Audailua ja lyhyet kertomukset muista tunneista

Lyhyesti. Maanantaina oli tunti Josefinella. Jollylla oli jotain (mulle ei koskaan selvinnyt, että mikä), eikä se mennyt yhtään tuntia. Olin itse asiassa juuri päättänyt sanoa Heikille, että voisinko vaihtaa hevosta, koska Jollyn kanssa en pystynyt oikeen täysillä tuolla ratsastamaan ja puolet jutuista meni ohi (niin kuin menee kyllä edelleen, mutta...). Nyt siis vaan pyysin, että saisin jatkaa Jossulla. Miten nää asiat tuntuukin järjestyvän näin helposti? :D Tunti oli itsessään ihan ok, mentiin taas erikokoisilla ympyröillä, tarkoituksena saada siirrettyä etuosaa sisälle. Itse olen tässä tosi huono, kun jään vaan asettelemaan ja annan hevosen valua ulos, sen sijaan että oikeasti työstäisin sen kunnolla. Loppua kohden meno alkoi olemaan jo vähän uskottavamman näköistä. Tästä se lähtee!

Josefine Lokakuun kisoissa

Koulutuuppailua. Audan kanssa tiistaina työskentelin oikeastaan koko ajan ympyrällä. Alun vaikeuksien (sekä epäpuhtauksien tunnusteluiden) jälkeen meno alkoi taas sujumaan kohtuullisesti. Videolta huomasin, että ratsastin kyllä pikkasen istunnan kustannuksella, hups! Auda painoi tosi paljon ulkolapaa ulos (molemmissa kierroksissa) ja jälleen kerran sen korjaaminen jäi toissijaiseksi. Ainakin alkutunnista. Jossain puolen välin kohdalla aloin kiinnittämään siihen paremmin huomiota ja keksin hyvän tavan korjata asia. Asettamalla ulos, hevonen suoristui ja lähti itse asiassa jopa painamaan nyt sisälapaa sisään. Joten pienellä asetuksella sain siirrettyä etuosan. Asetin Audan siis aina ajoittain ulos, ja näin se sitten suoristui.

Laukka vasempaan kierrokseen oli tällä kertaa jo paljon paljon helpompaa ja sain paljon hyviä pätkiä. Välillä yritin kerätä Audaa hieman lyhyemmäksi ja ponnekkaammaksi, mutta hyvän askeleen sattuessa annoin sen taas laukata vähän pidempänä, tavallista laukkaansa. Ajattelin jo hevosen selässä istuessa, että päästä päästä päästä, kun mun mieleen pomppasi kuva vetävästä kädestä, joka mulla tuolloin oli. Argh, videolta näkeekin sitten selkeesti, että olisi pitänyt ajatella tätä useammin ja toteuttaa sitäkin useammin. Hellitys useammassa kohdassa olisi tuonut mukanaan paljon enemmän rentoja ja hyviä askeleita. Jälkiviisaus!

Jänskää!

(Ei-niin-)Lyhyesti part 2. Tänään oli vuorossa tehoestevalmennus, toinen kerta. Oli tosi kiva päästä jälleen hyppäämään kunnolla, vaikka ratsu ei ollutkaan mieleinen. Pik Leon oli siis jaettu tällä kertaa minulle ja sehän onkin yksi näistä ainoista, kellä olen hypännyt. Pik Leon on perusluonteeltaan yleensä vähän hidas, vaikka innostuukin esteillä onneksi jonkin verran. Siitä huolimatta hitaasti mentiin! Alkuverkoissa (= puolipitkällä ohjalla askellajit läpi) Pik Leon oli aluksi hidas, mutta laukoissa se sitten innostukin. :D Muutamat pukit ja ilohypyt tuli sinne väliin, haha! Itseäni aina naurattaa tollanen käytös (joo, tiedän pitäisi suhtautua vakavammin, mutta minkäs sille voi?), joten ilosesti vaan jatkettiin eteenpäin. Kyseiset pukit eivät siis olleet sen tyyppisiä pukkeja, joilla se heittää ihmisiä alas vaan ihan sellasia pieniä (ainakin siltä ne tuntu). No, tämä innostus sitten kyllä laantu kun alettiin hyppäämään, höh.

