Vuoden viimeinen ratsastus

...ja ensimmäinen postaus. /Kirjoitettu 31.12

Eilinenkään ei vielä ollut viimeinen ratsastus tältä vuodelta, nimittäin tänään oli vuorossa taluttajien tunti! Joka vuosi varmaan viimeisen neljän vuoden aikana olen ollut uudenvuodenaattona ratsastamassa, kuten olin tälläkin kertaa. 

Päätoiveesta (Silver) huolimatta sain kuitenkin Dresmanin. Harmittelin tätä ennen tuntia sekä tunnin jälkeen, koska mun ponivuodet taitaa nyt virallisesti olla ohi. Silverillä olisin halunnut vielä kokeilla mennä ilman satulaa, mutta enpä taida tuon ponin selkään enää koskaan(?) päästä. Heppavuodet, täältä tullaan!

Takaisin tuntiin; näillä taluttajien tunneilla saa yleensä aina mennä ilman satulaa; ja niin mä myös joka kerta teen. Se on vaan niin hauskaa vaihtelua! (Vaikkakaan takapuoli ja housut ei siitä niin paljoa tykkääkään...) Dresmanilla en oikein tiedä oliko sillä koskaan menty ilman satulaa, joten vähän aikaa pohdin sitten että viitsiikö, mutta ei se siitä mitään sanonu! Oli siis varsin hyvä päätös jättää se satula pois. Koko tunti pyörittiin ympyröillä; tehtävinä siirtymiset, väistöt ja ihan yksinkertaisesti vain kaikki askellajit läpi.



Aloitettiin pysähdyksillä, jotka jäi kaikki vähän puolitiehen. Mulla oli joko liikaa kättä, liian vähän kättä tai liian vähän pohjetta. Pari kertaa Dresman kuitenkin astui takajaloilla hyvin pysähdyksen jälkeen, mutta sellainen täydellinen pysähdys jäi uupumaan. Pysähdysten jälkeen oli ravi-käynti siirtymisiä. Näissä jäin taas liikaa vetämään ja ravista tuli sellasta tosi hassua, jännittynyttä ja hiipivää. Muutaman siirtymisen jälkeen hevonen alko vähitellen rentoutumaan ja siirtymiset (ylöspäin) alko sujumaan paremmin. Sitten siirryttiinkin jo ihan ravin puolelle.

Ravi ei ollut ollenkaan niin paha kun olin ajatellu! Selkärangan tunsin kyllä vähän liiankin hyvin, mutta ratsastaessa mä oikeastaan unohdan kaiken tollasen. Dresman paino tosi paljon oikeelle, enkä saanut sisäpohjetta oikeassa kierroksessa kyllä yhtään läpi. Vasemmassa ongelmana oli taasen liikaa taipuva kaula, liian vähän taipuva runko. Kehitettävää riittää yllin kyllin! Onnistuneista pätkistä - silloin kun se oikeasti siirsi sitä etuosaa enemmän sisälle, vastasi sisäpohkeeseen ja taipui rehellisestä - olinkin sitten kaksin verroin iloinen.

Mitä tapahtuu? :D Ainakaan ei roiku kädellä!

Laukassa Dresman käyttäyty tosi hyvin! Meni itse asiassa paremminkin kun satulan kanssa. Se laukkasi siistiä, rauhallista laukkaa ja taipui ainakin oikeassa kierroksessa ihan hyvin. Jossain vaiheessa mä tajusin, että mä pystyin vaan istumaan ja olemaan tekemättä oikeastaan mitään - ja se hevonen silti laukkasi nätisti ja tasaisesti. Ai että sitä ilon tunnetta! Olisin voinut laukata paaaljon pidempäänkin, heh. Vasemmassa kierroksessa ei ollutkaan enää niin helppoa, jouduin jopa tekemäänkin jotain. Asetus ei oikein tuntunut menevän kunnolla läpi, mutta kyllä se ihan siististi silti laukkasi.



Väistöistä ei tullut oikein mitään, ne on Dresmanille aika vaikeita. Pari väistöaskelta sieltä loppujen lopuksi sai irti, ja siihen pystyikin sitten olemaan enemmän kuin tyytyväinen. Kiva tunti ja hevonen kaikin puolin, tähän on hyvä lopettaa tämä epäonnen ja surkeuden vuosi! Sekä tietenkin siihen, että huomisen mäkihyppykisaan 4/4 suomalaisista pääsi mukaan. ;)

Kuvista kiitokset Henriikalle ja Petralle!