Hyppyjä kentällä

...ja villi heppa! :D

Eilen oli vuorossa tehoestevalmennus (taas? oikeesti, aika menee ihan liian nopeesti!) ja sain Pik Leonin. Olin ennen tuntia aivan järjettömän väsynyt (nukuin sitä ennen tunnin päikkärit, mitä tää on...), mutta kiirehtiessä hevonen valmiiksi kymmenessä minuutissa kyllä heräsin sitten. Listassa nähdessäni Pik Leonin nimen tuli lyhyehkö masentava fiilis, koska Leiska nyt ei varsinaisesti kuulu mun lemppareihin. Selkään hypätessä vasta tajusin, että tästähän voi tulla ihan hauskaa, koska Leiska + esteet + ekaa kertaa tänä keväänä kentällä, hehe!

Alkuverkattiin vähän pidemmällä ohjalla ravissa ja tässä vaiheessa Leiska oli vielä ihan kuulias. Sitten tulikin laukat ja se rauha katosi kyllä tässä vaiheessa. Heppa oli ihan pinkeenä ja hyppi ja pomppi paikallaan ja vinku. Sitten, kun sain sen jotenkin eteenpäin niin se laukka oli tosi lyhyttä ja hidasta ja tuntui, kuin se vähäisemmästäkin kipinästä sinkoaisi avaruuteen. Näiden ekojen laukkojen jälkeen (kun sain hepan suht hyvin laukkaamaan eteenpäin) olin kyllä ihan poikki. Otti se vähän voimille hallita tommosta 600 kiloista jättiä. :D Toiseen kierrokseen laukkaaminen oli jo hieman helpompaa (vaikka edelleen sieltä tulikin niitä pomppuja jonkin verran). Verkkojen jälkeen otettin pari verkkahyppyä pystylle ja ne onnistu ihan ok. Kerran olin edellä hypyssä ja myötääminen oli semmonen "heitänpä tästä ohjat löysiksi". Tämän jälkeen vielä pari hyppyä okserille ja jälleen tuli vähän lähelle, kun jäin tuuppaamaan sitä istunnalla. Siinä syy, miksi mä yleensä menen kevyemmässä istunnassa, koska jään muuten tuuppaamaan hevosta istunnalla. Toinen "virhe" mikä siinä ekassa hypyssä tuli, oli se, että mä töksähdin satulaan hypyn jälkeen tosi painavasti. Leiskan hypyt on melko raskaita tai semmosia, niin se vaan tuli vahingossa. Muissa hypyissä keskityinkin sitten siihen, että jäin jalustimille vielä yhdeksi laukka-askeleeksi hypyn jälkeen, jotta pääsin istumaan sitten pehmeästi. Tunsin oikeasti, kuinka paljon se auttoi!



Verkkahyppyjen jälkeen tulimme kaksi kertaa seitsemästä esteestä koostuvan radan, ensiksi ihan pienenä ja sitten vähän isompana. Se ensimmäinen rata oli suoraan sanoen fiasko - oikeastaan mikään paikka ei osunut pehmeästi ja hypyt oli jäykkiä ja töksähteleviä ja laukka vaihteli hitaasta ja laiskasta normaaliin. Toinen rata olikin jo ihan eri luokkaa! Ekalle esteelle ponnistuspaikka osui hyvin kohdilleen, mutta tokalla se jäikin aika kauas. Ihme ja kumma Pik Leon kuitenkin hyppäsi ja siitähän se sitten innostu! Olin valmistautunut jo ajamaan sitä eteen huonon hypyn jälkeen, mutta se lähtikin ihan itsestään ja viiden askeleen linjaväli jäi lähes lyhyeksi. Kaarteissa se paino tosi vahvasti aina sisälle, mikä häiritsi ehkä jonkin verran. Sarjalta pystylle oli melko hankala tie (ja tunnin aikana pari muuta ratsastajaa menikin vahingossa siitä ohi), mutta onneksi olin tarpeeksi keskittynyt ohjatakseni hepan sinne huolellisesti. Tässä välissä sain pidellä jo ihan kunnolla, että mahduttiin siihen. Seuraava okseri meni hyvin ja viimeinen kolmoissarja myös. Opettaja sano mulle taas siitä, että älä myötää liikaa, mikä oli helposti korjattavissa. Liikaa myötääminen on mulle enemmänkin poikkeus, kuin sääntö ja se tulee joskus vahingossa.




