Uusi tuttavuus pitkästä aikaa (+ uutinen)

Tuolla tallissahan ei ole enää montaa hevosta kellä en olisi mennyt, joten oli mukava yllätys huomata eilen että mun nimen perään oli laitettu Cabu. Toki vähän epämieluisampaa oli, että se sattui olemaan meidän tehoestevalmennus, koska Cabu ei nyt välttämättä ole kaikkein ideaalisin esteratsu. Kenttäkin oli hieman sohjoa, joten aika varovasti jouduttiin ottamaan.

© Anna K.

Alkuverkattiin kaikki askellajit läpi kevyesti ja en oikein jaksanut ottaa mitään touchia siihen. Estetunneilla mulla iskee aina totaalinen mielenkiinnottomuus koulutuuppausta kohtaan, joten sähelsin siellä nyt vähän mitä sattuu, mutta en sitten oikeastaan mitään. Verkkahypyt otettiin miniristikolle (joka oli lähempänä puomin kuin kavaletin korkeutta), jota ennen tultiin pari puomia. Ristikolle tulin tosi pienessä laukassa, koska a) estehän nyt ei ollut iso ja b) musta tuntu, että jos olisin mennyt yhtään lujempaa, niin se hevonen olisi venynyt pituussuunnassa noin kolme metriä. Sen jälkeen otettiin pari hyppyä kavaleteista rakennetulle pystylle, jolle tulin jälleen pienessä laukassa. Se tunne selässä oli ihan kamala, kun se hevonen tuntu niin epäatleettiselta kun olla ja voi, ja pelkäsin koko ajan että se vaan jyrää niistä esteistä läpi eikä hyppää. Pari kertaa vähän kolauteltiin, mutta jollain keinolla ne kaikki pysy ylhäällä. :D

Tultiin vielä verkkana yhtä okseria, jossa kaikilla sattu menemään vähän pipariksi. Ittellä ne kaarteet meni ihan säheltämiseksi ja olin ihan varma, että se hevonen kaatuu sinne. Kiemurrellen ja miten sattuu tultiin esteelle ja varsin hitaassa tempossa jälleen, joten hypyistä nyt tuli vähän mielenkiintoisia. Jossain vaiheessa opettaja luovutti ja päätettiin siirtyä hyppäämään pienimuotoista rataa. Siihen kuului ristikko, linja, okseri ja sarja. Itselläni sujui alku ihan jees, jälleen kaarteiden ratsastus koitui kyllä suureksi ongelmaksi. Se hevonen ei vaan kyennyt laukkaamaan ja kääntymään sujuvasti samaa aikaa... :D Sarjalla tuli eka osa alas, koska tultiin niin juureen (jälleen kiemurreltuamme kaarteen läpi varsin mallikkaasti) ja tulin sen toistamiseen, jolloin päätin ratsastaa paremmin eteen omista 'peloistani' (siis siitä, että hevonen lössähtää pitkäksi) huolimatta ja tultiin jo vähän paremmin. Lopussa tultiin vielä nopeasti joku osa radasta ja itse päädyin tulemaan alun ristikon ja linjan, koska musta tuntu, että okseri-sarja-yhdistelmällä olisi tullut paljon enemmän ongelmia ja sitten olisin joutunut muiden odotellessa ramppaamaan sitä sata kertaa. Oli ihan hyvä ratkaisu ja sain ratsastettua kaarteen pikkasen ehkä paremmin.



Ihan hauska otus kyseessä, ihan älyttömän söpö varsinkin boksissa, haha. :D Sinänsä ihastuin tähän heppaan, koska tossa on niin paljon kehittämisen varaa, että olisi siistiä jatkaa sen kanssa ja (toivottavasti) huomata kehitystä. Ryhtiä, ryhtiä ja vauhtia niin sitten alkais jo mennä aika hyvin!



Niin ja tosiaan lähden tänä vuonna nyt kolmatta kertaa tuntsareihin, jippii! Siellä on joka vuosi aina yhtä hauskaa ja se porukka on ihan huippukiva ja oppihaan siellä ihan mukavasti kaikkea! Tällä kertaa meen jälleen koulua, Rasmuksella ja itse asiassa tänä vuonna junnuna, ponivuodet oli ja meni. Hmm, siinähän on sitten taas yksi näistä hevosista, kellä en ole mennyt vielä kertaakaan, mutta kesäkuusta alotetaan sitten treenaus. :D

Viime vuodelta tuntsareista, voittaja totta kai kasteltiin! :D

Apinanraivolla eteenpäin

Otsikko kuvaa varsin hyvin eilistä ratsastusta Bonolla. Se on tosiaan tunnettu hitaudestaan, mutta kun sen saa eteen niin se on kyllä ihan super! Siihen kyllä vaaditaankin sitten jo vähän enemmän kuin pari maiskautusta ja pehmeä pohje.

