Laakso GP finaali

Olin tänä viikonloppuna nyt lauantaina ja sunnuntaina katsomassa ja kuvaamassa noita kauden viimeisimpiä isoja kisoja Laaksolla. Aina yhtä hienoa katsottavaa nämä huippuratsastajat huippuhevosineen, nuo on semmosia luokkia, joista ei itse edes voi haaveilla..! Kiva viikonloppu hyvässä seurassa ja tulihan niitä kuviakin räpsittyä kai päälle viitisen sataa... Ajattelin siis jakaa osan nyt sitten teidän kanssa, kun blogi on ollut muuten vähän hiljasena! Kera tietenkin lyhyiden sepustusten. ;)

Nää radat oli suunniteltu tosi kuvaaja-ystävällisesti, monilta esteiltä sai hyviä kuvia, ja tää oli yksi niistä! Huomatkaa myöskin ratsastajan univormuasu :D

Lisää kuvia samalta esteeltä, tää oli omasta mielestäni yksi onnistuneimmista otoksista, itse kun satun rakastamaan tämmösiä ylitarkkoja kuvia!

Tää heppa oli tosi sulonen, jotenkin symppiksen olonen, jos ymmärrätte, mitä tarkotan? Alussa oli nää 5-, 6- ja 7-vuotiaiden Racing Trophy luokat, ja tämä taisi olla yksi niistä kuusivuotiaista.

En yhtään osannu valita, mitä kuvia tähän karsin, joten näitä on sitten paljon!

Vesiesteeltä oli suoraansanottuna mahdotonta saada onnistunutta kuvaa, nää kaikki on tällasia puoliksi epätarkkoja tai rakeisia. Joka tapauksessa siltä sai niin hauskoja kuvia, että oli pakko laittaa!

Valkosia hevosia on vaan niin paljon helpompi kuvata...!

Kattokaa miten sulonen :3 Yks ihan innoissaan!

Sitten päästäänkin tämän päivän kuviin...

Ilmavaraa

Tää hevonen oli palkintojen jaossa ihan kun kotona, poseerasi tosi hienona! Voittajan on helppo hymyillä, eikö? ;)

Tässä mun mielestä yksi kauneimmista hevosista mitä oon nähny! Erittäin kuvauksellinen, siitä olisin voinut laittaa vaikka jokaisen kuvan tähän, koska ne oli niin onnistuneita.

Vesieste takaa päin kuvattuna, näistä tuli hauskoja kuvia :D

Ja sitten vesieste myös ihan edestäpäin, ei vieläkään kuvat olleet onnistuneita...

Auringonpaisteessa otetut kuvat on aina ihan hirveitä, kun tulee tommosia kamalia varjoja ja sitten loput kuvasta vaan palaa puhki, höh

Tippumisia tuli yllättävän monta ja moni niistä näytti suht pahalta, mutta onneksi ei ratsastajille kuitenkaan käynyt mitään! Tämä oli varmaankin kaikkein siistein alastulo, kuvassa näkyykin, kun ratsastaja ikään kuin vaan laskeutuu alas, haha :D Kolmoissarja oli vaikea monelle ja siinä näitä epäonnistumisia tulikin!

Tässä myös yksi näistä kuvauksellisimmista hevosista, sen pään merkki oli myös mun mielestä ihana :)

Korjaan kypärää *facepalm*

Pari hevosista päätti vetästä laukkakierroksia pitkin kenttää ennen kun anto kiinni

Tältä esteeltä otetut kuvat oli yleensä tosi hyviä, ainoastaan tuo levoton tausta vähän häiritsee!

Ja loppuun vielä pari tavallista onnistunutta kuvaa, joita tulikin paljon! En osannu yhtään karsia näitä, joten.. :D

Mitkä oli teiän lempparikuvia? Oliko liikaa kuvia, vai jaksoitteko katsoa? Oliko joku muu tuolla katsomassa?

