KKK-viikkokatsaus; motivaatio

Yksi viikko KKK-haastetta ja täytyy kyllä sanoa, että vähän olen lepposalla linjalla mennyt. Vähän kerrallaan, eikö vaan?

Venytellyt olen lähes joka ilta (yksi jäi välistä) ja mitään ei oikeastaan ole viikon aikana kerennyt tapahtua, kuten varmaan arvaakin. Punnerrukset ei tunnu enää niin mahdottomilta (jaksan jopa ne kaksi ihan kunnolla :'D) ja salillakin kävin! Siellä siis tosiaan juoksin sen puolisen tuntia suht matalalla tempolla, eli kestävyyskuntoa haluan parantaa. Herkut ei kyllä ole yhtään vähentyneet, aargh! Ehkä ensi viikolla sitten?

Tämän ekan viikon haaste oli motivaatio, eli mikä saa minut motivoitumaan?

Ehdottomasti ensimmäisenä tulee mieleen musiikki. Voisinkin jakaa tähän tällä hetkellä pari mun treenaus-soittolistalla olevia biisejä;

OneRepublic - I Lived Tää jotenkin on tosi inspiroiva, sellaseen kevyeeseen juoksuun.

Rita Ora - How We Do (Party) Yleensä en tykkää niinkään naislaulajien biiseistä, mutta tää ja alla oleva on tosi mukaansa tempaavia ja sopii hyvin mun mielestä reippaaseen juoksuun.

Kelly Clarkson - People Like Us

MKTO - Classic Sitten nää perushumpukset sopii hyvin sellaseen rentoon treeniin. :) Tämmöstä aika perusmusaa siis!

Toisena mulla tulee mieleen motivoivat kuvat, joita tykkään selailla weheartitissa. Esimerkkejä näistä kuvista näitte mm. viime postauksessa, sekä tästä postauksesta löytyvät kuvat. Kuvien ihmiset on se, mitä mä joskus haluaisin olla - hyväkuntoinen ja ehdottomasti venyvämpi. Mutta kaikki ajallaan!

Tällä hetkellä mua motivoi tekemään näitä kaikkia se, että mä pääsen jakamaan nää asiat tänne, ikään kuin 'todistamaan', että mä tosiaan tein ne. :D Kuulostaa tyhmältä, mutta se tosiaan toimii mun motivaattorina.

Siinä nyt jotain, sitten kohti seuraavaa viikkoa! Mitä piditte postauksesta? Mikä saa teidät motivoitumaan?

Kouluvalmennusta ja sen jälkeistä treenailua

Olin tosiaan viime perjantaina Lillin kouluvalmennuksessa, joka olikin varsin intsensiivinen ja rankka vaikka kestikin vaan 30 minuuttia. Koulu mulla loppu vasta puoli kolme, ja koska valmennus oli jo varttia yli neljä, mulla tuli kamala kiire. Olinkin kentällä vasta vähän yli neljä, enkä kerennyt siis lähes ollenkaan verkkailemaan. Tämä sitten kostautuikin valmennuksessa, jossa Auda ei tosiaan kuunnellut mun apuja ollenkaan. Se meni pää taivaissa yhtä huonosti kun kisoissa... Noh pyörinkin sitten koko tunnin siinä ympyrällä ja sain paljon hyviä neuvoja; vähän kättä paljon jalkaa (jota mulle muutenkin on jankutettu paljon, mutta vihdoin sisäistin sen kunnolla), älä ole niin "hyökkäävä" -> rauhaa siirtymisiin, Auda on hirveän vino, joten oikeassa kierroksessa ulko-ohjaa ja sisäpohjetta pääosin, että sen saa suoraksi ja sitten vasta taivuttelua, alussa reipasta ravia kunnolla eteen (oli muuten rankkaa ylläpitää tää ravi), todella syvä muoto, jotta saadaan selkä käyttöön, ja vielä istuntaan liittyvää; kyynärpäät kylkiin ja laukassa istu kunnolla satulaan. Huhhuh, paljon asiaa ja nyt vasta kaiken muistinkin! Lisää vaan pukkaa nyt kun rupesin miettimään, mutten kaikkea kuitenkaan tähän jaa. Sellanen oli siis meidän valmennus!