Alkutunnin lönköttelin ohja pitkänä ja kädet ihan paikallaan. Yritin pitää mun istunnan mahdollisimman passiivisena, koska satun välillä vähän yliratsastamaan nimenomaan istunnalla, ja Bonohan jäkittää siitä sitten vaan enemmän. Tehtävänä meillä oli aluksi vaan mennä uraa pitkin ja suoristaa ulkoa ja voltit lyhyiden sivujen ja pitkän sivun keskelle. Jossain vaiheessa turhauduin itseeni ja hevoseen ihan totaalisesti, kun olin todennut, että tästä ei tule yhtään mitään. Niinpä keräsin itseni ja hevoseni, pari raipaniskua ja tattadaa - se oli ihan kuin eri hevonen. Että mä rakastan näitä ihmeitä, joita ton kanssa sillon tällön sattuu! Siitä tulee yhtäkkiä varsin mukavasti eteenpäin pyrkivä ja jopa melkein ryhdikäs hevonen, minkä jälkeen voi alkaa keskittymään todellisiin ongelmiin, kuten suoruuteen.

Bono on melko toispuoleinen, joten sain paljon olla muistuttamassa sitä aina oikealta. Opettaja neuvoi tosiaan ihan yksinkertaisesti vain ulko-ohjan pidätteitä ja "etsimään sellaisen oman kuopan jalalle sieltä kyljestä", ja nämä ohjeet tosiaan auttoivatkin. Välillä se jäi roikkumaan pahasti ulko-ohjaan, jolloin siihen tarvitsi ryhdikkyyttä. Laukassa vasempaan kierrokseen Bono liikkui ihan superkivasti, oli kyllä aika magee tunne päästä istumaan sen hevosen selässä rauhassa, eteenpäin ajamatta ja keskittyä ainoastaan tiehen ja taivutukseen. Se laukkasi koko sen ajan ilman muistutuksia, mikä oli varsin hyvä juttu. Bonossa onkin usein se hyvä puoli, että kun sä sen kerran saat liikkumaan (siis tietyssä askellajissa), niin se jatkaa sitä pitkään. Vaivan arvoista puuhaa siis!

Ravi laukkojen jälkeen oli myös tosi mageeta ja itse asiassa sain jopa rauhoitella sitä takaisin "normaaliin raviin". Oikeaan kierrokseen en saanut heppaa yhtä hyvin käyntiin, mutta ei sitä silti raipattaa tarvinnut. Laukkasimme siis tutuilla ja turvallisilla ympyröillä, ehkä enemmän ajatellen niitä "kahdeksankulmioiksi", eli periaatteessa ympyrällä suoristettiin aina joka ilmansuunnan mukaan. Lopputunnista tehtiin vielä muutamia siirtymisiä ja pysähdyksiä ja peruutuksia. Siirtymiset alaspäin tuli vähitellen paremmiksi, kun aluksi ne olivat jopa liian töksähtäviä, koska hevonen oli niin "särmikäs". Mun piti siis olla kädellä pehmeämpi ja antaa hevosen liukua käyntiin tai pysähdykseen. Peruutukset nyt oli mitä oli, niitä en jaksanut erityisemmin hioa. Ravissa uraa pitkin Bono oli kuitenkin superkiva ja sain lyhentää tosissani ohjaa ja nostaa käsiä vähitellen eteen- ja ylöspäin. Bonosta tuli ihanan kevyt ja reagoiva kädelle, eikä sellainen vahva, mitä se oikeastaan yleisesti ottaen on. Mua ei itteäni haittaa, että hevonen on vähän vahva, mutta onhan se toki parempi, että se on kevyt. Bonosta tuli vielä sillä tavalla kevyt, että se pysyi avuilla, vaikka välillä tulikin lipsahduksia.

