Uudelleen Dumissa - vakkarina

Otsikosta voittekin päätellä - ostettiin nyt sitten molemmat Teresan kanssa tuonne Tuomarinkylään viiden kerran kortit. Tänään oli eka tunti, joka oli neljästä viiteen. Tunnin tasona oli "perusmerkki", joka taisi olla ehkä hieman eritasoinen kuin me ite, mutta hyvin kuitenkin pystyi ratsastamaan. Sain Charonin, mistä tiesinkin jo aikasemmin, koska se oli mainittu puhelimessa tuntia varatessa.

Pointsit jollekin oikeinkirjoituksesta! XD

Tosiaan, tänään meillä oli eri opettaja, joka antoi tosi erilaisia ohjeita. Sain onneksi pitää raipankin mukana, mikä helpotti huomattavasti ratsastusta. Ja ohjatkin oli sallittua pitää kädessä kunnolla, joten ratsastuksesta sai paljon enemmän irti. Tunnin tehtävinä oli tosi loivat kiemuraurat ja laukannostot. Alkuverkat mentiin taas aika itsenäisesti, käynnissä Charon oli tosi kiva jo heti alusta, mutta se ravi... Huhhuh kun oli kaunista menoa koko alkutunti. Ajoittain tuli niitä kivoja pätkiä, mutta se hävisi nopeasti kun heppa alkoi lonksuttelemaan kuolainta, jolloin tuntuma katosi ja kaikki ote siinä samassa.

 Laukannostot olikin sitten jotain niin mageeta, se nosti laukat tosi hyvin ja laukassa tuli avuille jopa aika automaattisesti. Laukka jopa pyöri tällä kertaa, eikä tarvinnut hiki hatussa vaan ylläpitää sitä. Aluksi teimme pari nostoa odotimme possujonossa jokainen vuorollamme kuin missäkin alkeiskurssilla, jonka jälkeen laukkasimme muutaman kierroksen uraa pitkin. Silloin sain tosi hyvän tuntuman ja Charonistahan kuoriutui tosi hieno kouluhevonen!

Toiseen suuntaan laukassa teimme samalla tavalla. Ekassa nostossa se vähän riistäytyi ja nosti hätäpäissään vastalaukan (joka oli muuten tosi mageeta, harmi ettei ollut tunnin tehtävänä!), mutta nosto nostolta niistä tuli hillitympiä ja siistimpiä. Yleensähän hevoset kuumuu aina tuollaisessa tehtävässä, mutta Charon toimi toisin päin. Ekaksi nostot oli aika rajuja ja hallitsemattomampia, mutta ne parani koko ajan ja oli lopuksi tosi siistejä ja hillittyjä. Siinä odottaessa sain muuten tehtyä (ihan huomaamatta) pari tosi hyvää pysähdystä! Laukan jälkeen ravi oli ihan erilaista, tunnit pitäis aina alottaa laukoilla, se toimis tolla hevosella! Lopussa vielä eteen-alas-ravit, joissa Charon venytti taas hyvin.

Pahoittelen jälleen kuvien laatua (screenshotit) ja tällä kertaa myös videon laatua, kuvaamismahdollisuudet ei ollu mitenkään erityisen hyvät! (Kaikki oli koko ajan tiellä, kun me tosiaan oltiin toisessa päädyssä maneesissa)

Dresman...?

Pari ratsastusta on tässä nyt tosiaan mennyt, kuvien ja minkäännäköisen materiaalin puutteessa en ole jaksanut postailla. Tänään sain vihdoin kuvia, joten nyt parin viikon hups tauon jälkeen tulin taas postailemaan!

Viime viikon keskiviikkona menin Londalla ja tunti oli jonkinmoinen katastrofi. Pätkittäin tuli hyviä osuuksia, mutta ne jäi kyllä tosi vähäisiksi. Perjantaina olikin paljon kivempi tunti, menin nimittäin Uganalla! Se on kyllä aika täydellinen hevonen - toimii omalla moottorilla ja tosi yhteistyöhaluinen.