Kuvat ja video tiistailta

Maanantaina lähdinkin sitten näiden pohjalta ratsastelemaan, ja meillä menikin ihan superhyvin! Alkuun ratsastin vaan tosi reippaasti eteen kevyttä ravia jokusen aikaa. Sen jälkeen lähdin työstämään ravia ja käyntiä vähän kootummaksi, päätä lähinnä alas ja liike selän läpi. Laukassa aluksi oli hankaluuksia ja keskityinkin vain niihin diagonaalisiin apuihin, eli oikea sisäpohje ja vasen ulko-ohja tai vasen sisäohja ja oikea ulkopohje. Niillä Auda suoristuikin tosi hyvin ja alko tulemaan rennommaksi. Tunnin edetessä tunsin kerrankin, kuinka se oikeasti parani ihan huikean paljon! Loppujen lopuksi laukatessa Auda tuntu olevan pelkkää muovaluvahaa ja pystyin pitämään käden tosi paikoillaan, vain kahden millin liikutus riitti vastauksen saamiseen. Sitä tunnetta lisää!

Tiistai mentiin aika samalla linjalla, alkuun rennot reippaat ravit, sitten vähän enemmän tuntumaa, päätä alas (kuulostaa raa'alta, ei se ihan noin helposti toteutunut) ja sitten vähän laukkaa. Tällä kertaa laukka oli itse asiassa aluksi paljon parempaa kun lopuksi, eli vähän mitä mulle yleensä käy. Alussa menee hyvin, sitten yritän lähteä vaatimaan lisää, mutta siitä ei sitten tulekaan mitään ja kaikki menee molempien hermostuneeseen sähläykseen. Harjotusravissa onnistuin kuitenkin istumaan pari pätkää ja se oli suht siedettävää istua. Annoin Audan mennä melko hitaasti, että se olisi kummallekin nyt edes siedettävää. Kyllä tää tästä lähtee paranemaan, kouluvalmennuksesta oli tosi paljon hyötyä (jälkikäteen, valmennus meni ihan penkin alle), ihana oli päästä vihdoin valvovan silmän alle Audankin kanssa! Ehkä me vielä mennään joku kerta uudestaankin, at least hope so! ;)

Yllä ja alla siis sama kuva, näin tummia nää kuvat oli ennen muokkausta, siksi laadukkaita :D

Semmosta meillä nyt Audan kanssa, Lepuskissa vähän eri kuvioita kans ;) Niin ja KKK-postausta tulossa huomenna!

Mitä piditte postauksesta? Käyttekö te usein kouluvalmennuksissa vaikkapa vuokristen tai omien hevosten kanssa?

Jolly Jumper jumping

Hih, Jolly Jumperillahan mä tosiaan pääsin taas hyppelemään (ja menemään puomejakin ihan kyllästymiseen asti), ja tällä kertaa on videotakin! Tosin videolta voittekin todistaa ei-kovin-hyvin mennyttä valmennusta. :D Eilen menin siis Jollylla estekauden toisen puomitunnin, enpä tälläkään kertaa jatkanut samalla hevosella koko estekautta. Desperado oli puomeilla ehdottomasti kivempi, koska sitä kykeni vielä jotenkin työstämään, mutta Jollylla kaikki ajatus meni siihen, että miten mä pidän käden tasasena ja samalla koitan istuakin siellä valtavassa laukassa. Menimme siis puomeja loivalla kiemurauralla, jonka keskikohtaan tuli voltti uralle. Käynnissä puomit oli tosi vaikeita koska a) en edelleenkään handlaa kevyttä istuntaa ja b) Jollyn käynnistä oli tosi vaikea saada rentoa ja eteenpäinpyrkivää niin, että välit olisi sopineet hyvin. Muutenkin opettaja oli itse asiassa laittanut välit miten sattuu, ideana kai se, että hevoset katsoisi ite, mihin jalkansa pistää, eikä kaikki olisi "valmiiksi pureskeltuna". Kai? 

