Hevostelua Kanadassa II

Tässä tuo tallirakennus, eli se on siis tommonen iso lato, joka on kuitenkin sisältä paljon modernimpi :D


Torstaiaamu aloitettiinkin heti viemällä hevoset laitumille. Farleigh (kuvissa näkyvä tallilla asuva kimo 12-vuotias hevosruuna), Mocca ja Cinnamon (rautias ponimummo) vietiin kauimmaiselle laitumelle. Vesiastia piti täyttää samalla, siitä oli vissiin yön aikana käyneet peurat sun muut juomassa. Tuolla on siis villieläimistä jonkin verran vaivaa, erityisesti raccooneista (pesukarhu). Ne tunkeutuu usein satulahuoneeseen ja syö sieltä kaiken mahdollisen syömisen arvoisen. Edellisenä yönä ne ei onneksi olleet käyneet tekemässä tuhojaan! Noiden kolmen hepan lisäksi vietiin Penny ja sen varsa, Lola, laitumelle toisen varsan ja emän seuraksi. Ne olivat olleet vasta pari päivää yhdessä, joten ei viitsinyt yöksi jättää samalle laitumelle, kun varsinkin tuo Penny tuntui olevan vähän pomottelevaa tyyppiä. Otin siinä sitten muutaman kuvan varsoista, jotka innoissaan hyppelehti ympäriinsä.

Farleigh, Cinnamon ja Mocca

Sitten lähdettiinkin vähän ajelemaan ympäri tätä naapurustoa. Juuri tällä alueella sattuu olemaan lähes jokaisella oma talli (kaikki muuten ihan älyttömän hienoja!). Tuonne alueelle saavuttaessa kyltissäkin lukee "Equestrian Neighbourhood", jota se tosiaan olikin! Käytiin katsomassa läheistä Riding clubia, jonne oli juuri valmistunut uusi tallirakennus. Aika hienohan se olikin! Joku siinä paikalla ollut esitteli sitä vähän meille ja vaikka osa menikin ohi (en oikein tätä heppasanastoa handlaa, pitäisi varmaan opetella), niin oli mielenkiintoista kuunnella. Kanadalaisten englanti on (mun onnekseni) muuten tosi selkeää ja tuolla on ehdottomasti hyvä opetella sitä. Jos mietitte, löytyykö niiltä omanlaista aksenttia, niin kyllä niillä on semmonen tietynlainen. Se on ehkä semmonen sekotus britti- ja jenkkienglantia, ja erityisen selkeää! No, takaisin aiheeseen: käytiin katsomassa vähän noita maastoesteitä, joita tuolta löytyi. Ne oli ehdottomasti semmosia, mitä mäkin haluaisin hypätä, tommosia yksinkertasia tukkeja ja aitoja ja sen sorttista. Kanadassa on muuten olemassa myös sellasia luokkia, joissa hypätään pelkkä maastoesteosuus. Semmonen oliskin mulle sopiva, koska suurin kynnys kenttäkisoihin osallistumiseen mulla on lähinnä kouluosuus. :D

Älkää antako kuvan hämätä, tää este oli oikeesti jotain 100cm tai yli vaikka näyttääkin pieneltä :D

Esittelykierros jatkui ja käytiin vielä toisellakin tallilla katselemassa. Tämän jälkeen jatkettiin viemään klipperit teroitukseen ja sieltä katsomaan kisoja. Kanadassa nää kisat on ehdottomasti aina isompi tapahtuma - tuollakin oli samaa aikaa menossa kolme tai neljä eri luokkaa. Nyt oli hieman hiljasemmat kisat, koska ne oli meneillään jo neljättä päivää putkeen, mutta kyllä sieltä mun silmään lähtijöitä löyty. Voin vaan kuvitella tavallisen kisapäivän häslingin! Tällä kertaa oli samaa aikaa meneillään kaksi eri hunterluokkaa, sekä yksi tavallinen esteluokka ja siellä oli alkamassa vielä joku muukin luokka. Korkeudet näissä luokissa taisi olla jotain 90cm-120cm, eli semmonen perus. Tuolla kisat saattaa usein kestää monta päivää, ja monet hyppää siis joka päivä saman korkeuden. Mulle ei ihan selvinnyt miten ne luokat sitten varsinaisesti menee (montako lähtijää useimmiten on, miten sijoitukset menee yms), mutta pääsääntösesti kilpaileminen on siis laajakantaisempaa.

Kuva siis siitä perusaikaluokasta, hunterkuvat myöhemmässä postauksessa!

Ne isommat tallit siellä oli suurin piirtein tämän näkösiä, tuossa siis tallirakennus ja maneesi toi päädyssä oleva

Grand Prix -kenttä. Noilla kaikilla kentillä oli muuten hienoja erikoisesteitä paljon!

