Mikko Mäentaustan valmennus

Varoitus: Pitkä postaus!

Vihdoin ja viimein tänään oli se odotettu estevalmennus, jossa päästäisiin vähän kuulemaan ammattilaisen mielipidettä meidän tän hetkisestä menosta. Itseä jännitti valmennus yllättävän paljon, enhän mä oikeastaan ole aiemmin ollut kauheasti tämmösissä perusvalmennuksissa (Cajuksen valkathan oli vähän omaa luokkaa :D) ja kun valmentajakaan ei alunperin tuntenut mua ollenkaan enkä mä sitä. 

Alkukäyntien (ja radanrakennuksen) jälkeen Mikko kyseli meiltä (valmennuksessa oli mun lisäksi toinenkin) vähän, että mites ollaan kisailtu ja millaisia hevosia kyseessä yms. Sen jälkeen lähdettiin verkkaamaan kevyessä ravissa. Audahan harvemmin estetunneilla menee siististi kaula kaarella, vaan useinmiten se on sitä pää taivaissa viipottamista ainakin alkuverkoissa, joten ne raviosuudet oli aika kammottavia. :D Neuvoksi saatiin, että paljon vaan eteen ja tasaiselle tuntumalle. Helpommin sanottu kun tehty. Jossain vaiheessa tultiin pariin kertaa ihan ravipuomeja, joiden välissä piti antaa ohjaa ja mennä eteen ja sitten puomia kohti "kädet kiinni", eli takasin. Auda toimi tässä tehtävässä tosi hyvin, se meni helposti eteen ja tuli kivasti taakse ja puomeilla askeleet osu hyvin ja Auda nosteli jalkoja. 

Sitten tultiin pääty-ympyrälle harjotusravissa työskentelemään. Apua! Ihan kamalaa. :D Audan ravi on suorastaan karseeta ja estetunneilla se on yleensäkin vielä jopa pahempi. Valmentaja kärsivällisesti vaan jankutti mulle samaa asiaa, eli pohjetta ja aseta sisään. Omaksi ilokseni pitkän työstämisen jälkeen se lähti paranemaan ja menosta tuli vähemmän karseeta. Mäentausta painotti paljon juuri sitä eteenpäin menoa, mutta samalla hevonen ylös, ettei valu yhtään pitkäksi. Kun ravi lähti joten kuten onnistumaan, niin otettiin laukkaa. Helpotus! Laukkahan on Audalle niin sata kertaa parempi askellaji, että heti alko sujumaan paremmin. Kokoamisen jälkeen otettiin vähän isompaa laukkaa ympäri maneesia ja Auda lisäsi laukkaa kyllä kivasti. Sen jälkeen hetken välikäynnit ja Auda oli ihan hikinen jo siinä vaiheessa. :D Mietin, että mitenhän se jaksaa vielä hypätä kun toikin oli jo niin raskasta...

Tässä verkkavideossa vielä äänet, mutta kuten huomaatte, eihän tosta paljoa kuulu, joten päätin sitten mennä musiikilla, kun noissa muissa nyt kuulu paljon huonomminkin

Ihan hyvinhän se sitten jaksoi! Jatkettiin sillä samalla ympyrällä ja hypättiin semmonen pieni kavaletti pari kertaa eri suunnista, tarkoituksena vaan tulla hallitusti ja pienellä askeleella. Auda oli tosi kivasti hallinnassa, ja se oli ihan sujuva. Sitten tultiinkin kokonainen linja näitä pikkukavaletteja, joissa edelleen tarkoituksena mennä tosi lyhyttä laukkaa. Audallehan tää oli varsin helppo tehtävä, koska se kuitenkin tulee kiinni tosi hyvin. Tosi hyvä neuvo, joka jäi mieleen, oli se, että pari askelta ennen estettä taas "kädet kiinni", sitten esteen jälkeen antaa vähän ohjaa ja sitten vasta taas pari askelta ennen ne kädet kiinni ja heppa takasin. Itsellä on ollut vähän se ongelma, että lähden pitämään heti esteen jälkeen, jos hevonen on lähtemässä yhtään reippaammin. Tuo neuvo siis toimi mulla tosi hyvin ja ne paikatkin osu silmään paljon paremmin! Ihan siis seuraavissakin tehtävissä, näähän nyt oli tommosia kavaletteja, että sen enempää paikkoja tarvinnut katella. :D

