Tavallista postausta väliin

Muistittehan jo osallistua viime postauksessa olleeseen arvontaan? ;)

Vaikka tuo joulukalenteri onkin käynnissä, en ajatellut tietenkään sivuuttaa peruspostauksia! Nyt teille on vuorossa siis tavallinen lyhyehkö kertomus viime tunnista eiliseltä, jonne sain Bonon. Paremmalla menestyksellä kuin viimeksi, onneks!

Alussa Bono ei tuntunut yhtä hyvältä, kuin viime kerralla (jolloin se sitten olikin jäänyt siihen), joten sai tehdä työtä heti alusta asti. Aloitimme volteilla, jotka olivat vaikeita. En saanut Bonoa kunnolla pohkeen eteen, joten volteista tuli kangertelevia ja epäsymmetrisiä. Ajoittain, kun jaksoin saattaa avut loppuun, sain hyviäkin pätkiä. Viime lauantaisen kouludemon (jonka piti tallimme omistaja) ohjeet ja mietteet olivat mun mielessä ja koitin sitten tehokkaasti ja soveltaen niitä toteuttaa. Joissain osa-alueissa onnistuin ja ne auttoivat - joissain en sitten itse onnistunutkaan ja sen huomasi. Käyntivolttien jälkeen lähdimme raviin, joka oli alkuun hankalaa. Hoin mielessäni "istu, istu, istu, istu" ja "avut läpi, avut läpi, avut läpi". Johonkin väliin tungin myös "rauhota käsi, rauhota käsi", joka lähtee ikävästi näpertelemään varsinkin tuon hevosen kanssa. Vaikka Bono onkin lähempänä mun mukavuusaluetta, se on todella vaikea, mutta myös todella palkitseva.

Ravissa emme heti jatkaneet volttiteemalla, vaan menimme pääty-ympyröille työstämään hevosia. Siinä vaiheessa koin hetkellisen ahaa-elämyksen ja parin viikon takaiset fiilikset palautuivat mieleeni. Onnea ei kestänyt kuitenkaan pitkään (vaikka toki tästä olenkin iloinen), vaan tuntuma katosi suoralle uralle päästyä. Toiseen suuntaan... En saanut takaisin enää samaa tunnetta, se meni taas siihen mun ainaiseen säheltämiseen.
Laukannosto onnistui kuitenkin hyvin, vaikkei laukka lähtenytkään sitten pyörimään.



Vasempaan suuntaan kaikki on aina niin paljon helpompaa - pitäisi varmaan harjoitella sitä oikeatakin kierrosta, mutta minkäs sille voi. Kuten arvata saattaa, vasemmassa kierroksessa laukka pyöri heti paljon paremmin ja pääsin jopa lähelle hyvää laukkaa. Laukan jälkeen teimme muutamat siirtymiset - joita olisi ehdottomasti saanut olla enemmän - ja ne onnistu yllättävän hyvin! Vaikken saanutkaan Bonoa liikkumaan niin hyvin kuin se pystyisi, se kuitenkin reagoi pohkeeseen hyvin siirtymisissä.

Näiden jälkeen oli vuorossa tunnin vaikein osuus - ravi- ja laukkavoltit. Ne oli mitä suurimmassa määrin hitaanpuoleisia, mutta ainakin nostot ja muut siirtymiset onnistu hyvin. Ei päästy lähellekään täydellistä, eikä edes kiitettävää, mutta parannusta viime tuntiin nähden oli paljon. Ohje, joka varsinkin lopputunnista autto kaikkein eniten oli "kuvittele olevasi kouluradalla. Pidä tasainen muoto ja ratsasta selkeästi." Kouluradalla mä oon aina ihan erilainen ratsastaja - joko sitten hyvässä tai pahassa. Suorituspaineet, perfektionismi. Tän ajattelemisen avulla mä pääsin vähän lähemmäs sitä "siistiä kouluratsastaja-tyyliä" ja pystyin joten kuten pitämään paketin kasassa. Ihan hyvä tunti oli, kiva nyt päästä jälleen menemään jollain hevosella useamman kuin yhden kerran putkeen!

Huups, tube poisti taas biisin.. :'D Mutta tässä siis!

Tiiättekö sen tunteen, kun aluksi pää lyö tyhjää ja sitten kirjoituksen makuun päästessä tekstiä tulee kun viimestä päivää? Ja sitten oikolukiessa mieleen tulee sadoittain lisää ajatuksia, muttei niitä kaikkea voi mahduttaa yhteen postaukseen, koska kukaan ei jaksaisi lukea sitä. Nyt mulle kävi just niin, kuten aina. Kysymys kuuluukin, jaksaisitteko joskus lukea täysimittaisen postauksen ilman vähennettyjä osuuksia tai tiivistettyjä ajatuksia?