Tänään sainkin sitten ihan erityyppisen hevosen - Dresmanin. Oikeesti, kuka nimeää hevosen Dresmaniksi? :D Joka tapauksessa, tää kyseinen hevonen saapu Lepuskiin siis maanantaina (eli toissa päivänä) ja en ollut koskaan edes nähnyt sitä. Kyseessä oli suurehko, ruma, erikoisen mallinen ja söpö rautias ruuna, jolta löytyy ikää 11 vuotta. Boksissa se oli tosi herttainen, utelias ja äärettömän kiltti. Ei kuitenkaan mikään herkkis, ei säikähtänyt vaikka ovikin pamahteli pari kertaa aika kunnolla. Kamojen laitossa ei ollut mitään ongelmaa, se vaan ei oikein antanut harjata itseään kun halusi, että koko ajan seurustellaan sen kanssa. Vauva se kuitenkin on vaikka ikää löytyykin.. :D

Selkään noustessa oli vähän hätäinen, lähti heti kävelemään ja jalustimetkin oli vähän hankala säätää kun se vaan pyöri. Uralle päästessä tunnelma muuttu - se oli omalla moottorilla toimiva, mutta kuitenkin ihan rauhallinen ja lepposan olonen, vaikka sen selässä oltiinkin ekaa kertaa tuolla. Ohjat käteen ottaessa yllätyin ihan positiivisesti; se oli tosi kevyt kädelle, mutta kulki kuitenkin oikein päin. Tahdin kanssa oli vähän hankaluuksia, joko se lähti juoksemaan alta tai sitten se jäi pohkeen taakse. En kuitenkaan vaatinut siltä tällä tunnilla kummoisia, joten se sai mennä sitä rauhallisempaa vauhtia.

Tunnilla menimme siis uran sisäpuolella suoristellen, ympyrällä ja lopuksi vähän väistöjä (joita tuo hevonen ei kyllä ihan käsittänyt). Suoristuksissa tuli vasempaan kierrokseen kivoja pätkiä, kun sain sen ulkopuolelta hyvin suoristumaan, mutta oikeassa kierroksessa se painoi ihan tosi paljon sisälle. Ravissa olikin sitten enemmän hankaluuksia, sen askellus oli tosi vahvaa ja isoa, vaikkei ollutkaan mitenkään leijuvaa, enemmän ylöspäin suuntautunutta ja hätäilevää.
Dresman oli kuitenkin kiva heti, kun sai oikeanlaisen tuntuman ja hyvän tempon. Tuli siis paljon hyviäkin pätkiä! Laukassa oli samantyyppisiä ongelmia, sitä oli vaikea saada kantamaan itseään ja oikeasti pyöristymään. Laukannostot oli myös vähän hitaanpuoleisia, kun olin jättänyt raipan pois ja valitettavasti jouduin jopa ajamaan sitä laukalle, argh. Oon muutenkin tosi huono noissa nostoissa...!

Lopuksi teimme vielä väistöjä, joita Dresman ei kyllä osannut alkuunkaan. Tein siis todella loivaa väistöä, joka ei kyllä muistuttanut omasta mielestäni väistöä lainkaan. Ihastuin tähän otukseen kuitenkin paljon, se oli jo vähän valmiimpi versio, ei ihan niin raaka kuin uusimmat hankinnat tuolla ovat olleet. Siitä löytyy potentiaalia kyllä paljon ja kuulemma hyppää tosi hyvin. ;)

Ohops, tulipas pitkä! Noo, ehkä joku jakso lukea.. :D Kuvissa (jotka on muuten tosi laadukkaita, kiitos facebook...) tuo heppa näyttää muuten täysin erilaiselta kun mitä se todellisuudessa on, koitan saada ensi kerralta videota!! (Jos ja toivottavasti kun menisin sillä)

Hyppelyjä

Eilen oli vuorossa ton mun "korvausryhmän" estetunti ja sainkin sinne Pik Leonin, enkä Jollya kuten olin odottanut. Toisaalta olisin halunnut kokeilla hypätä sillä vielä enemmän, mutta hauskahan tämä Leiskakin oli! Keskityin kouluratsastuspuoleen aika lailla tosi vähän tunnilla, ei vaan yhtään huvittanut alkaa vääntää. Annoin sen siis jolkotella aika lailla vapaasti koko tunnin, kunhan edes liikkui. HIHS:issä mulla oli iskenyt kauhea hyppyinto ja oli kiva päästä heti seuraavana päivänä sitte!

