Tuntipostaus kera uutisten

Kirjoitettu torstaina.

Alku-uutiset, jotta tiedätte mistä tässä tuntipostauksessa on kyse; No, mä nyt sitten ihme ja kumma pääsin siihen estetehoryhmään, jeiij! Ryhmään otettiin siis hakijoiden joukosta kuusi henkilöä ja oon tosi ilonen että pääsin. Tää tietää paljon lisää estetreeniä ja kunnolla kehittymistä, oon nii happyhappy ! Tunti on siis torstaisin neljästä viiteen (tänää oli eka kerta, wouu) ja niitä mun käsittääkseni järjestetään kerran kuussa. Näin ollen tiputan pois tuon mun "poni"estevalkan, ja sen sijaan käyn tuolla ja saatan ottaa muutamia esterataharjotuksia siihen päälle, jos estetreeniä kaipaan. :)

Tänään oli nyt tosiaan siis tuo eka tunti ja voisin kuvailla tuntia sanoin rajojen rikkomista ja onnetonta sähläilyä. Hevosena toimi vähän liiankin tutuksi tullut Londa.

Tavoite 1: Lyhyet jalustimet. Tämä tavoite saavutettiin, mutta se tuntu kyllä ihan kauheelta. :D Pohkeisiin teki kipeää kevyessä istunnassa istuminen, mikä helpotti seuraavan tavoitteen saavuttamista.

Kuviksi tulee nyt tällasia havainnollistavia jostain kahden vuoden sisältä.

Ei tän mittasia jalustimia enää, vaikka kuinka miellyttävää ja helppoa se olisikaan.

Tavoite 2: Istu satulassa. En halua enää keikkua jalustimien varassa tyhmän näköisenä näiden mun pitkien jalkojen kanssa vaan oppia istumaan satulassa. Sillon pystyn vaikuttamaan paljon enemmän hevoseen ja hallitsemaan ja kontrolloimaan sitä varsinkin istunnalla paremmin. Tosin sitten tuleekin eteen uusi haaste; en jäisi liikaa työntämään tai puristamaan vartalolla. No, siinäpä tavoite ensi kerraksi!


Ei tämmöstä keikkumista enää turhaan.

Tavoite 3: Ratsasta eteenpäin. Tämäkin saavutettiin! Tällä kertaa Londa oikeasti liikkui eteenpäin ja uskalsin ratsastaa rohkeasti.


Ei tällaista hiipimisvauhtia. Londan erityisosaamista...!

(Tavoite 4: Lyhyet ohjat. Vaikka tämä olikin vain tämmönen "lisätavote", se osottautu itse asiassa kaikkein haastavimmaksi. :D Toki luistavat fleecekäsineet ei ehkä ihan aja asiaansa ratsastushanskoina, mutta myös mun alati avautuva nyrkki oli osasyynä tähän. Ja sitten kun Londa vielä vähän "ottaa nokkiinsa" jos pitää liian lyhyttä ohjaa ja jännittyy ja silleen, niin ei sekään nyt kauheasti auttanut. Ei siis ole vikaa hevosessa, en vaan osaa ratsastaa sitä rennoksi, jolloin käy näin. :D Mutta kyllä ne ohjatkin keräyty sieltä välillä oikeaan mittaan!)


Eikä tällasia ohjia. Tai muutenkaan yhtään pitkiä, vaikka se niin helppoa olisikin.

Tunnin kulku: Alkuverkka löysällä ohjalla kaikissa askellajeissa. Sen jälkeen "kontrolliin otto", mikä tarkoitti muilla ratsastajilla hevonen peräänantoon, mutta mulla hevosen pää täysin toiseen suuntaan. Mulla meni koko toinen suunta siihen, että ei tullut yhtään mitään ja turhauduin. NEGATIIVISUUSVYÖHYKE. Mä en vaan oikein millään voi iloita Londalla ratsastamisesta, ei vaan ole mun hevonen. Mä turhauduin jo silloin kun sain kuulla meneväni sillä, höh. Mikä ei siis lisännyt jo puutteellista yhteistyötämme ollenkaan. NEGATIIVISUUSVYÖHYKE PÄÄTTYY. Loppujen lopuksi Londakin alko rentoutumaan ja menemään ihan ok.

Verkkahypyt tultiin ristikolle ja okserille (jota ennen oli neljän askeleen päässä puomi) ja itse asiassa kaikki näistä suju ihan tyylipuhtaastikin. Londa kyllä oiko ihan älyttömästi tai oikeastaan se lähti vaan kiihdyttämään sisäänpäin ja kerran kai "säikähtikin". Varmaan turhauttavin piirre tässä hevosessa. :D No, ainakin oli sitten imua esteelle, mikä on varsin hyvä juttu.

