Tosiaan, tänään menin ehkä vähän extempore, mutta korvasin yhden äitini tunneista. Päädyin siis hevostunnille ja ratsukseni sain jälleen Londa. (Jolla menin siis viimekin kerralla, kun hevostunnilla olin) Gramaanit jouduin sitten ottamaan, itse en ole ihan niiden ystävä. Omasta mielestäni silloin ei oikein pääse kunnolla ratsastamaan ja työstämään hevosta, kun turpa vedetty kiinni ryntäisiin. No, näillä kuitenkin mentiin.
Ilma oli kyllä mitä parhain, koko maneesissa tuuli ja humisi, lunta tippuili ties mistä ja seinät rapisivat. Hevoset ja ponit (toisella puolella) olivat ehkä vähän virkeänä. Londa on luonteeltaan vähän säikky ja moni on sieltä tullut jopa alas, joten oletin sen tekevän jotain. Ainoastaan ratsastamalla kunnolla sain sen pysymään ihan käsissä, eikä lähtenyt lainkaan. Pari kertaa ainoastaan jännittyi ja silloin, kun eräältä hevoselta tippui ratsastaja ja hevonen alkoi villinä laukkailemaan. Muuten oli tosi kiltisti, vaikka muut vähän hötkyilivät!
Teimme eräänlaista salmiakkikuviota, sivujen keskeltä toisen sivun keskelle. Suoralla uralla vähän väistöä ulos. Onnistui ihan ok, vähän jäin vahingossa kiinni sisäohjaan, kun painoin niin älyttömästi kädelle. Koko lopputunniksi menimmekin pääty-ympyröille (tai voltin kokoisiksi ne välillä meni) ja siellä sitten oltiin. Londa meni ihan kivasti, vaikea sanoa mitään kun oli sidottuna. Sain kuitenkin tämän ansiosta kiinnitettyä erityistä huomiota istuntaani ja videoltakin näkee. Istun kerrankin suorassa, enkä sellaisessa inhottavassa etunojassa, joka on vähän poneilla ratsastamisesta tullut. Sen askeleet vaan on jotain niiin ihanaa, että voisin istua siellä vaikka vuoden! Ehkä te sitten videolta näätte paremmin, miten meni.
Otettiin muuten pari kuvaa Silveristä ihan tänne blogiin, että näkisitte vähän millainen otus kyseessä. :)
Kuten huomasitte, ei nyt ole mennyt ihan putkeen, mutta onneksi on tullut uusia ilon aiheita! Ei sillä, ettenkö vieläkin surisi Iineksen kohtaloa, mutta olen päättänyt jatkaa eteenpäin. Ensimmäinen asia: tallillemme tuli uusi poni, Silver-niminen kimo connemaraponi, korkeudeltaan lähes Iineksen mitoissa, 148cm. Kuten arvelinkin, minulle tarjottiin ponia hoitsuksi ja hyväksyin tarjouksen. Silveristä kuvia heti, kun niitä kerkeän ottamaan, mutta todella suloinen otus on kyseessä. Hoitopäivät pysyivät samoina, eli keskiviikko, perjantai ja lauantai. Silveristä enemmän kirjoitan, kunhan olen poniin kerennyt rauhassa tutustua. :)
Toinen ilonaihe oli eilispäivän tunti! Sain tunnille siis Fabiennen, jolla olen nyt muutaman tunnin putkeen mennyt. Alkutunnista oli vähän hakemista, ei oikein mikään mennyt kunnolla läpi. Yritin kovasti käynnissä ja ravissa saada apuja läpi, mutta kun ei niin ei. Teimme keskiympyrää niin, että sen sisällä osa teki pienempää ympyrää ja niitä sitten vaihdettiin lennosta. Tehtävä ei ehkä ihan onnistunut omalta kannaltani, mutta kuitenkin niin tai näin.