Maneesikauden aloitus

Nyt taisi sitten maneesikausi alkaa Lepuskissakin, höh. (Audallahan mä olen maneesissa mennyt jo useasti) Kurjan sään takia me ei mentykään maastoon, vaikka olisi kai pitänyt ja vuorossa oli jälleen tuuppailua maneesissa. Ratsuna toimi nyt moneen otteeseen testattu Desperado, josta löytyy joka kerta yhä uusia vivahteita. Tällä kertaa joudun (sain, miten vaan) laittamaan sen itse ja huomasin boksissa, miten arka se oli. Parka vaan kyyhötti siellä nurkassa, ja hädin tuskin uskalsi tulla siihen ovelle, voi pientä! Sitten vaan tunnille ja lopullinen päätös mennä ilman toista hanskaa (älkää siis ihmetelkö, haha), koska näiden kahden yhteen teipattujen sormien takia en normaalia hanskaa käteen saa ja se mun turmeltu, tähän tarkoitukseen sopiva, hanska katos. Yllättävää kyllä, mulla ei vieläkään (kolmen ilman-hanskaa-menokerran jälkeen) ole tullut minkäänlaisia hankaumia käteen!

Mutta niin, palataanpa aiheeseen. :D Tunnilla teimme paljon siirtymisiä diagonaaleilla (lyhyen sivun keskeltä pitkän sivun loppuun). Alkuverkat otettiin toki ympyröillä ja Desperado vaikutti ihan kivalta, tosin laukassa varsinkaan ei meinanneet ulkoavut millään mennä läpi ja piti olla tosi tarkka tien suhteen, ettei valuttu toiselle ympyrälle. Laukassa oli varmaankin kaikkein vaikein pitää ohjat kädessä, kun tuo sormi tuntui murskaantuvan ja siihen sattu vähän väliä, kun Despis nyt ei satu olemaan se kaikkein kevyin hevonen. Alkuverkkojen jälkeen alotettiin siis tämä aiemmin mainittu tehtävä, eli siis diagonaalille, keskellä neljä askelta käyntiä ja raviin. Tää oli tosi vaikea koska a) se ei kääntynyt kunnolla ensimmäisessä käännöksessä ja itse jäin sisäohjasta vaan vetämään, b) käynnissä se liike pysähty ja lähti kiemurtelemaan, eikä muoto pysyny kasassa ja c) jäin vähän lisää sisäohjaan kiinni. Käyntiä on tolla muutenkin vaikea ratsastaa, kun se jää helposti leijumaan ylöspäin, eikä venytä sitä askelta eteen.

Jossain vaiheessa muutettiin tää tehtävä niin, että edellisessä kulmassa (ennen diagonaalia) laukannosto ja diagonaali laukassa, minkä jälkeen siirtyminen raviin. Noh, ensimmäinen ongelma oli tietenkin se käännös diagonaalille, kun eihän se yhtään helpottunut laukassa. Käännös valui aina tosi isoksi, enkä saanut kunnollista linjaa siihen diagonaalille, jolloin suoruus (joka tämän tehtävän tarkoituksena oli) jäi vähän matkasta. Toinen ongelma oli siirtyminen raviin, koska tapahtu sama effekti kun käynnissä; ravi jää leijumaan ylöspäin ja paikalleen, eikä jatku sujuvasti eteen. Kerran (jep, yhden ainoan) sain hyvän, sujuvan siirtymisen ja se olikin näiden alaspäin siirtymisten ainoa valopilkku. On se vaan niin vaikeeta! Laukannostot sen sijaan oli tosi mageita, se vaan nostaa ne niin automaattisesti ja samalla ponnekkaasti. Loppuraveissa Desperado venytti hyvin eteen-alas, että olin mä ehkä jotain tehnyt oikein tunnilla, haha. Ihan hyvä tunti siis, jotenkin tuntui ehkä vähän turhalta, eikä mitään uutta tullut opittua (mikä on suuri ihme).