Ravissa puomit sujui parhaiten, voltilla tosin oli vaikea pitää se linjalla, kun aina painoi jompaan kumpaan suuntaan. Välit oli kuitenkin sopivat ja kevyessä istunnassakin oli helpompi olla. Laukassa menimme pari kertaa pelkän voltin, ja ei ne ongelmat ainakaan yhtään helpottuneet. Vasen kierros oli ehdottomasti vaikeampi, mutta kyllä sillonkin tuli ihan hyviä pätkiä. Lopuksi tulimme vielä 24m kaarevaa linjaa (loiva kiemuraura), jonka päätimme Jollyn kanssa tulla aina vastalaukassa, koska se ei vaihtanut laukkaa ekan puomikasan päällä. Väliin olisi kuulunut saada seitsemän askelta, mutta meillä se jäi aina vähän siihen kuuteen ja puoleen tai seitsemään ja kumotaan-koko-puomikasaan. Viimesellä kerralla sain vihdoin onnistuneen pätkän ja mahdutettua sinne sen seitsemän askelta, jee!

Tänään oli vuorossa taas odotettu tehoestevalmennus, joka jäi vähän tylsäksi. Olin olettanut, että kahden pääsääntöisesti puomeja sisältäneen kerran jälkeen päästäisiin hyppäämään, mutta kas kummaa, viisikymmentä minuuttiahan me mentiin niitä puomeja ja viimesen kymmenen aikana hypättiin hätäsesti pystyä ja okseria. Puomit oli siis peräkkäin, välissä pari kavalettia (videolta näkyy). Alkuverkkojen jälkeen (jolloin meinasin ruveta itkemään, koska oli vaan niin hitsin vaikeeta, miten on mahdollista pitää niin lyhyitä ohjia, tasasta kättä ja hyvää istuntaa samaa aikaa noin valtavaliikkeisellä hevosella? Ei mitenkään) alettiin tulemaan puomeja aluksi ravissa. Ravipuomit suju jälleen ihan kivasti, Jolly sai mahdutettua jalkansa sinne jälleen ihmeellisiin väleihin, eikä edes kolautellut kovin paljoa.

Laukassa menimme samaa pientä jumppaa pareittain, itse olin toisessa parissa. Ekalla parilla kesti suht paljon, kun hevosella löyty ehkä vähän virtaa, joten jouduttiin odottelemaan. Vihdoin koitti oma vuoro. Vasen kierros oli taas paljon vaikeempi ja tuli tosi jäykkiä loikkia, kun en ite päässyt ihan luonnollisesti mukaan. Ihan hyviä kuitenkin verrattuna siihen mitä odotin (eli vedetään kaikki kavaletit mukana, tai sujahdetaan jostain osasta ohi). Oikeaan kierrokseen nää oli paljon helpompia, vaikka vähän sählinkiä tulikin, kun unohin pohkeen merkityksen laukkaa kootessa. Jolly oli kuitenkin ihanan innoissana ja menossa, tuitui. :3 Se on ehdottomasti esteheppa, kun vähän tuosta saadaan koulittua hyppytyyliäkin!