Sen jälkeen tultiin pientä jumppaa, jossa oli tosi lyhyet välit (poneille sopivat, koska se toinen ratsukko oli poniratsukko) ja vähän pohdin, että mitenköhän Auda mahtuu, mutta sillähän ei onneksi ole mikään iso laukka. Tälle kolmoissarajalle/jumpalle piti antaa pikkasen enemmän tulla, kun aikasempaan tehtävään, mutta itse en juurikaan tehnyt eroa, koska Audalle ne oli ihan hyvät muutenkin. Vähän tultiin kiemurrellen, mutta hienostihan Auda siitä suoriutui. Sitten tultiin vielä isommassa laukassa toisella pitkällä sivulla ollut linja. Tässä mulle kävi vähän se sama, että otin heti kiinni ekan jälkeen ja sitten jäätinkiin vikasta kauas. Seuraavilla kerroilla, kun päästin sen menemään, niin suju paljon paremmin.

Vaikeuksia oli oikeiden laukkojen kanssa, kun Audahan ei oikein laukanvaihtoa hallitse (pitää tosiaan treenata!). Tulihan se sieltä loppujen lopuksi, mutta ei se ole kiva laukata täysiä pääty-ympyrällä ja toivoa, että se takaosa tulee jossain vaiheessa mukaan. Noh, on se parantunutkin jo tosi paljon! Sitten tultiin noi kaikki yhdistettynä kai kolmisen kertaa. Auda oli tosi kiva, alun hallintatehtävissä pysy kivasti rauhallisena, mutta sitten kyllä lisäsikin sitä laukkaa tasasesti. Rytmi pysy pääosin hyvänä ja silleen. Laukanvaihdot oli oikeastaan se ainoa ongelma. Tosi pienillä esteillä mentiin ja aluksi ehkä vähän harmitti, mutta mulla jäi kyllä tosi positiivinen fiilis tosta ja tosi mielelläni menisin uudestaan sitten parin viikon päästä, jos vaan on mahdollista!

Tehtävät oli mun mielestä kivoja ja Mikko oli tosi hyvä valmentaja (tosin, enhän mä ole kovin monen muunkaan valmennuksessa käynyt, mutta anyway, tykkäsin sen tyylistä) ja oli kiva tietää, että Auda hallitsee nää kaikki perusjutut. Tää oli hyvä tämmönen alustava valmennus, että tästä on hyvä lähteä jatkamaan. Valmennuksen jälkeen kyselin vielä vähän noista Audan takajaloista, kun se ei avaa ihan kunnolla takaata, mutta ainakaan sen silmään ei ollut osunut tämmönen ongelma. Hyvä niin! Ja sitten vielä, että mihin se uskoo, että Audasta on. Hyvällä yhteistyöllä päästään kuulemma pitkälle, varmasti jotain 110-120cm tasoa ainakin. Enhän mä nyt kovin paljon isompaa ole suunnitellutkaan, mutta kiva tietää, että Audalla ei kapasiteetti lopu ainakaan. :D Eli varsin hyvä valmennus oli siis, toivotaan, että päästäisiin uudestaankin!

Mitäs tykkäsitte postauksesta, oliko liikaa tekstiä verrattuna siihen, että nyt ei ollut muuta matskua kun videota? Onko joku muu ollut Mäentaustan valmennuksissa, vai kenen valmennuksissa te käytte ja mitä ootte pitäny?

Takaisin Rasmuksen selkään

Tällä kesällä tutuksi tulleella tuntsarihepalla en ollutkaan mennyt sitten niiden kisojen. Pääsin siis takaisin keskiviikon tunnille jo nyt, koska omaksi onnekseni meidän jaksossa oli tasan kaksi tavallista keskiviikkoa, haha! Ratsuksi sain vähän ehkä yllättäen Rasmuksen, mistä en ollut niinkään innoissani. Rasmus ei tosiaan kuulu mun lempihevosiin ja asennoiduin hieman negatiivisesti jo ennen tuntia. Harvoin kuitenkin annan negatiivisen asenteen vaikuttaa ratsastukseen, ellei sitten ratsastuksen aikana tule jotain dilemmaa, jonka vuoksi sitten hermostun. Mun pitäisi oikeasti oppia kontrolloimaan mun hermot ja rauhottua sen sijaan, että ryhdyn säheltämään ja raivoamaan siellä selässä ihan turhan takia. Harmittava ongelmakohta mun ratsastuksessa tällä hetkellä, toivottavasti pääsen siitä eroon!

