Kai sitä joskus pitää mennä huonomminkin

Ja se joskus oli ehdottomasti eilen. Kaikki virheet voi pistää kyllä kuskin piikkiin! Kiitos Teresalle kuvista ja videosta :)

Mä en tiedä mikä ennustaja mä oikein olen, mutta mulla tuli perjantaina illalla fiilis, että seuraavana päivänä ei tule menemään hyvin. Se fiilis jatkui lauantaiaamulla, eikä kyse ollut edes sellaisesta "voi hitsi kun taas pitää...", koska itse asiassa odotin tätä valmennusta tosi paljon. Pääsisin hyppäämään taas ja Audalla ja kentälläkin vielä. Toinen kerta ei varmasti olisi yhtä huono kuin edellinen ja nyt olisin jo vähän tottunut. Kuinka väärässä ihminen voikaan olla? :D Odotellessa tunnin alkua Auda säikähti ihan kunnolla (en ole ihan varma, mutta veikkaan sen johtuneen ylhäällä kävelleestä hevosesta ja tuulesta, josta se ei kuulemma tykkää). Meni sitten hetki sitä rauhotellessa ja se säikähtelikin sitten vielä pari kertaa sen jälkeen alkukävelyissä (mm. lentoon lähtenyttä esteen osaa :D). Alkuverkoissa se oli villinä, enkä todellakaan ollut odottanut mitään tällaista. Aiemmat kerrat ovat menneet ihan ok, ei mitään ongelmaa vauhdin kanssa. Keskiviikkokin oli ihan super. Noh, laukassa se sitten veikin mua aluksi ihan 6-0 kun mitäkin rättiä. Onneksi rauhottui sitten kun alettiin hyppäämään!

Otettiin verkkahypyt maastoesteille. Ah, loistavaa, jes. Olin hypänny maastoesteitä (=muutaman risukasan ja tukin) viimeksi leirillä 2012 yhden kerran. Mulla ei ole mitään maastoesteitä vastaan, mutta ne eivät vaan tosiaan ole mun juttu. Rataesteet. Ikuisesti. 

Niinpä minä + vähän raaka hevonen + maastoesteet = ei. Aluksi tultiin pari kertaa ihan yksittäin ja tää onnistu vielä ihan hyvin. Sitte piti tulla ympyrällä samaa kaks kertaa putkeen. Eka kerta ok, toka kerta, plääh. Homma lössähti kasaan, ajauduttiin sinne rämeikköön, josta Cajus oli varottanu ja sohellettiin seuraavan tukin yli miten sattuu. Tän jälkeen tultiin toinen tehtävä, jossa piti mennä kolme semmosta tukkiestettä linjoina. Eka tukki suju ihan hyvin, tokalle tultiin niin oikeeseen reunaan, että ei sitten päästy yli. Tajusin vasta jälkeenpäin, että jokainen näistä "ohimenoista" johtu siitä, että mä en ollut täysillä menossa mukana. Pelkäsin, että me tullaan huonosti ja jään hevoseen kiinni tai jotain. Ihan takuulla oltaisiin menty yli helposti, jos mä vaan olisin ollut menossa yli. Mä luovutin? No, tämähän on uutta. En edes tietoisesti ajatellut mitään ohimenoa, jotenkin alitajunnassa en kuitenkaan halunnut mennä yli, ja Audahan tekee kuten siltä pyydetään. Kunhan vaan osais pyytää oikein.



No, loppujen lopuksi sitten päästiin siitä yli ja tultiin toinen kerta vielä niin, että siihen keskimmäiselle oli laitettu kolmen tukin sarja. Ekalla kerralla taas ohi (jotenkin onnistuttiin aina sen ekan tukin jälkeen ajautumaan ihan oikeeseen reunaan, enkä halunnut viedä enää hevosta sinne sekaan) ja tokalla yrityksellä meidän piti mennä toisen hevosen perässä. Tässä iski taas oma epävarmuus, koska vähän hirvitti mennä niin lähellä toista hevosta, kun oon tottunut, että pitää olla hyvät välimatkat. Kolmannella kerralla päästiin vihdoin yli kaikista ja onneksi Cajus jätti sen siihen. Tarpeeksi maastoesteitä mulle! Näiden jälkeen tultiin kolme erityyppistä pikkurataa. Aluksi tultiin isolla kahdeksikolla keskellä ollut pysty ja sen jälkeen ristikko-sarja-linja. Suju ihan ok.