Teimme myös laukkatyöskentelyä näillä samaisilla ympyröillä, hmm, no parannettavaa löytyy. Lopputunnista alkoikin meno sujumaan jo paljon paremmin. Menimme harjoitusravia ja sitten pitkän sivun alusta sellainen ihme loiva lävistäjä lyhyelle sivulle ennen puoliväliä. (Ehkä joku tajus?) Diagonaalilla piti tehdä ravissa lisäys. Tässä vaiheessa Fabienne oli aivan älyttömän hyvin tuntumalla ja peräänannossa, jossa pysyikin koko lopputunnin. Sain tuntuman pidettyä myös lisäyksissä, koska välillä vahingossa olen heittänyt ohjan pois. Sain lisäyksistä kehuja, vaikka ne eivät mitään superräjähtäviä ollutkaan. Fabienne toimi kuin unelma!
Teimme ihan lopuksi vielä muutaman avon käynnissä ja ravissa, jossa itseltäni sattui ulkopuoli unohtumaan, mutta sekin sitten korjautui. Fabienne pysyi koko avojenkin ajan täysin rentona ja sain keskityttyä hyvin vähän rempsahtaneeseen istuntaani. Loppujen lopuksi avot onnistuivat ihan kivasti. Vähän eteen-alas, missä Fabienne ei venynyt kovin hyvin vaan huomasin sen väsähtäneen kun alkoi ohjaa tempomaan, pohkeen avulla korjautui. Oli ihan huipputunti, kerrankin koulutunti tuntui oikeasti onnistuneen! :)
Hoitoponini Iines menehtyi tänään ohutsuolen kiertymään. En vain yksinkertaisesti pysty ymmärtämään tätä. Kaipaan sinua ikuisesti, opetit minulle paljon <3
Tässä siis lupaamani kisapostaus - vaivoin sain tälle toiselle koneelle ladattua kaikki tarvittava ja ainekset jopa videoon radasta. Lyhyesti sanottuna näin alkuun, rata meni sanotaanko täysin penkin alle, mutta Iines oli silti super! Infoksi kaikille kilteille Anonyymeille, jotka haluaisivat niin mielellään kertoa mikä on vikana ratsastuksessani tai missään muussakaan, olkaa kilttejä ja jättäkää nämä kommentit ihan valmentajalleni.
Menin siis ensimmäisen 80cm ratani, aiemmin olen mennyt vain 70-80cm ja senkin tyylikkäästi hylyllä. Iineksellä en kuitenkaan olisi 60cm saanut mennä, koska tallillamme on systeemi, että samalla ponilla ei saa mennä pienempään luokkaan, kuin missä on sijoittunut. Näinpä ilmottauduin tähän luokkaan. Verkassa Iines oli aivan super, innokkaana menossa, aika pitkänä tosin ja vähän ryhtiä tulisi saada, mutta muuten hyvin. Verkkahypytkin onnistuivat todella hyvin ja pääsin hyvin mukaan hyppyihin yms.
Valitettavasti lähdin viimeisenä, joten jouduin odottelemaan melko kauan, mikä ei ollut mikään hyvä juttu. Rata oli älyttömän vaikea, eikä luokassamme tullut kuin yksi puhdas rata ja vain kaksi pääsi uusintaan, joista toinenkin hylättiin siellä. Viimein oma vuoroni tuli ja lähdin. Ensimmäiselle esteelle ponnistuspaikka ei osunut kohdalle ja hypystä tuli melko eksoottinen, mutta poni pelasti! Toiselle esteelle tuli aika pitkänä, muuten hyvä. Kolmannelle tultiin aivan vinossa ja neloselle tuli tosi juureen. Ratani parhaimmistoa oli varmaankin seuraavana vuorossa oleva vitoselta kutoselle kaareva linja. Todella useat olivat tässä kohdassa menneet kutosen ohi, joka on täysin ymmärrettävää. Jos ei vitosella ole 100% varma, minne on menossa, on peli menetetty.