Odotin, että Rasmus olisi vaikea (kuten silloin ekoilla kerroilla, kun sillä menin, jolloin kaikki meni täysin pieleen), mutta tosi asiassa Rasmus tuntui enemmän semmoiselta mukavuusaluehevoselta, vaikka se on kaukana siitä. Toki sen tavalliset ongelmat (kuten vinous ja ne takajalat) oli esillä, mutta ainakaan se ei kulkenut pää taivaissa kuolainta vasten viipottaen. Alussa menimme suoraa uraa (pari metriä uran sisäpuolella pitkillä sivuilla) asettaen aina sisälle. Tässä piti ehdottomasti tsekata oma suoruus, mikä sitten heijastui hevosenkin suoruuteen kiemurtelulla. Itse huomasin olevani täysin vino (tipahdan ulos) ja vaikeahan se Rasmuksenkaan oli suoraan mennä. Myös istunta tämmösen pikkuponin (kyllä, se todellakin on ihan pieni) selässä oli haastavaa ja kuvista (jos niistä nyt selvää saa) ja videosta päätellen se näytti kamalalta.

Kamerassa ollut asetukset pikkasen pielessä, eikä näistä saanu edes muokkauksella muuta kun vihreetä puuroa...

Jossain vaiheessa lisättiin voltit lyhyille sivuille, ja huhhuh. Voltilla hevonen lähti kallistumaan kun vene sisälle ja itse roikun ohjassa nykimällä kun viimestä päivää. Opettajan ohjeilla onnistuin parantamaan menoa huomattavasti. Muista vaan pitää se käsi. Mulle hyvä ohje olisi lähinnä pääasiassa kaikille hevosille, että vedä ohjasta tasaisesti. Toimii. :D Joka tapauksessa, toivottomasta menosta se kehitty ihan kelpo katsottavaksi, niin kauaksi aikaa, kunnes päästiin laukkaan. Laukkasimme pääty-ympyrällä, ja huhhuh. Se laukka oli ihan yhtä kamalaa kun odotinkin. Se oli ainakin nelitahtista räpellystä, josta oli kauneus ja siisteys kaukana. Tässä laukassa toteutu se mun alkuperänen mielikuva koko tunnin menosta, eli minä roikun ohjassa ja koitan epätoivosesti pitää sen oikeella tiellä, kun hevonen painaa vastaan kahta kovempaa ja kieltäytyy ehdottomasti ottamasta mitään ohjeita vastaan. Jes.

Vasemmassa kierroksessa meno jatkui aika tasapaksusti kuvailemallani tavalla. Oikeaan kierrokseen sainkin sitten jotain aikaseksi ja hevonenkin pääs vähän hommiin! Tosin siinä se sitten kaatu tosi pahasti sisään ja hyvä kun ei kumoon kellahdettu. Ite oon kuitenkin tyytyväinen edes siihen pieneen saavutukseen, että sain sen kulkemaan suurin piirtein puhdasta, pyöreetä laukkaa! :D Laukassa teimme myös muutamia voltteja, joissa meno oli paljon toivottomampaa kun isolla ympyrällä. Noh, ei enempää niistä. Loppuraveissa Rasmus venytti kivasti eteen-alas ja oli muutenkin ihanan rento, mutta reipas. Ihan kiva tunti, mutta mä en edelleenkaan tykkää tosta hevosesta. Se on puhdas fakta, eikä siitä nyt pääse yli eikä ympäri. Toivotaan, että ensi kerralla saisin sitten jonkun toisen!

Taidettiin haukata liian iso pala kerralla

Ei tosiaan tänään menneet kisat putkeen, mutta eihän sitä aina voi onnistua! Pelkästään se, että me päästiin kuitenkin jokaisesta esteestä loppujen lopuksi yli, oli jo suuri työvoitto. Eikä ne kaksi kieltoa sille yhdelle esteelle nyt erityisen yllättäviä olleet, olihan tää meidän eka kasikymppi, enkä ollut kauheasti hepalla kerennyt hyppäämäänkään. Mutta ei enempää selityksiä, välillä näin!