Meistä löyty näköjään lyhyehkö videopätkäkin, että tässä :D

Mitä piditte postauksesta, onko teilläkin maneesikaudet jo alkaneet? Ulkoasusta vielä sen verran, että itse alan ainakin jo kyllästyä (onhan tää ollut jo jonkun aikaa), joten sitten vaan kun löydän sopivan rakosen mun täydestä aikataulusta (ysiluokka alkaa jo täysiä painamaan päälle..), niin alan värkkäilemään uutta! Älkää siis ihmetelkö, jos joku päivä kun tämän avaatte, tää on piilotettu. Syksyisempää siis tulossa :)

Oma voitto

Voiko voittaa vaikkei saanut edes ruusuketta?

Koska mulle tämänpäiväinen oli ehdottomasti voitto. Meillä oli siis tänään Lepuskissa kisat ja mä menin 70cm taito-/tyyliarvostelun vanhalla tutulla Pik Leonilla. Sen selässä en tosin ollut ollut pariin kuukauteen, mutta tuttuhan se silti oli (toinen näistä mun vakioestehepoista..). Verkka nyt meni miten sattuu, en oikeesti ratsastanut ollenkaan, en jaksanut työstää mitään. Yhtä hyvin olisin voinut mennä askellajit hypätä yhden hypyn ja siinä se olis menny. Verkkahypyt suju ihan ok, semmosta perus jähmeää menoahan se oli, vaikka mitä yritin. Kunto ei oikein meinannut riittää, kun on tässä oltu kipeenä viimenen viikko (ja kuulostankin siltä). Perjantaina poistuin ekaa kertaa pitkästä aikaa vasta talosta (Cheekin keikalle, oli muuten mahtavaa!) ja eilen oli eka ratsastus viime sunnuntain jälkeen (Audalla). Tää melkein-murtunut sormi myös vaikeutti ohjien pitämistä kädessä, koska siihen sattu paljon ja Leiskahan ei tosiaan ole siitä kevyimmästä päästä.

Rata oli siis taitoarvostelulla, siksi alussa oli ravipuomit, jotka suju ok. Sen jälkeen laukannosto (kömpelösti ja laiskasti) ja kavaletti, josta vinolla lähestymisellä pystylle. Tähän tuli ihan hyvä hyppy ja Pik Leon vaihtoi laukat hienosti ittekseen. Seuraavana olleelle linjalle otettiin tasaset viisi askelta (joka oli poniaskelmäärä...), eli hitaasti mentiin. Sarjan väli oli ollut tosi pitkä monelle ja niinhän se oli meillekin, joten jäätiin tokasta osasta vähän kauas. Seiskalle tulin ihan juureen ja olin hyppäämässä ennen hevosta, joten tuli (vielä) huonompi hyppy kun aiemmat. Vikalle otin tarkotuksella kiinni, koska kaukaa lähtevät hypyt ei onnistu ton kanssa, ja luultavasti se olis vaan ottanu miniminiaskeleen ja puomikin alas. Niinpä tää vähän hidas hyppy oli parempi. Lyhyt rata olikin sitten ohi ja minä ihan puhkinaisena, mutta selvitty. Olihan toi tasasempi kun mitä semejen rata, joka oli ihan karmiva ja olinhan mä siihen ihan tyytyväinen. Enempään en ton hevosen kanssa kyllä pysty!

Tulokset tuli sitten jossain vaiheessa ja mun pisteet oli 37, eli lähes samat kun semeissä viimeksi. Paperissa luki suurin piirtein "tyylikästä, harmonista, tyylikästä, blaablaablaa, hevonen hidas". Niinhän se vähän on ton kanssa joka kerta, en vaan ikinä saa sitä oikeesti reippaaksi, mutta täytyy kai tyytyä tuohon. Lopullinen sijoitus olikin 4/11, mitäs ihmettä? Tuomarina oli mun oma opettaja, joka aiemmin ei ole koskaan antanut mulle pisteitä ja paras sijoitus sen arvostelemista luokista on varmaan kolmasvika. Tää oli siis voitto itsessään, varsinkin ton hevosen kanssa! Lähiaikoina oon muutenkin huomannut vihdoin kehitystä ylöspäin; tuntsarit ('12 vs '14), seuranmestaruudet ja kisat Audalla. Muutenkin tuntuu että tää hevosilla ratsastus alkaa vihdoin muistuttaa sitä mun 'ponitasoa', eli siis lähes jokainen hevonen kulkee edes suht ok. Toivotaan että tää onnistumisten putki ei pääty hetkeen. ;)

PunRan koulukisat

Eikä vieläkään jääty ruusukkeitta!