Oli siis ihan mukava tunti, vaikka välillä mun pitikin muistutella itselleni "sä vihaat tätä hevosta, sä oot sille vihanen", jotta sain sen liikkumaan. Vähän aggressiivisuutta tarvitsee tuon hevosen ratsastamiseen! :D En siis tarkoittanut tuota mitenkään negatiivisesti, vaan lähinnä tarvitsen vaan vähän motivaatiota rohkeasti ratsastamiseen ja tällainen mielensisäinen psyykkaus toimii hyvin! Kädetkin pysyi jopa lähes entiseen malliin paikoillaan, wohoo ! Paljon siis iloittavaa tuosta tunnista. :)

Ajattelin alunperin laittaa ihan normiäänillä, joten saa kuunnella niilläkin, mut lisäsin nyt tähän kuitenkin musiikin, jos haluaa mielummin kuunnella sitä :D

Kuuma päivä kisoissa

Alattekohan te jo kyllästyä näihin kisapostauksiin...? :D Nyt on ollut tosiaan kolmet kisat jo putkeen, mutta älkää huoliko, nyt tulee vähän taukoa!

Tänään olimme tosiaan taas kisoissa Evitskogissa, luokkina ratsastin 60-70cm ja 80cm. Olin tallilla aamulla joskus puoli kymmenen aikoihin hinkkaamassa hevosta edustuskuntoon. Tällä kertaa Auda ei onneksi edes ollut kovin likainen! Sitten jossain vaiheessa taas suojat ja bootsit jalkaan ja suitset päähän ja traikkuun. Lastaamisessa oli taas ongelmia, kun Auda ei meinannut aluksi mennä, mutta liinojen avulla sitten meni reippaasti. Kisapaikalla saatiin hepat ulos ihan hyvin, Auda oli aluksi vähän hermona ja oli ihan hikinen matkan jäljiltä. Parka vähän stressannut! Siellä sitten lähinnä seisotettiin niitä ja annettiin syödä. Tässä vaiheessa Auda alkoi jo rentoutumaan.

Pikkunen oli aamulla ihan väsynyt :3

Oltiin missattu radankävely, joten radan opettelin sitten vaan katsomalla muita ratsukoita ja verkassa vähän kertasin. Onneksi oli helppo rata ja vaan yksi vaihe. Verkassa Auda oli jälleen vähän virmana ja kyttäili katsomoa jonkin verran. Verkkasin vaan tosi lyhyesti, pari hyppyä pystylle ja okserille. Lähdin tosiaan toisena tästä verkkaryhmästä, joten jäin samantien kentälle. Nopeasti tulikin jo oma vuoro ja lähtömerkki. Radalle lähtiessä meistä molemmat unohtaa kaiken muun paitsi esteet. Mä en ikinä tajua mitään, mitä ympärillä tapahtuu, vaan ainoa asia mihin mä keskityn on se rata. Ihan hyvä asia, vai mitä? Onneksi Audalle käy samalla lailla ja se unohtaa kaikki jännät asiat. Radasta ei nyt sen enempää, kun että Auda taas vähän vei mua ja että pari paikkaa Auda pelasti ihan totaalisesti. Superhieno heppa, ei voi muuta sanoa! Tuloksena siis puhdas rata ja vihreä ruusuke portilta.

Videota katsellessa huomasin muuten kuinka kauhean pitkät mun jalustimet on?! Ne tuntuu ihan hirveen lyhyiltä, en vaan osaa mennä lyhyemmillä... :D

Tulin samantien alas selästä ja jäätiin varjoon odottelemaan seuraavaa luokkaa. Tällä kertaa käytiin jopa kävelemässä rata, jossa ei kyllä ollut muuta uutta kuin toinen vaihe. Toinen vaihe vaikutti sinänsä kivalta, koska siinä oli mahdollisuuksia tehdä lyhyitä teitä. Ensisijainen tavoite oli kuitenkin saattaa hevonen hyvällä mielellä maaliin. Olen toki voitontahtoinen, mutta pistän erityisesti Audan kyllä kaiken sen edelle. Varsinkin noin nuorelle on tärkeää, että kisoista jäisi sille positiivinen kuva! 