Sitten alettin tulemaan lyhyttä rataa pari kertaa ja esteetkin nousi ihan hyvän korkuisiksi. Oli kyllä ihan uus juttu mulle, en tosiaan tiiä millon oon viimeksi hypännyt ton korkusia. :D Eka kerta suju ihan hyvin, jumppasarjoille kääntäminen oli kyllä hankalaa, koska ne tultiin niin hassulla (tai no ennemminkin jyrkällä) tiellä. Ja sitten tuli toinen kerta... Eka yritys suju varsin mallikkaasti, vaikka ongelmat vaan lisäänty näillä jumppasarjoilla. Mun käskettiin sitten tulla jumppasarjat uudestaan ja mitä mä tein...... En muista tästä tilanteesta oikeastaan mitään. Tuli samanlainen effekti kun viime kesänä eräässä estevalkassa. Täysi blackout, mihin mä olin menossa, katoin vaan että tossa on este (tai se jumppasarja mikä mun itse asiassa piti tulla) VÄÄRÄSTÄ SUUNNASTA. Anteeksi mitä tapahtu. Huusin sieltä selästä itsekin että mitä ihmettä just tapahtu ja häpesin kyllä silmät päästä. EI, EI EI. RONDY MITÄ SÄ MENIT TEKEMÄÄN. Opettajan turhautuneisuuden kuuli kyllä äänestä ja oh god.... No eikun uudestaan ja muutaman yrityksen jälkeen pääsin piinasta. Nyt vaan koitan unohtaa ton hetken kokonaan ja pyyhkiä sen mielestäni, jotta voin ensi tunnille mennä stressaamatta.

Mutta olen tuntiin varsin tyytyväinen, tehtävät oli kehittäviä, ratsastajat osaavia ja mitään turhia sähläyskatkoja ei tullut (nimimerkillä MITÄ MENIN TEKEMÄÄN) ja no, täytyyhän sekin mainita että kiva oli päästä hyppäämään korkeampaa. Tuo "rajojen rikkominen", jonka mainitsin alussa, liittyikin tähän aiheeseen. Nimittäin musta tuntuu, että se viimenen okseri, minkä hyppäsin taisi olla metrin tai jopa ylikin, en jäänyt laskemaan. Ainakin reippaasti isoin Lepuskissa menty ja saattaa olla kaikkein isoin este, minkä olen ylittänyt. Enkä sano että se nyt olisi mikään mahtava tai isokaan asia, mutta oli se mulle semmonen uusi ja "jännittävä" juttu.

Laitetaan nyt vähän videota viime hyppykerrasta tällä! Toivon tosiaan, että meno oli ihan erinäköistä.. :D

Ja toinen juttu, josta oon ehkä enemmän huolissani.. :D Mulla loppuu siis ensi jaksossa keskiviikkosin (kas kummaa kun sattu sille päivälle just...) neljältä, enkä näin ollen pääse omalle tunnilleni ainakaan kahteen kuukauteen (saa nähdä miten vitosjaksossa on tämä, mutta jotenkin epäilen pahinta). No, tilalle on siis hommattu uusi tunti. Pääsen nimittäin tallin omistajan tunnille (jossa myös itse asiassa äitini ratsastaa) ja kyseessä on siis korkeatasoinen kouluratsastaja, jonka puheistakaan mä en kauheasti ymmärrä mitään. Vähän hirvittää mennä sinne säheltämään muiden äitini ikäisten joukkoon (ainakin tämän päivän näytön perusteella, jos yhtä hienosti menee..) tekemään tehtäviä, joita en ymmärrä, mutta ei sitä muutenkaan voi kehittyä. Todella innoissani siis olen ja erittäin mielenkiinnolla odotan kyseistä tuntia. Älkää siis ymmärtäkö näitä puheita väärin, tää on ihan uskomaton mahdollisuus kehittyä huippuvalmentajan silmän alla! Ekat tunnit taidan kuitenkin vaan pysyä poissa muiden tieltä ja tarkastella niiltä, mitä kuuluu tehdä.. :D

Yllätysten aika ei ole ohi [kisat]

Kuusi päivää tallilla, viisi ratsastusta, neljä hevosta ja kolme eri tallia. Oikein kunnon heppailuviikko oli nyt tällä viikolla! :D Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen näinkin monta kertaa ollut tallilla.