Sain kuitenkin hyvän linjan tästä, mutta seiskalle tuli täysin oiottu tie, eikä hypystäkään kovin kummoinen. Kasisarjalle Iines kielsi, täysin omasta syystäni. Ei ollut kunnolla pohkeen ja ohjan välissä ja eteenpäin pyrkimys oli vähän lopahtanut. Uudelleen sitten sama juttu ja päästiin ekasta yli ja sarjan tokalle osalle tuli melko iso hyppy, josta jäin jälkeen, koska en uskonut Iineksen hyppäävän. Siinä sitten koitin roikkua mukana ja mielessä kävi varmaan sataan kertaan, että noni, tässä tää nyt oli ja nyt mä tipun. Keksinkin sitten jossain vaiheessa, että kappas ihmettä, mähän en täältä alas tule ja jollain ihmeellä pysyinkin Iineksen selässä! Tiedän, ettei tainnut ponille olla ihan miellyttävintä, mutta koittakaa itse olla samassa tilanteessa, siinä vaiheessa ette kerkeä kauheasti mitään miettimään, täytyy vain toimia.
Rata oli ohitse - kahdeksalla virhepisteellä päästiin, mutta hyväksytty tulos kuitenkin! Tulin vielä opettajan pyynnöstä sarjan uudestaan, mutta Iines kielsi ensimmäisellä kahdella kerralla - ja ihan ymmärrettävästä syystä. Emme kuitenkaan halunneet jättää epämiellyttävää kokemusta ja tulin vielä, tällä kertaa "jap, jap, jap!" - kannustusten kera, jolloin Iines uskalsi hypätä yli ja pääsimme tulemaan hyvin.
Tällä kertaa ei ihan putkeen mennyt, sijoitus taisi kuitenkin olla jotain 6/12, koska rata oli niin vaikea. Olen tyytyväinen poniin, mutta en itseeni lainkaan. Harmi, että hyppäämään pääsen vasta jonkin ajan kuluttua, mutta koitan päästä uudestaan tuohon rataharjoitukseen, jotta pääsisin jälleen korjaamaan virheitäni. Tyytyväisellä ja iloisella mielellä kuitenkin ollaan! :)
Eli oon tosi pahoillani tauosta, joka nyt on ollut (ja joka tulee jatkumaan), mutta valitettavasti tietokone rikki, ja kaikki kuvat yms, tiedostot siellä, enkä jaksa tällä mitään kirjoittaa, joten postausta saatte odottaa.. Sunnuntain kisapostauksen kirjoitan kuitenkin, koitan saada pari kuvaa ladatuksi koneelle sen takia, joten silloin ainakin postaus ! :)
Pääsin nyt onneksi sitten tähän rataharjoitukseen, vaikka vieläkin vähän kipeänä ollaan. Iineksellä menin sitten, ja kyseisellä ponilla varmaankin sitten ensi kisoihin, jotka ovat parin viikon päästä.
Iineksestä moni lukijoista varmaan tietääkin, kyseessä siis 10-vuotias Eestinponitamma, joka on siis hoitoponini tältä tallilta. Olin iloinen, kun huomasin listassa nimeni perässä Iineksen, sillä tämä todistaa sen, että ponin saan kisoihin! Alla vielä linkki Iineksen esittelysivulle, jos jotkut haluavat tietää vähän enemmänkin ponista.
Rataharjoitusten tarkoitus on siis harjoitella erilaisia ratoja, uusintojen ratsastuksia ja harjoitella kisoihin tietenkin. Tunti aloitettiin verryttelemällä kevyesti kevyellä tuntumalla, laukassa ja ravissa. Sen jälkeen vähän koottiin hevosia, itsellä ei ihan tuo osuus onnistunut... Sen jälkeen alettiin tulemaan kavaletti sarjoja, jotka suju omasta mielestä tosi hyvin! Molempiin suuntiin, ensin kolmen askeleen ja sen jälkeen kahden askeleen sarja. Molemmat suju tosi hyvin.
Sitten pari hyppyä ensiksi pystylle, jotka onnistui hyvin, toisella kerralla vaihtoi laukan vääräksi, mutta muuten ihan onnistuneita. Vielä pari hyppyä okserille, jolle ponnistuspaikat jäivät vähän kauas, mutta muuten ei sen suurempia ongelmia.
