Ella oli tosi reipas ja tuli mun kanssa Audailemaan joten tällä kertaa saattekin paaaljon kuvia! ;) Ellasta oli paljon muutakin hyötyä, kuten totean jo postauksen alussa, hehe.
Lumisadekuuro yllätty meidät ennen maneesille lähtöä :(
Aikasemmat kerrat Audalla eivät ole menneet kovin... kehuttavasti. Oma käteni on ollut kova ja jäykkä ja tuntien jälkeen haba kipeenä, mutta hevosessa ei mitään merkkejä rentoudesta. Onneksi tänään sattui ihan erilainen päivä, vaikka loppua kohden alkoikin meno olla vähemmän letkeää. Alkuverkkasin muutamalla kierroksella käyntiä ja ravia pidemmällä ohjalla, jonka jälkeen ravi- ja käyntiympyröitä keräten hevosta. Välillä kiertelin maneesia ympäri ja välillä palasin takaisin ympyröille lähinnä maneesissa olleen villimmän ratsukon tieltä pois pysyen. Laukkasin muutaman kierroksen pääty-ympyrällä ensiksi oikeaan (joka alkoi muistuttamaan jo vähitellen sitä ekojen kertojen rennon helppoa menoa) ja sitten vasempaan (joka oli vähän vähemmän rentoa ja helppoa, mutta siedettävää).
Tein sen jälkeen vähän sekalaisesti erityyppisiä tehtäviä - tavallisia ympyröitä; asetusten vaihtelua suoralla uralla (eilisen tunnin teema); siirtymisiä; lisäyksiä ja ihan uraa pitkin menoa. Lisäykset olivat vähän mielenkiintoisia ja useasti sieltä tulikin rikko laukalle. Ehkä sitä sitten vähitellen! Harjoitusravissa yritin istua mahd. paljon, mutta vaan sen verran mitä sisuskalut loppujen lopuksi kesti. En tiedä missä piilee vika; joko en osaa istua siellä ollenkaan tai sitten se oikeasti on yhtä kauheeta kun miltä tuntuu. :D Lopussa tein siirtymisiä ravi-käynti-ravi välillä ja ne onnistuivat ihan kiitettävästi. Jäin ajoittain liikaa jumittamaan käyntiin saadakseni täydellisen ajoituksen raviin siirtymiselle, mutta kyllähän se kärsivällisyys tuotti tulosta. Vähitellen alkoi tulemaan yhä pehmeämpiä siirtymisiä ja ravi alkoi olla jo suht rentoa mun selässä hytkymisestä huolimatta. Alaspäin siirtymiset eivät olleet yhtä rentoja ja pehmeitä, mutta tulihan niitäkin muutamia.
Kädet ylhäällä..!
Oonko ainoa kenen mielestä Auda näyttää vähän lohikäärmeeltä tässä...?
Keskityin koko ratsastuksen ajan pääosin ravityöskentelyyn ja laukatkin unohtui vähemmälle. Lopuksi vielä eteen-alas-ravit, jotka tämä hevonen nostaa kyllä ihan uudelle tasolle! Se kulkee turpa niin maassa (ihan ku koira!), että mä en tajua miten se on mahollista. No, hyvähän se vaan on niin selkä venyy kunnolla. :) Ratsastuksen jälkeen vuorossa oli vielä haaste, jonka olin saanut; eli siis menin muutamia niitä tukkeja ja banketteja sieltä pihalta, haha! Heppa hienosti selviyty kaikista :3 Kaiken kaikkiaan meni tosi hyvin ja Ella toimi kuin toimikin onnea tuovana talismaanina, sekä tietty suurena apuna hevosen hoidossa!
Hehee, siinähän se ahkera kuvaaja ;)
"Kato, mä melkeen mahun sen alle!"
"Vähän ihanaa et pääsit menee Maxiella! :) Näytätte superhyvältä!
VastaaPoista"Meillä kaikilla on varmasti vähintään yksi se elämäni hevonen, jonka vuoksi tekisimme mitä vain" oli mun mielestä hyvin sanottu, toi on ainakin omalla kohdallani niin totta! Harmillista tosiaan, että ne kaksi ovat jo lähteneet kauas jopa vehreämmille laitumille asti, mutta toivotaan että joku päivä eteen osuisi seuraava. :)" kuka iineksen lisäksi? :o
Kukaan muu (ainakaan mun tietääkseni?) ei ole kuollut, mutta siis tarkoitin toisena ihan kirjaimellisesti "lähteneet kauas", eli siis Romeo joka muutti sinne Jyväskylään :)
Poista