Tämän luokan verkassa jätin laukkailut ja ravailut vähälle ja otin vaan pari hyppyä. Verkkapystyä tamma katsoi kauempaa ja en ole varma meinasiko se jopa kieltää, mutta vähän maiskutusta ja yli meni. Lähdin kolmantena, joten odottelin kentän ulkopuolella ensimmäisen suorituksen ajan ennen kuin pääsin aitojen tolppien sisälle. Kasikymppi meni tällä kertaa melkeinpä jopa huonommin kuin 60cm, joka oli tuntunut kyllä kamalalta sähläykseltä. Audalla riitti jostain kumman syystä vielä hösäysenergiaa, joten se päätti viedä mua sitten silläkin kertaa. Tuli monta läheltä piti -tilannetta ja jälleen heppa kyllä pelasti kaiken. Ite vaan lagasin ja en tehnyt mitään paikkojen eteen, mutta pistetäänkö kuumuuden piikkiin? Tokassa vaiheessa yritin jopa vähän aikaa, mutta toi ei ihan kuitenkaan käänny yhtä hyvin kun ne kiituri-pikkuponit, jotka tuon luokan sitten lopulta veivät! Päästiinhän kuitenkin mekin sijoille, olin nimittäin 5/32. Olen kyllä erittäin tyytyväinen, Auda oli hieno (monennenkohan kerran mä tuonkin jo sanoin?) ja rohkea ja tästä on hyvä sitten jatkaa. Nyt otetaan lungisti pari viikkoa ja katotaan sitten, mitä seuraavaksi. :)

Maastoilua

Pitkästä aikaa oltiin jälleen maastoilemassa ihan kunnolla. Menin Bonolla, mikä oli vähän yllätys, mutta kai ihan positiivinen. Tunnin alussa opettaja sanoi, että se on kuulemma harvemmin mennyt oppilailla maastoja ja saattaa pukitella. Itteä lähinnä nauratti, koska en vaan osaa ottaa Bonoa tosissani! :D Oon muutenkin villejen hevosten ystävä, joten pari pukkirodeota ei olis ollut pahitteeks.

Loppujen lopuksi se osottautukin ihan tylsäksi, plääh. Metsässä kierrellessä se oli ihan innoissaan ja menossa, enkä ollut koskaan kokenut mitään sen kaltaistakaan ravia Bonolta (enkä kyllä pahemmin muiltakaan), saisipa sellasta ihan koulutunneillekin! Pari laukka-askelta se otti aina raviinsiirtyessä, mutta muuten varsin rauhallinen. Pellolle päästessä se sitten rauhottu vielä enemmän ja hyvä kun pysyttiin edes laukassa... Laukkasimme siis aluksi ympyröillä ja sen jälkeen sai mennä yksitellen hiekkatien puoleen väliin ja laukata takaisin. Olin odottanut, että se olisi villiintynyt tai jotain, mutta plaah, sitähän sai ihan ajaa eteen. Eikä siltikään laukannut edes kovaa! Ihan hidasta mummolaukkaa (toki Bonolle melko reipasta, mutta tuntu silti tosi hitaalta), olis ollut paljon hauskempaa mennä jollain hevosella, joka olisi innostunut tossa vaiheessa. Nojaa, kokemushan se tämäkin! :)

Kilometripostausta voitokkaasta kisapäivästä

No niin, varautukaahan pitkään postaukseen! /Kirjoitettu sunnuntaina.

Tänään oli siis tosiaan raskas, mutta varsin kiva päivä. Lähin kotoa aamulla yhdeksän aikoihin ja tallille pääsin suunnilleen puoleksi. Heti aluksi oli hevosten tsekkaus, kumpikaan ei vaikuttanut kovin likaiselta (onneksi!). Harjasin Pik Leonin jo heti silloin ja sen jälkeen seilailinkin ympäri tallia vähän tekemättä mitään. Nappasin Hoviharille huovan ja sillein, muttei mitään erikoista. Tasan 10 olikin jo radankävely. Rata oli melko looginen ja helppo muistaa, ratsastettavuudesta en sitten tiedä. Siinä oli tosi paljon kääntämistä ja pari suoraa linjaa. Radankävelyn jälkeen hengailin taas jonkun aikaa ja pesin myös saappaat, ennen kuin piti alkaa laittamaan heppaa kuntoon. Tai no, laittamaan lähinnä itseä kuntoon ja seurailemaan hevosen laittoa sivusta. 

Kymmentä yli yksitoista piti mennä kävelyttämään hetkeksi (= seisoskelemaan kävelytysalueelle) ja kaksikymmentä yli oli verkka. Mulla oli verkka-aikaa melko vähän, muttei kyllä haitannut, koska Leiska olisi korkeintaan vaan väsynyt pidemmästä verkasta. Kävin kaikki askellajit läpi ja laukassa aluksi muutama verkkahyppy kavaletille, pari pystylle ja vielä okserille. Verkkahypyt onnistu tosi hyvin, ja olin ihan positiivisella mielellä. Tosin tuntu, että oma henkinen valmistautuminen jäi vajaaksi, kun se verkka oli niin lyhyt. 