Päästiin hyppäämään aika paljon, koska meitä oli tosiaan vaan neljä. Aluks (verkkojen jälkeen) tultiin suoraa linjaa, jossa oli kavaletti-kavaletti-kavaletti-puomi (joka nostettiin pystyksi). Tää tehtävä suju tosi hyvin lähes kaikki kerrat ja Pik Leon oli tosi kiva! Vaikka videolta näyttääkin tosi hitaalta ja raskaalta, se ei todellakaan tuntunut siltä! Sillä oli oikeastaan tosi helppo hypätä, heppa korjas laukat ite, hyppäs kaiken ja liikku (siis mun mielestä sieltä selästä) eteenpäin. Tultiin vielä pari kertaa erilaisia tehtäviä, jossa oli alussa tuo sarja ja sitten yksittäispysty ja lopuksi vielä toisella pitkällä sivulla linja. Ite tykkäsin tosi paljon tunnista ja Pik Leon oli jotenki tosi hauska! :D Olis kiva päästä hyppäämään sillä enemmänki.

HIHS 2013

Näitä postauksia ilmestyy varmasti toosi moneen blogiin nyt viikonlopun aikana, mut päätin nyt olla ajoissa ja toteuttaa tän nyt heti tänään, ettette oo ihan uupunut jo. ;) Takana on siis kymmenen tuntia Hartwall-areenalla. Tänä vuonna pääsin vaan torstaina koska liput oli halvat ja mun seura (= teresa) ei olis päässyt muina päivinä. Oli kuitenkin kiva olla edes yhtenä päivänä, ja oli tuolla jo tänään tosi paljon tuttuja, joita bongasin. Koska syysloma! Ei kyllä oo mitenkään erityinen lomafiilis, mutta kivahan se loma silti on! :D

Mulla ei ollut oikeastaan mitään ideaa, et millasen postauksen tekisin nyt tänä vuonna, koska en jaksanut tehdä sellasta tavallisen tylsää videopostausta. Niitä näätte muilla varmaan useammankin! Päädyin siis vähän erilaisempaan postaukseen - kokosin kuvista sellasia, joista mulla tuli jokin ajatus mieleen. Eli sekalaista on, mitäs piditte tästä ideasta? :) Loppuun sisällytin vielä pakollisen videokoosteen!

kaks yllä olevaa kuvaa cee teresa
Mulla meni kaksi tuntia tehä tota koostetta ja nyt yli puolen tunnin latausyritysten jälkeen se latautu, mutta youtube oli poistanut musiikin. Kuunnelkaa tätä vaikka siinä taustalla, se kuuluis olla siinä oikeesti XD Ja HD!

Positiivisemmalla mielellä

Olin jotenkin tosi ilonen tänään, kun tajusin, että mullahan on tunti. Sain ratsuksi sinne tutuksi tulleen Londan. Taisi olla vissiin eka kerta, kun menin sillä ilman minkäänlaisia apuohjia? (martsari, gramaanit, piuhat) Londa oli jo alusta asti tosi kiva ja pehmeä suusta, josta jäinkin varomaan sitä ihan liikaa ja olis pitäny ottaa paljon enemmän tuntumaa sinne! Alkuverkat tehtiin ympyrällä, jossa mentiin kaikki askellajit läpi ja suoristeltiin hevosia erityisen hyvin. Välillä piti vähän pienentää ympyrää ja välillä suurentaa. Londa sai ajoittain niitä sen päänheilutus kohtauksia ja sillon tällön iski jopa epätoivo niitten kanssa, kun tuntu kestävän tosi kauan. Sitte ne kuitenki oli poissa ja ei mitää jälkeä, että mitää vastustelua olis ees ollu. Hämmentävää?

Tunnin aiheena oli oikeastaan väistöt, joita kerettiin tekemään ihan suht paljon. Londa väisti tosi kivasti, suoristuksissa (piti mennä siis väistö - suoristus - väistö - suoristus yms.) se jäi vähän painamaan pohjetta vastaan, mut suoristu useimmiten kuitenki iha hyvin! Se oli koko tunnin oikeestaan tosi kiva, rennon olonen. Päästin itteni kyllä taas liian helpolla, ku en vaatinutkaa siltä enempää, mutta olihan se kiva kerrankin mennä niin, ettei tarvinnut tehdä kovin paljoa työtä ja silti tunnista jäi hyvä fiilis! :)

Huomenna on sitten vuorossa HIHS, onkos teistä moni menossa kattomaan? En oo vielä päättäny et minkälaisen postauksen tekisin sieltä, se jää nyt nähtäväks sitte ;)

Muut tallit | Tuomarinkylän ratsastuskoulu

Alkuperäinen ajatus laajeni - mukaan pääsi jo Helsingin puolelta talleja mun "kokeilulistaan" ja ehkä jonnekin kauemmaksikin saatan mennä, joten yksinkertaisesti muut tallit sopi nyt hyvin.

