja linjoilla, mitään en sano siitä että niistä olisi hyviä pisteitä saatu rennon letkeästä menosta, ehei... Ravilävistäjällä sitten Desperado päätti taas räjähtää käsiin, ja tästä kohdasta saatiin paperiin varmaan 0 (en paperia siis koskaan hakenut, jos sellaista edes oli), koska en käyntiaskeleita saanut mahtumaan näihin laukka-sivuloikkien sekaan. Matka jatkuu - keskikäynti pätkä pysyi onnellisesti käynnissä. Laukannostossakaan Desperado ei vielä räjähtänyt, vaikka olin vähän sitä pelännyt. Hetken iloa ei kestänyt kauaa, nimittäin pitkällä sivulla juuri ennen volttia paketti levähti käsiin totaalisesti. Se taisi sitten itselleni olla viimeinen pisara, nimittäin huusin opettajalle "Haittaaks jos mä keskeytän?" ja niinpä keskeytin radan. Eipä ole sellaista tullut koettua ennen.. :'D

Tästä se kaikki lähti...

Tää on varmaan kaikkein koomisin kuva meistä... :D

Ai eikö nää laukkavaihdot muka kuuluneet ohjelmaan?

Olisinhan mä toki voinut radan jatkaa loppuun, mutta en kokenut siitä olevan minkäännäköistä hyötyä kummallekaan osapuolelle. Koko rata oli siihenkin asti ollut tahtojen taistelua ja pahimassa skenaariossa oltaisiin loikittu aitojen yli häiritsemään jonkun verkkaa tai jotain muuta yhtä typerää. Tunsin koko radan ajan, ettei se olisi siitä mihinkään muuttunut. Hevonen oli ihan läpimärkä, itse olin vaan lähinnä huvittunut. Ettäs menin sitten noin ratsastamaan. Noh, ei se sinänsä haitannut, en mä suuria ollut odottanutkaan. Verkassa työstin Desperadoa vielä jonkin verran, että saatiin se edes vähän kuuntelemaan.

Kai Despis oli vaan mennyt ihan paniikkiin siitä että joutui yhtäkkiä yksin radalle tai jotain(?) vaikka onhan se tosin radoilla ennenkin yksin ollut. Noo, mitä tässä jälkiviisastelemaan, nyt meni näin. Huomenna toivottavasti parempi onni Jollyn kanssa kisoissa! 

Paluu arkeen

Siitä taitaakin olla jo melkoisesti aikaa kun tämänkään tekstiruudun aukaisin (jos ei eilistä lasketa). Mikä on ollut syynä? Viime päivät on menneet aivan älytöntä vauhtia, ensiksi oli viikko lomaa vielä jäljellä ja nyt onkin jo kolme koulupäivää mennyt. Konetta en ole paljon kerennyt avata, kun illat on menneet kavereiden kanssa, asioita hoidellessa tai tallilla. Yllättävän vähän itse asiassa tallilla, tälläkin viikolla jäi ratsastuksia välistä sairauden ja koulun takia. Nyt alussa en halua olla oikeastaan mitään tunteja poissa, mutta katsotaan lukuvuoden edetessä jos otan enemmän vapautuksia ratsastuksien takia, kun kolmospalkki osuu juuri tuon estevalmennuksen päälle. Paluu arkeen on itselleni ollut ihan hyvä herätys, kesällä kun en oikein mitään saanut aikaiseksi. Voisinkin nyt näiden kolmen päivän perusteella sanoa, että ehkä näistä seuraavista kolmesta vuodesta on tulossa ihan mukavat vuodet!