Lopussa kerettiin siis ottamaan kolme hyppyä pystylle ja okserille (ja meni vähän yliajallekin, kun nuo puomitehtävät oli vieneet kaiken ajan). Pystylle eka hyppy oli ihan ok, tosin laskeuduttiin joka kerta väärässä laukassa ja esteen jälkeen kiinniottaminen oli tosi vaikeeta, kun ei pidätteet meinanneet mennä läpi tasaisella kädellä. Hitsi kun on vaikeeta, mutta tästä se lähtee! Seuraavat kaksi hyppyä tuli vähän juureen, mutta Jolly pelasti mut. Ite tosin heiluin siellä suuntaan jos toiseenkin. Vasemmasta kierroksesta hypättävä okseri ei mennyt kertaakaan hyvin. Päätyyn laukatessa Jolly päätti pistää omat show't pystyyn ja kieltäytyi ehdottomasti menemästä sinne ilman hyppelyjä, sisälle punkemista tai kiihdyttämistä. Minä siellä sitten kiikuin ja koitin sen ohjata jotenkin päin esteelle. Hypystä tuli karmiva ja ite heitin kädet ties minne (thank god se ei näy edestä päin tossa videossa). Seuraava kerta oli vähän parempi, mutta edelleen tuli kiemurteluja ton pelottavan päädyn takia... Hyppy oli kuitenkin luultavasti siedettävin noista kolmesta. Viimesellä kerralla tultiin sujuvimmin tuo kaarre, mutta esteelle näin, että askel ei ole osumassa ja kiihdytin Jollya nerokkaasti viime hetkellä seurauksista välittämättä. Niinpä nappasin sen liian äkkiä kiinni alastulossa ja siitä olikin sitten siisteys kaukana... Mutta mä tein jonkunlaisen ratkaisun, enkä odottanut esteen tuloa tattina!!

Linkki videoon

Estetunti ei nyt kyllä sujunut yhtä loistavasti kuin viimeksi, valmentajakin sanoi, että luultavasti pientä rataa mennessä olisi helpompi hypätä, kun yksittäistä, koska sillon keskittyy jo siihen seuraavaan. Ehkä ens kerralla sitten! Joka tapauksessa Jolly on mahtava esteheppa ja mä niin toivon, että saan sillä jatkaa. :) Huomenna sitten Audan kanssa meidän ekaan kouluvalmennukseen, huii.

Kuvat keskiviikolta ja niistä kiitokset Jenni E. !

KKK -haaste!

Niin että mikä?

Täältä bongasin tämän haasteen ja ehdottomasti haluan lähteä mukaan, koska mun pitää tosiaan parantaa mun kestävyyskuntoa ja venyvyyttä. Kyseessä siis Keho Kuntoon Kuukausi -haaste, johon päätin lähteä mukaan. Muuten urheilut usein jää sikseen, tekosyinä; "kyllä mä oon urheillut jo tarpeeksi", "kerkeehän sitä huomennakin venytellä", "pitää tehdä kouluhommia (joita en siis ikinä edes tee)". En aio ryhtyä miksikään superkuntoilijaksi, saatika vetää urheilua överiksi, kuten joskus taannoin satuin tekemään, vaan vedän itselleni omat tavoitteeni. Vaatimattomat tavoitteet, koska tiedän, ettei aika oikeasti riitä kaikkeen ja en mä mitään suurta elämäntaparemonttia ole hakemassa. Vähän vaan haluan parantaa mun lihaskuntoa ja kestävyyttä, koska siinä vaiheessa, kun cooperin juokseminen tuntuu suht mahdottomalta, niin pitäisi varmaan ryhdistäytyä. :D Juoksin siis cooperissa 2230m, ja sekin vei kaikki voimat... Kymppi tosta tuloksesta tosin tuli, koska meillä oli melko surkea ryhmä ja taso matalalla. :D

Ensimmäisessä postauksessa voi kertoa siis omat tavoitteet, jotka mulla siis on melko matalalla. Ainahan niitä voi nostaa kesken haasteen, mutta lähdetään nyt ensin vaatimattomalla linjalla!

- Käy kerran viikossa salilla. Salilla käynti on jäänyt viimeisen puolen vuoden aikana noin ehkä kolmeen kertaan, joten kai sitä pitäisi vähän ryhdistäytyä, kun kerran salikorttikin on...

- Juosta joka viikko vähintään se cooper ja parantaa tulosta.

- Saada kymmenen punnerrusta! Tällä hetkellä jaksan rehellisesti sanoen ehkä kaksi kunnollista. Niin kuin semmosta rinta maahan -kunnollista. :D

- Venytellä vähintään 6x viikossa. Mun venyvyys on kerta kaikkiaan nolla. Yletän suorin jaloin polviin asti... Näitä kirjottaessa nousee kyllä häpeä, ryhdistäytyminen tosiaan tulee tekemään hyvää!

