Muutama ratsastuskerta ilman sen kummempia oivalluksia

Aika tasasen huonoa olosta menoa nyt on ollut viimeset kolme ratsastuskertaa. Hevosina ovat toimineet uudet tuttavuudet Beethowen ja Femme Fatale sekä tuttu Bono.

Beethowenilla mennystä tunnista en paljoa muista (se oli siis viime viikon perjantaina) - tämähän oli siis eka kerta, kun hevosen selässä istuin ja oli kyllä erikoinen tapaus! Se on tosi herkkä suusta, täytyy mennä tosi kevyellä kädellä, ja sitten pohkeeseen se on taas vähän hidas reagoimaan. Ei ollut ehkä mulle siitä helpoimmasta päästä, mutta lopputunnista viimeiset kaksi ravikierrosta oli ihan super! En tiedä mitä tapahtui, kun en koko tunninkaan aikana saanut oikein kiinni siitä, miten tää hevonen toimii, mutta niihin kierroksiin voin kyllä olla tyytyväinen! :D

Tästä koosteesta unohin kokonaan musiikin joten kuunnelkaa mitä haluutte!

Keskiviikkona oli taasen odotetusti vuorossa Bonon selkään kiipeäminen. Ihan positiivisin mielin olin lähdössä tunnille, kun viime tunti oli mennyt paljon odotettua paremmin! Tällä tunnilla tulikin sitten pienoinen pettymys kun sitä "ihmeellistä oivallusta" ei tullutkaan tunnin aikana vaan jäin itse siihen "en-tee-mitään-moodiin." Alkutunti vaikutti tosi lupaavalta kun Bono oli ihan superherkkä, reagoi istunnalla tehtyihin pidätteisiin ja sieltä tuli tosi mageita pysähdyksiä. Sitten kun aloin keräilemään ohjia vähän tiukemmalle ja yritin kasata pakettia, se sitten jotenkin lässähtikin käsiin. Jäin siihen ihmeen sähläämisen, enkä saanut ratsastettua oikein mitään apuja läpi. Vähän jäi huono maku tunnista, mutta aina ei voi onnistua!

Youtube päätti hiljentää tuon musiikin, joka olis kuulunut olla tossa, joten kuunnelkaa se tosta erillisestä ääniraidasta jonka laitoin :D Sama homma alemmassa \/

Tuomarinkylässä mua odottikin sitten taas ihan erilainen tamma - Femme Fatale. Femme oli varmaan yks vaikeimmista hevosista kellä oon ratsastanu! Mulla ei oikeastaan koko tunnin aikaina ollut hajuakaan, mitä mun olis kuulunut tehdä. Välillä tuli hyviä pätkiä, mutta pääsääntösesti en saanut oikein kunnon tuntumaa. Videosta tuo meno näyttää kyllä paljon paremmalta miltä tuntu! :D Vasen kierros oli tammalle selkeästi helpompi suunta ja sinne laukatkin onnistui paremmin, oikeassa oli semmoista haparointia. Tunnilla mentiin siis väistöjä, peruutuksia ja ympyrällä työskentelyä. Femme on tosi osaava hevonen, ehkä painottunut vähän enemmän estepuolelle, kuten opettajakin sanoi. Jollain taitavalla ratsastajalla toi on kyllä varmaan todella hieno hevonen! Mulle se vaan oli tosi vaikea, olisin kaivannut vähän enemmän apua tän kanssa. Oon kyllä tyytyväinen niihin hyviin pätkiin, mitä sieltä löyty myös. :)

Sori, tää postaus oli kyllä nyt ihan mega-videopainotteinen, mutta koitan saada jatkossa jotain kunnon kuviakin, mut se on tosi hankalaa nyt maneesikaudella, varsinkin tuolla Tuomarinkylässä kun mukaan tulee ainoastaan äiti (kun en sieltä ketään tunne) ja sen aivokapasiteetti riittää ainoastaan näiden videoiden ottamiseen. D:

Vuosi täynnä... mitä?

Vähän yli vuosi sitten Iines kuoli. Tasan vuosi sitten aloin hoitamaan uutta ponia, Silver Promisea.