Sen jälkeen tultiin pienempi rata, toinen kavalettisarja, rata poikki suuntaan leikkaa, jossa vino hyppy ristikolle, toinen kavalettisarja ja toinen vino hyppy ristikolle toisesta suunnasta. Iines vaihto hienosti laukat esteen päällä ja muutenkin tuli tosi tasasesti, vähän joutui ajamaan eteen.
Sen jälkeen tultiin vähän isompaa rataa, esteet aluksi 60-70cm korkeudella. Vino hyppy ristikolle, sen jälkeen suora suhteutettu linja, vino hyppy ristikolle vaihtaen suuntaa jälleen, kolmoissarja. Tämäkin kierros sujui tosi kivasti, jouduttiin Iineksen kanssa menemään hurjasti eteenpäin, koska välit oltiin laitettu hevosille. Iineksellä on onneksi iso, hevosmainen laukka ja mennessään vähän normaalia reippaampaa laukkaa, pystyy hevosiakin pidempään laukkaan. Iines venyi hyvin kolmoissarjalle ja päästiin suhteutettukin sujuvasti.
Toiseen kierrokseen sama juttu, ns. "väärinpäin", esteet korotettuina 70-80cm. Ensimmäinen ristikko meni ihan ok, siihen se sitten jäikin. Pystylle tultiin liian juureen, jolloin väli jäi pitkäksi ja ponnistuspaikka ei onnistunut. Tässä vaiheessa huomasin, kuinka jalka alkoi seikkailla ja syynä siihen oli se, että puristin liikaa polvella. Yleensä en tätä tee, mutta välillä huomaan sen ja yritän aina parhaani mukaan korjata.
Ristikko uudestaan tuli taas juureen, ja vauhti oli täysin hiipunut jo kolmoissarjalle tultaessa. Mentiin sitten sääittävästi kammeten esteistä yli kolmella askeleella, vaikka väliin olisi kuulunut vain kaksi. Uusi yritys - sama juttu ja ohjasin esteestä ohi. Sitten vielä kaksi säälittävämpää yritystä, eikä kumpikaan onnistunut. Oma kuntonikin alkoi jo siinä vaiheessa vähän loppua, enkä kerta kaikkiaan enää jaksanut ratsastaa sitä kunnolla esteelle. Poni pelasti kaikki tilanteet täysin, jos se minusta olisi ollut kiinni, se olisi kieltänyt. Kaikki kunnia siis ponille ja olen siitä tosi ylpeä! Aika loppui kesken, joten jouduttiin jättämään tähän. Maanantaina jälleen estevalkka, joten siellä pääsen korjaamaan virheet!
Kuitenkin tunnista jäi positiivinen fiilis, vaikka videoltakin huomaatte, kuinka surkeasti lopputunti meni ja omia virheitä löytyy vähän liikaakin. Tämän takia juuri pidän estetunneista - tosi harvoin tulee masentunutta fiilistä, aina tuntuu, että olisi mennyt hyvin. Ja vaikka ei olisikaan, mulla on kuitenkin ollut kivaa.
Ei tää nyt sinänsä mikään "yllätys" ollut, mutta kuitenkin. ;) Ajattelin väsätä joulukalenterin tänne omaanikin blogiin. Ideoita saa heitellä, haluaisin mielelläni kuulla mitä haluisitte? :) Videoita, kuvia, tehtäviä, yms, kaikkea saa keksiä, otan ideat mielellään vastaan! :)
Normaalilla koulutunnilla olin siis eilen (tiistaina) Leppävaarassa, ratsuna toimi tällä kertaa Fabienne. Alkufiilikset oli positiiviset, koska edellisellä kerralla poni ollut aivan ihana, jotenkin oli tuntunut niin helpolta.
