Ronskin ottein: Audailua ja lyhyet kertomukset muista tunneista

Lyhyesti. Maanantaina oli tunti Josefinella. Jollylla oli jotain (mulle ei koskaan selvinnyt, että mikä), eikä se mennyt yhtään tuntia. Olin itse asiassa juuri päättänyt sanoa Heikille, että voisinko vaihtaa hevosta, koska Jollyn kanssa en pystynyt oikeen täysillä tuolla ratsastamaan ja puolet jutuista meni ohi (niin kuin menee kyllä edelleen, mutta...). Nyt siis vaan pyysin, että saisin jatkaa Jossulla. Miten nää asiat tuntuukin järjestyvän näin helposti? :D Tunti oli itsessään ihan ok, mentiin taas erikokoisilla ympyröillä, tarkoituksena saada siirrettyä etuosaa sisälle. Itse olen tässä tosi huono, kun jään vaan asettelemaan ja annan hevosen valua ulos, sen sijaan että oikeasti työstäisin sen kunnolla. Loppua kohden meno alkoi olemaan jo vähän uskottavamman näköistä. Tästä se lähtee!

Josefine Lokakuun kisoissa

Koulutuuppailua. Audan kanssa tiistaina työskentelin oikeastaan koko ajan ympyrällä. Alun vaikeuksien (sekä epäpuhtauksien tunnusteluiden) jälkeen meno alkoi taas sujumaan kohtuullisesti. Videolta huomasin, että ratsastin kyllä pikkasen istunnan kustannuksella, hups! Auda painoi tosi paljon ulkolapaa ulos (molemmissa kierroksissa) ja jälleen kerran sen korjaaminen jäi toissijaiseksi. Ainakin alkutunnista. Jossain puolen välin kohdalla aloin kiinnittämään siihen paremmin huomiota ja keksin hyvän tavan korjata asia. Asettamalla ulos, hevonen suoristui ja lähti itse asiassa jopa painamaan nyt sisälapaa sisään. Joten pienellä asetuksella sain siirrettyä etuosan. Asetin Audan siis aina ajoittain ulos, ja näin se sitten suoristui.

Laukka vasempaan kierrokseen oli tällä kertaa jo paljon paljon helpompaa ja sain paljon hyviä pätkiä. Välillä yritin kerätä Audaa hieman lyhyemmäksi ja ponnekkaammaksi, mutta hyvän askeleen sattuessa annoin sen taas laukata vähän pidempänä, tavallista laukkaansa. Ajattelin jo hevosen selässä istuessa, että päästä päästä päästä, kun mun mieleen pomppasi kuva vetävästä kädestä, joka mulla tuolloin oli. Argh, videolta näkeekin sitten selkeesti, että olisi pitänyt ajatella tätä useammin ja toteuttaa sitäkin useammin. Hellitys useammassa kohdassa olisi tuonut mukanaan paljon enemmän rentoja ja hyviä askeleita. Jälkiviisaus!

Jänskää!

(Ei-niin-)Lyhyesti part 2. Tänään oli vuorossa tehoestevalmennus, toinen kerta. Oli tosi kiva päästä jälleen hyppäämään kunnolla, vaikka ratsu ei ollutkaan mieleinen. Pik Leon oli siis jaettu tällä kertaa minulle ja sehän onkin yksi näistä ainoista, kellä olen hypännyt. Pik Leon on perusluonteeltaan yleensä vähän hidas, vaikka innostuukin esteillä onneksi jonkin verran. Siitä huolimatta hitaasti mentiin! Alkuverkoissa (= puolipitkällä ohjalla askellajit läpi) Pik Leon oli aluksi hidas, mutta laukoissa se sitten innostukin. :D Muutamat pukit ja ilohypyt tuli sinne väliin, haha! Itseäni aina naurattaa tollanen käytös (joo, tiedän pitäisi suhtautua vakavammin, mutta minkäs sille voi?), joten ilosesti vaan jatkettiin eteenpäin. Kyseiset pukit eivät siis olleet sen tyyppisiä pukkeja, joilla se heittää ihmisiä alas vaan ihan sellasia pieniä (ainakin siltä ne tuntu). No, tämä innostus sitten kyllä laantu kun alettiin hyppäämään, höh.

Hypättiin siis yksittäisi kavaletteja diagonaalilla ja sitten pari sarjaa ja lopuksi näistä koostuva "rata". Pääosin meni kaikki hyvin, paitsi se radan viimeinen kolmoissarja.. Kaarteessa lyhyellä sivulla heppa vähän innostu ja taas teki niitä sen mitä-lie-loikkia ja vähän vinkasi, mutta tyytyväisenä ohjasin hevosen vaan esteelle. Kuulin samalla hetkellä takaatani kimeän kiljahduksen, ja aloin sitten kesken sarjan miettimään, että mitäs siellä oli tapahtunut... Kaarsin pitkälle sivulle ja vilkuilin ponipuolelle. Opettaja seisoskeli siinä hetken ihan hiljaa ja kaikki oli pysähdyksissä, koska ponipuolella oli tosiaan eräs laikukas poni vähän villiintynyt ja päättänyt Leiskan perässä heittää muutaman pukin ja kuulemma jyrännyt sitten sen yli. Woops, mun vika! Onneksi ei sitten käynyt mitään(?) ainakaan pahempaa. Tulin vielä muiden jälkeen kyseisen sarjan uudestaan ja tällä kertaa onnistuivat ponilapsetkin pysymään selässä ja heppa ihan hillitysti hyppäsi. Ihan ok tunti, estetunneilta mulla jää tosi harvoin huono fiilis, eikä kyllä jäänyt nytkään. Lihaskipuinen selkä kyllä, täytyypä mennä venyttelemään kohta!