Tämä viikko huipentui nyt kisoihin, oli kiva päästä pitkästä aikaa! Vuoden ensimmäiset kisat siis oli vuorossa ja ratsuna hieman epäilyttävä Dresman. Tallille saavuin joskus kymmenen maissa ja sen jälkeen vaelsin pitkin ylä-ja alatallia turhakkeena. Varttia vaille yksitoista pääsin sitten seuraamaan kasikymppiä ja tarkastelemaan paremmin, millainen Dresman olisi. Verkassa se meni edellisellä ratsastajalla tosi siististi! Mitä nyt pari erikoisempaa hyppyä ja kai yksi pudotus, mutta kuitenkin käyttäyty ihan täyspäisesti. Rata meni vähän niin ja näin, yksi kielto varsinaisella radalla (tämä oli siis jokeriluokka) ja jokeri-esteestä se ei suostunut millään menemään yli. Ei kai pöhlä edes tajunnut että se oli este! :D Kyllä se siitäkin loppujen lopuksi meni yli.

Kohmettunein sormin ja varpain kipusin sitten selkään. Myös ylävartalo oli paleltumisen partaalla, kun päällä oli vain ohut poolopaita, ihanan viileä kisatakki ja turvaliivi. Ratsastaessa se kylmyys unohtui verkan ajaksi. Dresman oli tosi rauhallinen ja tällein, ei tehnyt mitään vaikka taas yksi poni päätti heittää ratsastajan alas ja lähteä laukkailemaan villisti. Verkkahypyt meni vähän niin ja näin, sillä hevosella ei ole oikein hyppytyyli hanskassa. Yli kuitenkin mentiin kaikista eikä pudotuksiakaan tullut! Olin itse koko verkan ajan ihan pihalla ja energiaa ei riittänyt ollenkaan, joten päätin vaan matkustella siellä. Mä olin ihan varma yhessä vaiheessa että mä vaan pökerryn sinne selkään, koska tuli niin heikko olo, mutta onneksi se meni sitten ohi.



Radalla mulla ei ollut aikaa keskittyä mihinkään muuhun, kun viedä hevonen oikeille esteille ja saada jokseenkin edes tasapainoisia hyppyjä. Tosin tämä jälkimmäinen nyt ei ihan onnistunut, meillä oli joka estettä ennen väärä tai ristilaukka... En vaan kerennyt alkaa niitä siellä väleissä vaihtamaan ja ajattelin että mennään nyt miten hevonen sitten haluaa. Se siis vaihtelee laukkoja tasapainottaakseen itseään, mikä nyt ei ole ehkä kaikkein järkevin vaihtoehto. Mutta kuitenkin, selvittiin radasta puhtaasti, mitäs ihmettä? Pari kertaa radan aikana mä kelasin, että "oho, me ollaan menty puhtaasti tähän asti" ja kyllä se hymy levisi kasvoille, kun tajusin päässeeni koko radan nollilla. Superheppa! Hypyt ja tiet nyt oli vähän mitä oli, ei anneta sen häiritä. Olihan nää Dresmanin ekat kisat. Potentiaalinen heppa kuitenkin, musta tuntuu, että mä taidan jatkaa sillä kisaamista vissiin. :D Ainakin opettaja vihjaili jotain sinne suuntaan...?



Tällä tuloksella selvittiin kakkossijalle. Mitäs ihmettä?! Hämmennyin kyllä syvästi, kun mut juostiin hakemaan satulahuoneesta, että "jätä ne kamat siihen ja palkintojen jakoon!" En olisi kyllä missään nimessä tällaista tulosta odottanut, mutta todella tyytyväinen voin olla! Ainoa asia, mikä jäi häiritsemään, oli ehkä liian pitkät jalustimet ja tuo kevyt istunta. Se on vaan jotenkin niin paljon helpompaa, mutta pitäisi oppia istumaan paremmin sinne satulaan... Korjaamisen varaa jäi kyllä ensi estetunnille. ;)

Elämää kameran takana - Kuvien muokkaus

Viimeisessä osassa kerron kuvien muokkauksesta niin yksityiskohtaisesti, kuin vähän pikaisemmilla neuvoilla.

Perusmuokkaus tarkemmin

Alkuperäinen kuva

Aluksi lähdin säätelemään kontrastia ja kirkkautta, vaaleita kohtia vähän tummemmaksi ja tummempia kohtia tummemmaksi myös. (gimp: käyrät)

Sen jälkeen muokkasin väritasapainoa; nuo vaaleat kohdat muuttuivat ylempänä olevassa kuvassa punaisemmiksi, joten säädin niitä hieman enemmän vihreään ja keltaiseen päin. (gimp: väritasapaino)

Sitten rajasin kuvan ja lisäsin terävyyttä. (gimp: Rajaa & Suotimet -> Paranna -> Terävöitä...)

Ihan lopussa huomasin kuvan tarvitsevan vielä vähän lisää kontrastia joten lisäsin sitä vielä pikkasen. Ja tadaa, valmista! (gimp: käyrät)


Alkuperäinen kuva


Muokatussa kuvassa on lisätty kirkkautta ja värikylläisyyttä sekä terävöitetty kuva. Värikylläisyyden olen lisännyt vain silmän tuohon iirikseen rajaamalla pyöreän alueen juuri siltä kohdalta, ettei ihosta tulisi punaista.