Tällä kertaa oli kuitenkin vähän eri tunnelmat, ensimmäisen 15 minuutin jälkeen itseltä meni kärsivällisyys, enkä saanut mitään apuja läpi ja tuntu, että olin unohtanut ratsastuksesta kaiken mitä olen oppinut. Tuli sellanen alkeiskurssifiilis, tuntu että revin ponia suusta ja riehuin siellä selässä. Teimme voltteja kulmiin ja suorilla urilla piti tehdä siirtymisiä. En saanut mitään apuja läpi, mikä ei siis johtunut Fabiennesta, ihan omaa syytä kaikki. Opettaja kuitenkin sanoi, että varon liika ponia ja ihmettelin kyllä suuresti, koska itsestä tuntui siltä, että revin sen ponin suun kohta auki...
Välikäyntien jälkeen sanottiin, että ottakaa jalustimet pois. Pakko ei kuitenkaan ollut, ja koska mulla nyt ei onnistunut jalustimillakaan, niin turhaan olisin niitä pois ottanut. Teimme siirtymisiä askellajien sisällä, ja tää tehtävä ei tosiaan helpottanut mun oloa. Fabienne on sellanen ikiliikkuja, että mielellään kiitäisi täyttä vauhtia aina ja ne askeleen lyhennykset ja pidennykset sai sen vaan hermostumaan, kun en itsekään ponia pystynyt rauhoittamaan. Siihen meni sitten tääkin tehtävä, eikä laukka yhtään parantanut.
Fabienne on aivan suunnattoman vino, se heittää takapään aina sisälle ja laukassa se tuntui ihan kauheelta. Laukassakin olisi kuulunut tehdä siirtymisiä, mutta itse en juurikaan keskittynyt siihen. Raviin siirtyessä poni lähti vain kiitämään pää niin taivaassa kun ikinä, että tuli jo epätoivonen olo ja koko tunnin aikana meinasin pari kertaa vaan tulla alas selästä ja viedä ponin talliin, mikä ei tietenkään käynyt päinsä.
Opettajakin sitten jo vähän luovutti loppuvaiheessa, kun huomasi, ettei meillä onnistunut lainkaan, mikä oli ihan hyvä. En olisi kestänyt sitä, että se koko ajan katsoisi, kun kaikki menee niin huonosti. Jos ei nyt ihan masentunutta postausta tulisi, niin sanotaan, että loppuraveissa ja käynneissä sain sen rentoutumaan ekan kerran tunnin aikana ja siitä olisin voinut ratsastuksen aloittaa, enkä suinkaan lopettaa.
Tuskin ponia ensi kerralla saan, mutta katsotaan. Sitten plussana vielä tähän niin hyvin menneesseen tuntiin; tulin kipeäksi. Saa nähdä, että miten käy torstaisen rataharjoituksen, kun kurkku kipeänä tälläkin hetkellä. Toivotaan kuitenkin parasta!
Ps. Sori taas kuvaton postaus ):
Pps. Illalla tulossa pieni "yllätys", tulkaa vilkaisemaan. ;)
Ajattelin nyt ihan virallisesti alottaa uuden blogin, edellinen alkoi kyllästyttämään ja kirjoitus inspiraatio uupui kokonaan, ja näin uuden blogin myötä jaksan taas paremmin! Ulkoasu vielä remontissa, parannuksia yms, tulee. Suurimman osan kuvista lataan nykyään flickr kautta, koska kuvakiintiö tuli täyteen.
Sitten vähän infoa niille, jotka eivät edellistä blogia ole lukeneet;
Olen siis 13-vuotias tyttö Etelä-Suomesta ja vuokriksia löytyy. Ratsastan normaaleilla ratsastustunneilla Leppävaaran ratsastuskoulussa, jossa minulla löytyy myös hoitoponi, Iines. Kilpailen ja valmentaudun siellä säännöllisesti sekä esteillä, että koulussa. Tällä kaudella alan enemmän panostamaan esteisiin, ja tähtäimessä on 80cm luokkia.
iines 7.10 70cm III/10
Blogiin kirjoittelen siis kaikista heppailuistani, ratsastuskoulussa ja vuokriksilla. Lisää ratsastushistoriasta yms, tulee myöhemmin, kun kirjoitan esittelysivut.
