Nyt onkin jo mennyt pari ratsastusta, viime perjantain korvaus Waillanttella ja eilisen estetunti Londalla. Kirjotan molemmista melko lyhyesti, koska kuvia löytyy melko vähän tällä kertaa ja ettei tulisi niin kauhean pitkää postausta.
Waillantte on mun mielestä ollut yksi kivoimmista hevosista tuolta, vaikkei olekaan yleisesti kovin suuressa suosiossa. No jaa, mulla nyt on yleensäkin vähän erikoinen maku hevosien suhteen.. :D En muista nyt tunnista itse asiassa kauheasti (argh, pää täynnä kaikkea ja tapahtunu paljon, ei oikein enää mahdu tälläset tonne aivoihi!), mutta mentiin aika paljon käyntiä ja tehtiin vastalaukan nostoja käynnistä. Huhhuh, oli kyllä varmasti kaunis näky...! Annoin hevosen vertyä alkutunnista hyvin, enkä ruvennut heti vaatimaan siltä liikoja. Tämä sama moodi jäi päälle vähän sitten koko tunniksi ja olisi pitänyt vaan reippaammin käyttää sitä raippaa. Harvemmin näin päin!
Me ei ravattu kovinkaan paljon, ja laukat aloitettiin suoraan vastalaukan nostoista. Tuli kyllä järkytyksenä yllätyksenä ja odotin tästä jotain ihan katastrofia. Waillanttella laukannostot käynnistä eivät ole muutenkaan sen bravuuri, saatika sitten vastalaukan nostot. Pari ekaa kertaa ei laukka edes noussut ja sitten pari kertaa väärä laukka, mutta tulihan sieltä loppujen lopuksi ihan onnistuneitakin nostoja, varsinkin oikeaan kierrokseen kun hoksasin viimein miten se tehtävä oikein piti tehä. En tunnin aikana oikein päässyt käsiksi hevoseen ja se jäi rönöttämään liikaa kädelle, vaikka koitin saada sitä vähän kevyemmäksi. Kyllähän se vähän ryhdikkäämpi toki oli, mutta olisi saanut olla reippaasti enemmän!
Tykkään Wapusta kyllä hevosena ihan hurjasti ja jotenkin sillä tulee aina sellainen "onnistumisen fiilis", vaikka tunti ei olisikaan mennyt kovin hyvin. Se on kyllä tosi magee, kun alkaa vaan kantamaan itteään!
Londa viime talvena
Eilinen estetunti olikin sitten ihan toinen juttu - ei todellakaan sujunut odotusten mukaisesti. Jos niitä odotuksia nyt edes oli olemassa.
Huonon sään vuoksi jouduttiin maneesiin jossa ei kuullut sitten mitään, kun sade ropisi peltikattoon järjettömän kovana ja jo alkuverkoissa en saanut minkäänlaista tuntumaa ja hevonen keskittyi ihan kaikkeen muuhun. Ei se kyttäillyt mitään, hätäillyt tms, mutta ei vaan keskittynyt ratsastukseen vaan lähinnä pään ravisteluun. Siinä meni sitten nekin alkuverkat ja ensimmäisten hyppyjen jälkeen totesin kyllä että ei todellakaan ole mun hevonen.
Vaikka Londa mielletään sellaiseksi kiltiksi hevoseksi, joka hyppää kaiken ja se meneekin usein aloittelijoilla estetunneilla, niin ei, mä en vaan osaa mennä sillä yhtään. Teen joko liikaa tai liian vähän. Kultainen keskitie kadoksissa? Londa on kokonaan mun mukavuusalueen ulkopuolella, se on herkkä suusta, hidas jalalle ja sen kanssa pitää olla tosi kärsivällinen, ja ei saa tehdä missään tapauksessa liikaa. Hyppäsimme voltilla ihan pikkuristikkoa molempiin suuntiin ja ne voltit oli kyllä aika karmeeta. Aina se jäi pohkeen taakse tai paikka jäi kauas tai juureen tai ihan mitä vaan. Onnistuttiin varmaan epäonnistumaan kaikin mahdollisin tavoin.
Sitten, kun hyppäsimme vähän isompaa "rataa", hypyt suju paljon paremmin, muttei sillonkaan kyllä hyvin. Maneesissa tilakin jäi vähän pieneksi, enkä kerennyt kunnolla ratsastamaan eteen, mutta Londa teki sen, mitä monet muut hevoset ei tossa tilassa olisi tehneet. ja vei mut kaikista esteistä yli, jopa puhtaasti!
Ihan kiva tunti (päästiin taas hyppäämään isompaa, wohoo), mutta olen ihan ilonen kun voin sanoa, että ensi viikolla mennään taas koulua, huh.
Oops, tulipas pitkä D: !