Kisapäivä alkoi mukavasti hevosen harjaamisella, radan kävelyllä ja oman talkootehtävän hoitamisella. Ei ollut menestyksekäs kisapäivä monella muullakaan - ponit temppuili ihan sydämensä kyllyydestä ja pari ratsastajaa päättivät heittää alaskin. Jossain vaiheessa sitten lähdin laittamaan heppaa kuntoon, ja olihan meillä tälläkin kertaa toki meidän hieno pitsihattu ja blingihuopa. ;) Kerkesinkin sitten pienoisen kiirehtimisen jälkeen ajallaan kävelemään. Jolly oli siinä vaiheessa jo vähän pörheenä, eikä se nyt verkkaan mennessäkään erityisemmin rauhoittunut. Verkassa Jolly pysy hyvin käsissä ja sillein, ei mulla kertaakaan tullut fiilistä, että se veisi mua, mutta koko ajan oli sellanen pieni sähkönkipinä vähän ilmassa. Verkkaesteille mentiin joka kerta ties miten päin kiemurrellen, mutta rohkaisulla yli. Toinen verkkaeste olikin jännempi ja siihen otettiin ekalla kerralla kielto. Tokalla kerralla taas ihan hujan hajan, mutta yli mentiin. Ei varmastikaan näyttänyt kaikkein varmimmalta menolta, mutta Jollyn kanssa suurimmat tavotteet on vaan päästä yli ja sitten kun se tosta suurimmasta jännityksestään pääsee ja saadaan kokemusta, niin voidaan ruveta hienosäätämään. Loppujen lopuksi saatiin suht normaali hyppy.

Huii, jänskätti! Pitäähän sitä ottaa vähän ylimääräsiä senttejä tohon väliin, ettei varmana osu.. :'D

Taiteellinen lähikuva

Mun vuoro olikin heti ekana (tässä verkkaryhmässä siis), joten en kauheasti kerennyt hengähtämään ennen alkutervehdystä. Ja se olikin sitten menoa! Ekalle esteelle tultiin ihan odotetusti kiemurrellen, laukkoja vaihdellen yms. Sama jatkui seuraavalla esteellä, ja sille tulikin tosi erikoinen hyppy. Kolmosesteelle tullut hyppy oli varmaan kaikkein paras, vaikkei sekään mikään tyylipuhdas ollut. :D Nelosesteelle se kyttäsi tosi paljon, ja päätin sitten kannustaa sitä vähän turhankin paljon ja tultiin sitten niin pohjaan, ettei hepan koivet enää nousseet tarpeeksi - yksi pudotus. Sitten laskeuduttiin väärässä laukassa ja sen korjailemiseen meni vähän turhankin kauan, eikä päästy enää samaan reippaaseen rytmiin. Sarjalla ekalle tosi epävarma hyppy, ja tokalle Jolly kieltää. Uusi yritys - nyt tulee sitten säälittävä pysähtyminen jo ekalle osalle - hylky. Noh, kolmas kerta toden sanoi. Nyt ainoat tavoitteet on viedä heppa loppuun asti suht kunnialla.

Töks.

Sarjasta selvittiin, mutta seuraavalla okserille meno näytti vähän kyseenalaiselta. Napakat pohkeet, maiskutukset ja yli päästiin (aikamoisella hypyllä tosin). Seuraava kaarre tuotti vaikeuksia, mutta sen enempää ongelmia ei sitten ollut. Kaksi vikaa estettä sujuvasti. Harmittavat kiellot ja se yksi pudotus, mutta tuo rata oli tosi monelle muullekin vaikea ja itse asiassa vaan yksi pääsi tokaan vaiheeseen asti. :D Anyway, rohkea heppa ja oma ratsastukseni ei nyt ollut kaikkein kauneinta saatika ammattimaisinta, joten kiitos ei siitä kommenttia. Opettaja neuvoi tuolla tuon hylyn jälkeen, että en mä ihan yksin ollut. :) Seuraavat kisat on valitettavasti vasta ensi vuonna, että silloin (ainakin toivottavasti) jatketaan!



Musta on kiva, että oon vihdoin löytänyt ittelleni tämmösen oman kisahevosen, jonka kanssa pääsen treenamaan ja kehittymään. Haaveena olisi, että ehkä jo vuoden päästä muistelisin tämän päiväisiä kisoja, ja pohtisin, että onpas siitä kehitytty. Että meno olisi paljon varmempaa, luontevampaa. Katsotaan!

Kiitos muuten kaikille mahtavista kuvista, kuvat cee Ella, Teresa ja Pinja :)

Felix

Hmm, niin että kuka? /Kirjotettu perjantaina.