Kohteiden poistaminen

Tässä lähes alkuperäinen versio. (Kuten huomaatte, aitaa on keretty poistaa jo vähän)

Aita + kaksi ihmisen puolikasta poistettu kokonaan. Tässä into loppui kesken ja loppumuokkauksesta tuli huolimatonta, joten kun nuo muokkauskohdat tietää, ne erottaa selkeästi. Mutta perusidea tässä, joskus poistan vähän pienempiä alueita. Poistan kohteet siis yksinkertaistettuna näin; rajaan jostain peitettävän kohteen läheltä pienen alueen, jonka kopioin ja liitän kuvaan. Sitten siirrän sen oikeaan kohtaan ja vähän sumennan rajoja/sekoitan liitettyä palaa ja oikeaa kuvaa, ettei se raja näy niin selkeästi.

Kuvia muokatessa saa käyttää ajattelukykyä ja järkeä. Halusin tästä kuvasta pois tuon ärsyttävän oranssin pipon, mutta mistäs sitä nyt tolle jalan keksisi, kun se peittyy kokonaan? Yleensä tuollaisia on todella hankala muokata, kun ei ole mitään mistä lähteä edes käyntiin. Niinpä päätin leikata "ylimääräisen jalan" toisesta kuvasta, joka oli otettu samalta kerralta, mutta jossa näkyi nimenomaan tuo oik. takajalka. Tärkeää on, että leikattu osa on samalta päivältä, jolloin asetukset ovat suht. samat ja se edes saattaa näyttää luonnolliselta. Ettehän tekään varmaan huomanneet tuota eroa silloin jouluridapostauksessa kun tuo kuva oli siellä? ;)
Pimeämpiin/epäselvempiin kuviin on helpompi tehdä tällaisia muokkauksia, kun niistä ei erota niin selkeästi.


Mitä tehdä tummille kuville?

Alkuperäinen kuva

Gimpillä saa sillä "käyrät" toiminnolla kirkastettua kuvia tosi helposti. Vetelee sitä viivaa siitä sitä mukaan, miten kirkkaan kuvasta haluaa ja näitä pystyy kirkastamaan yllättävänkin paljon! Yllä näette esimerkin.

Ajattelin, että tähän postaukseen olisi hyvä laittaa nämä vastaukset tuohon yhteen joulukalenteripostaukseen! :D

Lisää mageita jättiheppoja

Kohta siitä alkaa olla jo aikaa kun mä oon viimeksi mennyt jollain alle 170 senttisellä hevosella... Heh :D

Keskiviikon tunnille sain arvatenkin Jollyn. Tällä kertaa hevonen oli paljon parempi ja rentoutu jo enemmän! Se alkaa paranemaan kerta kerralta, toivottavasti saisin nyt mennä sillä useammankin kerran putkeen. :) Mentiin tunnilla sellasta pääty-ympyrä-kahdeksikkoa, lyhyille sivuille piti tehdä voltit. Jossain vaiheessa otettiin tähän tehtävään mukaan laukannostot, jotka oli melko vaikeita kun ei mahtunut ottamaan yhtä tai kahta laukka-askelta enempää. :D Ympyröillä oikeaan kierrokseen Jolly toimi jo tosi hyvin, vasen on sille selkeästi paljon vaikeampi puoli!

Ympyrätehtävän jälkeen otimme enemmän laukkaa vasempaan kierrokseen. Huh, olin niin helpottunut kun päästiin laukkaamaan! Jollyn laukka on niin ihanan eteenpäinpyrkivää ja lennokasta, että siellä voi vaan istua. (Lukuunottamatta hulluja pidätteitä, joita joutuu tekemään, että heppa pysyy hanskassa :D) Laukassa teimme taas keskilaukkoja ja wow. Ne sen keskilaukat, ihan uskomatonta. Kiinniottaminen onkin sitten haastellisempi juttu, mutta eei se mitään. Videosta näätte tuota laukkaa paremmin, sitä ei vaan voi sanoin kuvailla! Harmi ettei noita keskilaukkoja tullut enemmän videolle. :(

