Marraskuun kisat ulkona?

Tosiaan eilen oli Leppävaaran marraskuun kisat, jotka olivat sitten vuoden viimeiset kisat. Hyvän (= ei-sateisen) sään takia päästiin kentälle! Enpä tiedä, milloin viimeksi olisi marraskuun kisat olleet ulkona. :D Kauden päätöskisat pääsin menemään Rexillä, joskaan lähtökohdat eivät olleet mitenkään erityisen loistavat; olin siis tosiaan hypännyt Rexillä tasan yhden kerran keskiviikkona, ja se olikin ainoa kerta, kun tolla hevosella oltiin Lepuskissa hypätty. Ja keskiviikon tunti ei mennyt ihan putkeen... Rexistä tuli ihan eri hevonen verrattuna aikaisempiin tunteihin: jo ekasta varsinaisesta estetehtävästä lähtien se oli tosi menevä ja samalla tosi jännittynyt. Vesimatto vähän hirvitti sitä, mutta yli päästiin. Kun tuli toinen este, pinkki lankku, ei yli sitten taidettukaan mennä... Tunsin, että Rex jännitty tosi paljon jo kaukaa, eikä äkillinen kielto tullut ihan niin yllätyksenä. Kiellossa olisin vielä pysynyt, mutta kun yritin ottaa Rexiä vähän kiinni ja kääntää sitä takaisin, se päätti pistää vastaan ja tehdä jonkun ihmeellisen loikan, minkä seurauksena päädyin maistelemaan hiekkaa. Eikä ollut ihan mikään kevyt tippuminen, vasen jalka (ja erityisesti polvi) tärähti tosi pahasti, joten menin hetkeksi kentän laidalle lepäämään. Nousin kuitenkin vielä selkään ja päästiin sitten esteiden yli aika reippaalla vauhdilla ja Rex tuntui aika räjähdysherkältä. Ja esteet eivät tosiaan olleet edes yli 60cm...

Näillä fiiliksin siis kisoihin! Opettaja sanoi, että oli alunperin ajatellut Rexiä mulle kasikymppiin, mutta ton tunnin perusteella en oikein viittinyt siihen lupautua ja päädyin sitten menemään 60cm. Toinen vaihtoehto olisi ollut Desperadolla 80cm, mutta en ole silläkään hypännyt vähään aikaan, saatika yhtään rataa. Ja halusin ehdottomasti päästää kokeilemaan Rexiä vielä ihan kunnolla ja katsoa, miten se reagoi kisatilanteessa! Mun odotukset eivät tosiaan olleet korkealla, mutta verkan edetessä huomasin, että hevonen rentoutui jo huomattavan paljon. Aluksi se vähän jännitti kaikkia erikoisjuttuja kentällä, kuten muurilaatikoita ja kukkia, mutta verkan edetessä se alkoi rentoutumaan. Hypyt sujuivat vallan loistavasti, vaikka kaarteet tuottivatkin hieman hankaluuksia. Mulla oli ihan eri hevonen alla! Enää ei ollut se sama superjännittynyt, räjähdysaltis hevonen, vaan selkeästi kokenut ja varma estepolle. Sellainen, mitä olin sen alunperinkin olettanut olevan.

Yo. kuvat © Anniina P. !

Rata itsessään oli aika yksinkertainen ja helppo. Pääasiassa kaikki sujui melko hyvin, mutta loppua kohden se alkoi vähän väsymään ja pää painumaan alas. Esteissä ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa, esteiden välissä sen sijaan oli enemmän tekemistä. Oman istunnan ylläpitäminen ei ollut helppoa, kun hevonen oli melko raskas ratsastaa ja kaarteissa paketti vähän levähti, kun en saanut sitä koottua. Lopputulos oli siis tuplanolla ja sijoitus 6/17, eli ensimäinen ei-sijoittunut. En mä sijoitusta tosiaan lähtenyt hakemaan ja siksi tämä tulos oli positiivinen yllätys! Mutta on siinä kyllä ainesta, kun saadaan pää ylös ja kuntoa kohoamaan. Innolla odotan, saanko jatkaa yhteistyötä tämän eläimen kanssa! :) Vaikka toki Jollyllakin olisi kiva päästä menemään, on siitä tullut vuoden aikana semmonen estetykki, että nyt päästäisiin pureutumaan vähän muihinkin asioihin kun esteistä yli selviämiseen. :D Mutta uudet projektit on aina kivoja, ja Rexissä on kuitenkin vähemmän työmaata kun esimerkiksi Jollyssa. Uudenlaiset haasteet on aina tervetulleita!

Ihan uusi tuttavuus

En tiedä mainitsinko aikaisemmin, että mun lukion ensimmäinen jakso meni yllättäen tosi hyvin ja koeviikolle mentäessä musta tuntui, että mä oikeesti pystyn tähän ja mä olen hyvin valmistautunut. Nyt kaksi viikkoa seuraavaan koeviikkoon ja fiilis on ihan päinvastainen. En ole koko jakson aikana tehnyt yhtään mitään ja nytkin kaikki koulutyöt vaan kasaantuvat. Tälläkin hetkellä mun pitäisi luultavasti olla tekemässä fysiikan kotimittauksia, psykan haastattelun puhtaaksi kirjoittamista tai ruotsin itsenäisen kurssin aineita. No, enpä taida tehdä mitään niistä vaan voisin hieman avata mun treenikertoja tässä lähiaikoina.

