Virheiden korjaamista

Viime viikon postauksen asiat mielessä nousin eilen ja itse asiassa tänäänkin tulen (ainakin toivottavasti) nousemaan Rasmuksen selkään. Eilen jo ihan pitkin ohjin aloitin tavotteideni toteuttamisen; korjasin jatkuvasti sen suoruutta, ohjasin sen syvälle kulmiin ja istunnan pidätteillä tasapainotin sitä. Nämä oikeasti auttoivat ja kulmat muun muassa paranivat huomattavasti ja se hevonen oikeasti suoristui! Ohjat käteen ottaessa oli siis paljon helpompi aloittaa oikea työskentely. Teimme omaan tahtiimme pieniä loivia kiemurauria pitkille sivuille, ja näissä Rasmus ei kyllä keskittynyt ollenkaan vaan kaahotti lähinnä edellä olevan takapuoleen kiinni. Raviin siirtyessä sama jatkui, mutta kulmat olivat kyllä erityisen hyviä! Olin itse epäuskoinen niiden suhteen ja olin varma, ettei se mene sinne kunnolla, mutta oikeastaan tämä kaikki tapahtui jopa lähes helposti. Jes, jossain onnistuttiin!

Tämän jälkeen taidettiinkin jo siirtyä niille ympyröille, joilla pyörittiin lopputunti. Kuvaamisen kannalta minä päädyin melko epäedulliseen paikkaan, joten siksi materiaalit eivät ole maailman loistavimpia, mutta onpahan kuitenkin jotain! Ympyröillä pienensimme ja suurensimme ympyrää. Tässä vaiheessa sai ottaa jalustimet pois ja itse päätin ainakin aluksi yrittää. Suurimman vaikeuden mulle tuo lähinnä noiden pitkien raajojen kannattelu, mutta muuten se on erittäin hyvää treeniä istunnalle. Ympyrällä Rasmus alkoi paranemaan jonkin verran, oikealle taivutukset eivät tosin onnistuneet millään ja se oli todella jäykkä. Seuraava tavoite: oikean puolen avut läpi. Pienemmällä ympyrällä ravista alkoi tulemaan kauhean kiireistä ja tahti oli aivan liian nopea. Opettaja käskikin mun nimenomaan keskittyä siihen tahtiin, mikä oli hyvä ohje. Siitä ja kaikista yrityksistä huolimatta en saanut sitä juurikaan paranemaan. Takajalat eivät vain millään tulleet sieltä mukaan, argh. Tämän asian kanssa mitkään vinkit eivät olisi pahitteeksi: miten ihmeessä saa kipittävän hevosen ravin tahdin rauhallisemmaksi ja takajalat paremmin alle?

Laukka oli edelleen ihan kammottavaa nelitahtista ja se painoi varsinkin oikealle ihan hulluna sisään. Etuosaan en saa mitään kontaktia, aargh. Yhden kerran sain onnistuneen kierroksen ympyrällä ja vihdoin tuntuman tasaiseksi, sellaisia onnistumisia pitää saada lisää! Loppuraveissa Rasmus venytti hyvin eteen-alas ja siinä vaiheessa ravi alkoi olemaan kivan rentoa ja letkeetä, eikä semmosta kipittämistä. Kaipa mä olin sitten saanut edes jotain aikaseksi! Kyllähän sitä kehitystä edelliskertaan nähden oli, kun tiesin jo vähän mitä tavoitella ja mihin kiinnittää huomiota. Tästä se jatkuu! :)