Hypättiin siis yksittäisi kavaletteja diagonaalilla ja sitten pari sarjaa ja lopuksi näistä koostuva "rata". Pääosin meni kaikki hyvin, paitsi se radan viimeinen kolmoissarja.. Kaarteessa lyhyellä sivulla heppa vähän innostu ja taas teki niitä sen mitä-lie-loikkia ja vähän vinkasi, mutta tyytyväisenä ohjasin hevosen vaan esteelle. Kuulin samalla hetkellä takaatani kimeän kiljahduksen, ja aloin sitten kesken sarjan miettimään, että mitäs siellä oli tapahtunut... Kaarsin pitkälle sivulle ja vilkuilin ponipuolelle. Opettaja seisoskeli siinä hetken ihan hiljaa ja kaikki oli pysähdyksissä, koska ponipuolella oli tosiaan eräs laikukas poni vähän villiintynyt ja päättänyt Leiskan perässä heittää muutaman pukin ja kuulemma jyrännyt sitten sen yli. Woops, mun vika! Onneksi ei sitten käynyt mitään(?) ainakaan pahempaa. Tulin vielä muiden jälkeen kyseisen sarjan uudestaan ja tällä kertaa onnistuivat ponilapsetkin pysymään selässä ja heppa ihan hillitysti hyppäsi. Ihan ok tunti, estetunneilta mulla jää tosi harvoin huono fiilis, eikä kyllä jäänyt nytkään. Lihaskipuinen selkä kyllä, täytyypä mennä venyttelemään kohta!

Pik Leon joskus joulukuussa?

Kesäihkutusta ja suunnitelmia

Ootan kesää jo ihan älyttömän paljon, tänä vuonna oon sunnitellut sen kyllä ihan täyteen! Hyvä näin, koska viime kesä meni vähän hilluen enkä tehnyt oikeastaan mitään erikoisempaa.

Ensi kesäksi mulla on nyt jo varmistunut paljon kaikkea; ripari, jota odotan ihan innolla; toivottavasti päästäis lähtemään jonnekin ulkomaille; viikoksi menen leiriavustajaksi Lepuskiin, haha; paljon ratsastusta, sekä estevalmennuksia ja normitunteja Lepuskissa, että, ainakin toivottavasti, Audalla ratsastelua; kesätöitä toivon saavani (hakemuksia on jo lähetetty pariinkin paikkaan); paljon yökyläilyä, uimista ja auringon ottoa. ;) Ei ainakaan ensi kesänä pitäisi tylsää tulla missään vaiheessa! Sitten vähän pari viime kesän muistoo;

Little dreams

En tiedä mistä tämä postausidea kumpusi, enkä ole edes kovin varma, kuinka hevosblogin puolelle tämä edes kuuluisi tai kuinka paljon tulen eksymään aiheesta, mutta yritetään!

Ajattelin siis kirjoittaa mun tämmösiä "pieniä haaveita", joita haluaisin toteuttaa elämässä. En tiedä kutsuako näitä haaveiksi vai tavotteiksi, kumpikin varmaan käy.

Päästä pitämään ratsastustunteja. Edes vaikka kavereille tai jotain pienten alkeiskurssia suurin piirtein. Musta on ihan älyttömän hauska opettaa tai neuvoa jotain hevosen selässä ja joka kerta kun katson vaikka kisoja tai tuntia tai näen jonkun ratsastavan, mulla tulee ihan hirveä pakkomielle sanoa kaikkea, mitä tämä voisi korjata. Jotenkin usein maasta tunnen, miltä sen toisen hevonen tuntuu ja mitä se voisi tehdä. Harmi, ettei hevosen selässä itse pysty näkemään itseään, auttaisi huomattavasti! Joka tapauksessa, olisi vaan niin hauskaa päästä pitämään tunteja, se kehittäisi itseäkin huikeasti, kun alkaisi tarkemmin katsomaan hevosen ja ratsastajan liikkeitä. Pari kertaa olenkin kokeillut ja ihan hyvällä menestyksellä. Myös tuntien suunnittelu olisi jotenkin tosi kiehtovaa, en tiedä oikein miksi. Mihinkään Ypäjälle tms. en ole lähdössä, mutta tällaisia "amatöörikeikkoja". 

