Lempiheppa

Kaikkea sitä olis kerrottavana, mutta jos nyt alotettais keskiviikon koulutunnista...

Estekauden jälkeen odotinkin jännityksellä, kuka sieltä listaan napsahtaisi. Olisiko se jälleen tuttu Desperado vai kenties ihan uusi ratsu? Ilokseni sain huomata siellä lukevan Dresman. Jotkut saattavatkin muistaa, että menin sillä viime vuoden lokakuussa, itse asiassa lähes tasan vuosi sitten ekaa kertaa, kun se Lepuskiin saapui. Sen jälkeenhän menin sillä vielä pari kuukautta, kunnes meidän meno loppui siihen. Oon oikeestaan koko ajan siitä lähtien haaveillut saavani mennä sillä, mutta ei vaan ole sattunut kohdalle. Niinpä olikin mahtavaa päästä pitkästä aikaa taas kokeilemaan! Vähän oli ennakkoluuloja, koska se on vinoutunut (entisestään...) tän vuoden aikana ja välillä näyttänyt huonolta ja pelkäsin, ettei se olisikaan yhtä kiva kuin viimeksi.

Selkään istuessa alkufiilikset oli tosi erikoiset, "tällä on niiin outo liike", "ihan hassu", yms. Pitkin ohjin se paino tosi paljon ulkopohjetta vasten, eikä millään meinannut ottaa sitä läpi, joten saikin aloittaa työskentelyn heti ihan kunnolla. Ohjat käteen ottaessa se oli kuitenkin ihan yhtä kiva, kun olin muistellutkin. Dresman on vaan jotenkin niin mun hevonen, edes vuoden jälkeen se ei tuntunut yhtään vieraalta. Ja kerrankin sain kokea sen, miten hevonen tunnin aikana paranee, koska mullahan käy usein toisin päin, kun lopussa sitten lähtee liika yrittämään. Nyt pyrin pitämään sen mahdollisimman simppelinä, ja koska tunnillakaan ei oikein tehty mitään (mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin), toimi taktiikka hyvin! Keskityttiin tosi paljon istuntaan ja sainkin tunnin aikana ainoastaan kolme ohjetta; istu enemmän istuinluiden päällä, aktivoi takajalkoja välillä lautasten päälle raipalla napauttamalla ja tee ulko-ohjalla pidätteitä. Kyllä sitä yleensä enemmän tulee neuvoja, mutta enpä tällä kertaa kovinkaan paljon saanut. :D Oli kuitenkin kiva mennä vähän itsenäisemmin vaan fiilistellä, kun kerta noinkin helpoilla ohjeilla suju hienosti.

Ravissa aluksi oli vähän hakemista, jäykkyyttä ja rentouden tavoittelua. Toiseen suuntaan (oliskohan ollut vasen?) se lähti kuskailemaan mua pikkasen ja vetokisassa rupesin miettimään, että se on kyllä hevonen joka voittaa, jos tälle linjalle lähdetään. Niinpä päätin vaan rentouttaa käden, pitää ulko-ohjan ja tehdä yksittäisiä pidätteitä. Heppahan rentoutu alta aikayksikön! Dresman toimii kyllä niin yksinkertaisilla avuilla, siellä ei tarvitse paljoa tehdä. Mitä vähempi, sen parempi. Sain keskittyä paljon vaan istuntaan, ja siihen, että käsi pysyy tasaisena. Helppohan se oli pitää, kun ei mitään tarvinnut oikeastaan tehdä, kun ihan pieniä puolipidätteitä! Tollastahan sen pitäisi varmaan normaalistikin olla? Laukassa olikin sitten ihan eri asia... Ziisus, sehän se vasta kamalaa olikin. :'D Laukattiin siis vaan uraa myöden ja siitähän ei kyllä tullut mitään. Vasen oli ehdottomasti pahempi. Se oli niin vino, raskas ja vei mua kun märkää rättiä. Yritin laukassa myös samaa taktiikkaa, kun ravissa, mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Jos hellitin ohjasta, se painu vaan alemmas ja alemmas luotilinjalta. Jos taas pidätin, se nojas kaks kertaa kovempaa vastaan. Niinpä koitin vaan tavoitella tiivistä istuntaa ja koittaa siten hidastaa sitä. Noh, eihän siitä mitään tullut, mutta totta puhuen, se ei haitannut mua ollenkaan.

Se jopa välillä ryhty vähän kantamaan itteään, sitte lisää takajalkoja nii jees!

Oikeaan kierrokseen laukka oli vähän helpompaa, sellasta, että se ehkä muistuttikin laukkaa. Laukassa kädet sitten lähti seikkailemaan ties minne, vaikka muutoin pyrin pitämään ne tasaisina. Laukan jälkeen ravissa sai ottaa pari rajumpaa pidätettä, että ravista tuli taas normaalia. Välikäyntien jälkeen teimme siirtymisiä (pitkän sivun keskeltä viisi metriä käyntiä), ja nää onnistu tosi hyvin. Alkuun siirtymiset oli töksähtäviä, koska mä olin liian nopea ja raju pidätteiden suhteen. Mun pitäisi oikeasti opetella olemaan vähemmän hyökkäävä, ihan kaikilla hevosilla! Anyway, vähitellen siirtymisistä tuli tosi kivoja ja pehmeitä. Ravissa Dresman oli kevyt ja rento, takaosaan toki vielä lisää voimaa ja aktiivisuutta, mikä siltä vähän puuttuu, niin tostahan tulee ihan sika hyvä! Lopuksi tehtiin vielä pari laukannostoa käynnistä ja ne nyt ei oikein onnistuneet, mutta eihän se haittaa, tunnista jäi tosi positiivinen olo ainakin itselleni. :) Sainkin kehuja istunnasta, mikä on tosi hyvä juttu, koska se on välillä ollut huonontumaan päin!

Videota on oikeestaan vaan laukasta, joka olikin se kamalin osuus...

Hupsis, tulipas pitkä stoori. Dresmanista vaan innostuin kirjoittamaan, koska se on niin super, haha. :D Toivottavasti tää positiivinen mieliala välitty sinnekin!

Ps. Audalla oon mennyt useemmankin kerran ja HIHS:issäkin on jo käyty. Jotain postausta kenties näistä tulossa, katotaan kun HIHS:iin meen vielä su uudestaan ;)