Herätys kuudelta, kamojen pakkaaminen ja lähtö tallille bussilla. Mun piti varata järjettömästi aikaa nupittamiseen, koska mä en ollut ikinä tehnyt nuppeja. Siis tietenkin pari yksittäistä, mutta en koskaan varmaan kolmea enempää, haha. Aina on löytynyt jotain tähän tehtävään nakitettavaks..! :D Tällä kertaa piti kuitenkin selviytyä ihan yksin, joten päätin varata siihen sen pari tuntia (sisältäen tietenkin muun puunauksen). Harjasin Audan ja pesin sen jalat (jotka oli ihanasti kuorruttuneet kuralla), jollon siitä alko tulla suht edustuskelponen. Ja ei vitsi olin ylpee niistä nupeista, vaikka ne olikin puolet ihan järkyttäviä epämääräsiä kökköjä (ja keskellä harjaa oli semmonen suppu), mutta mä olin oikeesti tehnyt nupit tolle hevoselle, haha! Audakin autto kyllä mua tässä tehtävässä, kun se koko ajan meinas nukahtaa siihen, ihana. :'D

Ihan varmasti ne oli alunperin hienommat, verkan jälkeen vaan vähän lössähtäneet.. :D

Yhdentoista jälkeen alettiin lastaamaan ja Auda menikin koppiin hyvin. Lastasin sen itse asiassa ite ekaa kertaa! Sitten vaan matkaan, joka kesti jotain 20 minuuttia, kisapaikka oli aika lähellä. Audakaan ei kerennyt stressaamaan ja se oli traikusta ulos otettua myös tosi rauhallinen, toisin kun yleensä kisapaikoilla. Sillä oli korvahuppu, joten ehkä se autto jonkin verran? Jokin aika siinä sitten odoteltiin, ennen kun laitettiin kamat päälle ja minä kyytiin. Maneesiverkka suju ihan hyvin, siirtymiset, joita harjottelin, ei oikeestaan parantuneet, mutta kyllä mä koin siellä jonkinlaisia valaistumisia. Laukassa Auda oli ihan superhyvä! Sieltä sitten viimein kisakentän taakse odottamaan. Siellä mä vaan kävelin ja kertasin vähän rataa mielessä edellisten ratoja katsellessa. Eikä aikaakaan, kun oma vuoro koitti.

Kiersin tuomaripäädyn kaksi kertaa ympäri ja Auda vähän kyttäsi, muttei läheskään niin paljon kun olin luullut. Tokan kerran jälkeen se oli jo ihan rauhassa ja meni nätisti. Hienosti käyttäytyvä eläin! Meinasi vaan koko ajan mennä aidoista yli ja jouduin ihan tosissani kääntämään sen kulmissa, muuten se olisi varmaan tyytyväisesti jatkanut matkaa aidan yli. Vihellys tuli mun mielestä aika nopeesti ja siinä sitten ajattelin, että nyt se sitten alkaa, valmistelut on tehty. Alkutervehdykseen tultiin ihan vänkyränä ja oltiin ulkona linjalta (mistä ihmettelen, ettei tuomari huomauttanut) ja pysähdys oli töksähtävä. Pys. pehmeämmin, nyt ei säily kuolaintuella. Siitä sitten jatkui matka oikealle ja lävistäjälle, jolla askeleen pidennys. Verkassa se oli kerran rikkonut, joten nyt varmistelin vaan, että pysytään oikeessa askellajissa. Auda meni tosi hienosti ja siitä tuli paperiin seiska! Toinen lävistäjä, jolla tuli käyntiaskeleet, meni ihan pieleen. Käynti töksähti, sitten Auda poikittaa ja jummaa paikalle, ei menaa lähteä raviin. Käynti jää kovin jännittyneeksi, poikittelua. Lävistäjän lopussa käyntiin (töksähtäen - taas) ja laukannosto ceestä.

