Hevostelua Kanadassa

Otsikossa näettekin syyn postailemattomuuteen: vietin tässä viimeiset neljä päivää Kanadassa. Matka oli vähän tämmönen extempore (taas), ja pääsyynä lähtöön oli se, että mun kummitäti ja -setä asuvat tuolla. Tähän postaukseen ajattelin sisällyttää lähinnä ne hevosiin liittyvät jutut, lifestyleblogin puolelta löydätte loput. Elikkä perillä oltiin tiistai-iltana seitsemältä (paikalliseen aikaan, Kanadassa on siis tosiaan kello seitsemän tuntia jäljessä) ja sinä iltana ei paljoa sitten tehtykään, aikaisin vaan nukkumaan. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen suunnistettiin kohti bussiasemaa (joka vaikeuksien kautta löydettiin vihdoin) ja sieltä bussilla Mount Pleasantiin. Meidän hotelli oli siis tosiaan Torontossa ja mun kummitäti asuu sieltä n. 1,5h ajomatkan päässä. Mentiin bussilla siis vähän lähemmäksi ja Mt. Pleasantin bussiasemalta hän tulikin hakemaan meidät sitten.

Viime kerrasta olikin jo aikaa - 2009 olin edellisen kerran käynyt tuolla ja silloin en hevosista saatika ratsastuksesta tiennyt oikeastaan tuon taivaallista. Tällä kertaa olin matkassa hieman erilaisen katsomustavan kera ja sainkin reissusta sitten jo irti enemmän. Kummitätini omistaa siis tallin, jossa asuvista hevosista kahdeksan(?) on hänen omia. Hän siis kasvattaa hevosia, siksi noin monta! :D Näistä hevosista Carrie, Hubey ja Mocca olivat viime näkemällä vasta pieniä varsoja, Hubey yksivuotias, Carrie ja Mocca vastasyntyneitä. Oli hauska nähdä, miten ne oli kasvaneet jo ihan huikean kokosiksi ja jopa eri värisiksikin. Perille päästyämme kävimme siis vähän tallia tarkastelemassa. Tallialueeseen kuuluu siis monen monta laidunta, talli, jossa on seitsemän boksia, satulahuone jne sekä kenttä. Maneesi löytyy muutaman kilometrin päässä olevalta tallilta ja maastojahan tuolla on myös ihan kivasti. Kävimme myös katsomassa varsoja, jotka olivat yhdellä näistä laitumista. Tällä kertaa siellä oli siis toinen, isompi (noin kaksikuukautinen) varsa ja pienempi, vasta noin pari viikkoa vanha varsa. Voi, miten sulosia ne olikaan! Varsoista ei kyllä ikinä saa tarpeeksi. :D Totta kai mammatkin oli hienoja hevosia!

Minä ja Cinnamon 2009

Pikkuvarsa ja sen emä, en muista valitettavasti kummankaan nimeä :D

Lola ja Penny

Minä ja Lola, taustalla Penny

Sen jälkeen haettiin talliin toiselta laitumelta Hubey ja Carrie. Niiden seurassa siellä oli muutamia muitakin - kaksi- ja kolmevuotiaat sisarukset, 30-vuotias vanha herra, sekä muutama muu, joita en nyt muista. Hubeyn ja Carrien lisäksi haettiin myös toiselta laitsalta Airbourne, musta hevosruuna. Airbourne oli viime kerralla vasta 3-vuotias ori ja silloin muistan sen olleen "iso ja hurja". Isohan se toki oli - 172cm taisi löytyä korkeutta, mutta hurjasta en niinkään tiedä. Tämän hevosen selkään pääsinkin jo sitten heti. Ratsastin siis kentällä, joka oli siinä suoraan tallin edessä. Airbourne tuntui tosi oudolta ja vaikealta varsinkin alkuun, se oli semmonen hevonen, joka toimii täysin istunnalla. Itse olen vähän huono ratsastamaan istunnalla, ei ole oikein koskaan tullut siihen mahdollisuutta millään hevosella. Hankaluuksia siis tosiaan oli, mutta kunhan sain pidettyä jalat kunnolla kiinni, niin se hevonen toimi aika automaattisesti.

Ratsastuskuvat ovat laadullisesti sitä luokkaa, mitä niistä äidin käsissä saattaa tulla... Joten näitä onkin sitten vaan rajallinen määrä melkein-onnistuneita kuvia :D

Pääsin kokeilemaan muutamaa hyppyäkin, oli kyllä niin hassua, kun pystyi menemään lähes löysällä ohjalla. Audan kanssa olen varsinkin tottunut siihen, että mun pitää pidätellä sitä melko paljon ja pitää ohjat hyvin tuntumalla loppuun asti. Airbourne sen sijaan on tyypillinen hunterhevonen - se laukkaa samaa tasaista laukkaa estettä ennen ja jälkeen, tekee laukanvaihdot ihan itsenäisesti ja hyppää varmasti. Hunter on siis tämmöinen pohjoisamerikkalainen esteratsastuslaji, jota ei Euroopasta löydy. Ajattelin tehdä siitä erillisen postauksen, jossa esittelen lajin, miltä kuulostaa, löytyykö kiinnostusta?

Hyppykuvista tää oli ainut onnistunut, hyppäsin siis kentän muutkin esteet

Ratsastuksen jälkeen hoidettiin hevonen pois ja heitettiin se takaisin laitumelle. Paikalle olikin saapunut siinä vaiheessa eräs ammattiratsastaja, joka siis ratsastelee noita kummitätini hevosia. Hän ja kummitätini laittoivat sitten Hubeyn ja Carrien kuntoon ja menivät kentälle ratsasamaan - juuri parahiksi, kun alkoi satamaan. Taidettiin tuoda Suomen sateet mukanamme sinne, nimittäin Kanadassa oli ollut viimeiset pari viikkoa ihan tukahduttavan kuumaa ja kuivaa! :D Otin muutaman kuvan hevosista kentällä, ja sateesta huolimatta ne onnistu yllättävän hyvin. Kauaa he eivät kyseisen rankkasateen takia ratsastaneet, joten hevoset sitten vaan takasin talliin ja boksiin. Tallista juostiin sitten talolle yrittäen pysyä mahdollisimman kuivana. Iltapäivä vietettiinkin sitten oikeastaan vaan syöden ja lepäillen. Kävin pihalla ottamassa muutamia kuvia ja löysinkin oivan raon, josta näki tuonne laitumelle ja räpsin siinä sitten muutaman kuvan hepoistakin. Illalla lähdin mukaan iltatalliin (jossa tosin seisoin vain tyhjänpanttina ja otin kuvia). Hevosille (jotka oli aiemmin haettu sisään) heitettiin siis iltaheinät ja käytiin tarkistamassa, miten tamma ja varsa voi. Sen jälkeen sitten vaan takaisin talolle, nukkumaan, haha.

Hubey 6v. aika magee!

Carrie 5v.

Hunni ja pikku-Carrie. Siitä onkin kasvanut vähän erinäkönen!

Pikku-Carrie oli varsana ihan villi, haha!

Tallikissa Lucky

Mocca iltatallissa oottamassa heiniä

Mitä piditte postauksesta? Oliko liian pitkä vai jaksoitteko lukea? Seuraavassa postauksessa kerron sitten torstain tunnelmista (ja sen päivän kahdesta ratsusta) ja enemmän kanadalaisesta hevosmaailmasta. :) Materiaalia löytyy, joten pitkää postausta luvassa silloinkin...