Kisapaikalta lähdettiin sitten takaisinpäin. Tallille päästyämme oli vuorossa sitten jo päivän ensimmäiset ratsastelut. Ratsuna oli tällä kertaa Hubey, tämä 6-vuotias hevosruuna, jolla siltäkin löytyy korkeutta ihan kiitettävät 168cm. Mitään pieniä hevosia ei näistä yksikään ollut, Carriekin oli siinä 175cm paikkeilla. Tuolla muuten käytetään eri yksikköä korkeuksista, mikä oli vähän hämmentävää. Saatiinkin siitä sitten Hubey kuntoon ja minä pääsin selkään. Hubey oli myös hyvin erilainen ratsastaa ja sekin vaikea aluksi. Ratsastin siis vaan kaikkia askellajeja aluksi läpi ja yritin saada siihen jonkinlaista tuntumaa. Laukassa kummitätini päätti vähän pitää tuntia enemmän, ja menin siis ympyrällä puomia, jolloin ideana oli pitää katse puomissa jo kaukaa asti ja sitten, kun näkee askeleen, siirtää katse taas eteenpäin. Kyseessä oli kuulemma "Morris-harjoitus", jota olin itse asiassa tehty joskus tunnillakin. Varsin hyvä harjoitus; eli siis puomi(t) ympyrän sivu(i)lle ja katse aikaisin puomeihin (tai voihan ne esteiksikin laittaa) ja heti kun näkee askeleen, siirtää katseen jo seuraavaan puomiin. Tämä rentouttaa käden, eikä silloin jää liikaa ratsastamaan ja tuijottelemaan puomia. 

Alkukankeuksia

Hubeysta tuli loppujen lopuksi tosi kiva ja sain siihen vähän otettakin. Otin pari pikkuhyppyä ristikolle ja jälleen kerran sain yllättyä siitä, miten rauhallisesti se meni. Ja tämä oli nimenomaan erilaista rauhallisuutta, ei sellaista "olen Pik Leon enkä liiku eteenpäin" -rauhallisuutta vaan nimenomaan semmoista tasaista eteenpäinpyrkimystä. Haha, hyvää vaihtelua mennä tämmöisilläkin hevosilla! Hypyt suju ihan kivasti, olin kuulemma kolmas, joka tuolla hyppäsi (mun kummitädin ja siis sen ammattiratsastajan lisäksi), todella järkevästi käyttäytyvä hevonen! Käytiin kävelemässä vielä 'postilaatikolle ja takaisin' maastoreitti (joka on pidempi matka, miltä kuulostaa). Ratsastuksen jälkeen hoidettiin hevoset pois (kummitätini oli siis ratsastanut Moccalla, ihanan näkönen hevonen!) ja haettiin sitten päivän toinen ratsu, Airbourne, talliin kuntoonlaitettavaksi. Äitini halusi ekaksi kokeilla Airbournea, joten odottelin sen aikaa kentällä katsellen. Sen jälkeen mä pääsinkin sitten itse selkään.

Estekuvat ei taaskaan oikeen onnistunut, mutta tää olis muuten ollut hyvä niin päätin laittaa!

Mocca 5v.

Airbourne oli paljon helpompi tällä kertaa, kun tiesin jo vähän miten ratsastaa. Mulla menee eka kerta yleensä aina ihan penkin alle ja seilailen siellä selässä, mutta tokalla kerralla alkaa jo sujumaan. Näin kävi siis tämänkin hepan kanssa! Alkuun sain harjoitella peruuttamista pelkän istunnan avulla. Oli muuten aika vaikeeta! Se oli sitten kyllä magee tunne, kun se hevonen oikeesti peruutti (ne huikeat pari askelta), se siis tosiaan on mahdollista! Toista on esimerkiksi Silverin kanssa... Airbourne oli tällä kertaa jo ihan superhieno, sain harjotella enemmänkin istunnalla ratsastamista. Tommonen olis ihan superhyvää treeniä lähinnä itselle, oppis käyttämään tuota istuntaakin paremmin hyväksi. Mutta pääasia, jolla toi hevonen toimi, oli jalat kiinni ja tasanen tuntuma. Huomas kyllä, miten hieno se sitten loppujen lopuksi oli, tosta hevosesta sais varmasti irti vaikka mitä!

Sen jälkeen heppa talliin ja pesuun, oli vähän kuuma ja heppa tuli kyllä hikiseksi. Päästettiin se sitten laitumelle ja mentiin kattelemaan varsoja taas. Tällä kertaa ne oli ihan villinä ja sain muutaman tosi hauskan kuvan, joita näättekin tossa alla. Airbournekin villiintyi siinä toisella puolella olevalla laitumella ja lähti innoissaan laukkailemaan, haha. Siinä olikin sitten tämän kerran heppailut ja jossain siinä kuuden jälkeen lähdettiin takaisin bussiasemaa kohden, josta meidän bussi lähti 19.06. Selvittiin hyvin takaisin hotellille, sellasen bussisightseeing-kierroksen jälkeen. Oli ihana käydä tuolla pitkästä aikaa, toivottavasti seuraavaan kertaan ei tule kulumaan yhtä pitkä aika!

Mitä piditte tästä postauksesta? Jäikö jotain kysyttävää tuosta kanadalaisesta hevostelusta? Onko joku muu teistä käynyt Kanadassa?

ps. Tänään käytiin muuten uittoreissulla, sieltä postausta (videon kera) huomenna ;)