Felix tuli Lepuskiin jotain vähän alle kuukausi sitten ja mä olin sen parisen kertaa nähny tunnilla, mut sen enempää en siitä tienny. Kyseessä siis tommonen yllättävän iso (se vaikuttaa paljon pienemmältä!), jotain 168cm(?) kokonen tumma ruuna, iältään kai 7-vuotias. Mulla oli hyvin vähäiset tiedot tästä hepasta, mutta jotain tämmöstä oli jäänyt mieleen. :D Ennakkoluulottomin asentein lähdin uutta hevosta koittamaan! Mulla on siis nyt pari kertaa perjantai-iltana tuo tunti, koska en keskiviikkona pääse.

Alkukäynneissä jo huomasin, että se oli selkeästi hidas. Liian kovasta pohkeesta se siirty raviin, mutta muuten ei mitään reaktioita tullut. Kunhan laahusti samaa laiskan pulskeaa käyntiä. Ohjat käteen ottaessa mikään ei muuttunut, tosin se alko jo heti alusta painamaan kädelle. Juu, meni kivasti pää alhaalla, mutta lähinnä vaan roikotti sitä. En kuitenkaan vaatinut siltä mitään, ja ainoat tavoitteet oli saada se eteen ja pitää samalla käsi paikalla. Ravissa jatkoin samalla linjalla, paitsi että yllätyin, kun se ponipäädystä päätti sinkasta kaksi kertaa (ekalla kerralla vaan kaahaten täysiä kulman läpi, tokalla kerralla ihan konkreettisesti laukkaammalla kentän keskikohtaa kohden) ja sen jälkeen olinkin vähän tarkempi, ja paremmin sen ympärillä. Felix oli kuulemma edellisenä päivänä päättänyt vetää oikein kivat melkein-pukkilaukat, mistä opettaja vähän varotteli. Ei keksinyt heppa tällä kertaa semmosia kujeita, höh, ihan tylsä.. :'D

Vasen kierros oli niiin paljon helpompi kun oikea. Oikeassa ei tuntunut mikään onnistuvan, heppa vastustaa tuntumaa ja ratsastaja korjaa ottamalla lisää kädellä, jes. Vasta loppuvaiheessa huomasin, että se tuli paremmin kuolaimelle, kun ns. "vedin" ja pidin käden tasasena, plus tietenkin pohjetta. Vähitellen se sieltä parantu, ja ai että se ravi! Oon mennyt nyt tässä lähiaikoina semmosilla hepoilla, joilla on ihan karsea ravi, joten tollanen oli niin helpotus. Vatsalihakset (ja kaikki lihakset...) pääsi kyllä muuten vaan käyttöön, koska sen ympärillä piti istua tosi tiiviisti, ja samalla tietenkin ylläpitää hyvä istunta.

Laukka oli jotain ihan kamalaa... Laukattiin ihan vaan suoralla uralla, ja huhhuh... Sain tsägällä laukattua yhden puhtaan kierroksen ilman väärää tai ristilaukkaa. Se halusi vaihdella sitä ihan oman mielensä mukaan, ja sillon kun ei vaihtanut, niin kaahasi ja vei mua kun märkää rättiä. Ne tuskalliset pari minuuttia, kun laukkasin, oli ihan karmivaa. Lopussa paras saavutus taisi olla se yksi kokonainen kierros ilman rikkoa. Mistään muodoista saatika peräänannoista välittämättä mentiin, ne oli mun prioriteettilistalla hyvin matalalla sillon. Noh, toivotaan että se tosta kehittyy...

Loput viistoista minuuttia kulutettiin voltilla tekemällä siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Nää onnistu loppua kohden yhä paremmin, alun erimielisyyksistä huolimatta. Pääsin tohon hevoseen paljon paremmin käsiksi ja se alko jopa vähän kantamaan sitä päätään itse! Siinä vaiheessa pääsin sitten yhä enemmän ajamaan niitä takajalkoja, ja se parani tosi paljon. Lopussa mentiin harjotusravia vielä oikeeseen kierrokseen uralla ja tää suunta tuntu jo paljon helpommalta, vaikka edelleen ongelmia oli. Sitten loppuun vielä eteen-alas-ravit keventäen, ja kyllähän toi venytti kaulaa, vaikka siinä välissä päätti ottaa taas uuden säikähdysspurtin, haha. Kaiken kaikkiaan ihan kiva hevonen, vähän hidas ja sillein, ja tolle laukalle täytyy tehdä jotain, mutta muuten tosi kiva! 

