Lempiheppa

Kaikkea sitä olis kerrottavana, mutta jos nyt alotettais keskiviikon koulutunnista...

Estekauden jälkeen odotinkin jännityksellä, kuka sieltä listaan napsahtaisi. Olisiko se jälleen tuttu Desperado vai kenties ihan uusi ratsu? Ilokseni sain huomata siellä lukevan Dresman. Jotkut saattavatkin muistaa, että menin sillä viime vuoden lokakuussa, itse asiassa lähes tasan vuosi sitten ekaa kertaa, kun se Lepuskiin saapui. Sen jälkeenhän menin sillä vielä pari kuukautta, kunnes meidän meno loppui siihen. Oon oikeestaan koko ajan siitä lähtien haaveillut saavani mennä sillä, mutta ei vaan ole sattunut kohdalle. Niinpä olikin mahtavaa päästä pitkästä aikaa taas kokeilemaan! Vähän oli ennakkoluuloja, koska se on vinoutunut (entisestään...) tän vuoden aikana ja välillä näyttänyt huonolta ja pelkäsin, ettei se olisikaan yhtä kiva kuin viimeksi.

Selkään istuessa alkufiilikset oli tosi erikoiset, "tällä on niiin outo liike", "ihan hassu", yms. Pitkin ohjin se paino tosi paljon ulkopohjetta vasten, eikä millään meinannut ottaa sitä läpi, joten saikin aloittaa työskentelyn heti ihan kunnolla. Ohjat käteen ottaessa se oli kuitenkin ihan yhtä kiva, kun olin muistellutkin. Dresman on vaan jotenkin niin mun hevonen, edes vuoden jälkeen se ei tuntunut yhtään vieraalta. Ja kerrankin sain kokea sen, miten hevonen tunnin aikana paranee, koska mullahan käy usein toisin päin, kun lopussa sitten lähtee liika yrittämään. Nyt pyrin pitämään sen mahdollisimman simppelinä, ja koska tunnillakaan ei oikein tehty mitään (mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin), toimi taktiikka hyvin! Keskityttiin tosi paljon istuntaan ja sainkin tunnin aikana ainoastaan kolme ohjetta; istu enemmän istuinluiden päällä, aktivoi takajalkoja välillä lautasten päälle raipalla napauttamalla ja tee ulko-ohjalla pidätteitä. Kyllä sitä yleensä enemmän tulee neuvoja, mutta enpä tällä kertaa kovinkaan paljon saanut. :D Oli kuitenkin kiva mennä vähän itsenäisemmin vaan fiilistellä, kun kerta noinkin helpoilla ohjeilla suju hienosti.

Ravissa aluksi oli vähän hakemista, jäykkyyttä ja rentouden tavoittelua. Toiseen suuntaan (oliskohan ollut vasen?) se lähti kuskailemaan mua pikkasen ja vetokisassa rupesin miettimään, että se on kyllä hevonen joka voittaa, jos tälle linjalle lähdetään. Niinpä päätin vaan rentouttaa käden, pitää ulko-ohjan ja tehdä yksittäisiä pidätteitä. Heppahan rentoutu alta aikayksikön! Dresman toimii kyllä niin yksinkertaisilla avuilla, siellä ei tarvitse paljoa tehdä. Mitä vähempi, sen parempi. Sain keskittyä paljon vaan istuntaan, ja siihen, että käsi pysyy tasaisena. Helppohan se oli pitää, kun ei mitään tarvinnut oikeastaan tehdä, kun ihan pieniä puolipidätteitä! Tollastahan sen pitäisi varmaan normaalistikin olla? Laukassa olikin sitten ihan eri asia... Ziisus, sehän se vasta kamalaa olikin. :'D Laukattiin siis vaan uraa myöden ja siitähän ei kyllä tullut mitään. Vasen oli ehdottomasti pahempi. Se oli niin vino, raskas ja vei mua kun märkää rättiä. Yritin laukassa myös samaa taktiikkaa, kun ravissa, mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Jos hellitin ohjasta, se painu vaan alemmas ja alemmas luotilinjalta. Jos taas pidätin, se nojas kaks kertaa kovempaa vastaan. Niinpä koitin vaan tavoitella tiivistä istuntaa ja koittaa siten hidastaa sitä. Noh, eihän siitä mitään tullut, mutta totta puhuen, se ei haitannut mua ollenkaan.