Tämän jälkeen loppuun vielä muutamat vastalaukannostot, jotka sujuivat viime kertaa paremmin. Jolly nosti lähes joka kerta vastalaukan ja se pysyi ihan hyvin hallinnassakin. Jossain vaiheessa vastalaukat keskeyty joksikin aikaa kun eräs nimeltä mainitsematon ratsastaja tippui villiltä ponilta ja sitä jouduttiin metsästämään hetken aikaa. ;) Jolly oli ainoa kaikista hevosista, joka ei maindannut ollenkaan! Se oli ihan älyttömän kiltisti, vaikka se pikku riiviö tuli pari kertaa häiritsemäänkin, järkevä heppa. Sen jälkeen laukat ei enää oikein onnistuneet kun muut hepat oli vähän poissa tolaltaan siitä välikohtauksesta, joten otettiin siihen sitten reippaat loppuravit vielä päälle. Niissä loppuraveissa Jolly oli muuten tosi hyvä ja rento! Se uskalsi jopa venyttää vähän sitä kaulaansa eteen ja alas. :)



Torstaina oli vuorossa lisää ratsastusta, nimittäin päästiin vihdoin varaamaan tunti taas sinne Tuomarinkylän tallillekin! Vuorossa oli tuttu Grimaldi, jonka jäätävän koon tajusin sitä laittaessa. En ollut viimeksi edes huomannutkaan, että se oli niiin iso. :D Tunnilla mentiin loivia kiemurauria, voltteja, salmiakkikuviota, etuosakäänöksiä, laukkaa ympyrällä...



Alkutunti oli jotain ihan kamalaa. Oikeesti. Ihan järkyttävän hirveetä. :D En edes videoon kehdannut laittaa laukkoja edeltävää menoa, huhhuh. Hevonen oli superjäykkä, ei liikkunut mihinkään lukuisista raipanheilahduksista huolimatta. Laukassa tämäkin jättiheppa verty ja jatkuvan eteenratsastuksen avulla siitä alkoi tulemaan jo ihan siedettävä. Oikeaan kierrokseen laukassa se innostu oikeen kunnolla ekan parin kierroksen ajaksi ja söpö pikku loikkakin sieltä tuli. Näkyy itse asiassa tuossa videossakin, hehe! Hymyssä suin jatkettiin ja laukkojen jälkeen... Wau. Muistin taas miksi mä olinkaan siihen hevoseen ihastunut. Siitä tuli kaikkea, mitä hevoselta voi koskaan pyytää; herkkä, kevyt, eteenpäin pyrkivä, lennokas askel, teki kaiken pelkällä istunnalla. Sitten mä pystyin vaan leijailemaan siellä.



Tehtiin vielä lopuksi salmiakkikuviota, jonka kulmissa piti mennä etuosakäännöstä. Se hevonen astu takajaloilla niin hyvin ristiin ja alle, että paremmin ei kyllä voi astua. :D Hevonen siis hoiti homman, se on vaan niin osaava. Ihanaa mennä tollasella unelmahevosella Jollyn jälkeen, on kyllä vähän enemmän mun mukavuusalueella... Loppuraveissakin se oli niin magee ja kaikkee, tätä hevosta ei vaan voi hehkuttaa liikaa!




Oon muuten menossa sunnuntaina kisoihin (huikeat 60cm) ja sain ratsuksi Dresmanin. Like what? Oon hypännyt sillä kerran ja nää on sen ekat kisat. No, ainakin on varmaa viihdettä luvassa kisoissa kun se heppa kuskaa mua pitkin maneesin seiniä, tervetuloa katsomaan totaalista epäonnistumista! ;) Noeei, ihan hyvillä mielin lähdetään mukaan, jätetään tuomitseminen sitten 80cm jälkeen, koska se heppa menee siis sen mua edeltävänkin luokan. :D

Esittelyssä: Jolly Jumper

"Heippa! Tänään ajattelin vähän kertoa Rondyn uudesta mahtavasta heppakaverista, itsestäni. 

Olen siis Jolly Jumper "Jolly, JJ, JoJo", mitä kaikkea tyhmää kaikki keksivätkin, tallin isoin ja ainoa lehmänkirjava hevonen. Herätänkin paljon huomiota liihotellessani tunneilla! Uuden hoitajani harhaluuloista huolimatta olen vielä nuori, vasta vuosimallia 2005. Tarkemmin sanottuna olen syntynyt 21.5, kevään lapsi! Kotimaani on länsirannikon pienempi, mutta varsin merkittävä hevosmaa, Belgia. Tallini oli siellä hieno estetalli! Tänne hyytävän kylmään Suomeen saavuin vuoden 2013 alkupuolella. Nuoresta iästäni huolimatta olen kuitenkin varsin täysipäinen hevonen ja olenkin saanut siitä positiivista palautetta mm. tallityöntekijöiltäkin. Eihän siitä nyt mitään tulisi jos te ihmiset yrittäisitte hillitä minun kaltaistani kookasta hevosta, olenhan sentään 170cm! Vaikutan ehkä hieman vielä isommaltakin, koska tykkään kantaa päätäni varsin korkealla. Pitäähän sitä pituudesta olla ylpeä? Sovimmekin hyvin yhteen tuon toisen hujopin kanssa. ;)