Opetella puhumaan sujuvasti montaa kieltä. Tarkemmin sanottuna englantia, ruotsia, ranskaa, saksaa ja espanjaa. Ehkä muutama kieli liikaa yhden elämän aikana opeteltavaksi? Se olisi vaan niin siistiä osata puhua noita kaikkia! Englanti nyt on sellainen automaatio ja sen toivottavasti tulen hyvin oppimaankin ja ruotsi kuuluu luultavasti samaan sarjaan (mikäli ajattelin sinne oikeustieteelliseen päästä, ruotsi olisi aika tärkeä kieli). Ranskaa opiskelen tällä hetkellä myös ja toivon todella, että pystyisin jatkamaan sitä lukiossa ja kenties sen jälkeenkin. Ranska kielenä inspiroi mua niin paljon opettelemaan sitä, että toivottavasti jaksan sen opetella kunnolla. Espanja on niin lähellä ranskaa, että se olisi luultavasti helpompi ekstra opetella siihen päälle, mutta espanja on kuitenkin "viimesenä" tärkeyslistalla. Saksa on maana varsinkin hevosmaailmassa suuressa asemassa ja sen kielikin olisi hyvä osata. Muutenkin saksa on yksi näistä Euroopan "pääkielistä".



Päästä käymään kaikissa paikoissa, jossa olen koskaan halunnut. Ja näitä on monta... Toki äitini ja isäni yhteys lentokoneisiin ja matkusteluun tulee helpottamaan tavotetta huomattavasti. Tällä hetkellä päällimäisimpänä mielessä ovat Bali (Indonesia), Havaiji, Italia, Costa Rica, Egypti, Uruguay, Portugali ja Unkari. Hups, lista venyikin yllättävän pitkäksi! Noiden lisäksi haluaisin vielä käydä moneen kertaan Ranskassa ja Briteissä.



Puhua brittiaksentilla. Jatketaan nyt vielä vähän tällä ulkomaa -teemalla. Brittiaksentti on mun mielestä niin ihana, että olisi hauskaa puhua sitä! :D Skottiaksenttikin olisi hauska, hymy nousee kyllä huulille kun kuulen jonkun puhuvan sitä.

Saada tasan 10 keskiarvo. Olishan se aika hienoa, kun olisi keskiarvona (lukuaineista, huom!) pyöreä kymppi. Ainoa este tuntuu olevan terveystieto, josta olisi kyllä ihan taikatemppu saada kymppi meidän opettajalta... No, aina saa haaveilla, right?

Pystyä laskettelemaan ilman epävarmuutta. Selkeällä suomen kielellä: oppia laskettelemaan. Olen lasketellut elämäni aikana tasan neljä kertaa (joista kaksi tässä parin viikon sisällä) ja olisihan se aika hienoa, että voisi huolettomasti lasketella vaikkapa yhdellä suksella tai takaperin ja sitten päästä alpeille tai lappiin, kun osaa kunnolla. Huomatkaa kun. ;)



Lopetan tän postauksen kirjoittamisen tähän, koska muuten jatkaisin tätä loputtomiin... :D Hups, loppujen lopuksi yksi näistä liittyi hevosiin. Nojaa, vähän tällaistakin puolta esiin täällä! Olisiko teillä mielenkiintoa lukea osa kakkosta tästä? Mitä ylipäätänsä piditte postauksesta?

Kukas se tässä?

