Yllätysten aika ei ole ohi [kisat]

Kuusi päivää tallilla, viisi ratsastusta, neljä hevosta ja kolme eri tallia. Oikein kunnon heppailuviikko oli nyt tällä viikolla! :D Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen näinkin monta kertaa ollut tallilla.

Tämä viikko huipentui nyt kisoihin, oli kiva päästä pitkästä aikaa! Vuoden ensimmäiset kisat siis oli vuorossa ja ratsuna hieman epäilyttävä Dresman. Tallille saavuin joskus kymmenen maissa ja sen jälkeen vaelsin pitkin ylä-ja alatallia turhakkeena. Varttia vaille yksitoista pääsin sitten seuraamaan kasikymppiä ja tarkastelemaan paremmin, millainen Dresman olisi. Verkassa se meni edellisellä ratsastajalla tosi siististi! Mitä nyt pari erikoisempaa hyppyä ja kai yksi pudotus, mutta kuitenkin käyttäyty ihan täyspäisesti. Rata meni vähän niin ja näin, yksi kielto varsinaisella radalla (tämä oli siis jokeriluokka) ja jokeri-esteestä se ei suostunut millään menemään yli. Ei kai pöhlä edes tajunnut että se oli este! :D Kyllä se siitäkin loppujen lopuksi meni yli.

Kohmettunein sormin ja varpain kipusin sitten selkään. Myös ylävartalo oli paleltumisen partaalla, kun päällä oli vain ohut poolopaita, ihanan viileä kisatakki ja turvaliivi. Ratsastaessa se kylmyys unohtui verkan ajaksi. Dresman oli tosi rauhallinen ja tällein, ei tehnyt mitään vaikka taas yksi poni päätti heittää ratsastajan alas ja lähteä laukkailemaan villisti. Verkkahypyt meni vähän niin ja näin, sillä hevosella ei ole oikein hyppytyyli hanskassa. Yli kuitenkin mentiin kaikista eikä pudotuksiakaan tullut! Olin itse koko verkan ajan ihan pihalla ja energiaa ei riittänyt ollenkaan, joten päätin vaan matkustella siellä. Mä olin ihan varma yhessä vaiheessa että mä vaan pökerryn sinne selkään, koska tuli niin heikko olo, mutta onneksi se meni sitten ohi.



Radalla mulla ei ollut aikaa keskittyä mihinkään muuhun, kun viedä hevonen oikeille esteille ja saada jokseenkin edes tasapainoisia hyppyjä. Tosin tämä jälkimmäinen nyt ei ihan onnistunut, meillä oli joka estettä ennen väärä tai ristilaukka... En vaan kerennyt alkaa niitä siellä väleissä vaihtamaan ja ajattelin että mennään nyt miten hevonen sitten haluaa. Se siis vaihtelee laukkoja tasapainottaakseen itseään, mikä nyt ei ole ehkä kaikkein järkevin vaihtoehto. Mutta kuitenkin, selvittiin radasta puhtaasti, mitäs ihmettä? Pari kertaa radan aikana mä kelasin, että "oho, me ollaan menty puhtaasti tähän asti" ja kyllä se hymy levisi kasvoille, kun tajusin päässeeni koko radan nollilla. Superheppa! Hypyt ja tiet nyt oli vähän mitä oli, ei anneta sen häiritä. Olihan nää Dresmanin ekat kisat. Potentiaalinen heppa kuitenkin, musta tuntuu, että mä taidan jatkaa sillä kisaamista vissiin. :D Ainakin opettaja vihjaili jotain sinne suuntaan...?



Tällä tuloksella selvittiin kakkossijalle. Mitäs ihmettä?! Hämmennyin kyllä syvästi, kun mut juostiin hakemaan satulahuoneesta, että "jätä ne kamat siihen ja palkintojen jakoon!" En olisi kyllä missään nimessä tällaista tulosta odottanut, mutta todella tyytyväinen voin olla! Ainoa asia, mikä jäi häiritsemään, oli ehkä liian pitkät jalustimet ja tuo kevyt istunta. Se on vaan jotenkin niin paljon helpompaa, mutta pitäisi oppia istumaan paremmin sinne satulaan... Korjaamisen varaa jäi kyllä ensi estetunnille. ;)