Sukulinjaani kuuluu kimon värinen isäni Candus, ja emäni Isca, joka on pinto. Äitini suvusta olenkin tainnut kauniin värini periä, olihan siellä puolella muitakin pintoja. Isäni puolelta löytyy kuuluisampiakin oreja, esimerkiksi Grannus ja Cor de la Bryere. Ei tarvitsekaan ihmetellä, mistä olen upeat liikkeeni perinyt! Kirjavan värisen ulkomuotoni lisäksi huomiota herättävät silmäni, joista vilkkuu tuota valkoista jotenkin erityisen paljon. Niitä on luonnehdittu "ilmeikkäiksi". Karvani on ohutta ja olen ruumiinrakenteeltani melko sporttinen. Ruoka kyllä maistuu, mutta jostain syystä en liho hillittömään kuntoon! 

Kuten jo mainitsin, olen erittäin järkevästi käyttäytyvä, boksissa en hätkähtele turhista ja olen varsin kuuliainen. Tykkään erityisesti katsella käytävälle, mutta tiedän kuitenkin, etten saa astua boksista askeltakaan ulos ja olenkin tämän suhteen varsin tottelevainen. En maastakäsin muutenkaan hötkyile tai sählää turhia, ne sellaiset voi säästää sitten sinne tunneille kun tilaakin löytyy paremmin! Olen myös äärettömän kiltti, en irvistele koskaan tai kenellekään, saatan ainoastaan olla hieman kateellinen, jos vierustoveriini Igoriin kiinnitetään huomiota enemmän kuin minuun, ja saatan tunkea turpani väliin. Huomionkipeä? 



Harjaus on mielestäni ihan ok juttu, eniten pidän kun päätäni harjataan ja alan usein hieman nuokkuakin. Satulan laittamisessakaan ei ilmene minkäänlaisia ongelmia, eihän se nyt niin paha juttu ole? Suitsien laitossakin olen oppinut olemaan kärsivällinen, niiden laittajat kun sattuvat usein sähläämään minulla käytettävien tuttien ja korvahupun kanssa. Pätkät eivät kuitenkaan pärjää kovin hyvin, kannattelen päätäni sen verran arvokkaana korkealla, hehe. Minulle on kuitenkin tylsistyessäni kehittynyt hieman huono tapa, nimittäin imppaaminen. Nyt olenkin saanut tuommoisen pannan, jonka pitäisi estää sitä ja oikeastaan olenkin päättänyt hieman vähentää! Tykkään paljon, kun minun kanssani vietetään aikaa, eikä silloin imppaaminenkaan ole yhtään hauskaa. Mutta täytyyhän sitä jotain tekemistä itselleen keksiä kun ei ole treenaamassa ulkona, tarhailemassa tai syömässä.

Ratsastaessa olen hyvin erilainen, mutta olen kyllä äärettömän hieno. Tallin omistajan yksi suosikkiratsuista! Olen myös kuullut olevani "isoliikkeinen" ja "vaikeahko". En ihan uskalla luottaa aina kaikkiin ratsastajiin, koska olen melko herkkä sillon kun joku istuu selässäni. Minuun pitää luoda oikein kunnon luottamus, jotta parhaimpani saa irti. Ja sittenhän minä vasta olenkin hieno! Esteillä en ole kaikkein helpoimmasta päästä, nimittäin en ole ihan varma mitä tehdä. Pitäisikö sitä singota avaruuteen, rymistellä läpi vai kenties vain kevyesti sujahtaa ohi? Näitä kaikkia muotoja käytän monipuolisesti eri tunneilla. Minulla löytyy kuitenkin ponnua paljon sitten kun opin niitä jalkojani nostelemaan oikealla tavalla! Eiköhän sekin ajan kanssa. :)

Toivottavasti saitte minusta hyvän käsityksen tämän kirjoitelman perusteella, kertokaapas mitä piditte? Olin varmasti paljon parempi tarinoimaan kuin tämä kirjurina toimiva henkilö! Kiinnostaisiko teitä kuulla joskus lisää minun juttujani? Toteuttaisin ihan mielelläni, jos vaan Rondy sallii. :)
Kaurapusuin,
      Jolly"

Ulkokuvat cee Sara & tallissa otetut kuvat cee Teresa

Esittelyssä: Kepin kypärä

Sain siis joululahjaksi tämän Kepin kypärän, joka on kuvissakin vilahdellut. Tämä kypärämalli on vielä aika tuntematon, joten ajattelin nyt vähän kertoilla siitä. :)






Kep on siis italialainen kypärämerkki ja se on suuntautunut ehkä enemmän estepuolelle, jolla minäkin sitä käytän. Kepin kypärissä on panostettu erityisesti turvallisuuteen, joka onkin nykypäivänä todella tärkeää ja huomioitua. "Unparalleled attention is paid to the safety aspect of the helmet which holds four different types of safety certificate." Karkeasti suomennettuna siis tässä kypärässä on kiinnitetty ennennäkemättömästi huomiota kypärän turvallisuuteen, jolla onkin neljä erilaista turvallisuustodistusta.