Menin meidän luokasta (jossa oli huikeat kolme ratsastajaa) ensimmäisenä. Luokka oli siis junioriratsastajien estemestaruus 70cm. Jouduin odottelemaan jonkun aikaa, kun säädettiin estekorkeuksia yms, joten Leiska kerkes valitettavasti vähän hyytymään. Lähtömerkistä sitten viimein liikkeelle (parin pukin kera, tuomarin kommentteja: Keksitko jotain muuta saada hevosesi syttymään? Tyyliluokassa olisi tyylikkäämpää lähteä liikkeelle esim. lisätyssä laukassa) ja kohti ensimmäistä estettä. Laukoissa oli säätöä ja ponnistuspaikka tuli lähelle. Kakkos-kolmos-linjaan oon varmasti kaikkein tyytyväisin, se meni sujuvasti sillä kuudella askeleella mitä pitikin. Neloselle vähän lähelle taas, mutta laukat vaihtu onneksi hyvin. Vitoselle kaaresta tuli vähän lyhyt ja ajauduttiin pikkasen ulos linjalta, muttei onneksi pahasti. Kutonen-seiska-linja oli ihan hyvä, kiemurtelua tosin tuli väliin. Sarjalle kamala hyppy ja sitten b-osalle jäätin kauas, aargh... Ysille, joka olikin vika este, tuli ihan hyvä hyppy, vähän hitaanpuoleinen. Tämän luokan siis voitin, mutta en olisi mitenkään erityisen ylpeä tosta... :D Luokkahan oli siis tyyliluokka ja tuo rata oli kyllä kaukana tyylikkäästä. Ihan tsägällä nyt satuttiin saamaan eka sija. Mutta, tulihan se sieltä vihdoin, enkä jäänyt enää kakkoseksi. ;)

Sitten alkokin tämä kiireinen osuus; heppa seuraavalle ratsastajalle ja itse kipitin buffaan myyjäksi. Tässä välissä kerkesin onneksi syödä jotain ja vähän hengähtää. Olin kyllä läkähtyä tuolla järkyttävässä helteessä, miten semet onnistuukin aina olemaan näin kuumana päivänä? Noh, siitä sitten vielä palkintojenjakoon ja esteradan purku. Näiden jälkeen alkoikin jo heti mun seuraava talkootehtävä, nimittäin portinavaus. Olin poniluokassa portinavajaana ja täähän on periaatteessa melko helppo homma, mutta se kenttä oli kyllä kuin mikäkin sahara... Ridakamat päällä koko päivän on kyllä aika bueno. Jouduin jättämään mun talkootehtävän kesken, koska piti kavuta jo sieltä heti oman hepan selkään. Verkassa Hovihar oli ihan kiva, vähän kiireinen ja päivän sana oli jälleen rentous. Joko se oli hidas tai sitten se oli kipittävä. Ei niin kivat vaihtoehdot...

Radalle menin jälleen vähän vain puoliksi kisafiiliksellä (mulla ei oikein koko päivänä ollut yhtään "kisafiilis" ja radoillakin meni joku aika tajuta, että oho mä oon oikeasti kisoissa) enkä jaksanut oikein ajatella yhtään mitään. Kunhan tein pari pyörähdystä kentän ympäri ja sitten mulle vihellettiin. Alkutervehdykseen mentiin ihan vinossa ja se pysähdys...... Olisko vielä vähän enemmän vinoon voinut mennä? Noh, ei se mitään, matka jatkuu. Tää rata oli sinänsä aika tylsä, kun oli pelkkää kentän ympäri hölkkäilyä, mutta Keltsillä se oli kyllä ihan kivakin, ei tullut niin paljoa sähellystä. Ai niin tosiaan, rata oli Helppo B RA 1. Kohdat, jotka mulla jäi sieltä ehdottomasti eniten harmittamaan, oli viimeinen laukkaosuus ja keskiravi. Keskilaukassa tökkäsin Hoviharia vähän liian kovaa kylkeen ja se ei oikein tykännyt, joten (kuten paperissakin luki) se "aloittaa rohkeasti, pukkaa, rikkoo ja vaihtaa". Koko loppu laukkaosuus menikin ihan plörinäksi ja itseltäni meni pasmat ihan sekaisin. Raviin siirtyminen oli ihan kammottavan töksähtävä (mistä sain kyllä kuulla myös paperissa) ja keskiravia en edes yrittänyt, koska päätin, että normaali ravi on parempi kuin laukalle rikko, mikä olisi ollut hyvin mahdollista kun Hovihar oli tuollaisessa mielentilassa. Tein onneksi ihan oikean ratkaisun, koska saatiin siitä ihan hyvät pisteetkin ("tahdikas").