- Syödä vähemmän herkkuja. Kesällä tuli syötyä ties mitä ja konffisjuhlista nyt jääneet herkut on eksyneet suuhun lähes päivittäin, woops! Vähemmän ei tarkoita kokonaan lopettamista, mutta ehdottomasti vähemmän.

Siinähän ne varmaankin oli, elikkä noihin pyrin. Aloitetaan nyt helpolla, niin ainakin tiedän pääseäväni noihin tavoitteisiin. Niin ja koska tämä on heppablogi, niin ajattelin viikottaisessa tilannekatsauksessa kertoa vähän myös miten se on vaikuttanut mun ratsastuksiin/miten hyvin ehdin näin arkisin miettiä näitä asioita, kun heppailtua tulee lähes päivittäin ja aikaa on aika minimaalisesti. Sekä tietenkin, miten tavoitteet etenee! Haasteeseen kuuluu toki muutakin, kuten tuolla haasteen tekijän blogissa mainitaankin, eli esim. treenimusiikin jakamista, ilon aiheiden keksimistä ynnä muuta. Vähän tämmöstä lifestyle-tyyppisempää, mitä pidätte ideasta? Ja kehotan toki kaikkia lähtemään mukaan, mielenkiintoista olisi lukea muidenkin tavotteiden etenemistä!

Masentava kisapostaus

Kirjotin aiemmin ummet ja lammet tämänpäiväisistä kisoista, mutta poistin koko tekstin ihan vaan sen takia, että saman sisällön voi tiivistää yhteen sanaan: kamalaa. Rata oli kamalaa. Mun ratsastus oli vähintäänkin superkamalaa. Videota katsoessa aloin itkemään, oikeesti, miten pystyy mennä noin huonosti? Noh, oliskohan viimein aika sille kouluvalmennukselle, jota mä en saa ikinä järkättyä... Voisinhan mä jotain pistää jännittyineisyyden, kiireen ja täysin vajaaksi jääneen verkan piikkiin, mutta olihan se aika kamalaa muutenkin. Auda oli enemmän siinä estekisamoodissa, tuollaista on meidän meno estekisojen verkassa, mutta siellähän ei tarvitsekaan mennä kaula kaarella. Muutenkin Audan käytöksessä olisi ollut kyllä parantamisen varaa, mutta ei kai mun ole varaa sanoa mitään. Ensi kerralla ei sitten voikaan muuta kuin parantaa, vai mitä? Btw, menin siis helppo C:2, sain prosenteiksi 59,77% ja sijotuin jaetulle viidennelle sijalle (kahdeksastatoista). Auda ei vaan voinut lähteä ilman rusettia, vaikka oltais ansaittu korkeintaan toiseksi viimeinen sija.

Kehtaankohan mä tätä videota edes julkasta. Antanee nyt silti mennä, näättepähän kaunistelemattoman totuuden.

Tuleeko teille koskaan fiilistä, että nyt ei kyllä onnistunut alkuunkaan? Että miten ihmeessä mä saatoin olla noin surkea? Jos teille on tullut, niin tiedätte miltä musta tuntuu nyt.

Ps. Pahoittelen masentavaa postausta, mutta eipä voi mitään :D

Puomeja ja muutoksia

Niin tosiaan aluksi ajattelin vähän kertoa eilisestä puomitunnista Desperadolla. Hmm, siitähän on tullut varsinainen vakkari, koko syyskauden nyt mennyt sillä! Meillä alkoi siis tosiaan estekausi, mikä tarkoittaa siis kahta/kolmea puomituntia, joiden jälkeen on sitten kaksi/kolme estetuntia. Yleensä estekausi mennään siis aina samalla hevosella, joten luultavasti menen sitten Desperadolla, vaikka oon kyllä useammankin estekauden aloittanut eri hevosella ja päätynyt sitten Londaan.. :D

