Minipostausta minimateriaaleineen

Estevalmennus. Hyppäsin eilen jälleen Bonolla, kuten viime valkassakin (muutama viikko sitten, on taas tää valkassa käynti vähän jäänyt!) ja mitään korkeita odotuksia mulla ei ollut. Alkuverkoissa ainoa tavoite oli saada hevonen eteen, eteen ja eteen. Ehkä myös lyhyemmäksi edestä, mutta pääasiassa eteen. No, ei siinä nyt mitään maagista tapahtunut ja samantyyppisesti hölkyteltiin koko tunnin ajan lukuunottamatta lyhykäisiä innostuspyrähdyksiä. Hypättiin kavaletteja volteilla, okseria nopealla käännöksellä ja sarjaa. Hitaus nyt sattui olemaan se suurin ongelma koko tunnin aikana, jonka takia suuri osa hypyistäkin epäonnistui; jäivät liian kauas tai tulivat liian juureen.

Koulutunti. Bonon selästä hyppäsin suoraan toisen hevosen, paljon pienemmän ja siromman, tumman Josefine-tamman kyytiin. Josefine tuntui helpolta, kevyeltä ja eteenpäin pyrkivältä. Mitä se olikin - aluksi. Alun onnistuneiden askelien jälkeen aloin vääntämään liikaa ja kaikki meni plörinäksi. Myöskään tämä opettajan "ratsastakaa pidemmällä ohjalla" -teema ei ihan sovi minulle, koska silloin mun kädestä tulee kova (mistä opettajakin huomautti) ja jään liikaa korjailemaan käden kykenemättömyyksiä asennon oudoilla muutoksilla ja pohkeen siirtelyllä. Mikä ei tietenkään ole hyvä asia, kun hevosen selässä kuuluisi istua rauhassa ja tasaisesti, eihän se hevonen muuten pysty sinne alle astumaan.

Tunnilla jatkettiin samoilla ympyröillä ja etuosan siirtelyllä. Toiseen kierrokseen tämä oli huomattavasti helpompaa, ei jäänyt käsi koheltamaan tai vääntämään. Mua harmitti kovasti, kun vasta lopputunnista kerettiin laukkaamaan ihan lyhyt pätkä (kuten useimmilla näillä tunneilla, kun opettaja jää liikaa syventymään muuhun), koska Josefine siinä vasta aukesi oikein kunnolla ja lähti itsekin hakemaan parempaa tuntumaa. Eiköhän tää Jossun kanssa nyt lähe sujumaan jossain vaiheessa paremmin!