Kävin siis tänään Tuomarinkylässä ratsastuskoulun puolella, tää tuli vähän extemporena. Aikeena on kyllä ollut mennä, ja nyt sitten varasinkin. (= äiti varasi, koska se kävi Dumissa tosi pitkään ja tuntee kaikkia, joten halus ite sopia tän) Mun tunti oli tänään tosiaan neljältä ja sain sinne semmosen 11-vuotiaan Charonin. Mitään tietoa mulla ei tästä hevosesta ollut, joten ennakko-luulottomasti vaan menin! Hyvä niin. Boksissa se käyttäyty tosi kivasti (suitsien laitossa pikkasen ongelmaa, jossain listassakin siellä luki, että pyydä tallityöntekijää laittamaan, jos et itse saa), mutta muuten tosi kiltin ja uteliaan olonen. Äidilleni paikka oli ihan tuttu, joten hän sitten opasti mua siellä aika paljon, löydettiin kaikki kamat ihan hyvin.

Charon oli yllättävän kapea, vaikka boksissa oli vaikuttanut ihan sopivan kokoselta. Tuli vähän pitkä olo siellä, mutta ei se nyt ehkä ihan niin pahalta näyttänyt kun poneilla. Heti alkukäynneissä opettaja sano mulle, että otetaanpa sulta toi raippa pois, kun Charon kuulemma helposti lähtee juoksemaan alta. Mietin silleen, että ahaa, mielenkiintosta, mitäköhän tästä tulee. Otin sitten ohjat käteen ja taas mulle tuli se sama fiilis kun Peikillä - outo hevonen. Tunnin edetessä sitten sain siihen vähän parempaa tuntumaa otetta. Jos videolta katsotte, että johan mä ratsastan pitkillä ohjilla, niin kyllä, mulla oli ihan järjettömän pitkät ohjat ja se häiritsi muakin. Opettaja tosiaan käski ratsastaa tollein pitkällä ohjalla ja totta kai mä tottelin, joten siinä siis syy.

Tunnilla oli tehtävinä aluksi pysähdykset, jotka suju ihan hyvin, Charon oli tosin aika hidas pohkeelle ja kaipasin sitä raippaa suuresti. Sitten siirryttiin raviin ja alettiin tekemään loivia kiemurauria. En saanut oikein mitään fiilistä tästä tehtävästä, vähän vaan leijailtiin siellä pitkin poikin. Vähän ajan kuluttua tultiin sitten pääty-ympyröille ja ruvettiin laukkaamaan. Ai että kun mä olisin halunnut sen raipan...! Laukka ei polkenut ei sitten yhtään. Se liihotteli niin maata pitkin että huhhuh. Tuli vähän mieleen joku westernhevonen, Charon vaikutti tosi paljon sellaselta. Kuolaimelle se oli kyllä tosi paljon parempi laukassa, mutta kun ei liikkunut eteen, niin eihän siitä mitään hyötyä ollut. Jouduin välillä turvautumaan ponipohkeisiinkin, mutta ei niistäkään oikein ollut apua.

Välikäyntien jälkeen laitettiin jalustimet kaulalle ristiin ja ruvettiin työstämään siirtymisiä. Charonia oli melko vaikea pidättää (johtuen osin ehkä niistä liian pitkistä ohjista), joten ne siirtymiset alaspäin viivästy aina. Raviin lähti ihan tasasesti joo, mutta aika ponnettomasti. Välillä tuli toki hyviäkin pätkiä! Toiseen suuntaan tehtiin sitten siirtymisiä ravin sisällä ja olisin kyllä edelleen kaivannut sitä raippaa. Mutta minkäs sille voi, pakko se oli jotenkin saada eteen. Pari tosi kivaa melkein jopa keskiravia muistuttavaa hetkeä tuli ja sillon tällön sain paremman tuntumankin.