Videolla toi hevonen näyttää niin helpolta, ettekä te tosiaan osaa kuvitella, minkälaista työtä mä tuolla koko ajan jouduin tekemään..! Tällä hetkellä vähän lihakset kipeänä tosta urheilusuorituksesta :D

Uudella tallilla hyppelyitä

Ärsyttää, kun pitää tehdä postaukset väärässä aikajärjestyksessä, nimittäin perjantailta mulla olisi vielä tuntipostaus, mutta en vain ole jaksanut videoita käsitellä ja kuvankin sain itse asiassa vasta äsken... :D Ja jotenkin tää Auda-postaus innosti paljon enemmän!

Auda on siis muuttanut nyt tuonne uudelle tallille Nummelaan ja olen siellä kerennyt kaksi kertaa käydä. Isoin miinus paikassa on se matka. Bensakulut tuplaantuu ja itehän mä en sinne mitenkään pääse. Talli itsessään on kiva, siisti, iso maneesi, kenttä tosi hyvässä kunnossa ja nyt Audalla on karsinapaikka (joskin ulkona, että paljon vaatetta vaan sitten talvella), eikä niitä jalkoja tarvitse hinkata sitä neljääkymmentä minuuttia. Uudet valmentautumismahdollisuudet on myös plussaa, katotaan nyt mitä kaikkea saadaan aikaseksi.

Screenshotteja ja kännykkäkuvia, jeijj.. Tää kuva torstailta, ku menin Audalla ekaa kertaa tuolla

Anyway, tänään hyppäsin Audalla ihan kunnolla. Ennen ratsastusta Auda klipattiin ja ei vitsi siitä tuli hassu. :'D Näyttää ton aluskarvan perusteella ihan mustalta, haha. Alkuverkoissa Auda tuntu kivan rennolta ja sitten esteitä hypätessä se taas oli ihanan innoissaan, as always. Otin pari verkkahyppyä ristikolle, joka oli ympyrällä. Sen jälkeen tulin kavalettijumppaa eri suunnista. Tässä tehtävässä Auda pääs vähän nostelemaan koipiaan ja kasaamaan omaa laukkaansa, mikä tuntuu sille olevan kauhean vaikeeta. Ekalla kertaa askeleet vähän sotkeentu, mut muuten tuli hyvin. Sen jälkeen tulin tästä innarivälistä, ristikosta ja lankkupystystä koostuvan tehtävän. Lankulle se kyttäsi ihan hulluna, melkein pysähty ennen sitä ja sitten kuitenkin yli. Kyllä sen kaikesta yli saa kun vähän pakottaa, mutta yllätyin ton reaktiosta kuitenkin aika paljon. Onhan se hypännyt ties mitä esteitä ja sitte toi oli jännä? Nojaa, toisella kerralla edellee kyttäsi, mutta hyppy oli parempi.

Klippaus vaiheessa

Kävelyjen jälkeen tulin kolmoissarjan pienempänä. Välit tuntu pikkasen pitkiltä, mutta Audalle se ei ollut mikään ongelma. Aina mä mietin, että selviääkö tää hevonen tosta ja tosta ja tuottaakohan tää ongelmia, mutta ihan tosi, mun pitäisi oppia vaan luottamaan siihen, koska Auda selviää oikeasti ihan mistä vaan. Se on niin valmis estehevonen, pelastaa ratsastajan kaikelta, eikä tarvitse ihmistä oikeastaan muuhun kuin esteelle ohjaamiseen. Korkeintaan välillä vähän rohkaisemaan, kun jotkut (kuten se lankku...) jänskättää. :D Sitten päätin tulla vähän kääntämistehtävää, eli ristikko (jonka otin alle sen takia, että kävelyn jälkeen Auda usein unohtaa nostella jalkoja, jos ei ole pikkuhyppyä alla), lankku, kaarros oikealle ja sitten kolmoissarja. Kolmoissarjan esteet oli nostettu jonnekin metriin, mikä teki niistä väleistä vähän parempia. Tää tehtävä suju siis vallan mainiosti, mitä se nyt vieläkin vähän kyttäsi sitä lankkua.