Sen jälkeen tultiin eri tehtävää, johon kuulu pysty-sarja-okseri-pysty. Eka este meni sujuvasti, sarjalla väli jäi vähän lyhyeksi. Siitä kaarevalla linjalla okserille ja tähänkin tuli hyvä hyppy. Okserilta kaarto oikealle ja jäi vahingossa ristilaukka, mutten viitsinyt enää kääntää siitä pois ja tultiin pystylle ihan hyvään paikkaan. Toinen rata oli vähän erilainen, tultiin nää esteet eri suunnasta. Ekalle esteelle tuli taas sujuva hyppy (näille yksittäisille esteille tuli hyvät hypyt, mutta eri tehtäviä tehdessä sitten tuli vaikeuksia, kun piti keskittyä niin moneen asiaan :D), tokalle esteelle kaari valui ihan liian laajaksi, mutta hypystä tuli kuitenkin hyvä. Tällä kertaa sarjaväli ei jäänyt niin lyhyeksi, mikä oli hyvä. Sieltä kaarrettiin sitten keskellä olleelle pystylle, jolle hypystä tuli melko hieno etten sanoisi. :D Kädet korviin vaan! Siitä sitten seuraavassa tehtävässä tuli ihmeellisiä ongelmia, ristikolle hyppy suju ihan hyvin, mutta sitten siitä piti kaartaa sarjalle ja hupsista! Auda livahti ohi, mikä oli ihan omaa huolimattomuuttani. Tuli taas tämä sama effekti kuin maastoesteillä, en ite ollut ajatuksella täysin mukana. Toisella kertaa sitten mentiin yli, vaikkakin taas tyylillä ainakin sarjan jälkimmäinen osa - tää kädet korviin alkaa olla ihan mun juttu...

Tulin vielä muiden jälkeen uudestaan saman linjan ja jälleen ekalla kerralla tämä ihme ohimeno, tokalla kerralla sitten maiskutusten kera (jotka olivat varmaankin enemmän mulle kun hevoselle...) yli ja oli vielä ihan sujuvatkin hypyt. Tunnista jäi mulle tosi huono fiilis, itse mokailin kyllä enemmän kun laki sallii. Tehtävät oli melko haastavia, mutta kuten Cajuskin sano, hevoset pitää totuttaa kaikkeen ja tehdä erilaisia tehtäviä, eihän ne muuten mitään opi. Kaikkein eniten tuli sanomista taas mun istunnasta ja ai kamala, kun mä tunsin sen itsekin... Huhhuh kun jalka hillu ihan miten sattuu! Se siis ajautu aivan liian taakse, jolloin mun muu vartalo menee hevosen edelle, että yritä siinä sitten ratsastaa... Tällä kertaa mulla oli vähän liian lyhyet jalustimet ja nilkat huusi halleluujaa tunnin jälkeen. Mähän taivutan kantapäät aina ihan hurjan alas ja nyt se vielä korostu, kun oli lyhyet jalustimet. Mulla ei ole ennen ollut ongelmana se, että jalka heiluisi vaan olen osannut pitää sen yllättävän hyvin paikallaan. Auda on vaan niin kapee, etten millään saa jalkoja kiinni ja ne sitten heiluu ihan miten sattuu, jopa koulutunneilla. Pitää opetella tosissaan istumaan siellä!

Tulipas tästä pitkä ja sekalainen postaus... Pointsit sille joka jaksaa lukea kaiken!! :D