 

"The lightweight materials of the hat mean that a KEP hat typically only weighs around 400g" Turvallisuuden lisäksi Kep on erittäin kevyt kypäränä (ainakin verrattuna mun aiempaan charles owen wellingtoniin, joka painoi tonnin) ja kuten tuossa lukee, se painaa vain noin 400g. Eli siis paljon vähemmän mitä tuo wellington! Kypärässä on myös huomioitu ilmastointi, joka on säädettävä. Edessä olevan ristikon pystyy siis sulkemaan ja avaamaan haluamansa mukaan.

Omaan päähäni tämä Kepin malli tuntui paljon luonnollisemmalta, verrattuna esimerkiksi Samshieldiin tai oikeastaan ihan tuohon Wellingtoniinkaan. Samshield oli liian jotenkin pyöreä ja tuo Wellington, varsinkin alussa, kiristi ihan älyttömästi. Vielä nykyäänkin välillä kiristää ja nousee hassusti irti, niin että sitä joutuu painamaan alas joka tunnilla muutamaan otteeseen. Kepissä on myös mahdollisuus Samshieldin tavoin vaihtaa sisustaa; kypärän ulkokuorikokoina on M ja L, joihin voi sitten sisustaa vaihtamalla saada eri kokoja. M-kuoreen löytyy kokoja 51-58 ja L-kuoreen 59-62. Sisusta on myös todella helppo pestä.

Kypärän mukana sain myös kätevän kypäräpussin (jota en tällä kertaa ajatellut kadottaa, kuten Owenin omalle kävi) ja sen mukana erityinen mikrokuitu-puhdistusliina. Miinus puoli tässä kypärässä (ainakin mun mallissa) onkin erityisesti tämä pinta, johon tarttuu kaikennäköiset sormenjäljet todella helposti. Pinta on siis kova, toisin kuin Owenissa, jossa on samettipinta. Ei siis pinta ainakaan mene yhtä helposti pilalle. :D (Näinkin käynyt omalleni... Ai miten niin huolehdin hyvin?)



Kepin kypärissä on perusmallina siis että tuossa edessä tuo ristikko + tollanen ulostyöntynyt osa (ks. kuva) ja takana samantyyppinen. Itselläni on tuo aivan perusmalli, en itse asiassa kyllä muista mallin nimeä. :D Veikkaisin tuota Cromo Air Control T'tä? Jos haluaa hieman erikoisempaa, niin tuon etuosanhan voi vaihtaa vaikka käärmeennahkaan, pitsiin, tms mitä nyt keksit pyytää. Myös takana olevaan osaan voi vaihtaa jonkun maan lipun. Vaihtoehtoja siis löytyy! Omasta mielestäni tarpeeksi simppeli, ei mitään sen kummempia erikoisuuksia tarvitsekaan. :)

                                              

Suomessa en ole varma mitkä kaikki liikkeet tätä myyvät, mutta omani on ostettu Stable Fellowsilta. Myös Hipposportin sivuilla olen nähnyt maininnan tästä ja sieltäkin löytyy tätä kypärää.

Nämä ovat siis vain minun mielipiteitäni, faktoja poimittu Kepin omilta sivuilta http://www.kep-hats.com/. Onko teillä kokemusta kyseisestä kypärästä? Mitä mieltä olette?

Elämää kameran takana - Asetusten säätö

Kolmas osa sisältää yksinkertaisia vinkkejä, miten saada asetuksista hyvät. Tämä ei silti tarkoita, että toimisi välttämättä kaikissa kameroissa/kaikissa olosuhteissa. Ihan yleisiä neuvoja vaan.

Siihen ei ole muita konsteja, kuin kokeilla. Itselläni saattaa mennä joskus kymmenisen ratsukkoa asetusten löytämiseen, joskus jopa koko päivä ja joskus ne on jo valmiiksi ihan hyvät. Sää onkin meidän kuvaajien suurin vihollinen! Yhdellä hetkellä on aurinkoista ja toisella hetkellä sataa. Joka kerta asetukset joutuu sitten säätämään uudestaan. Pari yleistä niksiä;

Käytä manuaaliasetusta. Muuten et pysty itse vaikuttamaan asetuksiin ja automaattiasetuksilla kuvista tulee yleensä huonompia. Jos ei kaikkea jaksa säätää, voi käyttää vaikka Tv-, Av- tai P-asetusta.

