Haha, mä pääsinkin (tai jouduin..) pitkästä aikaa ponin selkään, kun extempore ilmottauduinkin eiliseen poniestevalmennukseen muutaman sattuman kautta. Yli vuosihan siitä jo on, kun viimeksi ponilla menin! Sain siis ratsuksi tutun (tai nykyään ei-niin-tutun) Silverin, mikä nyt ei varsinaisesti ilahduttanut (tai yllättänyt). Jo selkään istahtaessani muistinkin, miksi mä en noista poneista oikein välitä. Mulla oli mielettömän tukala olo noin pienen otuksen selässä (vaikka Silver siinä hepparajalla onkin), enkä osannut olla siellä ollenkaan. Ensimmäiset viisitoista minuuttia meni totuttelemiseen ja vähitellen aloin taas muistamaan, miten siellä ponin selässä istutaan. Alkuverkkojen (johon kuului ravipuomeja ja laukannostoja) jälkeen lähdettiin laukassa tulemaan kavalettia ns. kolmikaarisella. Aluksi otettiin vain kolmikaarisen ensimmäiset kaksi kaarta, kavaletilla vaihto. Oli muuten yllättävän vaikeaa tommosen ei kovinkaan ketterän ponin kanssa. En saanut laukkaa pidettyä yllä ja laukatkin jäi sitten vaihtumatta parilla kerralla. En oikein tiennyt millanen laukka sillä olisi hyvä ja videolta katsoessa huomaakin, että se on aivan liian hidas.
Kavalettien jälkeen tehtävänä oli tulla kahta pystyä kahdeksikolla. Tässä yritin saada Silveriä reagoivammaksi ja ketterämmäksi ja tehtävä sujuikin yllättävän hyvin (ainakin alun ravailujen jälkeen..). Silver teki hyvät vaihdot jokaisella kerralla ja sain sen käännettyäkin hyvin. Ainoa vaan oli se, etten kyllä vielä osannut yhtään olla mukana hypyissä ja niinpä menin aika lailla kädet korviin -tyylillä. Harmi kuitenkin, ettei tästä tehtävästä tullut videota! Sitten tulimmekin minisarjan, ja Silver olikin siinä taas vähän kömpelö ja hidas. Uudella yrittämällä tuli vähän sujuvampi. Menimme vielä kolmannen kerran vähän korotettuna ja apua, mun mukautuminen! En tosiaan tiennyt miten siihen hyppyyn olisi pitänyt lähteä mukaan ja niinpä sukelsin kaulalle ja heitin kädet ylös(?). Hyppy olikin paljon pienempi kuin oletin, hupsista!
Loppuun tulimme vielä nämä yhdistettynä, eli kahdeksikko ja sarja. Yritin saada ponia napakammaksi, mutta se taisi jäädä vähän puolitiehen. Onneksi näin pienillä esteillä ja kuitenkin ton kokosella ponilla se ei haitannut, mutta olisi se silti voinut olla paremmin pohkeen edessä. Mutta en tosiaan kaipaa ponien selkään, on ne hevoset ehdottomasti se mun juttu! Mielettömän vaikeaa ratsastaa itselleen liian pienellä ponilla (kun mun mielestä Audakin on vähän pieni...) ja en yhtään tiennyt minne laittaa kaikki raajat. Lopussa olin kuitenkin jo vähän paremmin mukana ponin liikkeissä, että kai siihen tottuisi taas uudestaan, mutta jos nyt kuitenkin pitäydyn hevosissa. :D Torstaina mulla onkin onneksi hevosestevalkka!