Se jopa välillä ryhty vähän kantamaan itteään, sitte lisää takajalkoja nii jees!

Oikeaan kierrokseen laukka oli vähän helpompaa, sellasta, että se ehkä muistuttikin laukkaa. Laukassa kädet sitten lähti seikkailemaan ties minne, vaikka muutoin pyrin pitämään ne tasaisina. Laukan jälkeen ravissa sai ottaa pari rajumpaa pidätettä, että ravista tuli taas normaalia. Välikäyntien jälkeen teimme siirtymisiä (pitkän sivun keskeltä viisi metriä käyntiä), ja nää onnistu tosi hyvin. Alkuun siirtymiset oli töksähtäviä, koska mä olin liian nopea ja raju pidätteiden suhteen. Mun pitäisi oikeasti opetella olemaan vähemmän hyökkäävä, ihan kaikilla hevosilla! Anyway, vähitellen siirtymisistä tuli tosi kivoja ja pehmeitä. Ravissa Dresman oli kevyt ja rento, takaosaan toki vielä lisää voimaa ja aktiivisuutta, mikä siltä vähän puuttuu, niin tostahan tulee ihan sika hyvä! Lopuksi tehtiin vielä pari laukannostoa käynnistä ja ne nyt ei oikein onnistuneet, mutta eihän se haittaa, tunnista jäi tosi positiivinen olo ainakin itselleni. :) Sainkin kehuja istunnasta, mikä on tosi hyvä juttu, koska se on välillä ollut huonontumaan päin!

Videota on oikeestaan vaan laukasta, joka olikin se kamalin osuus...

Hupsis, tulipas pitkä stoori. Dresmanista vaan innostuin kirjoittamaan, koska se on niin super, haha. :D Toivottavasti tää positiivinen mieliala välitty sinnekin!

Ps. Audalla oon mennyt useemmankin kerran ja HIHS:issäkin on jo käyty. Jotain postausta kenties näistä tulossa, katotaan kun HIHS:iin meen vielä su uudestaan ;)

Raaauhassa

...oli ehdottomasti päivän sana. 

Meillä oli siis Lepuskissa estekauden viimeinen(?) estetunti, ja sain ihan odotetusti Jollyn. Tällä kertaa hypättiinkin sitten jo vähän enemmän jopa esteitä, mikä oli toki ihan kiva. Alkuverkattiin vapaasti vaan molempiin suuntiin, yritin lähinnä pitää käden tasasena ja saada Jollya jonkin verran eteen. Verkkahypyt (= hypyt noin kymmenen senttiä korkeille ristikoille) otettiin erilaisilla tehtävillä. Aluksi oli ristikko - kahden puomin linja - ristikko. Tän mä sössin ihan totaalisesti, lähin aivan liian reippaasti ratsastamaan sen sijaan, että olisin vaan antanut sen rauhassa mennä. Ristikolle tuli ihan hyvä hyppy joo, mutta vähän liian räjähtävä alkuun, sitten puomilinjalla sekosin ja mentiin se puoliksi ravissa ja puoliksi laukassa. Vika ristikko ok.



Tokalla kerralla meni paremmin, käytännössä vedin tasasesti sitä suusta, mutta ainakin meni rauhassa. :D Linjan väliin saatiin jopa se haluttu viisi askelta, mikä oli ihme. Ongelmana kuitenkin muutamassa hypyssä tunnilla oli se, etten uskaltanut pitää loppuun asti vaan heitin kaiken tuntuman pois ja sillä tavalla sekotin Jollyn päätä. Niillä kerroilla, kun rohkeasti pidin sen, niin tuli hyvät hypyt vaikka olisikin tullut vähän lähelle. Pari kertaa taasen sekoilin ja sitten tuli niitä puolikkaita askelia. Toinen suuri ongelma olikin sitten laukanvaihdot.



Tokalla kerralla kaikki esteet oli nostettu jopa pystyiksi. Tämänkin kerran feilasin ihan huolella ja ratsastin sitä liian reippaasti. Jollyn valtava laukka vaan hämää, enkä mä oikein vielä hahmota, kuinka isoa se oikeasti onkaan. Sillon, kun luulen ratsastavani normaalia laukkaa, se kasvaakin aivan liian isoksi ja esimerkiksi tuo neljän laukan väli jäi meille lyhyeksi, ja sinne tuli niitä puolikkaita askelia. Kommentteja sainkin monta kertaa, että "mikä ihmeen kiire sulla oikein on", "rauhassa, ihan hitaasti vaan", "pidä, pidä, pidä", "älä heitä sitä ohjaa pois". Videolta katsoessa huomasin ehdottomasti tän ongelman. Uskalla pitää ne ohjat.