Ajattelin jo alunperin, etten pystyisi ikinä kiintymään tähän poniin. Tiesin, että olisi virhe hyväksyä hoitotarjous, muttei ollut muitakaan tarjolla. Kai se oli vaan sellanen automaatio? Ekoina hoitokertoina Silver vaan möllötti. Ja möllötti. Ja möllötti vielä vähän lisää. Se ei ottanut mitään kontaktia kehenkään, ellei kyseessä sattunut olemaan joku taskut täynnä sokeripaloja. Enkä mä halunnut, että luottamus perustuu herkkuihin. Se täytyy ansaita oikeasti.

Mä yritin - ja yritän vieläkin - oppia tykkäämään siitä. Vietin aikaa sen kanssa, laitoin sitä kaikille tunneille, ahkerasti taluttelin sitä ja puunasin kamoja. Parin kuukauden jälkeen mä kysyin "Opinko mä koskaan tykkäämään tästä?" ja mulle vastattiin "Hei, siitä on mennyt vasta... Mitä? Kaksi kuukautta? Kyllä sä siitä opit tykkäämään, usko pois." Hmm, silti mä kysyn vieläkin tätä samaa. Opinko mä koskaan tykkäämään tuosta ponista?

Ja nyt siitä on sentään kulunut jo vuosi.

Silverin kanssa olen oppinut paljon enemmän kaikkea ratsastuksellisesti. Hyppäsin ekan alueluokkani (tuntsarit) sen kanssa, treenasin koko kesän ja nykyään Silver kuuluu niihin "mukavuusalueponeihin", joilla on tosi helppo ratsastaa. Joihin mä luotan selässä täysin ja jotka mä hallitsen sataprosenttisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita minkäänlaista henkistä sidettä. Ei, sellaista meidän välillä ei ole koskaan ollut.
Kyllähän sieltä täältä löytyy toki niitä kivojakin hetkiä ja onhan siinä ihan jotain hyviäkin piirteitä, vaikkei siltä kuulostakaan. En mä joka sekunti sitä vihaa, enkä mä voi sitä mistään syyttää. Tää kaikki on ihan mun oma vika, mutten mäkään sille mitään voi. Silveriä ei vaan ole luotu mulle.

Kai se on välillä ihan söpö. Kai? Kaikki aina kehuu sitä, "kuinka ihana ja söpö ja hellyyttävä" se on. Miksei tämä sitten kuitenkaan iske muhun? Ehken ole niiden "hellyyttävien ja söpöjen" ponien ystävä. Tästä kielii luultavasti mieltymykseni mm. Dixieen, joka ei tainnut olla tallin kilteimmästä päästä. Silti se oli mun mielestä silloin kaikkein kivoin, heti Iineksen jälkeen. Ja kaikkein kivoin Iineksen kuoleman jälkeen. Silverissä vaan elää liian vahvasti Iineksen leima. Kuinka usein mulle sanotaankaan "Se on vähän ku Iines" tai "Se muistuttaa tosi paljon Iinestä!" Ja kuinka raivostuttavaa se on kuulla. Silver on kaikkea muuta kuin Iines.

En tiedä, kuinka kauan mä enää viitsin Silveriä hoitaa. Nykyään se on enemmän pakkopullaa, toimin konemaisesti. Kamojen putsaus, pakin järjestely... Ne on sellasia asioita, joita mä teen joskus huvikseni, koska silloin en tavallaan ajattele, että ne on Silverin. Mutta enää ei kulu tunteja siihen, että mä vaan hengaisin ponin kanssa, rapsuttelisin sitä tai syöttelisin sitä pitkään. Teen vain kaiken, mitä täytyy ollakseen "hyvä hoitaja". Laitan sitä kuuliaisesti joka tunnille, tosiaan hinkkaan noita kamoja ja talutan aina. Siinäkin on kyse vain periaatteista. Samantien, jos tykästyn johonkin uuteen (tai miksei vanhaankin) hevoseen, aion vaihtaa hoitohevosta. Ja mielellään hevoseen, nää ponit alkaa tosissaan kyllästyttää.