Eilen oli siis eka puomikerta ja menimme koko tunnin oikeestaan samaa linjaa, eli kolme puomia, voltti väliin ja sitten toiset kolme puomia. Käynnissä nää oli tosi vaikeita (ainakin mulle) koska mun kevyt istunta on suoraan sanottuna olematon. En vaan oo koskaan oppinut istumaan kevyessä istunnassa (laukka vielä menee, mutta muut askellajit..), joten se tuotti mulle vaikeuksia. Muuten voltit meni ihan hyvin, Despis oli jo alkutunnista ihan super herkkä, vastaanottavainen ja liikku kivasti eteen. Niin erilainen, kun viime viikolla, jollon tunti meni ihan penkin alle... Askelmäärät puomien väliin ei nyt ihan mennyt yksiin, mutta pikkuvikoja, ei jäädä niihin jumiin!

Tässä näkyy siis tää tehtävä, eli puomit toisella pitkällä sivulla ja voltti tohon väliin!

Ravissa suju ihan ok edelleen, voltilla ei ulkoavut meinanneet mennä läpi, mutta puomit suju paljon paremmin. Ongelmia oli toki edelleen mun omassa istunnassa, mutta tulenkohan mä sitä koskaan oppimaan? Mentiin tätä samaa tehtävää siis eri suuntiin, ja vasempaan kierrokseen kaikki oli paljon vaikeempaa. Jossain vaiheessa otettiin sitten laukannostot mukaan, eli laukannosto voltin alussa ja toiset puomit laukassa. Tässä sekoilin askeleissa iha huolella, aina jäi takajalkojen väliin, kolauteltiin tai muuta semmosta. En siis vaan pidättäny tarpeeks, vaan annoin sen mennä tavallista isoa laukkaa, vaikka välit oli lyhyet. Viimenen kerta oli sitten varmaankin kaikkein paras.

Tämän jälkeen tulimme vielä laukassa pelkästään puomit, jotka oli kasattu kasoiksi. Väliin kuului saada kuusi askelta, joka oli Desperadolle vähän lyhyt. Ekat kolme(?) kertaa jäi viimenen puomi takajalkojen väliin tai muuten vaan kolauteltiin ne, koska taas lagasin noiden etäisyyksien kanssa. Ratsastaessa mä en yleensä ajattele mitään, ja etäisyyksiä katsellessa pitäisi. Niinpä mä yleensä vaan jään lagaamaan, enkä tee asialle mitään. Pitää ehdottomasti tehdä enemmän puomiharjottelulla etäisyyksien katsomista! Viimesellä kerralla sain vihdoin jotain aikaiseksi ja mahduttiin siihen väliin, jes! Tosi hyvä fiilis jäi tunnista, mielelläni Desperadolla hyppään, onhan siinä oma haasteensa. :) Tosin olin toivonut Jollya, mutta pääsenhän mä sillä jo ensi viikolla hyppäämään toivottavasti. ;)

Niin ja sitten tosiaan näitä muutoksia, eli vaihdan keskiviikon tunnilta taas pois jonnekin muualle, kiitos lukkareiden. Mulla loppuu siis ensi jaksossa keskiviikkosin neljältä, enkä tunnille kerkeä, ääh. Se jaksohan alkaa jo ensi viikolla, mutta skippaan ne valinnaisliikan tunnit, jotka menee tuohon estekauteen, koska en taas halua missata sitä, kuten viime keväänä. Sen jälkeen kuitenkin vaihdan jollekin muulle päivälle, joten saapa nähdä! Toinen asia on se, että keskiviikolle järkättiin nyt sitten virallisesti uusi estetunti 20-21. Vähän myöhäänhän se on, joten en kauhean usein pääse (= jos en saa kyytiä). Mutta helpompi ajankohta silti sinänsä verrattuna maanantaihin, jolloin en päässyt melkein ikinä. Tämähän on itse asiassa myös "ponivalkka", mutta tuskinpa mä siellä poneilla tulen menemään. :D Kolmaskin asia on, nimittäin ensi kuun meen Audalla sitten kolme kertaa viikossa, joten päästään treenaamaan vielä vähän enemmän. Saa nähdä miten ajan käyttö sitten jakautuu, mutta ainakaan näillä näkymin ei ole kokeita tulossa ensi kuussa kuin pari, joten eipä siitä stressiä!