Kauheasti ei ole tullut ratsasteltua, Lepuskissa oikeastaan vaan omalla viikkotunnilla. Keskiviikon tunnilla meillä alkoi siis estekausi viime viikolla ja sain yllättäen ratsuksi tallin uusimman tulokkaan Rexin. Se tuli siis kaksi viikkoa sitten Lepuskiin, ja lyhyesti kerrottuna se on melko isohko (jotain 168cm?), kiltin oloinen perusheppa. Olin nähnyt sen liikkeessä edellisen viikon perjantaina, ja se oli silloin vaikuttanut ihan mukavalta, tosin vähän etupainoinen ja raskaan näköinen. Meillä alkoi siis puomitunnilla ja tehtävänä silloin ensimmäisellä kerralla oli voltteja kulmissa ja pitkällä sivulla pitkä linja puomeja. En silloin uskaltanut oikein vaatia siltä mitään, mutta erityisesti meidän verkkailut (pidemmällä ohjalla ravailua ja laukkailua) sopi sille oikein hyvin. Puomeilla se meni tosi hyvin, ehkä laukassa eniten ongelmana oli kääntyminen. Se kuitenkin katsoi hyvin mihin jalkansa pisti ja on sillä selkeästi hypätty edellisessä paikassa! Ekaksi tunniksi se meni yllättävän hyvin. Saa nähdä mitä sitten käy esteillä.

Tuosta kerrasta mulla ei ole mitään materiaalia, mutta tämän viikon tunnista tuli onneksi videota. Nyt materiaalin puute tulee takuulla olemaan suurempi ongelma, koska illat pimenee ja kylmenee, eikä kuvaajaa oikein tahdo saada. Joten joudutte luultavasti tyytymään vähän hämäriin videoihin tästä lähin. :D Anyway, meillä oli tällä kertaa ympyröitä ja sitten lopuksi vielä kolmikaarista. Vähän haastavempia tehtäviä viime kertaan verrattuna ehkä, ja se näkyi kyllä! Mulla oli muuten myös ensimmäistä kertaa käytössä uudet saappaat, joista enemmän esittelyä joku toinen kerta. Kuitenkin nämä hieman jäykemmät saappaat eivät kyllä yhtään auttaneet ainakaan alkutunnista...

Jotenkin onnistuin sotkemaan kaiken mun tekemisen siinä alussa (jos ei lasketa alkuverkkoja pidemmillä ohjilla, jotka sujuivat vallan mainiosti tälläkin kertaa) ja Rex kyllä heijasti sitä mun touhua. Olisin tällä kertaa halunnut enemmän ratsastaa sitä kevyemmäksi ja ylös, mutta tosi asiassa en saanutkaan mitään aikaiseksi. Puomit menivät ihan sujuvasti, kunhan sain hepan aktiiviseksi. Liikettä pitäisi ehdottomasti saada siitä enemmän irti, ei se oikeastaan edes ole hidas tai laiska, tuntuu enemmän vaan siltä, ettei sitä olisi vaadittukaan liikkumaan kauheasti. Tai ainakin tällä kerralla ongelma oli, että minä en vaatinut tarpeeksi sitä liikkumaan. Laukkatehtävissä oli ehkä helpompi ratsastaa sitä, kun keskityin lähinnä vaan siihen, että se laukka pyöri hyvin. Puomit sujuivat jälleen ihan okei, ei siinä sinänsä mitään ongelmaa.

Kolmikaarinen ravissa sujui hyvin, tässä vaiheessa Rex'kin alkoi liikkumaan jo vähän paremmin. Lopuksi teimme vielä sellaista tehtävää, että menimme kolmikaarisella ensimmäiset puomit ravissa, sitten keskimmäinen kaari ja seuraavat puomit laukassa. Kaksi ensimmäistä kertaa meni aika pieleen, koska a) en saanut laukkaa pyörimään ja b) en edes uskonut että se voisi toimia. Selässä Rex tuntuu siltä, että jos en itse tee kaikkea, niin se ei tekisi mitään. Tosi asiassa, kun itse vaan antaa sen olla ja rauhoittuu vähän, niin se sitten hoitaakin homman. Mulla on molemmilla kerroilla ollut vähän se ongelma, että en ole uskonut siihen enkä itseeni. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen päätin, että kyllä se onnistuu. Muistan jopa mielessä sanoneeni itselleni, että "usko siihen, että se onnistuu. Usko enemmän". Vaikka harvemmin "uskon" tällaiseen mielensisäiseen psyykkaukseen, niin kyllä se sitten oikeastaan toimi! Fiilis oli paljon parempi jo heti laukannostosta ja näin jo kaukaa, että askelkin osuu paremmin. Vielä viimeisellä kerralla päätin jatkaa samaa linjaa, eli uskoa siihen touhuun, vaikkei siltä tuntunutkaan. Näin, että askel ei ollut optimaalisin ja vähän epäilin, että riittääköhän Rexillä ponnekkuus siihen. Päätin kuitenkin että riittää ja sitten se venyttikin hyvin askeleensa siihen ja olin tyytyväinen.

Vaikka se olikin näin pieni asia - askeleiden sopiminen puomeille - olin tyytyväinen siihen. Olin selkeästi tehnyt muutoksen ja suurin muutos olikin siellä pään sisällä, ja ehkä se sitten heijastui siihen parempaan ratsastukseen. Ehkä mun pitäisi nyt heijastaa se sama usko ihan muuallekin (kuten noihin odottaviin koulujuttuihin, jotka tuntuvat ihan ylitsepääsemättömiltä tällä hetkellä...). Moni valittaa pimenevistä syysilloista ja masentavasta säästä. Mua se ei kuitenkaan oikeastaan haittaa, itse tykkään syksystä ja talvesta, ja kohta ollaankin jo joulussa! Ajattelinkin kysyä, kiinnostaisiko teitä joulukalenteri tänäkin vuonna? :)