Lopputuloksena mulla molemmilta tuomareilta yhteensä: pisteet 307, yv 42 & 44, prosentit 66, 74% ja sijoituksena toinen sija. Kolmanteen ratsastajaan mulla oli tosin vain 0.5 pistettä eroa, joten vähän tsägällä meni tämäkin sijoitus. :D Taidan olla melko ankara itseäni kohtaan, koska en oikein osaa olla tyytyväinen kumpaankaan suoritukseen, niin paljon oli virheitä ja korjattavaa. En edes muista, milloin olisin oikeasti ollut iloinen mun kouluradasta (tai tyyliesteluokasta). Itsekriittisyys on se juttu! Pitkä päivä tuli, mutta nyt oon jo kerennyt rauhottua ja ens viikolla sitten jatkuu Audan kanssa jälleen kisoissa. :D

Kuvat © Anna V, Anna K, Sara P

Koulutuupparit

No niin, pitkästä aikaa kouluratsastusvideota ja postaustakin! Menin siis Audalla tiistaina ihan peruskoulua, keskityin eniten ehkä harjotusravissa työskentelyyn ja jonkin verran laukkaan. Alussa se oli ihan ok, se on käynnissä parantunut ihan hurjasti! Työstin taas paljon perusjuttuja ja päätin keskittyä sen takajalkoihin erityisesti. Ratsastin myös paljon harjotusravia ja se tuli siinä tosi kivaksi. :) Laukassa oli aluksi vaikeuksia, kun heppa vaan juoksi alta ja meni sinne sun tänne oman tasapainoni horjuessa. En oikeesti osaa istua tuolla vieläkään, hillun sinne sun tänne, aargh. Siinä vaiheessa kun Auda alko olemaan jo vähän väsyneempi, niin se alko keskittymään paljon paremmin (eikös pitäisi olla toisinpäin?). Tammasta tuli siis loppujen lopuksi varsin kiva ja pehmeä ratsastaa! Omat kädet alkaa myös jo vähän paremmin pysymään paikoillaan ja ainakaan eivät ole liian matalalla... :D





Keskiviikkona oli vuorossa oma tunti Lepuskissa, ja sain tietenkin Hoviharin, joka toimii siis ylihuomenna (!!) pidettävissä seuranmestaruuksissa mun ratsuna. Tunnilla keskityimme pitkästä aikaa jälleen kunnolla taivutteluihin. Alkukäynneissä kävelimme ympyrällä pitkin ohjin, ohjaimina ainoastaan pohkeet. Yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin Hovihar tottelikaan pohjeapuja! Ohjat kerätessä se vaikutti kivan taipuisalta jo valmiiksi ja se oli tosi hyvä alkuverkoissa jo. Se tuntui omasta mielestäni hitaalta, mutta opettaja sanoi, että mä saan rauhoitella sitä. Erikoinen ohje, kun tuntuu, että sitä pitäisi ajaa eteen, mutta ei kai se sitten niin hidas olekaan.



Laukoissa se askel tuntui ihan kamalalta, niin epäpyörivältä (onkohan toi sana?) ja jäykältä. Videolta katsoessa jälleen tuli yllätyksenä, että ei se näytä ollenkaan siltä. No, parempi kai niin päin! Hovihar pysyi oikeastaan koko tunnin ajan varsin kivana, vaikka usein mulla menee lopputunti pieleen, jos alkutunnista on mennyt hyvin. Ainoa asia, mikä ei todellakaan onnistunut, oli lisäykset. Ravilisäys, laukkalisäys, ihan sama, niin ei tullut yhtään mitään. Kauhulla ootan kisojen keskiaskellajikohtia, kun en mä saa tota edes lisäämään... Hoviharista ei vaan lähde irti semmosta liikettä, kun se menee jo ihan kaahottamiseksi ja rupee vaan tikittämään. Asia, jota opettaja painottikin, oli rauha ja rentous.