Keskeytti.

"Ratsukko keskeyttää radan"

Mites siinä niin kävi? Aloitetaanpa ihan aamusta...

Kaikenlaisia ajatuksia mulla olisi teille jakaa, mutta aloitetaanpa viime viikonlopun ulkopuolisista koulukisoista. Lähdettiin siis tehovalkkalaisten kanssa Punametsään koulukisoihin ja itse menin Desperadolla. En tosiaan kauheasti ollut kerennyt treenata, muutama ratsastuskerta alla ja ei yhtään rataa, joten vähän kokeilumielellä lähdettiin sinne. Päivä oli pitkä - aamulla puoli kahdeksan maissa olin tallilla letittämässä ja hoitamassa heppaa kuntoon. Startattiin pihasta ysin aikaan ja oltiin paikan päällä sitten ajoissa puoli kymmenen aikaan. Mun starttihan oli vasta neljältä iltapäivällä, joten pitkä kuusituntinen odotus oli tiedossa! Aika meni kuitenkin suht nopeasti, itse kun olin Desperadon ainoa ratsastaja niin hoidin hevosta aika paljon yksin, vaikka onneksi mukana olikin ahkera avustaja Teresa. ;-)

Oman startin lähestyessä vaihdoin pikkuhiljaa kamat hevoselle ja itselleni ja suuntasin kävelemään. Tässä vaiheessa Desperado alkoi tuntumaan tosi jännittyneeltä ja verkkaan menin aikamoisen räjähdysherkkä hevonen allani. Desperado ei ollut oikein millään tunnilla tuntunut todella hyvältä, joten mulla ei ollut oikein minkäänlaisia eväitä tuohon verryttelyyn. Vaikka Despis olikin jännittynyt, niin se oli sinänsä ihan ratsastettava ja liikkui kuitenkin suht hyvin eteenpäin. Tein verkassa opettajan opastuksella voltteja, lävistäjiä, lisäyksiä sun muuta mitä ratakin (HeB:0) sisälsi. Aivan liian pian koittikin jo mun vuoro... Radalle menin rauhassa kävellen ja yritin näyttää Desperadolle kaikki jännät kulmat. Se suostui varsin hyvin menemään kaikkialle, vaikkakin edelleen hyvin jännittyneenä. Sitten tuli lähtömerkki ja siirryin raviin, jossa tämä sytytyslanka syttyi sitten palamaan. Tunsin vaan kuinka hevonen keräsi itseensä painetta ja yritin vaan istua rauhassa ja rentona satulassa, etten itse paineistaisi sitä. Kääntyessäni keskihalkaisijalle tervehdykseen ensimmäisen kerran, päätti se sitten sinkaista aivan muualle. Nooh, voltti perään ja uusi yritys. Eihän siitäkään mitään tullut, mutta kolmannella kerralla oli sitten pakko mennä ja käynnin kautta päästiin alkutervehdykseen.

Sen jälkeen Desperado oli kerta kaikkiaan hirveän tuntuinen. Mulla oli sellanen fiilis, että olin avaruusaluksen kyydissä ja odotin vaan milloin se laukaistaisiin. Jokainen askel enteili lähtömerkkiä taivaaseen ja niinpä pompin satulassa ainakin metrin korkeudelle ja koitin pitää itseäni (ja siis heppaa samalla) rauhallisena. Mitään keskiraveja sun muita en edes yrittänyt, halusin vaan päästä maaliin ilman mitään ylimääräistä. Nooh, eihän tästä ollut toivoakaan. Ensimmäiselle voltille käännyttäessä Despis sai ihan ihme kilarit jostain, mutta itse sitten tyynen rauhallisesti yritin jatkaa matkaa. Toinen keskiravilävistäjä päästiin ilman ylimääräistä, kuten voltti ja kolmikaarinenkin. Ylimääräisellä tarkoitan siis sitä, että pysyttiin tehtävässä ja linjoilla, mitään en sano siitä että niistä olisi hyviä pisteitä saatu rennon letkeästä menosta, ehei... Ravilävistäjällä sitten Desperado päätti taas räjähtää käsiin, ja tästä kohdasta saatiin paperiin varmaan 0 (en paperia siis koskaan hakenut, jos sellaista edes oli), koska en käyntiaskeleita saanut mahtumaan näihin laukka-sivuloikkien sekaan. Matka jatkuu - keskikäynti pätkä pysyi onnellisesti käynnissä. Laukannostossakaan Desperado ei vielä räjähtänyt, vaikka olin vähän sitä pelännyt. Hetken iloa ei kestänyt kauaa, nimittäin pitkällä sivulla juuri ennen volttia paketti levähti käsiin totaalisesti. Se taisi sitten itselleni olla viimeinen pisara, nimittäin huusin opettajalle "Haittaaks jos mä keskeytän?" ja niinpä keskeytin radan. Eipä ole sellaista tullut koettua ennen.. :'D

Tästä se kaikki lähti...

Tää on varmaan kaikkein koomisin kuva meistä... :D

Ai eikö nää laukkavaihdot muka kuuluneet ohjelmaan?

Olisinhan mä toki voinut radan jatkaa loppuun, mutta en kokenut siitä olevan minkäännäköistä hyötyä kummallekaan osapuolelle. Koko rata oli siihenkin asti ollut tahtojen taistelua ja pahimassa skenaariossa oltaisiin loikittu aitojen yli häiritsemään jonkun verkkaa tai jotain muuta yhtä typerää. Tunsin koko radan ajan, ettei se olisi siitä mihinkään muuttunut. Hevonen oli ihan läpimärkä, itse olin vaan lähinnä huvittunut. Ettäs menin sitten noin ratsastamaan. Noh, ei se sinänsä haitannut, en mä suuria ollut odottanutkaan. Verkassa työstin Desperadoa vielä jonkin verran, että saatiin se edes vähän kuuntelemaan.

Kai Despis oli vaan mennyt ihan paniikkiin siitä että joutui yhtäkkiä yksin radalle tai jotain(?) vaikka onhan se tosin radoilla ennenkin yksin ollut. Noo, mitä tässä jälkiviisastelemaan, nyt meni näin. Huomenna toivottavasti parempi onni Jollyn kanssa kisoissa!