Olin tosi tyytyväinen viimeiseen rataan ja alkoi naurattamaan vielä vähän lisää, kun Leiska päätti tehdä semmosen oman takapotkunsa viimesen esteen jälkeen, haha. Toi heppa on niin hauska kun se keksii aina kaikkea omaa ja mä todellakin olen tällaisten villien hevosten ystävä. ;) Ja oli ihanaa päästä hyppäämään ulos! Oli muutenkin ihanan aurinkoinen ja keväinen päivä, kesä tulee! Tunnin jälkeen kiiruhdin sitten vielä Teresaa kuvaamaan.

Irrottelevaa jumppaa ja kentällä

Lyhyesti. Viime postauksen jälkeen on kyllä tullut ratsastettua, mutta en vain ole saanut materiaalia. Perjantaina menin Audalla (meni ihan ok, en kerennyt ratsastamaan ihan täyttä tuntia, kun sinne tuli jotkut hyppäämään) ja eilen oli Josefinella tunti (joka meni myös ihan ok, laukat onnistu superhyvin!).

Audailua. Tänään pääsin menemään Audalla sitten ihan kunnolla, kun maneesikin vapautu täysin mun käyttöön puolessa välissä suurin piirtein. Tyydyin jälleen tekemään vain ympyröitä ja kaarteita, oon vaan aivan liian laiska kehittämään mitään kunnon tehtäviä...! :D Pitäisi varmaan, niin tästä ratsastuksesta olisi ehkä enemmän hyötyäkin. Videolta huomaakin sitten, että ratsastan vähän rajummalla kädellä, yleensä olen suht "siisti" ratsastaja, mutta nyt meni vähän revittelyksi, koska halusin saada Audaa kevyemmäksi, kunnolla kantamaan itseään ja varsinkin etuosaansa, joka painuu tosi helposti etupainoiseksi. Olihan se ihan eri näköistä menoa, mutta häpeän kyllä omaa ratsastustani... Sama fiilis pienemmillä avuilla niin hyvä tulee! Kentällä tosin oli koko ajan pakko keksiä hevoselle tekemistä ja saada sen huomio muhun, ettei jää liikaa tuijottelemaan maisemia.

Pääsin tosiaan pyörähtämään kentällekin kymmeneksi minuutiksi, vähän vesilätäköitä ja mutaa oli, mutta pystyi sieltä silti kiertämään ympäri. Auda oli melko jännittynyt, ja varsinkin kun sieltä ratsasteli jotkut kauempana (Auda on oikea kunnon hevostutka, aina kun joku menee ohi, niin ei tältä tammalta ainakaan jää huomaamatta...). Pari kertaa vähän säikähtikin ja aluksi tuntui ihan kun se olisi tykinkuula, mutta onneksi sitten rentoutu siitä. Ihan täysin se ei rauhoittunut, mutta toi pörheys toi vaan lisää toivottua itsensä kantamista, eipähän jäänyt roikkumaan kädelle. :D Auda ei näytä yhtään itteltään tossa videossa, hassu! Täytyykin sitten joka kerta mennä aina vähäksi aikaa kentälle pyörähtelemään ja vähitellen totuttaa se tohon ulkokenttään. Eiköhän se siitä ala rauhottumaan ajan kanssa. :)

Talismaani kuvaaja + haaste

Ella oli tosi reipas ja tuli mun kanssa Audailemaan joten tällä kertaa saattekin paaaljon kuvia! ;) Ellasta oli paljon muutakin hyötyä, kuten totean jo postauksen alussa, hehe.

Lumisadekuuro yllätty meidät ennen maneesille lähtöä :(

Aikasemmat kerrat Audalla eivät ole menneet kovin... kehuttavasti. Oma käteni on ollut kova ja jäykkä ja tuntien jälkeen haba kipeenä, mutta hevosessa ei mitään merkkejä rentoudesta. Onneksi tänään sattui ihan erilainen päivä, vaikka loppua kohden alkoikin meno olla vähemmän letkeää. Alkuverkkasin muutamalla kierroksella käyntiä ja ravia pidemmällä ohjalla, jonka jälkeen ravi- ja käyntiympyröitä keräten hevosta. Välillä kiertelin maneesia ympäri ja välillä palasin takaisin ympyröille lähinnä maneesissa olleen villimmän ratsukon tieltä pois pysyen. Laukkasin muutaman kierroksen pääty-ympyrällä ensiksi oikeaan (joka alkoi muistuttamaan jo vähitellen sitä ekojen kertojen rennon helppoa menoa) ja sitten vasempaan (joka oli vähän vähemmän rentoa ja helppoa, mutta siedettävää).