Auda on 6-vuotias hevostamma, kooltaan jotain 163cm(?). Tämä tamma onkin nyt sitten vuokrahevoseni ja toivottavasti pääsisin sen kanssa jatkamaan mahdollisimman pitkään. Mitä Donnalle sitten kävi? Matka oli kuitenkin liian pitkä, enkä olisi päässyt kulkemaan sinne kaksi kertaa viikossa millään. Nyt helpottaa vähän kun pääsen suht hyvin bussilla tuonne ja kuitenkin Espoon puolella. 

Eilen olin sitten ensimmäistä kertaa vuokraamassa Audaa ja oli varsinkin alkuun vaan totuttelemista, kun kokeilukerrasta oli jo vähän aikaa. Aloitin vähän tunnustelemalla, selvästi pidemmällä ohjalla taivuttelua ja kevyttä hölkkäilyä. Alkuverryttelyjen jälkeen keräsin ohjaa vähän paremmin käteen ja ratsastin ravia tahdikkaammaksi ja Audaa ryhdikkäämpään muotoon. Tämä onnistui ihan hyvin, vaikka takajalat eivät ihan tulleetkaan mukaan.



Sen jälkeen hieman laukkaa keskiympyrällä. Oikean kierroksen laukka oli vaan jotain niin ihanaa, että meinasin jäädä sinne vaan leijailemaan ratsastamisen sijaan. Laukkasin muutaman kierroksen myös ihan suoraa uraa, missä olimme kiemurelleet kyllä kaikissa askellajeissa jonkin verran. Ihme ja kumma, laukassa tuntui olevan kaikkein helpointa mennä suoraan, vaikka niin toispuoleinen askellaji se onkin. :D Menin siis hieman uran sisäpuolella, jotta pystyisin menemään mahdollisimman suoraan. Annoin Audan kävellä vähän pitkin ohjin ennen toiseen suuntaan laukkaamista. Vasempaan kierrokseen laukka oli paaljon vaikeampaa ja enkä meinannut saada sitä millään tasaiseksi. Onneksi siihenkin suuntaan tuli kuitenkin hyviä pätkiä. :)

Sen jälkeen aloin vasta vähän enemmän työstämään heppaa ja istuin harjotusravissakin pieniä pätkiä. Tein edelleen vaan yksinkertaisesti ympyröitä ja suoraan ratsastusta ja niissä olikin jo ihan tarpeeksi työstämistä! Myös muutamia siirtymisiä käynti-ravi välillä tuli kokeiltua. Loppua kohden Auda alkoi vähän väsymään, joten sitten enää eteen-alas venytykset. Tunti sujui varsin hyvin (ainakin ekaksi kerraksi), vaikka tamma kuuntelikin suurimman osan ajasta ihan kaikkea muuta paitsi mua. :D Ulkoa kuului kaikenlaisia ääniä ja traktoriakin suhaili siitä ohi, mutta heppa käyttäyty kuitenkin varsin mallikkaasti. Kun me lähdettiin maneesista, oli ulkona alkanutkin jo varsinainen lumisade, eikä noista kuvista tullut oikein mitään, mutta onpahan nyt jotain. :)

Uutta ulkoasua

Uutta ulkoasua kehiin - edellinen alko jo vähän kyllästyttämään niin väsäilin uuden. :) Itse olen kerrankin tyytyväinen tähän, jotain pikkumuutoksia saatan vielä tehdä. Katsotaan nyt jos tämä inspiroisi kirjoittamaan teille lisää, pari erikoispostausideaakin jo mielessä pyörii... ;) Myös hyviä uutisia toivottavasti tulossa, enempää en vielä viitsi sanoa!

Mitä te pidätte tästä? 

Ps. Älkää unohtako lukea pari tuntia sitten julkaistua ratsastuspostausta Takajalkoja, takajalkoja!