Kolmoissarja oli Audalle hyvää treeniä, joten päätettiin nostaa sitä vikaa okseria vähän ja sitten tulin sen vielä kerran (jälleen ensiksi alle se ristikko). Auda hyppää niin hyvin, en voisi olla ilosempi, että saan sillä ratsastaa. Näillä korkeuksilla mulla vaan tulee oma kokemattomuus vastaan, en oikein tiiä miten tuolla hypyssä kuuluisi olla tai tulla alas sieltä. Onneksi mulla on itse asiassa luvassa Mikko Mäentaustan valmennus parin viikon päästä! Mieletöntä päästä tommosen esteratsastajan valvovan silmän alle, mutta toisaalta vähän kyllä pelottaa. En oo tollasissa perus rataestevalkoissa ollut, kun Cajuksen valmennuksethan oli enemmän sitä kenttään painottuvaa. Odotan tuota valmennusta sekä innolla, että kauhulla...

Lopussa tulin vielä vähän käännöstehtävää taas, eli lankku-ristikko-lankku tiukoilla kaarteilla. Nää tiukat kaarteet ei ihan onnistunu, kun Auda ei vaan käänny. Kun yritin kääntää kunnolla, niin se otti vähän nokkiinsa ja vaan ryhty pomppimaan (kuten voitte tosta videolta nähdä), eikä käännökset olleet pieniä nähneetkään. Estekisojen uusintoja ajatellen toi on tosi huono ominaisuus ja pitäisikin treenata noita tiukkoja teitä enemmän ja saada lisää voimaa sinne takaosaan. Viimesenä tulin vielä lankku-okseri. Lankulle Auda kolautti pahasti, mikä johtu siitä, ettei se vaan nostellut niitä jalkoja. Siinä näky se, miksi ne alle otetut ristikot oli hyvä asia. Okserille tultiin vähän juureen, mutta ei ole paikkaa, josta Auda ei selviäisi!

Video kuvattu mun kännykällä, joten siksi tommonen :D

Ohhoh, tulipas pitkä teksti... Joka tapauksessa, tuolla oli kiva päästä hyppäämään, kun oli tilaa! Esteitä tosin on raskas kantaa, kun Cajuksella oli tottunu siihen, että niitä oli siellä pitkin kenttää ja maneesia ja peltoja muutenkin. :D Auda hyppäsi hyvin ja niin edelleen. Tuota valmennusta ja kisoja sitten odotellessa! :)

Chongqing

Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että toivottavasti olen sen julkaisuhetkellä hotellissa nukkumassa, ja niinhän mä olinkin! Kyseessä oli siis pari yötä Chongqingissä, Kiinassa. Otsikkoon olisi toki voinut lisätä "extempore-matka", mutta mä en taida muita matkoja tehdäkään, joten kaipa se on vähän turha. :D Ajattelin tulla vähän jakamaan näitä matkakuvia, kun en oikein tiiä, millon seuraavaa heppapostausta saan aikaseks!

Lähdettiin Suomesta perjantai-iltana (kone oli tunnin myöhässä) ja saavuttiin perille lauantai-aamuna joskus yhden aikoihin. Muutaman tunnin päiväunien (koneessa ei oikein saanut nukuttua) jälkeen lähdettiin kiertelemään siihen lähistölle lähinnä ruokaa etsien. 

Mitähän tämäkin tarkottaa? :D "Grass smiling, please let it alone"

Kuvassa crab meatballs, eli katkaravunlihapullia :D 

Meidän hotellin vierestä löyty Louis Vuittonin, Pradan, Tiffanyn, Cartierin, yms liikkeitä, eli ei se ihan mikään takapajula ollut :D

Seuraavana aamuna lähdettiin puistoon kauemmas, ja siellä oli tuossa kyltissä mun mielestä hauska käännös Kiinasta, ties mitä alunperin lukenut. :'D Sitten päädyttiin ruokailemaan (= mä en syöny) paikalliseen hot pot -paikkaan. Tästä haluaisin kertoa vähän tarkemmin, eli hot pot on siis sellasta ruokaa, jota vaan paikalliset pystyy syömään sen tulisuuden takia. Meille tarjottiinkin sitten tämmönen "länsimaalaisversio", jossa ei ollut mausteita ollenkaan. Pöydän keskellä on siis semmonen iso keittoastia, jossa se "pohja" lillu, eli siis normaalisti chiliä (mikä tekee sen tulisuuden), mutta meillä siinä oli vaan jotain vihanneksia yms. Sitten valitset listalta erilaisia ruokalajeja (löytyi vaihtoehtoja ihan parsan lehdistä käärmeeseen ja suurin piirtein sian korviin) ja niiden tullessa heitetään ne sinne kiehuvaan veteen (eli se pohja). Pintaan tullessa nää ruoat on sitten valmiita syötäväksi, sen kun kauhot ne sieltä keitosta. Kuulostaa tosi oudolta ja sitä se olikin... Ruokalistat onneksi sentään löytyi englanniksi (kun tuolla Chongqingissä englannin kielen taitajia on ehkä joka ravintolassa se yksi, joka osaa sanat hello ja thank you), mutta eihän niistäkään voinut ihan varma olla. :D Saatoit siis tilata kanaa, mikä osottautukin sitten käärmeeksi, joten lihojen kanssa sai olla vähän varovainen.

