Ihan uusi tuttavuus

En tiedä mainitsinko aikaisemmin, että mun lukion ensimmäinen jakso meni yllättäen tosi hyvin ja koeviikolle mentäessä musta tuntui, että mä oikeesti pystyn tähän ja mä olen hyvin valmistautunut. Nyt kaksi viikkoa seuraavaan koeviikkoon ja fiilis on ihan päinvastainen. En ole koko jakson aikana tehnyt yhtään mitään ja nytkin kaikki koulutyöt vaan kasaantuvat. Tälläkin hetkellä mun pitäisi luultavasti olla tekemässä fysiikan kotimittauksia, psykan haastattelun puhtaaksi kirjoittamista tai ruotsin itsenäisen kurssin aineita. No, enpä taida tehdä mitään niistä vaan voisin hieman avata mun treenikertoja tässä lähiaikoina.

Kauheasti ei ole tullut ratsasteltua, Lepuskissa oikeastaan vaan omalla viikkotunnilla. Keskiviikon tunnilla meillä alkoi siis estekausi viime viikolla ja sain yllättäen ratsuksi tallin uusimman tulokkaan Rexin. Se tuli siis kaksi viikkoa sitten Lepuskiin, ja lyhyesti kerrottuna se on melko isohko (jotain 168cm?), kiltin oloinen perusheppa. Olin nähnyt sen liikkeessä edellisen viikon perjantaina, ja se oli silloin vaikuttanut ihan mukavalta, tosin vähän etupainoinen ja raskaan näköinen. Meillä alkoi siis puomitunnilla ja tehtävänä silloin ensimmäisellä kerralla oli voltteja kulmissa ja pitkällä sivulla pitkä linja puomeja. En silloin uskaltanut oikein vaatia siltä mitään, mutta erityisesti meidän verkkailut (pidemmällä ohjalla ravailua ja laukkailua) sopi sille oikein hyvin. Puomeilla se meni tosi hyvin, ehkä laukassa eniten ongelmana oli kääntyminen. Se kuitenkin katsoi hyvin mihin jalkansa pisti ja on sillä selkeästi hypätty edellisessä paikassa! Ekaksi tunniksi se meni yllättävän hyvin. Saa nähdä mitä sitten käy esteillä.

Tuosta kerrasta mulla ei ole mitään materiaalia, mutta tämän viikon tunnista tuli onneksi videota. Nyt materiaalin puute tulee takuulla olemaan suurempi ongelma, koska illat pimenee ja kylmenee, eikä kuvaajaa oikein tahdo saada. Joten joudutte luultavasti tyytymään vähän hämäriin videoihin tästä lähin. :D Anyway, meillä oli tällä kertaa ympyröitä ja sitten lopuksi vielä kolmikaarista. Vähän haastavempia tehtäviä viime kertaan verrattuna ehkä, ja se näkyi kyllä! Mulla oli muuten myös ensimmäistä kertaa käytössä uudet saappaat, joista enemmän esittelyä joku toinen kerta. Kuitenkin nämä hieman jäykemmät saappaat eivät kyllä yhtään auttaneet ainakaan alkutunnista...

Jotenkin onnistuin sotkemaan kaiken mun tekemisen siinä alussa (jos ei lasketa alkuverkkoja pidemmillä ohjilla, jotka sujuivat vallan mainiosti tälläkin kertaa) ja Rex kyllä heijasti sitä mun touhua. Olisin tällä kertaa halunnut enemmän ratsastaa sitä kevyemmäksi ja ylös, mutta tosi asiassa en saanutkaan mitään aikaiseksi. Puomit menivät ihan sujuvasti, kunhan sain hepan aktiiviseksi. Liikettä pitäisi ehdottomasti saada siitä enemmän irti, ei se oikeastaan edes ole hidas tai laiska, tuntuu enemmän vaan siltä, ettei sitä olisi vaadittukaan liikkumaan kauheasti. Tai ainakin tällä kerralla ongelma oli, että minä en vaatinut tarpeeksi sitä liikkumaan. Laukkatehtävissä oli ehkä helpompi ratsastaa sitä, kun keskityin lähinnä vaan siihen, että se laukka pyöri hyvin. Puomit sujuivat jälleen ihan okei, ei siinä sinänsä mitään ongelmaa.

Kolmikaarinen ravissa sujui hyvin, tässä vaiheessa Rex'kin alkoi liikkumaan jo vähän paremmin. Lopuksi teimme vielä sellaista tehtävää, että menimme kolmikaarisella ensimmäiset puomit ravissa, sitten keskimmäinen kaari ja seuraavat puomit laukassa. Kaksi ensimmäistä kertaa meni aika pieleen, koska a) en saanut laukkaa pyörimään ja b) en edes uskonut että se voisi toimia. Selässä Rex tuntuu siltä, että jos en itse tee kaikkea, niin se ei tekisi mitään. Tosi asiassa, kun itse vaan antaa sen olla ja rauhoittuu vähän, niin se sitten hoitaakin homman. Mulla on molemmilla kerroilla ollut vähän se ongelma, että en ole uskonut siihen enkä itseeni. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen päätin, että kyllä se onnistuu. Muistan jopa mielessä sanoneeni itselleni, että "usko siihen, että se onnistuu. Usko enemmän". Vaikka harvemmin "uskon" tällaiseen mielensisäiseen psyykkaukseen, niin kyllä se sitten oikeastaan toimi! Fiilis oli paljon parempi jo heti laukannostosta ja näin jo kaukaa, että askelkin osuu paremmin. Vielä viimeisellä kerralla päätin jatkaa samaa linjaa, eli uskoa siihen touhuun, vaikkei siltä tuntunutkaan. Näin, että askel ei ollut optimaalisin ja vähän epäilin, että riittääköhän Rexillä ponnekkuus siihen. Päätin kuitenkin että riittää ja sitten se venyttikin hyvin askeleensa siihen ja olin tyytyväinen.

Vaikka se olikin näin pieni asia - askeleiden sopiminen puomeille - olin tyytyväinen siihen. Olin selkeästi tehnyt muutoksen ja suurin muutos olikin siellä pään sisällä, ja ehkä se sitten heijastui siihen parempaan ratsastukseen. Ehkä mun pitäisi nyt heijastaa se sama usko ihan muuallekin (kuten noihin odottaviin koulujuttuihin, jotka tuntuvat ihan ylitsepääsemättömiltä tällä hetkellä...). Moni valittaa pimenevistä syysilloista ja masentavasta säästä. Mua se ei kuitenkaan oikeastaan haittaa, itse tykkään syksystä ja talvesta, ja kohta ollaankin jo joulussa! Ajattelinkin kysyä, kiinnostaisiko teitä joulukalenteri tänäkin vuonna? :)