Loppuun vielä video, jonka väsäsin;

Pikkujoulut

Lauantaina (eilen) oli tosiaan tallin pikkujoulut ja oli kyl tosi hauskaa vaikkei koko porukka ollutkaan koossa! :) Ajattelin nyt kuvapostauksen muodossa vähän kertoa illasta;

Meiän pöydän illan karkkisaldo :'D

Mun pikkujoululahjat :3

Heheh pikkuset :*

Kehitystä huomattavissa

Keskiviikon tunnille sain Bonon, 17-vuotiaan, n. 168 senttisen hevosruunan. Viime kerralla tunti taisi mennä aika lailla penkin alle, olin vasta siirtynyt hevosiin ja niillä ratsastaminen oli niin erilaista! Tällä kertaa alku näytti huonolta - ihan samanlaista menoa kuin silloin viime kevättalvella. Sitten jotain tapahtui - ja yhtäkkiä se alko toimimaan tosi hyvin!

Selvennetäänpä vähän; alkutunnista siis mentiin käynnissä kolmikaarista. Sähläsin kädellä jotain ihan turhaa, pää vispasi edestakaisin, eikä mikään apu mennyt kunnolla läpi. Ja mikä kauheinta, en edes tajunnut etten tehnyt mitään. Vasta lopputunnista mietin, että hetkinen, mähän en tosiaan tehnyt yhtään mitään. Ravissa meno jatkui aika lailla samanlaisena köpöttelynä (heti kolmen kierroksen jälkeen kun heppa oli yskinyt yskittävänsä). Sitten, jostain syystä sain hirveen tarmonpuuskan, että tälle on pakko tehdä jotain, tai tästä ei tuu mitään. Opettajan kannustamana sitten aloin kunnolla ottamaan sitä hevosta avuille, tekemään kaikki taivutukset ja eteenratsastukset rohkeasti, ei sellaista pientä poninäpertelyä. Tämähän tosiaan toimi! Heppa rupesi liikkumaan ihan eri tavalla, liikettä löyty jopa ihan omasta takaa (Bono ei tosiaan ole tallimme reippaimpia tai omalla moottorilla liikkuvimpia) ja siitä tuli tosi kiva! Paljon kivempi ja pehmeämpi edestä ja muutenkin paljon helpompi ratsastaa. Tunsin yhtäkkiä päässeeni "omalle maaperälleni".




Lopputunti menikin hyvin liikkuvan hevosen fiilistelyssä, kerrankin olin oikeasti tehnyt jotain oikein. Varmaan pitkästä aikaa keskiviikonkin tunti onnistui superhyvin! Harvoin sitä tulee näin hyvä fiilis, yleensä jää jokin kaivelemaan. Nyt ei oikeastaan jäänyt mikään! Tai, kun nyt ihan kunnolla lähtee miettimään, niin olisihan se voinut olla korkeammassa muodossa, polkea paremmin takajaloilla, itse olisin voinut istua paljon suoremmassa ja ties mitä, mutta mua ei haittaa. Lopputunnista tehtiin lisää kolmikaarisia, laukannostoja ympyrällä ja parit lisäykset (jotka ei nyt tarkemmin ajateltuna kyllä onnistunut). Pääsääntöisesti kuitenkin tosi valaiseva ja kiva tunti! :--)


Sori tää lyhyt kooste, ei ollu enempää matskua! :D

Kysymyspostaus!

Edellisestä taitaakin olla jo.. vuos? Aika hurahtaa niin nopeesti! Tällä kertaa toteutan tän ihan kirjoittamalla, kun viimeksi se oli videomuodossa. No, kyselkää vaan kaikkea, myös lifestyle-juttuja saa kysyä! :--)

Kysymykset viimeistään 25. päivään mennessä!

Vastapainoksi huonoille kisoille

...oli erinomainen tunti Tuomarinkylässä!