Entäs sitten ratsastukset? Lepuskissa ollaan treenaamassa ulkopuolisiin koulukisoihin, joissa menen itse Desperadolla HeB:0'n. Lepuskissa on itse asiassa omatkin kisat parin viikon päästä ja niihin olen ilmottautunut 70cm tyyliarvosteluun, jos vaan varasijoilta pääsen mukaan. Desperadolla on siis yllättäen tullut nämä kolme ensimmäistä ratsastustuntia mentyä, suoraan sanottuna en oikein tiedä mitä mieltä olisin. Vasta laukkojen jälkeen olen saanut siihen jonkinlaista touchia, mutta sitä ennen ei oikeastaan mitään. Desperadohan on tosi hieno hevonen ja sillä olisi vaikka minkälaista liikettä näyttää ja kouluradoillakin olisi upea hevonen, ellei sillä välillä lähtisi vähän homma lapasesta tai sitten hyytyisi. Itsehän en ole yhtään rataa hepalla mennyt, mutta olen muilta kysellyt kokemuksia. Että vähän tällein kylmiltään mennään ensi viikolla niihin kisoihin!



Tunneilla ollaan tehty aika perusjuttuja, siirtymisiä (jotka alaspäin ovat muuten aivan karmeita Desperadolla, kun itse jään liikaa ohjaan kiinni ja se vetää sitten kaksi kertaa kovempaa takaisin..), väistöjä (joissa Desperado painaa aina johonkin suuntaan) ja laukkaa ympyröillä. Kovin kaksiset fiilikset eivät siis ole, ja videota katsoessa totesin että voisihan sitä kenties alkaa ratsastamaankin jossain vaiheessa. Videota en nyt tähän laittanut, koska en jaksanut ja totta puhuen en tiedä haluaisinko edes näyttää sitä. :D En yleensä välitä, minkälaista materiaalia tänne laitan, mutta nyt halusin lähinnä videot jättää itselleni opetukseksi ja katsotaan sitten mitä ensi viikolla saan aikaan. Ei se meno mitenkään järkyttävää ollut, mutta lähinnä itse näytän siltä, etten tekisi yhtään mitään. Kenties ratsastustaidotkin kesälomalla, niin kun mun aivot tuntu olevan ensimmäisellä pitkän matikan tunnilla... Tänään tapahtui kuitenkin ryhdistäytyminen ja ensi viikosta on kyllä tulossa tosi aktiivinen viikko kaiken kaikkiaan!

Mites on teiltä sujuneet paluut arkeen? Kaipaisitteko vielä lomaa, vai riittikö se jo?

Santahamina Horse Show

Kaikennäköistä on ehtinyt tapahtua tässä sitten sen jälkeen kun kuukausi sitten kirjoittelin viimeksi! Postauksiakin odottelisi tuolla materiaalejaan... Ratsastamaan en ole päässyt itse asiassa montaakaan kertaa, Audalla olen mennyt ja sitten Lepuskissa Desperadolla on tullut treenailtua ensi viikolla olevia kisoja varten. Niistä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa! Koulukin on ehtinyt alkamaan ja lukio onkin sitten ihan eri juttu kuin yläaste, joten katsotaan miten se vaikuttaa näihin ratsasteluihin/blogin kirjoittamiseen. Vaikka itseäni kyllä aina ärsyttää ne, jotka valittaa koulun vievän aivan liikaa aikaa ja ei ehdi mitään; itse puhun lähinnä ajankäytön jalosta taidosta. Toki omalla kohdalla voin sanoa, etten kouluun ole uhrannut kahta ajatustakaan yläasteen aikana, joten ehkä eri ääni kellossa vuoden lopulla. :'D Mutta kyllä sitä pitäisi ehtiä kaiken minkä haluaakin, joten eiköhän postaustahti parane jälleen nyt kun materiaaleja saan käyttöön.

Mutta takaisin tämän postauksen aiheeseen eli Santahamina Horse Show'hun, jossa tänään olin Audalla. Alunperin ilmottauduin siis vain ensimmäiseen luokkaan, eli 60cm, koska Auda on ollut esteillä hieman epävarma nyt lähiaikoina.