Tein sen jälkeen vähän sekalaisesti erityyppisiä tehtäviä - tavallisia ympyröitä; asetusten vaihtelua suoralla uralla (eilisen tunnin teema); siirtymisiä; lisäyksiä ja ihan uraa pitkin menoa. Lisäykset olivat vähän mielenkiintoisia ja useasti sieltä tulikin rikko laukalle. Ehkä sitä sitten vähitellen! Harjoitusravissa yritin istua mahd. paljon, mutta vaan sen verran mitä sisuskalut loppujen lopuksi kesti. En tiedä missä piilee vika; joko en osaa istua siellä ollenkaan tai sitten se oikeasti on yhtä kauheeta kun miltä tuntuu. :D Lopussa tein siirtymisiä ravi-käynti-ravi välillä ja ne onnistuivat ihan kiitettävästi. Jäin ajoittain liikaa jumittamaan käyntiin saadakseni täydellisen ajoituksen raviin siirtymiselle, mutta kyllähän se kärsivällisyys tuotti tulosta. Vähitellen alkoi tulemaan yhä pehmeämpiä siirtymisiä ja ravi alkoi olla jo suht rentoa mun selässä hytkymisestä huolimatta. Alaspäin siirtymiset eivät olleet yhtä rentoja ja pehmeitä, mutta tulihan niitäkin muutamia.

Kädet ylhäällä..!

Oonko ainoa kenen mielestä Auda näyttää vähän lohikäärmeeltä tässä...?

Keskityin koko ratsastuksen ajan pääosin ravityöskentelyyn ja laukatkin unohtui vähemmälle. Lopuksi vielä eteen-alas-ravit, jotka tämä hevonen nostaa kyllä ihan uudelle tasolle! Se kulkee turpa niin maassa (ihan ku koira!), että mä en tajua miten se on mahollista. No, hyvähän se vaan on niin selkä venyy kunnolla. :) Ratsastuksen jälkeen vuorossa oli vielä haaste, jonka olin saanut; eli siis menin muutamia niitä tukkeja ja banketteja sieltä pihalta, haha! Heppa hienosti selviyty kaikista :3 Kaiken kaikkiaan meni tosi hyvin ja Ella toimi kuin toimikin onnea tuovana talismaanina, sekä tietty suurena apuna hevosen hoidossa! 

Hehee, siinähän se ahkera kuvaaja ;)

"Kato, mä melkeen mahun sen alle!"

Ei enää yllätyksiä [kisat]

Viime kisat taisivat olla vain jonkinlainen onnenkantamoinen - palasinpa takaisin siihen viime vuoden kisojen tasolle. :D Sanonpahan nyt ihan alkuun, että olin sijoituksissa vissiin toiseksi viimeinen (viimeisenä ollut siis hylättiin) ja en kyllä sen kummempaa odottanutkaan.

Bono ei ole tunnettu ainakaan reippaudestaan ja tiesin, etten tule saamaan sitä millään liikkumaan. Joskus (joillain ratsastajilla) se on pärjännyt tyyliluokissa ihan hyvin, mutta nämä jotkut ratsastajat sattuvat olemaan miljoona kertaa parempia kuin minä, joten ehken edes haaveilekaan olevani yhtä hyvä. :D Bono meni edellisen luokan, joten siinä sillä menikin sitten jo vähän lisää energiaa, mutta plussaa oli toki se, että se oli valmiiksi vertynyt. Verkassa ratsastimme nopeasti kaikki askellajit läpi, jonka jälkeen otimme muutaman hypyn pystylle. Pari ekaa kertaa (kun este oli vielä pienenä) tulimme liian hitaassa temmossa, mutta onneksi vauhti kasvoi sitten isommille esteille. Okserille verkkahyppyjä ottaessa se innostui menemään jo vähän enemmän eteen, mikä ennusti ihan hyvää rataa miettien. Tosin mulla tuli fiilis että odotellessa se kaikki häipyisi, kuten sitten sattui käymäänkin...