 Laukannostoja olin pelännyt eniten, koska ne ei todellakaan ole meidän bravuureita. Laukka kuitenkin nousi (vähän hypähtäen, kuten aina - poikittelua, jännittää), ja olin tyytyväinen. Laukka oli hyvää (vaikkakin vaikeampaa tähän oikeaan) ja ympyrät suju hienosti. Ai että olis tehny mieli vaan laukata koko ohjelma läpi, olis ollut helppoa kun laukka pyöri niin hyvin. :D Siirtyminen raviin oli kamala, kun mä jouduin vaan repäsemään sen (Auda lähti pitkän sivun alussa kiihdyttämään, enkä saanu sitä mitenkää hallintaan..). Siirt. 2 uraa, pehmeämmin. Täyskaarto - ok. Käyntiin siirtyminen jälleen töksähtää (on se vaikeeta), laukannosto tällä kertaa parempi. Jännittyy. Laukkaympyrät oli ihan super! Laukkaaminen oli vaan niin helppoa ja kivaa, pystyin vaan istumaan siellä. Sainkin näistä ympyröistä kasin (joka oli kuulemma päivän eka kasi siihen mennessä, tuomari meni tosi tiukalla linjalla), ja ihan ansaittu oli se numero. Jälleen siirtyminen raviin on kamala, täyskaarto ok. Siirt. pehmeämmin. Pysähdys on aluksi tosi hyvä, mutta valitettavasti toinen takajalka siirty sitten taakse. Pys. pehmeämmin, korjaa taakse. Sain tuosta vaan 5.5, mistä olin vähän eri mieltä, mutta tää oli itse asiassa ainoa. Sitten vaan lopputervehdykseen, ja huh, rata selvitty! Olin tuomarin kanssa muuten hyvin samaa mieltä asioista, alakertakin (Oikein kivoja pätkiä, mutta hevonen saisi reagoida ppid pehmeämmin, nyt kaikki siirt. "taaksepäin" vaikeita) oli täysin oikeudenmukainen. Nyt sitten siirtymisiä treenaamaan paljon!

Mun lopputulos oli pisteet 114,5, prosentit 63.611%, ja sillä hetkellä luokassa johtoon, wow. Ei huono tulos ekoiksi koulukisoiksi (vaikka olikin toki cee)! Mun tavote oli lähinnä ollut saada hyväksytty tulos, joten tämä kyllä yllätti! Loppujen lopuksi putosin kolmannelle sijalle (luokassa oli 21 lähtijää) ja valkoinen ruusukehan (sekä toppaliivi ja show shine) sieltä tupsahti kotiin viemisiksi! Ehkä tää onnistuminen kouluradalla avaa ovet myöskin kenttäkisoihin, saa nähdä! Eipä ollut päivä kuitenkaan vielä ohi, vaan Audan piti vielä järjestää hirveä show traikkuun menemisestä ja kaksi tuntiahan siinä meni, ärsyttävä eläin... Niinpä kotiin viemisiksi tuli myös turvonnut ja kipeä keskisormi, josta on jokin pieni pala luuta lähtenyt irti. Pari viikkoa pidän teippiä (tosin ei se mun ratsastusta tule haittamaan, heh) ja sitten pitäis olla ok! Mutta juu, loppuepisodia lukuunottamatta oli kiva kisapäivä ja vieläkään ei saatu katkastua meidän ruusukeputkea. ;) Hieno Auda! ♥ (Ainakin radalla, muussa käyttäytymisessä vähän parantamisen varaa...)

Kuvista ja videosta kiitokset Teresalle ♥