Tästä tuli nyt vähän tylsä postaus, mulla olisi niiin paljon ideoita mielessä, muttei mitään aikaa oikein toteuttaa niitä! Mutta on tässä tulossa kuitenkin lähiaikoina muutakin kun vaan tämmösiä tylsiä postauksia...

Kirjotusmotivaatio katosi

Tämänkin tekstin aloittamiseen meni ties kuinka kauan, kun sitä tekstiä ei vaan lähtenyt tulemaan kuten yleensä. Mitäköhän nyt tän viikon aikana on kerennyt tapahtua, kun viimeksi viime sunnuntaina kirjottelin? Maanantaina ratsastelin Audalla ja olin ite tosi väsyny, joten ratsastus jäikin vähän lyhyeksi. Meidän meno paranee edelleen kerta kerralta ja nyt oon vihdoinkin saanut vähän istunnallakin ratsastettua ja siirtymiset paranee! Tiistaina menin vaan ilman satulaa (edelleen väsymystä ilmassa), mutta Auda oli tosi kiva ja mun kuvitellusta rennosta treenistä ei tullutkaan ihan niin rentoa. Mageeta ravia tuli ja siellä on niin paljon helpompi istua ilman satulaa kuin sen kanssa. :D Takapuoli ei tosin ole ihan samaa mieltä, mutta...

Keskiviikkona oli Lepukissa viikkotunti ja sain Desperadon ihan vain vaihteen vuoksi. Tämä kerta oli ehdottomasti meidän huonoin, en saanut koko tunnin aikana siihen hevoseen mitään tuntumaa, eikä se tullut kertaakaan kunnolla ohjan ja pohkeen väliin, kuten opettaja lopussa mainitsikin. Jatkoimme siis samoilla diagonaali, väistö, vastalaukka -teemoilla ja niistä jokainen oli ihan äärettömän vaikeita. Vasemmassa laukassa heppa vaan kuskasi mua oman mielensä mukaan, ikään kuin paeten mua. Yleensä osaan istua ihan rauhassa, enkä jää vetämään, joten siksi mua häiritsi, miksi se 'juoksi karkuun' kaikkia apuja. Hevosta todellakin häiritsi joku koko tunnin, kun alkukäynnit meni siihen, että se protestoi nostelemalla jalkoja ja yrittäen koko ajan rapsuttaa(?) itseään. Noh, enpä tiedä, mutta siinä meni se tunti. Ensi viikolla alkaa onneksi mun helpotukseksi estekausi!

Tän näköstä meidän meno oli pääasiassa... Huoh :D

Laukassa muistutettiin enemmän este- kuin kouluratsukkoa..

Mä en mitenkään käsitä miten meistä on voitu saada näinkin hienoja kuvia :D Kiitos siis Camillalle ja Tuulille, kumpi näitä sitten ottikaan?

Loppuviikko mulla menikin sitten konffisjutuissa, nyt on rippijuhlatkin vihdoin ohi! Torstaina oli kuvaus (jonka kyllä kusasin ihan huolella) ja harjotus, lauantaina sitten itse juhla. Riparihan mulla oli heinäkuussa, joten tää juhla oli melko myöhään. Kirkko ja kaikki sujui kuitenkin hyvin, sain paljon ihania lahjoja! Ylihuomenna ajattelin mennä Audan kanssa ottamaan vähän kuvia, saa nähdä minkälaisia niistä tulee, mutta varmasti tuun tänne jakamaan. :) Meillä on Audan kanssa nyt muitakin suunnitelmia ensi viikolle, nimittäin meidän toiset koulukisat lauantaina! Mennään luokkana taas ihan helppo ceetä, oliskohan ollut C:2? Saa nähdä mitä siitäkin sitten tulee. :'D Noh, ensi viikkoon! Postauksista en tiedä miten paljon tulee, nyt alkaa aikamoinen koerumba, ruotsin koetta, äikän koetta, enkun koetta, ussan eettisen analyysin palautus, blaablaa...