Radan aloitin muutaman pukin ja raipaniskun jälkeen, jolloin sain hieman energiaa siihen hevoseen. Ennen ekaa estettä Bono menikin ihan hyvin eteen, mutta estettä lähestyessä se vaan hiljeni, hiljeni, hiljeni ja hyppäsi sitten aika läheltä. Kakkosesteelle tuli vähän parempi lähestyminen. Kakkosen ja kolmosen välissä Bono tuntui liikkuvan tosi hyvin eteen, mutta onnistuttiin silti jotenkin saamaan linjan väliin viisi askelta neljän sijasta. Ja se viisi askelta oli jopa ihan normaali väli, ei yhtään lyhyt eikä pitkä, vaikka se olikin tavallaan poniväli. Vitoselle (joka oli sarja) jäin jälkeen hypystä, kun Bono lähtikin yllättäen kauempaa. Olin odottanut vielä yhtä askelta, mutta heppa oli kuitenkin reipas ja hyppäsi ja niinpä sarjaväli jäi pitkäksi. Sarjan b-osalle heitin vaan kädet korviin, koska en halunnut jäädä kiinni suuhun, hieno myötääminen kieltämättä. :D

XDDD Näin!

Kutoselta seiskalle olikin sitten radan viimeinen linja ja onnistuin hienosti senkin menemään poniväleillä. No, taisi jäädä laukka vähän lyhyeksi! Jälleen tunsin vaan kuinka se kaikki vauhti, jonka olin onnistunut keräämään välissä, hiipui esteitä kohti, jolloin tultiin pikkuaskelilla juureen, plaah. Vaikkei radassa ainakaan päällisin puolin näyttänyt olevan paljoakaan ongelmia, se tuntui aivan kamalalta. :D Tyylipisteet olivatkin ihan mun fiiliksen mukaiset! 

Tuomarin (joka oli itse asiassa jälleen meidän oma opettaja) kommentteja:

"Varo ettet vain seiso jalustimilla." Olen samaaa mieltä, mutta Bono olisi takuulla tipahtanut raville, sen verran vähän oli imua estelle... 

"Käsi luontevammaksi esteille (älä heitä!) muuten sopiva." No, kuten totesin, heitin kädet lähinnä a) koska olin hevosta edellä tai b) jäljessä.

"Hyvät tiet! Selkeytä tempo & rytmi! Ole tehokkaampi ja tee loppuun. Kömpelöä..." No tässä en voi kuin olla samaa mieltä...!

"Tyylikästä kuten aina, mutta RATSASTA :) Käytä eri istuntoja, vie asiat läpi. Hyvä tulee!"

Tyylipisteeni olivat siis 6.5 + 7 + 8 + 6.5 + 6.5 = 34.5. Sijoitus jotain 9. tai 10./12. ?

Ennen estekisoja?

Voisin kai sanoa, että tämä on vähän laajempi versio "näin valmistaudun kisoihin"-postauksen tyyppisestä. Ajattelin siis vähän kertoa Lepuskin kisasysteemistä ihan ilmottautumisesta kisarataan asti. Huomennahan meillä tosiaan on kisat (ja olen menossa Bonolla 70cm tyyliarvosteluun, ei oo totta :D).

Aloitetaanpa ihan ilmottautumisesta; kisalistat ilmestyvät siis Majoranin (Lepuskin seura) ilmotustaululle muutamaa viikkoa aiemmin. Sinne kirjataan nimi luokkaan, johon haluaa osallistua ja myös talkootehtävään. Kisaamaan mennessä on pakko ottaa joku talkootehtävä, joka mulla on yleensä portinavaaja tai myyjä (hehe helpoimmat). Tällä kertaa ne oli kuitenki jo mennyt, joten päätin mennä toasttalkoisiin (vielä helpompi) ja mut sitten laitettiin myös 50cm sihteeriksi. Kisaviikon keskiviikkona kisalistat ilmestyvät, jolloin selviää minkä hevosen on saanut ja monentena lähtee yms. 

