Ruusukehai Auda

Eilen olin tosiaan kisoissa pitkästä aikaa (hmm, kuukauden jälkeen) Siuntiossa, Övergårdin tallilla, ja ei jääty tyhjin käsin tälläkään kertaa! Matkaan tarttui siis yksi clear round -ruusuke sekä neljännen sijan punainen ruusuke. On se hevonen vaan niin mahtava, pelasti mut vaihteeksi useasta tilanteesta. Ehkä mäkin tästä vähitellen opin kehittämään omaa estesilmää ja tsemppaamaan vähän noiden lähestymisten kanssa. :D

Matkaan startattiin siis eilen yhdentoista aikaan (ainakin melkeen, ehkä jonkin verran myöhästyttiin aikataulusta) ja päästiin onneksi tarpeeksi aikaisin perille. Radankävelyn missasin, mutta niinhän mulle oli käynyt jo edellisissä kisoissa, joten ei ollut mikään iso juttu. Siitä sitten ratapiirrustuksen avulla vähän tutkailin sitä jo autossa ja perillä sitten kävin vielä vilkasemassa - suht helppohan se oli, kun oli vaan clear round ja vähän esteitä. Hepan selkään päästyäni kävelin siellä jossain pitkin teitä, ennen kun pääsin verkkaan. Auda oli aluksi taas ihan pörheenä (ja sai kohtauksen nähdessään shettiksen....), mutta onneksi rauhottui sitten. Verkassa otin askellajit läpi ja yritin lähinnä rentoutella sitä vaan. Sitten muutama hyppy pystylle ja okserille, jotka onnistu pääosin ihan hyvin, mutta mun pitää ehdottomasti muistaa antaa kädellä tarpeeksi tilaa. Toi hevonen sattuu muutenkin hyppäämään vähän laajasti ja itse kun taas olen tämmöinen kontrollifriikki, niin kiskasen sen sitten saman tien alastulossa 'hallintaani', mistä voi tietenkin koitua vähän harmia.



Rata meni ihan ok, Auda vaikutti ihmeen rauhalliselta vaikka se oli vasta sen eka luokka. Multa jotenkin onnistuu aina unohtumaan kaikki asiat radasta. Sen verran kuitenkin muistan, että kakkoselle se vähän kyttäsi (mitä luultavasti kukaan muu kuin minä ei huomannut, se oli lähinnä tunne) ja jollekin muullekin, mutta sitäkään en muista enää. Mulle käy näiden ratojen suhteen vähän sama asia kuin koulussa kokeissa - kokeessa muistan ja tiedän kaiken, mutta sen jälkeen jokainen tiedonhippunen vaan lennähtää jonnekin avaruuteen. Esteradalla keskityn radan aikana ja muistelen kaikkia koskaan saamiani oppeja ja epätoivoisesti yritän niitä soveltaa, mutta radan jälkeen mulla ei ole enää mitään muistikuvaa, mitä mä tein. Onneksi on videot! Mutta kuudestakympistä siis clear round ja ruusuke mukaan portilta. :)



Kasikymppiä ennen en kerennyt/halunnut verkata (radankävelyn jälkeen mulla ei muutenkaan ollut enää kauheasti aikaa, olin lähtenyt kuudessakympissä viimeisenä) ja päätettiin sitten vaan kävellä siellä ympäriinsä. Rataa ennen toivoin, että se heppa tajuaa esteiden nousseen ja muistaa nostella niitä koipiaan myös. Ainoa asia ennen ensimmäistä estettä mun mielessä oli "ei muuten takuulla tiputeta ekaa puomia. Ei varmana". Heppa taisi ottaa käskyn vähän liian tosissaan ja päätti sitten viedä mua koko radan ajan ihan 100-0, mutta onnistuin ohjaamaan sen jokaiselle esteelle ja se ylitti ne sitten hienosti! :D Muutama paikka tuli taas juureen, kun ei oikein pidätteet tuntuneet menevän läpi. Toisessa vaiheessa päätin sitten yrittää vähän aikaa ja saatiinhan me sieltä ihan kelpo tulos. Se riittikin loppujen lopuksi siis sijaan 4/39! Ja edelliseen ratsukkoonkin meillä oli eroa alle sekunti. :D Että sitä osaakin tulla ahneeksi...


Tässä hypyssä tunsin oikeen kuinka toi jalka taas lennähti taakse... Onneksi tää olikin sitten ainoa!


 Oon siis ihan mielettömän ylpee Audasta, se vaan tsemppaa kisoissa niin superpaljon ja on tommonen jäätävä kiituri (tosin kääntämistä pitää ehdottomasti treenata...), joka hoitaa homman vaikka yksinään kotiin. :D Kisapäivä oli myös itsessäänkin (kaikkiaan kaksitoista tuntia kestäneenä, haha) varsin onnistunut ja samasta porukasta kaksi muutakin sai vielä ruusukkeet. Ihan tyytyväinen ratsastaja täällä siis kirjoittelee, nyt sitten kohti uusia kisoja ja ehkä isompia luokkiakin. ;)