Kuulumisia

Pahoittelut pitkästä tauosta (mihin se kaksi viikkoa oikein vierähti?), mutta tällä kertaa mulla on oikeasti varsin hyviä syitä, haha! Edellisviikko vierähti Rautalammilla rippileirin merkeissä, joten sieltä en oletettavastikaan postaillut. Tällä viikolla sen sijaan en ole saanut mitään materiaaleja yhdestäkään ratsastuskerrasta, ja itse inhoan materiaalittomia postauksia (jonkalainen tästäkin on pääsääntöisesti kyllä tulossa...). Audalla olen tosiaan mennyt nyt keskiviikko, torstai & perjantai, kerran ilman satulaa ja pari kertaa satulalla. Audallehan tuli ummetusähky mun ollessa riparilla, joten se joutui viettämään kolme neljä päivää klinikalla ja on nyt siksi vähän jäykässä ja laihassa kunnossa, voi parka. :( Kaikki kengät on kuitenkin jalassa ja se ei onnu ollenkaan, joten ratsastamaan pystyy suht normaalisti. Kevyemmin olen joka tapauksessa mennyt, eikä mikään megatuuppailu olekaan oikein kumpaakaan houkuttanut näiden älyttömän kuumien päivien aikana. 

Rannalla on tullut vietettyä useampikin päivä // Riparimaisemia

Perjantaina ratsastin jo vähän ehkä 'raskaamman' treenin, tosin se taisi olla enemmän raskasta mulle kun hevoselle. :D Menin siis maneesissa (koska ulos olisin paahtunut) neliöllä, noin puoli metriä irti urasta. Ihan yksinkertaisesti menin vain suoraa uraa ja neljä kulmaa. Päässä hoin samaa kaavaa koko ajan "valmistele kulma, aseta, taivuta, suorista, rauhotu, valmistele kulma, aseta, taivuta, suorista rauhotu...", joskin tahti oli huomattavasti nopeampi, kun mitä edes kykenin mielessä lausumaan. Tässä olikin jo ihan tarpeeksi haastetta, koska neliö oli aika pieni, mutta Auda alkoi oikeasti keskittymään tosi kivasti ja tuli tosi hyväksi! Tämän jälkeen käväisin vähän estepellolla laukkailemassa ja ravailemassa rennosti, pikkunen oli ihan innoissaan. Parka luuli pääsevänsä hyppäämään... :D Siellä se joka tapauksessa liikku tosi letkeesti ja pirteesti eteenpäin, vaikka paikka olikin ihan täynnä sen inhoamia paarmoja ja ötököitä (jotka muuten puri mut täyteen punasia paukamia, ihanaa).

Mun toisen saappaan vetoketju hajosi muuten tossa torstaina (mitä oonkin odottanut tässä viimeset puoli vuotta), mutta vietiin ne suutarille ja nyt ne kerkeää tulla korjatuiksi ennen tuntsareita. Jotka on muuten ens viikolla, apua!! En ole vieläkään kerennyt edes vilkaisemaan mun finaalirataa (joskaan en ole niin optimistinen, että olettaisin sinne pääseväni, mutta ehkä sen opettelu taitaisi kuitenkin olla ihan hyvä ajatus) ja muutenkin oon mennyt Rasmuksella yhteensä ehkä sen kuusi kertaa, mikä on melkosen vähän. Noh, ei se niin vakavaa ole! Vaikka tokihan mä menen sinne sillä ajatuksella, että haluan pärjätä ja edustaa meidän ridakoulua parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ei se ole se reissun idea, eikä se siihen kaadu, jos nyt huonosti menee. Meidän hevoset pääsee niin harvoin pois omasta kotitallista (tuntsarit on ainoa reissu, mikä tuolta tehdään), että meidän lähtökohdat tuntsareihin on paljon paljon huonommat, kun mitä monilla muilla, jotka pääsee ympäri vuoden kisaamaan. Siksi on huikea saavutus, jos pystyy edes omalla tasollaan ratsastamaan. Mutta juu, eipä mulla muuta, ehkä ensi viikolla sitten taas kunnon postausta!