Illalla, puoli seitsemän aikoihin lähdettiin ajamaan Teresalle, ja sitä kautta Dumiin. Siellä listassa koreilikin jo meillä molemmilla ihan eri hevoset - mä olin saanut Grimaldin. (Onks tällä hepalla muuten lempinimeä, Dumissa käyvät tiiättekö?) Tästä hevosesta mä tiesin jonkin verran - äidin tuttu oli kisannut sillä joissain viime kesän estekisoissa ja siellä olin katsonut että "wow, toi näyttää aika haastavalta", hypätessä varmaan onkin!

Edelliseltä ridaajalta (Grimaldi oli tosiaan tunnilla) kyselin vähän, että minkä tyyppinen hevonen kyseessä. "Isot askeleet ja reipas", tuli vastaukseksi. Sitä se kyllä olikin, ihan positiivisessa mielessä! :) Se oli alusta asti ihanan kevyt kädelle, mutta antoi kuitenkin tehdä reilumpiakin pidätteitä ilman että jännittyi. Ei ollut mikään liian reipas, eteenpäin sai välillä ajaa ja muistuttaa, ettei jää leijumaan liikaa.

Tunnin aihe oli vähän sekava, aluksi pyörittiin ympyröillä ravaamassa ja laukattiin aika nopeasti. Sen jälkeen alettiin mun mielestä tekemään jo sulkuja. Siis mitä ihmettä? Heheh, eipä ole tullut näitä tehtyä oikeastaan ollenkaan, Lepuskissa ollaan menty vaan avoja. Oli mulla kuitenkin jokin ajatus suluista ja opettajakin onneksi vähän ohjeisti. Ei kyllä tarvinnut paljoa tehdä, Grimaldi hoiti kaiken! :D Kuten se teki lähes koko tunnin ajan, aika unelmaheppa kyllä!



Oliskohan ollut noiden sulkujen jälkeen sellanen sekava laukkatehtävä, eli päätyihin pääty-ympyrät, joiden ekoilla puoliskoilla vähän isompaa laukkaa ja tokilla puoliskoilla kootumpaa. Pitkillä sivuilla kuului sitten nostaa vastalaukka. Jossain vaiheessa tätä helpotettiin sen verran, että toisella pitkällä sivulla sai mennä ihan pelkkää raviakin. Itselleni tää tehtävä sopi tosi hyvin, sai koko ajan tehdä kaikkea, ja mikä parasta, Grimaldi tekikin kaiken! Aika lailla mun puolesta se hoiti kaiken, mun tarvitsi vaan vähän antaa laukkapohkeita ja ohjata.



Tossa tais mennäkin lopputunti, eteen-alas-ravit otettiin vielä sen jälkeen. Grimaldi venytti tosi kivasti ja ne pari keskiravia, jotka piti tehdä, suju kans tosi mageesti! Sen askel on vaan jotain niin mageeta (vaikka siellä onkin uskomattoman vaikee keventää, istuminen ei tuottanu ongelmia) ja siitä saisi irti varmasti tosi hienot keskiravit kun vaan olisi tilaa ja jaksais yrittää!

Kaikin puolin tosi kiva hevonen, se kanto ittensä tosi hyvin, ei painanut yhtään kädelle vaikka olikin tollanen isompi hevonen, liikku eteen kivasti ja kuunteli kaikkia apuja tosi tarkasti. Meillä oli tällä kertaa taas eri opettaja (nyt ollaankin sitten käyty kaikki opettajat läpi :D) ja tykkäsin kyllä tästäkin. Ehkä vähän enemmän ohjeita olis voinut tulla, se keskitty enemmän vaan pariin oppilaaseen.

Estekisat epäonnella

Mietin eilen just, et olis toosi kiva päästä vihdoin kunnolla treenaamaan jollain hevosella, ilman että joutus tällein randomisti vaan menemään joka kisat. Kyllähän se vähän tökkii, että kerta toisensa jälkeen mä maksan sen kisamaksun (joka ei meillä onneksi ole kuin se 27€), sitä vastaan, että saan ratsastaa jälleen random hevosella surkean radan. Ai että, miten kivaa oli kisata Figarolla tai edes Spotilla, kun niillä mä tiesin, että sieltä tulisi varmasti edes se 60% tai Pinokkiolla kun lähes joka rata oli puhdas. Nyt on nekin suoritukset jääneet vähemmälle.