Takajalkoja, takajalkoja

Perjantaina oli ratsastus jättiheppa-Waillanttella ja tällä kertaa sain vähän matskuakin, jee kiitos Teresa! ;)

Tunti sisälsi lähinnä pelkästään neliöllä ja ympyrällä työskentelyä. Suurimmiksi ongelmiksi nousivat takajalat, jotka eivät liikkuneet sitten mihinkään, ja Waillantten vinous. Käynnissä Waillantte oli varmasti kaikkein vaikein, joko askeleesta tuli vaan pitkä ja lyllertävä tai lyhyt ja paikallaan polkeva. Kumpikaan näistä ei tietenkään ollut hyvä. Vaikka saattaakin näyttää siltä, että tämän tamman pää olisi kauhean raskas, se ei ole. Sen takia ohjat useassa kohdassa hölskyy, koska halusin pitää etuosan mahdollisimman kevyenä ja se osa onnistuikin ihan hyvin.



Videolta huomasin, että mä istun tuolla tosi erikoisesti. Tuoli-istunnassa? Ja se on jo saavutus, koska mun varsinainen ongelmahan on aina ollut se, että jalka valuu liian taakse ja yläkroppa nojautuu eteenpäin. Toki Waillantten koolla voi olla jotain tekemistä asian kanssa? Sen askeleet ei kuitenkaan tunnu yhtään isoilta ja sen ravikin on todella helppoa istua. Jolly on sata kertaa isomman olonen ainakin mun mielestä. Jolly on kyllä hieman kevyempi ratsastaa ja sen jalat polkee aivan eri tavalla, mutta muuten. Laukassa tuli pieni välikohtaus ja valtamerialus otti pari reippaampaa askelta! Siinä vaiheessa itseäni nauratti lähinnä. Kun päästiin takaisin laukkaamaan, samassa kohdassa Waillantte joka kerta höristi vähän korvia ja valpastui. Tämä ei ollut muuta kuin hyvä asia, keräsipä sekin sitten itseään pikkasen omatoimisesti.



Ravissa se alkoi olemaan jo vähän vertyneempi ja kevyempi. Keskityin liikaa etuosaan, joka on varsin vaikea saada hyvän näköiseksi, jolloin takaosa jäi vaan leijailemaan omalla tavallaan. Yritin kyllä myös takaosaa muuttaa varsin rajulla kädellä! No, joka tapauksessa, eihän ne sieltä mihinkään muuttunut koko tunnin aikana, mutta se voikin sitten olla seuraava tavoite, jos sen vielä joskus saan. Kokonaisuudessaan tunti meni paremmin kuin edellinen kerta ja Waillantte kuuluu kyllä mun lemppareihin! :D Tunnin jälkeen me molemmat oltiin ihan puhki - hevonen ihan hiessä ja se jopa höyrysi, vaikkei ilman lämpötila ollut varmaan pudonnut edes miinuksen puolelle.

Argh, äänet katos taas.. Tossa alun videossa siis sanottiin , että "oho, se näyttää hevoselta! oho, se oikeesti näyttää hevoselta" :D 

Hiljaista heppa- ja blogirintamalla

Kirjoitettu maanantaina. Sain kuvat vasta tänään, joten en kerenny eilen julkasemaan. :)

Ja ihan yksinkertainen selitys tähän on se, että en ole ollut edes ratsastamassakaan (jollei perjantain korvausta Waillanttella lasketa). Motivaatio kirjoitukseen lopahtaa silloin, kun mitään materiaalia ei löydy. "Heppailutauon" aikana olenkin innostunut aivan uusista lajeista; nimittäin luistelusta ja laskettelusta! Harmittaa vaan ihan suunnattomasti, että just nyt päätti ilmat lähteä lämpenemään, plääh.. 