Estekisaajat tulevat tallille päivää ennen lauantaina rakentamaan radan (paitsi kesäkisoissa, jolloin rata rakennetaan samana päivänä aikaisemmin). Rakentaessa jokainen saa yleensä oman esteen, joka sitten täytyy kasata ja sen jälkeen voi auttaa muita tms. Seuranmestaruuksissa esteet myös pestään, mutta muissa kisoissa niille ei tarvitse tehdä muuta (paitsi ehkä paikkailla jonkin verran, kuten jesaroida johteita kiinni...). Toasttalkootehtävän omistaessa lauantaina on vuorossa myös (nimensä mukaisesti) toastien tekeminen. Toasttalkoot = Voidellaan leivät, laitetaan juustot ja kalkkunat, tomaatit ja oregano ja pakataan pusseihin kolmen tai neljän henkilön voimin. Tänään meitä oli kolme ja aikaa kului se puolituntinen, joka siihen yleensäkin menee. Etuna (ainakin jos on köyhä opiskelija, lainaten erään sanoja) toasttalkoiden jälkeen saa syödä kantapaloja ylijääneiden ruokatarvikkeiden kera. Aiemmin, kun kisasin, panostin aina lauantaisin ihan kunnolla ja pesin kamat ja rohmusin kaiken tarvittavan (martsarin, suojat/pintelit) jo valmiiksi. Nykyään jätän kaiken vasta sunnuntaille ja kamoja jaksan enää harvoin pestä. Koulukisoihin yleensä pyyhin ne, mutta estekisoihin... njääh. :D

Sunnuntaina talli aukeaa 9.30, jolloin ainakin ekassa luokassa hyppäävät (Lepuskin kisoissa on aina ensimmäiseksi kaksi esteluokkaa ja niiden jälkeen kaksi tai kolme koululuokkaa) ilmestyvät paikalle. Itse valun tallille vasta joskus vähän ennen kymmentä, kyllä silloinkin kerkeää hyvin. Tallille saapuessa käyn heittämässä tavarat klubariin ja sen jälkeen heti maksamaan kisamaksua (ellei äiti satu olemaan paikalla, jolloin hän hoitaa tämän osuuden). Kisamaksun jälkeen käyn tarkastamassa missä kunnossa heppa on ja pyyhin yleensä purut ja liat nopeasti selästä. Tässä välissä koitan myös pyyhkiä omat saappaani (jos siis ratsastan ensimmäisessä luokassa) ja laitan kaikki kamat päälle valmiiksi. Kymmenen jälkeen on radan kävely opettajan johdolla (opettaja selostaa vähän mitä kannattaa tehdä yms) ja sen jälkeen ensimmäisen luokan hepat tulevat kävelemään maneesiin/kentälle. Itse hommaan useimmiten kisahoitajan, niin ei tarvitse huolehtia kuntoonlaitosta ja kävelytyksestä, varsin toimiva systeemi! Yleensä hevosen laittamiselle ei edes jää aikaa, joten hoitaja on aika lailla pakollinen. Joskus hevonen saattaa mennä vielä myöhemmin koululuokkia, jolloin se toinen ratsastaja sitten letityksen ohella laittaa hevosen kuntoon. 

Hevosia talutellaan kymmenen minuuttia, jonka jälkeen seuraa kahdenkymmenen minuutin verkka. Verkassa mennään aluksi kaikki askellajit itsenäisesti, minkä jälkeen otetaan muutama hyppy pystylle ja okserille opettajan neuvoessa. Maneesissa verkka suoritetaan siis kisaradalla, jolloin kaikki verkkaavat yhtä aikaa. Ulkokisoissa verkka suoritetaan joskus takakentällä, jolloin sinne valutaan eri aikoihin. Verkan jälkeen kaikki siirtyvät kävelyalueelle ja kaksi ensimmäistä jäävät radalle. Ennen omaa vuoroa menen radalle odottamaan edellisen ratsukon ajaksi, jonka jälkeen onkin sitten oman radan vuoro.

Mitä piditte tästä postauksesta? Onko muilla talleilla tämäntyyppisiä systeemejä vai oliko jotain ihan erilaista?

Vielä vähän asiaa. Hiljaiseloa on taas ollut - epätoivon ja materiaalin puutteen vuoksi. Sekä tekstin takkuamisen vuoksi. Häpeän niin paljon tätäkin kirjoitusta - ei vaan tule niin sulavasti ja luontevasti kuin normaalisti! Ehkä kirjotuskin lähtee jossain vaiheessa taas luistamaan. Tiistaina ei tosiaan mennyt ihan putkeen ja en ole vielä edes kehdannut katsoa sen päiväisiä videoita - tuskin tulen katsomaankaan. Eilen olin Audalla yksin, joten materiaalia ei ole ja postausta on turha kirjoittaa, kun en sen erikoisempaa muutenkaan tehnyt. Ensi viikolla on vuorossa maanantaina koulutunti ja sitten kaksi kertaa Audalla. Toivottavasti jommalta kummalta kerralta saisin hyvää matskua, niin olisi motivaatiota kirjottaakin! :)