Eilen oli vuorossa siis 80cm Londalla, mikä oli kyllä maailman surkein ajatus ikinä. Saisinkohan mä siirtyä takasin 60cm ja helppo C tasolle? Luultavasti en, mulle varmaan naurettaisiin ja potkittaisiin haastavampiin luokkiin... 60cm ehkä vois vielä mennä, mut se olis niin turhauttavaa hypätä sellasta. No, kattoo nyt!

Verkka oli ihan ok, mitä nyt Londa oli vähän hidas välillä, mutta tuli kuitenkin suht hyviä hyppyjä. Lähdin sitten viimeisenä (ihan hirvee paikka lähteä!) ja niiden sadan kierroksen aikana jotka mä siinä pienellä odotusalueella pyörin, se hevonen kerkes lössähtämään vielä enemmän. Ennen mun rataa kaks sitten hylättiin, mikä vähens mun valmistautumisaikaa entisestään (olisin siis saanut laukkailla, ravailla siinä väleissä), ja täähän ei tosiaan ollut hyvä juttu.

Radasta en nyt ala yksityiskohtaisesti selittämään - luultavasti näätte kaikki virheet ja sähläykset ihan tuolta videoltakin. Suurin ja oikeastaan lähes ainoa ongelma oli se, ettei se liikkunut mihinkään, argh. Selvennän myös tota kolmosella sattunutta volttia; Londa siis kyttäsi yleisöä (vaikka se idiootti oli laukannut siitä jo n. sata kertaa), näki siellä jotain toosi hurjaa (kukaan ei liikahtanutkaan) ja päätti sitten sännätä siitä kolmoskavaletin ohi ja ainoa vaihtoehto oli kääntää ympäri ja tulla uus lähestyminen. Siitä sitten rasittavat -3 pistettä! 

Meidän lopputulos oli 36p - 3 = 33p, joilla taitavasti luokan yhdeksänneksi. (Jonka tarkistin itse asiassa vasta nyt) Ja meitähän oli tosiaan yksitoista. Ja kaksi viimeistä hylättiin. Joten ei ollut ihan mikään mallikelpoinen suoritus ja jäi sitten tän vuoden viimeisiksi kisoiksi Lepuskissa. Ensi vuonna sitten tsemppi taas päälle!

Kuvat © Ella I, video © Teresa

Esterataharjoitukseen toinen käsi toimintakyvyttömänä

= ei ollut hyvä idea. Mutta pakkohan se oli.

Saatiin tänään koulussa siis nuo HPV-rokotteet ja minuutin päätöksentekoajalla kallistuin myönteisen puolelle - ja enköhän mä löytänyt itseni muutaman tuskallisen piinaavan minuutin kuluttua sieltä terkkarin huoneesta jonkun piikitettävänä. Voin sanoa ihan rehellisesti, mä pelkään rokotteita yli kaiken. 

Ahaha se näyttää hassulta XD Ihan pikkuponi, Londa 168cm.
No, koska tänään oli ainoa mahdollisuus päästä edes kerran hyppäämään kisahevosella, olihan sinne valmennukseen pakko mennä. Ei kyllä ollut kovin hyvä idea, tällä hetkellä mun on vaikea edes kirjoittaa tätä postausta, huups... Tosiaan, vaikken itse kipua ratsastaessa huomannut, se vaikutti silti ratsastukseen ja suurin osa tunnista oli pelkkää sähellystä. Kieltoja ja pudotuksia ei tullut, siitä kiitos ihan Londalle, mä en onnistunut muuta kuin just ja just ohjaamaan sen esteille. Parin kuukauden hyppytauko (jos ei lasketa paria satunnaista estetuntia, joilla on hypätty korkeimmillaan 60cm) näkyi myös. Esteistunta, ratatempo, ja oikeastaan kaikki oli ihan hukassa. Mitään askelia en onnistunut katsomaan (paitsi yhden kerran linjalla!) ja mentiin ihan alitempossa koko ajan. 