No tänään oli sitten taas vuorossa Heikin tunti Jollylla. Tuntia edeltäneet fiilikset eivät olleet korkealla - lievää väsymystä ja huonoa tunnelmaa ilmassa. Hevosen selkään päästyäni pitikin säätää aivot taas täysille ja keskittyä opetukseen kaikin voimin. Alussa opettaja tuli "taluttamaan", eli siis käytän tätä nimitystä siitä, kun opettaja tulee vierelle kävelemään ja ohjista kiinni ottaen näyttämään, mitä pitää tehdä. Ja suoraan sanottuna tää on todella hyvä juttu, varsinkin kun en Jollylla osaa vieläkään yhtään mennä. :D Se vaikuttaa niin kamalan helpolta, kun opettaja tulee siihen viereen ja ottaa pari ohjasotetta ja hevonen menee täydellisesti. Sitten se kävelee pois ja koko paketti lösähtää taas. Tällä kertaa siitä oli kyllä vähän enemmän hyötyä ja ymmärsin, että Jolly toimii oikeastaan helpommin vain kevyillä otteilla, kun ottamalla kunnolla ohjat käteen. 

Tunnilla tehtiin vähän samaa kuin viime kerralla ja tällä kertaa ajattelin selostaa hieman tarkemmin. Alkutunnista mentiin ympyröille taivuttelemaan ja yritettiin saada hevoset liikkumaan kunnolla - niin että lavat pääsisivät liikkumaan rennommin ja "suuremmin", mikä ravissa onnistui ihan jopa hyvinkin! Oli hassua huomata, että mä todella tunsin ne pari askelta, jollon ne lavat lähti kunnolla liikkeelle, wohoo! Tämän jälkeen "pujoteltiin" puomeja, jolloin ideana oli saada hevosen takajalat kunnolla astumaan alle. Opettajan kommenteista päätellen ei sujunut kovin hyvin, heh. :D En oikein tajunnut ideaa, enkä osannut näin ollen tehdä tehtävää kunnolla. Nojaa... Kyllä se siitä vähitellen!

Välissä palattiin ympyröille parikin kertaa, jolloin Jolly lähtikin liikkumaan jo paremmin ja rennommin ja tulikin jopa pari kehua, wow. Toki opettaja kehuu mua varmaan aluksi vähän helpommin, mutta kyllä nekin jo merkitsi paljon. Ympyrän toisella sivulla piti mennä aika kapeasta välistä, jolloin pari kertaa pompattiin vahingossa niiden puomien ylitsekin, mutta en vaan saanut sitä jättiheppaa tulemaan siihen joka kerta tarkalleen kohdalle. Laukassa erityisesti tämä ongelma! Laukassa tällä kertaa tuli paljon enemmän rennompia hetkiä ja tunnin loputtua opettaja kyselikin, että tunsinko kun Jolly rentoutui mun hellittäessä ohjasta. Oli hauskaa vastata ihan todenmukaisesti joo, tunsin. Tästä tunnista on ollut nyt jo enemmänkin kuin hyötyä, vaikka olen ollut vasta kaksi kertaa. Innolla odotan mitä koko kevät mahtaa sitten tehdä!

Uutta valmentajaa ja pikkuestetreeniä

Tänään olikin vuorossa pari ratsastusta - ensimmäinen vähän hitaamman puoleisella Bonolla ja toinen sitten virkeämmällä otuksella, Jollylla. Vaikka sekin loppua kohden vähän hiipui, mutta ei se mitään! :)

Estetunnilla mentiin ehkä vähän eri meiningillä, kun viime torstaina, ei ehkä ihan niin sujuvasti ja esteet olivatkin sitten jo tuttuun tapaan pieniä. Mun pitää ehdottomasti ruveta noilla tunneilla kiinnittää enemmän huomiota tekniseen puoleen, joka jäi tänäänkin vähän puutteelliseksi. Tulimme siis alkuverkkojen jälkeen ympyrällä paria puomia, jotka rehellisesti sanoen eivät menneet ihan niin hyvin. Minne jäi se ennen tuntia ollut päättäväisyys? No, joka tapauksessa kunnialla selvittiin ja sitten odottelujen jälkeen seuraavaan tehtävään. Ympyrällä siis ristikkoa ja pientä kavalettisarjaa. Huvittavaa kyllä, onnistuttiin kieltäytymään tälle ristikolle. :D Onnekseni huomasin virheen ja kerrankin sisäistin opettajan ohjeet oikeasti kunnolla! Bono ei siis tykkää hypätä kaukaa, vaan menee paljon mieluummin lähelle, mihin en ollut Londan jälkeen tottunut. Asia sitten korjaantui ja sitten meni ihan ok. Kavalettisarjalla oli sama ongelma (ei tosin kielletty onneksi tällä kertaa), mutta sekin korjaantui toisella yrittämällä.