 Aamulla oli herätys aikaisin, jopa 4.30 ensimmäinen, tosin torkkua painoin vielä pari kertaa. :D Lähdettiin kuudelta ruokkimaan ja hoitamaan Audaa tallille ja seitsemältä about lastattiin heppa ja käytiin vielä hakemassa yksi poni vähän matkan päästä ennen kun päästiin matkaan. Mielenkiintoista oli ajella sieltä Santahaminasta sotilasalueen läpi, itse kun en ollut koskaan käynyt! Paikalle saavuttiin suht ajoissa, joten meillä oli siinä luppoaikaa jonkun aikaa. Kymmeneltä nousin kuitenkin selkään ja suuntasin verkkaan. Verkassa Auda oli yllättävän jännittynyt, hyppi ja pomppi ja pyöri, otti kipinää kaikista ja kaikesta, eikä rentoutunut sitten millään. Aikani sitten epätoivoisesti pyörittyä todettiin, että on parempi mennä vähän sivumpaan ympyrälle ravailemaan ja johan rauhottui! Siinä sen sai nopeasti paljon rennommaksi, niin että touhuun tuli taas jotain järkeä. Sen jälkeen pääsin ottamaan verkkahyppyjäkin ja nekin oli ihan suht hyviä. 

Tämmösiä söpöläisia laidunsi siinä sen ponin vieressä, aww :3 ♥

Radalla ei kerennyt kauheasti pyöriä ennen lähtömerkkiä, joten en kerennyt niitä esteitäkään Audalle näyttämään. Ekalle esteelle tultaessa aistin pientä jännitystä, mutta sen jälkeen homma lähti kyllä sujumaan ihan entiseen malliin. Monet hypyistä tuli aika juureen, mikä tolla korkeudella oli ehkä parempikin. Mun olisi pitänyt muistaa jäädä odottamaan, eikä liikaa 'ajaa' Audaa niille esteille niin oltaisiin saatu siistimpää menoa. Toisessa vaiheessa en edes viitsinyt lähteä aikaa yrittämään, koska halusin vaan siistin ja tasaisen suorituksen. Pohjakin oli toisessa päädyssä vähän pehmeää, juuri nimittäin ne toisen vaiheen kaarrokset oli siellä. Niinpä maaliin tultiin puhtaalla suorituksella ja sijoituksesta en sitten tiedäkään.

Koska 60cm oli mennyt sen verran hyvin, päätettiin että voin jälki-ilmottautua kasikymppiin. Niinpä odottelin hetken, kävin kävelemässä radan, koska se oli muuttunut jonkin verran ja sitten takaisin selkään ja verkkailemaan. Jälleen verkassa Auda oli tosi jännittynyt, vaikka se oli muuten kerennyt jo rentoutua. Menin taas sivumpaan omalle pienelle voltille rauhottelemaan sitä ja auttoi onneksi tälläkin kertaa. Verkkahypyt oli vähän mitä oli, mutten turhaan halunnut ottaa liikaa hyppyjä. 

Radan ensimmäinen hyppy oli hyvä, mutta tokalle tultiin juureen. Tällä radalla tuli ehkä enemmän huonoja hyppyjä johtuen varmaan siitä, että nyt itse olin vähän turhan luottavainen ja toisessa vaiheessa jo enemmän kunnianhimoinen. Tolla korkeudella kuitenkin Auda onnistui jalkansa nostamaan puhtaasti yli kaikista ja saatinkin nollatulos. Se riitti (kauheasta ratsastuksesta huolimatta) kolmanteen sijaan, vain niukat puoli sekuntia toisesta sijasta! Palkinnoksi sainkin tosi hienon pronssisen merkin, jossa oli Suomen armeijan vaakuna. Hauska idea, sopi hyvin teemaan! Paikkana toi Santahamina oli mulle uusi, mutta tosiaan tosi kiva tapahtuma oli ja kaikki sujui hyvin. Audan omistaja lähti Audalla sitten vielä radan jälkeen opastetulle maastokierrokselle Santahaminan metsiin, tosi kiva idea sekin! Muutenkin paikalla oli paljon väkeä ja niin ponitalutus kuin panssarivaunuajelukin oli hyvin suosittuja. Itse en ehtinyt kovin paljoa siellä ylimääräistä aikaa viettää, kun lähdettiinkin pikaisesti maastolenkin jälkeen takaisin tallille. Tosi kiva paikka kuitenkin ja kivat kisat, vaikkei lähtijämäärä päätä huimannutkaan!

Onko joku teistä käynyt tuolla Santahaminassa kisaamassa/muuten vaan? Mitä tykkäsitte paikasta? :)