Nää miehet murskas vissiin jotain ruokaa?

Huomatkaa karmivat halloween-koristeet! ;)

Temppelissä sai sytyttää tommosen suitsukkeen jonkun pyhän kunniaks? Mekin sytytettiin omamme! Mitenkään siis väheksymättä, mulle ei vaan ihan selvinnyt, mitä varten ne oli

Näyttää, että tuolla olis sumua, mutta tosi asiassa koko paikka oli täynnä saasteita ja nyt itellä kurkku vähän kipeänä luultavasti juuri sen takia. Kuvassa näkyvä Yangtse-jokikaan ei mistään puhtaimmasta päästä ole!

Tämmönen tyyppi kierteli siellä väkijoukossa ja välillä säikäytteli ihmisiä, kun se näytti ihan patsaalta. Omasta mielestäni ainakin vähän pelottavan näkönen :D

Katutanssija Michael Jackson -teemalla

Näissä taloissa ihan oikeasti asui jotkut. Vähän sääliksi käy, että sieltä löytyy oikeasti noin köyhiä ihmisiä, on se vaan hurjaa... Saa tosiaan olla tyytyväinen siihen, että asuu Suomessa ja meillä on olot turvattuna!

Maanantaina, eli vikana päivänä mentiin aamulla Chiqikou Ancient Towniin, joka oli siis ihan tommonen asutettu vanha kaupunki, joka oli kuitenkin turistikohde. "Turistikohde" on Kiinassa vähän ehkä eri käsitys, sillä itse asiassa kaikki turistit oli kuitenkin kiinalaisia. Meitä tuijoteltiin tuolla ympäriinsä kuin mitäkin ihmettä, mutta eipä kyllä paljoa länsimaalaisia näkynyt! Tuolla vanhassa kaupungissa käytiin tommosessa temppelissä, joka oli kyllä aika magee ja sieltä oli myös hienot näkymät! Kuvissa näkyy tää kontrasti, eli tuolla oli paljon kaikkea vanhaa, noita temppeleitä, vanhoja rakennuksia, patsaita, yms, mutta sitten myös pajon moderneja rakennuksia. Tosi mielenkiintonen paikka! Illaksi tultiin takasin hotellin alueelle vähän shoppaamaan, ja itse asiassa ostin vaatteita mm. Forever 21:sta. :D Sielläkään ei muuten sanaakaan englantia puhuttu, vähän oli vaikeata tää kommunikointi. Elekieli käyttöön! 

Ihan mielenkiintoinen paikka, ei välttämättä ihan peruslomakohde, eikä edes kaupunkikohde, mutta hauskahan tuollakin oli käydä, kun aiemmin oon ollut vaan noissa isoissa kaupungeissa, eli Pekingissä ja Shanghaissa. Niistäkin vähän aikaa jo! Eihän tämäkään pieni ollut, tuolla kaupungissa asu reippaasti enemmän ihmisiä  kun koko Suomessa... Lähinnä tommosta lähiömäisempää touhua, siitä kerto se länsimaalaisten turistien puuttuminen ja englannin kielen taidon vähäisyys. Asukasluvusta vielä sen verran, että jos esikaupunkialueetkin lasketaan, niin porukkaa taisi olla päälle 20 miljoonaa. Kiinassa sitä asukasta kyllä riittää! Nuo kolme päivää oli kyllä ihan tarpeeksi, Kiinassa kun ei toimi edes facebook tai instagram, sen verran sulkeutunut maa se vielä on. Kiva kulttuuripläjäys anyway!

Mitä tykkäsitte postauksesta? Oliko liikaa tekstiä/kuvia? Jäikö joku asia kiinnostamaan? Onko joku teistä itse ollut Kiinassa?