Lopuksi vielä tultiin vähän erilainen tehtävä, eli siis ristikko, kavalettisarja ja toinen kavalettisarja (jossa keskimmäinen oli kyllä nostettu esteeksi asti). Ristikko sujui hyvin ja maltoin odottaa lähestymistä, kuten ensimmäisellä kavalettisarjallakin. Toisella tuli siis taas tämä sama ongelma, näin kaukaa, ettei askel tule osumaan ja yritin vaistomaisesti päästä tilanteesta ajamalla eteen, mutta Bono ei tietenkään hypännyt kaukaa. Olishan tää pitänyt jo muistaa, mutta jotenkin elättelin toivetta, että se olisi mennyt. :D Toinen kerta siis ja nyt muistin odottaa rauhassa ja antaa hevosen itse hypätä, jolloin päästiin hyvin yli.

Vaikka tunti ei nyt erityisen kehuttavasti mennyt, ei mulla myöskään jäänyt huonoakaan fiilistä. Kivaa se on joka kerta päästä hyppäämään! :)

Bonon selästä suoraan sitten seuraavan hepan selkään, eli siis Jolly Jumperille. Mulla oli kauheet paineet tästä tunnista, koska oli jotenkin pelottavaa mennä tämän opettajan silmän alle, koska pelkäsin epäonnistuvani täysin. Mulla taitaa olla pieni tämmönen epäonnistumispelko ihan kaikessa, joten sitä ei yhtään helpottanut nämä ylimääräiset paineet. :D Onneksi opettaja oli armelias ja ainakin äitini mukaan puhui paljon yksinkertaisemmin ja selitti asioita normaalia enemmän. Oli muakin kohtaan tosi kiltti ja jopa kehui ehkä vähän turhistakin asioista. Kyllä sen silti huomasi, kun joku ei todellakaan mennyt hyvin! Näitäkin hetkiä oli useita. :D

Kaikkein varmasti "kauheinta" oli se, kun opettaja alkoi kyselemään multa jotain ja meinasin hävetä silmät päästä kun jouduin joka kerta kysymään "Ai mitä?". Ihan kun en olisi ollenkaan muka kuunnellut häntä, vaikka nimenomaan kuuntelin mahdollisimman tarkkaan kaiken, koska en halunnut missata mitään. Jotkut kysymykset vähän hämmensi mua ja menin ihan lukkoon, argh. Oon aivan surkea puhumaan tollasissa tilanteissa, hehe. :D Ekaksi tunniksi kuitenkin varsin kunniakkaasti suoritettu, ehken opetuksesta saanut niin paljon irti, kun puolet ajasta koitin saada selvää, mistä se puhuu. (Huolimatta siitä, että hän ilmeisesti puhui normaalia "helpommalla kielellä".... Innolla odotan sitä tavallista menoa) Pari tehtävääkin taisi mennä vähän ohi, kun en ymmärtänyt, mitä piti tehdä ja vasta myöhemmin selvisi, hups. Kyllä se tästä vielä! Jollysta en tiedä niinkään sanoa, ehkä se pikkasen parani loppua kohden, mutta en keskittynyt hevoseen niinkään paljoa.

Nyt on kyllä tätä asenteenmuutosta tapahtunut! Hymy käväisi huulilla useampaan kertaan tätä postausta kirjottaessa, vaikka pari kuukautta sitten olisin takuulla hävennyt niin paljon, että postauskin olisi ollut vain yksi masentava pläjäys. Kaikesta voi oppia! :)