Suosi mahdollisimman pientä ISO-arvoa! ISO-arvo, joka on suuri (1600 >) tekee kuvasta huomattavasti rakeisemman. Itse käytän ulkokisoissa yleensä ISOna 200 tai 400. Maneesissa valitettavasti ISOn joutuu laittamaan suureksi, mutta sen välttäminen on suositeltavaa.

Käytä mahdollisimman suurta aukkoa. (suuri aukko = pieni numero) Itse laitan sen aina pienimmälle mahdolliselle (3.5), mutta zoomatessa se nousee sitten suuremmaksi numeroksi (5.6 tai 6.3). Kun aukko on pieninumeroinen (puhutaan siitä nyt näin niin ei hämmennä), se sumentaa taustaa ja tekee kohteesta selkeämmän, erottuvamman. Tämä on varsin tärkeää, kun tausta on sekava. Samalla kuvista tulee kirkkaampia.


Valotusaika 1/800; aukko f/5.6: ISO 400 Tässä kuvassa näkyy mun tyypillisimmät ulkonakuvausasetukset; valotusaika kohtuullisen lyhyt, aukko pienin mahdollinen ja ISO-arvo siinä 400. Joitain hienosäätöjuttuja tässä olen myös käyttänyt, mutta perussetti on tämänlainen.


Valotusaika 1/1250; aukko f/5.6; ISO 800 Kuten huomaatte, samantyyppisillä asetuksilla mennään. ISO-arvoa olen vähän nostanut, jotta saisin valotusajan lyhyemmäksi. Keravalla kun kuvista tuntui tulevan ihmeen tärähtäneitä ja tietenkin mitä vähemmän aikaa se kuvan ottaminen kestää, sitä tarkemman kuvan saa. Ja jos nostaa valotusaikaa, kuvasta tulee pimeämpi, joten päätin vähän kompensoida tätä ISO-arvolla.

Mielummin pimeitä, kuin tärähtäneitä kuvia. On huomattavasti helpompi säätää valoisuutta, kuin tärähtäneisyyttä. Tärähtäneille kuville ei oikeastaan voi enää tehdä mitään - toki terävöittää vähän, mutta se ei oikeastaan auta. Pimeät kuvat sen sijaan pystyy kirkastamaan tosi helposti. (Tästä enemmän ensi postauksessa.) Kamerassa kuvat näyttää yleensä pimeämmiltä, kuin mitä ne todellisuudessa on, joten älä anna hämätä!


Valotusaika 1/100; aukko f/5; ISO 1600 Tässä oikeastaan mulle melko ihanteelliset asetukset, harvoin pääsee näillä kuvaamaan maneesissa. ISO-arvo on pakko nostaa korkeimmalle, koska muuten noista kuvista ei tulisi mitään. Rakeisuudenkin kyllä huomaa! Aukko jälleen pienin mahdollinen; valotusaika sen verran lyhyt, ettei kuvat tärähdä ihan mahdottoman paljoa. Valotusaikaahan kaikki toivoo aina pystyvänsä nostamaan mahdollisimman korkealle, jottei kuvat tärähtäisi. Valkoista hevosta on paljon helpompi kuvata, koska ne erottuu aina tuolta pimeästä!

Ole nopea. Jos huomaat etsimessä, että alkaa pimentymään (aurinko menee pilveen, varjo on siirtynyt tms.), täytyy olla nopea. Suljinaikaa voi säätää, vaikka katsoisitkin jo etsintä. Tällöin muutokset näkyy etsimen alareunassa, josta voit niitä seurata. Voit rullailla nappia pikaisesti niin, että valotusaika pienenee ja saat kuvasta kirkkaamman. Myös muita asetuksia pystyy säätelemään nopeasti, kun vaan tietää mitä haluaa. Kannattaa siis opetella eri asetusten napit ulkoa, itse ainakin muistan tarkalleen missä oman kamerani ISO-asetuksen säätönappi löytyy ja mistä pystyy muuttamaan aukkoa tai suljinaikaa. Toisten kameroilla on yleensä vaikeampi kuvailla, kun ei tiedä mistä kaikki asetukset löytyy. :D

Tutustu myös hienosäätöasetuksiin. Kaikista kameroista löytyy myös tällaisia "hienosäätöasetuksia", joilla saa muutettua värimaailmaa, kontrastia, terävyyttä yms. Tässä pikainen ohjeistusvideo, mistä voi muokkailla noita osa-alueita Canonissa;


Tuossa oli tuollaisia yksinkertaisia ohjeita hyviin kuviin - nämä eivät tietenkään päde aina, mutta helpottavat useimmiten. Mitä piditte tämänkertaisesta Elämää kameran takana -osasta? Saitteko uusi vinkkejä kuvaukseen tästä?