Marraskuun kisat ulkona?

Tosiaan eilen oli Leppävaaran marraskuun kisat, jotka olivat sitten vuoden viimeiset kisat. Hyvän (= ei-sateisen) sään takia päästiin kentälle! Enpä tiedä, milloin viimeksi olisi marraskuun kisat olleet ulkona. :D Kauden päätöskisat pääsin menemään Rexillä, joskaan lähtökohdat eivät olleet mitenkään erityisen loistavat; olin siis tosiaan hypännyt Rexillä tasan yhden kerran keskiviikkona, ja se olikin ainoa kerta, kun tolla hevosella oltiin Lepuskissa hypätty. Ja keskiviikon tunti ei mennyt ihan putkeen... Rexistä tuli ihan eri hevonen verrattuna aikaisempiin tunteihin: jo ekasta varsinaisesta estetehtävästä lähtien se oli tosi menevä ja samalla tosi jännittynyt. Vesimatto vähän hirvitti sitä, mutta yli päästiin. Kun tuli toinen este, pinkki lankku, ei yli sitten taidettukaan mennä... Tunsin, että Rex jännitty tosi paljon jo kaukaa, eikä äkillinen kielto tullut ihan niin yllätyksenä. Kiellossa olisin vielä pysynyt, mutta kun yritin ottaa Rexiä vähän kiinni ja kääntää sitä takaisin, se päätti pistää vastaan ja tehdä jonkun ihmeellisen loikan, minkä seurauksena päädyin maistelemaan hiekkaa. Eikä ollut ihan mikään kevyt tippuminen, vasen jalka (ja erityisesti polvi) tärähti tosi pahasti, joten menin hetkeksi kentän laidalle lepäämään. Nousin kuitenkin vielä selkään ja päästiin sitten esteiden yli aika reippaalla vauhdilla ja Rex tuntui aika räjähdysherkältä. Ja esteet eivät tosiaan olleet edes yli 60cm...

Näillä fiiliksin siis kisoihin! Opettaja sanoi, että oli alunperin ajatellut Rexiä mulle kasikymppiin, mutta ton tunnin perusteella en oikein viittinyt siihen lupautua ja päädyin sitten menemään 60cm. Toinen vaihtoehto olisi ollut Desperadolla 80cm, mutta en ole silläkään hypännyt vähään aikaan, saatika yhtään rataa. Ja halusin ehdottomasti päästää kokeilemaan Rexiä vielä ihan kunnolla ja katsoa, miten se reagoi kisatilanteessa! Mun odotukset eivät tosiaan olleet korkealla, mutta verkan edetessä huomasin, että hevonen rentoutui jo huomattavan paljon. Aluksi se vähän jännitti kaikkia erikoisjuttuja kentällä, kuten muurilaatikoita ja kukkia, mutta verkan edetessä se alkoi rentoutumaan. Hypyt sujuivat vallan loistavasti, vaikka kaarteet tuottivatkin hieman hankaluuksia. Mulla oli ihan eri hevonen alla! Enää ei ollut se sama superjännittynyt, räjähdysaltis hevonen, vaan selkeästi kokenut ja varma estepolle. Sellainen, mitä olin sen alunperinkin olettanut olevan.

Yo. kuvat © Anniina P. !

Rata itsessään oli aika yksinkertainen ja helppo. Pääasiassa kaikki sujui melko hyvin, mutta loppua kohden se alkoi vähän väsymään ja pää painumaan alas. Esteissä ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa, esteiden välissä sen sijaan oli enemmän tekemistä. Oman istunnan ylläpitäminen ei ollut helppoa, kun hevonen oli melko raskas ratsastaa ja kaarteissa paketti vähän levähti, kun en saanut sitä koottua. Lopputulos oli siis tuplanolla ja sijoitus 6/17, eli ensimäinen ei-sijoittunut. En mä sijoitusta tosiaan lähtenyt hakemaan ja siksi tämä tulos oli positiivinen yllätys! Mutta on siinä kyllä ainesta, kun saadaan pää ylös ja kuntoa kohoamaan. Innolla odotan, saanko jatkaa yhteistyötä tämän eläimen kanssa! :) Vaikka toki Jollyllakin olisi kiva päästä menemään, on siitä tullut vuoden aikana semmonen estetykki, että nyt päästäisiin pureutumaan vähän muihinkin asioihin kun esteistä yli selviämiseen. :D Mutta uudet projektit on aina kivoja, ja Rexissä on kuitenkin vähemmän työmaata kun esimerkiksi Jollyssa. Uudenlaiset haasteet on aina tervetulleita!