Nyt mä muistan taas...

... miksi mä vannoin, etten kuuna päivänä astu kouluradalle.

Lyhyesti sanottuna kisat menivät täydellisesti penkin alle ja oli liioittelematta huonoin rata ikinä. Koitan kuitenkin teidän iloksi pitää negatiivisuuden minimissä tätä postausta kirjoittaessa, mutta teidän on hyvä tietää, että siitä tulee vaikeeta.

Jossuhan ei tosiaan ole mun henkilökohtainen lemppari - kaukana siitä. Olin muutenkin mennyt sillä vain sen kaksi kertaa ja toinen niistä sillon viime kesänä. Verkka alkoi ihan kuten odotinkin - se vastusteli tuntumaa, oli jäykkä, eikä taipunut tai liikkunut mihinkään. Vähitellen alkoi tempo muuttumaan ja taivutus paranemaan. Vaikeeta se oli, mutta ainakin mä tiedän, että tein jotain hyvää ja oikein, kun se kerta oli lopussa jo ihan ok. Verkkasin liian yksipuolisesti, olisi pitänyt tehdä enemmän siirtymisiä, eri kuvioita, mutta ei, jäin pyörimään siihen ympyrälle siinä toivossa, että ehkä se kohta pistää sen pään alas. Liian kauaksi aikaa.

Lopussa sain kuitenkin tosi kivoja pätkiä, kun vihdoin tuli sitä 'imun' tunnetta kuolaimelle ja pystyin ottamaan vähän isomminkin ilman, että tarvitsi pelätä sen nostavan pään taivaisiin. Mieliala vähän kohosi, joten ihan sinänsä positiivisena taisin mennä odottelemaan sinne kentän päätyyn. Edellisen rata loppui - aitojen sisäpuolelle pyörimään. Siinä vaiheessa iski se epätoivo, että ei ole totta, täähän ei toimi mitenkään. Siitä hevosesta tuli tosi hätänen ja ei kuunnellut apuja enää ollenkaan. Sain kivan keskiravipätkän kyllä siinä odotellessa!

Vihellyksen jälkeen kaikki meni sähläämiseksi. Näätte varmasti videolta ihan kaiken tarpeellisen. Unohdin kaiken kukkuraksi vielä radankin, sen takia siis tuossa videollakin käännyn randomisti takaisin päin. Unohdin radan? Mitä ihmettä on tapahtunut? Kolmen vuoden aikana mä en ole kertaakaan unohtanut rataa. No, onhan sekin sitten koettu! Ei se maailmaa kaatanut, iski vaan loppuradaksi paniikki, että nyt ei saa enää toista kertaa unohtaa tai mut hylätään ihan turhaan jos nyt ylipäätänsä pääsisin edes radasta läpi.

En saanut edes huonoimpia prossia - 56.96%, melkein 57%?! Sijoitus oli 3/4, wohoo. Joka tapauksessa se oli surkea esitys mun taidoista ja toivon todella, etten joutuisi uudestaan tuolla hevosella koulukisoihin. Ensi kisoihin olen kyllä menossa estepuolelle, joten siitä ei ainakaan ole huolta vähään aikaan!

Ensi kerralla paremmin. Ensi kerralla mä onnistun. Ensi tunnista lähtien mä yritän löytää takaisin sen nöyryyden ja rohkeuden takasin. Ehkä.