Lopputunnista kevenneltiin ja otettiin eteen-alas ravit. Siinä se oli ihan superkiva ja rentoutu hyvin, olispa voinut aloittaa sen tunnin tolla tavalla! Charon oli siis kaiken kaikkiaan ihan kiva ja tunnin sisältö hyvä. Sen taso nyt ei ollut ehkä ihan niin hyvä (jotkut siellä harjoitteli laukassa pysymistä), mutta ainakaan ei ollut mitään suorituspaineita! Ainoa vaan, että ne suunnanvaihdot oli vähän kaaottisia ja pelkäsin että joku ratsastaa päin.

Muuten tuo talli vaikutti tosi kivalta, porukkaa pyöri tallissa ja pysty hyvin kysymään neuvoa ja ihmiset vaikutti tosi mukavilta. Tunnin jälkeen jotkut niistä tuli rohkeesti juttelemaan, mikä oli musta tosi positiivista! Päädyin nyt siihen tulokseen, että taidan ottaa tuolta varmaankin viiden kerran kortin, täytyy vielä kattoa. :)

Kuvia ei ole ollenkaan, joten pahoittelut huonolaatusista screenshoteista!

Nyt mä muistan taas...

... miksi mä vannoin, etten kuuna päivänä astu kouluradalle.

Lyhyesti sanottuna kisat menivät täydellisesti penkin alle ja oli liioittelematta huonoin rata ikinä. Koitan kuitenkin teidän iloksi pitää negatiivisuuden minimissä tätä postausta kirjoittaessa, mutta teidän on hyvä tietää, että siitä tulee vaikeeta.

Jossuhan ei tosiaan ole mun henkilökohtainen lemppari - kaukana siitä. Olin muutenkin mennyt sillä vain sen kaksi kertaa ja toinen niistä sillon viime kesänä. Verkka alkoi ihan kuten odotinkin - se vastusteli tuntumaa, oli jäykkä, eikä taipunut tai liikkunut mihinkään. Vähitellen alkoi tempo muuttumaan ja taivutus paranemaan. Vaikeeta se oli, mutta ainakin mä tiedän, että tein jotain hyvää ja oikein, kun se kerta oli lopussa jo ihan ok. Verkkasin liian yksipuolisesti, olisi pitänyt tehdä enemmän siirtymisiä, eri kuvioita, mutta ei, jäin pyörimään siihen ympyrälle siinä toivossa, että ehkä se kohta pistää sen pään alas. Liian kauaksi aikaa.

Lopussa sain kuitenkin tosi kivoja pätkiä, kun vihdoin tuli sitä 'imun' tunnetta kuolaimelle ja pystyin ottamaan vähän isomminkin ilman, että tarvitsi pelätä sen nostavan pään taivaisiin. Mieliala vähän kohosi, joten ihan sinänsä positiivisena taisin mennä odottelemaan sinne kentän päätyyn. Edellisen rata loppui - aitojen sisäpuolelle pyörimään. Siinä vaiheessa iski se epätoivo, että ei ole totta, täähän ei toimi mitenkään. Siitä hevosesta tuli tosi hätänen ja ei kuunnellut apuja enää ollenkaan. Sain kivan keskiravipätkän kyllä siinä odotellessa!

Vihellyksen jälkeen kaikki meni sähläämiseksi. Näätte varmasti videolta ihan kaiken tarpeellisen. Unohdin kaiken kukkuraksi vielä radankin, sen takia siis tuossa videollakin käännyn randomisti takaisin päin. Unohdin radan? Mitä ihmettä on tapahtunut? Kolmen vuoden aikana mä en ole kertaakaan unohtanut rataa. No, onhan sekin sitten koettu! Ei se maailmaa kaatanut, iski vaan loppuradaksi paniikki, että nyt ei saa enää toista kertaa unohtaa tai mut hylätään ihan turhaan jos nyt ylipäätänsä pääsisin edes radasta läpi.

En saanut edes huonoimpia prossia - 56.96%, melkein 57%?! Sijoitus oli 3/4, wohoo. Joka tapauksessa se oli surkea esitys mun taidoista ja toivon todella, etten joutuisi uudestaan tuolla hevosella koulukisoihin. Ensi kisoihin olen kyllä menossa estepuolelle, joten siitä ei ainakaan ole huolta vähään aikaan!

Ensi kerralla paremmin. Ensi kerralla mä onnistun. Ensi tunnista lähtien mä yritän löytää takaisin sen nöyryyden ja rohkeuden takasin. Ehkä.