Alkuverkat mentiin suurin piirtein pitkin ohjin, vähän vaan askellajit läpi. Sitten nopeasti "hallintaan otto", hevoset paremmin kuulolle. Sitten alotettiinkin jo hyppääminen - pari kertaa kavaletin yli. Näissä mun vauhti oli ihan mitä sattuu, hypyt lähti millon mistäkin ja mä en osannut yhtään mukautua luonnollisesti. Opettaja oli onneksi armeliaampi tällä kertaa, koitin vaan parhaani mukaan pysyä parempien jaloista poissa ja olla häiritsemättä niitä. 

Sitten hypättiin pari tehtävää, vino hyppy ristikolle ja sitten sarja tai linja. Linjalle en ollut suunnitellut mitään askelmäärää, kuten olisi kuulunut, joten se sitten kostautui. Sarja onnistui ihan kivasti, itse olin vähän jäljessä hypyistä. Sitten tultiin vielä lyhyehkö rata, joka alkoi erittäin kömpelöllä hypyllä ja jatkui koko radan ajana samalla tyylillä. Se linja tosin oli onnistunut! Tällä kertaa mulla oli joku suunnitelma (eli siis viisi askelta) ja se toteutui. Tokassa hypyssä en taaskaan ollut yhtään mukana, mutta heppa hoiti! Sarja olikin sitten jotain aika karseeta, harmi, että se jäi vikaksi hypyksi...

Näissä tunnelmissa sunnuntain kisoihin, saa nähdä mitä tuosta 80cm tyyliluokasta tulee... Yleensähän tyyliluokat on mun "bravuuri", mutta jos tuolla tavalla mennään niin ei paljon sijoituksia tipu... :D 

Huominen ratsastus taitaa jäädä välistä, höh. Kattoo nyt missä kunnossa tää käsi on huomenna! Let's wish for the best and be afraid of the worst.

Mitä mieltä ootte muuten, haittaako, että postauksia tulee näin usein tavallaan näin "tavallisista asioista"? Riittäisikö vaan kerta viikossa jotkut nopeat katsaukset vai onko nää ok? Mulla ittellä tulee vaan niin hirveesti aina juttua että noi lyhyet postaukset ei taida ihan onnistua aina... :D Mitä mieltä?

Erikoispostauksia ei muuten kannata toivoa, teille on sunnitteilla vaikka mitä kivaa! ;)

Hyvää onnea täytyy seurata vähän huonoakin

Viime viikolla niiin hyvin menneiden tuntien jälkeen - totta kai täytyy tulla vähän takapakkia ja palata takaisin maan pinnalle. Höh. Sitä se ratsastus on, joten sitä uutta ylämäkeä odotellessa...!

Sain siis Londan tänään, syynä ilmeisesti se, että sain sen kisoihin. Ja huokaisin helpotuksesta, että olin ilmottautunut estekisoihin! Emmä kyllä noita estekisoja ole koskaan katunut. :D Viime kerralla Londan kanssa meillä sujui ihan hyvin, tultiin kolmansiksi ja sain ensimmäisen sijoitukseni aikaluokasta! Toivotaan yhtä hyvää menestystä ensi viikonlopun kahdeksastakympistä. Ilmottauduin sinne extempore - kuten olette ehkä huomanneet, en ole käynyt estevalmennuksissa sitten... Elokuun? Kiitos vaan koulu. Yhdellä hyppykerralla (joka on huominen esterataharjotus) sinne vaan! 

Takaisin tän päivän aiheeseen. Ei siis todellakaan sujunut, ei ympyrät, kolmikaariset, saatika lisäykset. Se hevonen ei vaan toiminut, ei millään. Ei ole mulle tehty! Liian herkkä, liian laiska, liian tamma. Herkkä suusta ja hidas jalalle + tammamaisuus = ei hyvä. Silverillä hitaus ja suun herkkyys ei haittaa, koska ne ääripäät ei ole noin vahvat. No, annetaan videon (älkää järkyttykö/pettykö, ratsastus meni oikeesti huonosti, ei se aina noin surkeelta näytä :D toivottavasti...) kertoa sitten enemmän!

Mitä muuten pidätte pikkasen uudistetusta ulkoasusta? :)