Tulinkin sitten vielä monta kertaa uudestaan noita yksittäisiä pystyjä ja linjankin kerran. Ympyröitä jouduin sinne väliin tekemään, kun laukat ei vaihtuneet ja sitten en saanut tarpeeksi nopeasti pidätettyä. Jollya on vaan niin kamalan vaikea saada kiinni, kun liian nopealla kädellä se rupeaa "panikoimaan", mutta hitaalla, tasasella kädellä en saa tarpeeksi nopeasti sitä kiinni. Harjotusta, harjotusta. Loppujen lopuksi sainkin kivoja ja hyviä hyppyjä näille esteille ja linjallekin sain sen neljä askelta. Viimesellä kerralla tultiin vielä vähän isompana (eli toisin sanoen 70-80cm). Alotin tän kierroksen taas mahdollisimman rauhallisessa tempossa ja niinpä ekalle esteelle hyppy oli vähän hidas, mutta muuten ihan hyvä. Okserille tultiin ihan juureen (taas sen takia että päätin heittää ne ohjat pois!!) ja niinpä se etupuomi putos. Linja oli hyvä ja vika hyppy hyvä. Oma istunta esteellä tosin aika mielenkiintonen, kun Jollylla käytän mieluummin lyhyttä myötäystä (muuten se hyppää jonnekin taivaaseen), niin sillon mun on hankalampi päästä mukaan.



Kiva tunti oli jälleen, Jolly on vaan yksinkertasesti ihan mahtava! Se on todellakin hevonen, jolla mä toivon pystyväni jatkamaan. :) Mites teidän syksyn hyppytreenit on sujuneet?

Taitoa vai tuuria? [kisat]

Ensiksi haluan sanoa, että Jolly oli ihan mahtava, se ei olisi voinut käyttäytyä paremmin! Olihan nää kuitenkin herran ekat estekisat (ainakin täällä Suomessa, Belgiassa se on ilmeisesti hypännyt enemmänkin) ja tuntien säheltämiseen verrattuna se oli ihan super. Mentiin siis tosiaan megapieni luokka, 50cm, koska 70cm tyyliarvostelu ei houkutellut. :'D Ihan hyvä ratkasuhan tää oli ja mielummin haluan hevoselle hyvän ekan radan alle, kun ruveta heti ahnehtimaan liikaa.

Kattokaa miten sulonen korvahuppu! ♥

Mun luokka oli päivän ensimmäinen, mutta koska ratsastin vasta toisessa verkkaryhmässä, oli mulla paljon aikaa radankävelyn ja verkan välillä. Rata oli arvostelulla 367.2, eli perus kaksi vaihetta, mutta toiseen vaiheeseen lähetään vasta uudella lähtömerkillä. Se olikin ehkä ihan hyvä Jollyn kanssa, niin sai nollattua tilanteen. Vihdoin sitten koitti oma verkka, jossa en oikeestaan tehnyt muuta kun näytin sille esteitä ja ravailin ja laukkailin reippaasti eteenpäin. Jollylta ei ainakaan energiaa puuttunut, ja ilosesti se katteli kaikkialle. Käyttäyty kuitenkin tosi hyvin, ei säikkynyt mitään tai jumittanut kulmissa vaan meni ihan hyvin kaikkialle, iso väkimäärä ei selkeästikään haitannut tätä heppaa. Se taisi oikein iloita siitä kaikesta huomiosta. ;) Verkkahypyt (jotka otettiin ristikolle, pystylle ja okserille) suju ihan hyvin, ja sainkin paljon osviittaa siihen, miten ratsastaa radalla. Eli siis pohkeet kiinni, istu tiiviisti ja käsi tasasena. 

Lähdin meidän verkkaryhmän viimesenä ja jouduinkin vähän odottelemaan. Vihdoin sitten oma vuoro tuli ja ihan hyvillä mielin lähdin radalle. Jännitti vähän, lähinnä Jollyn puolesta, mutta mulle jännittäminen on vaan positiivinen juttu. Sillon menee paljon paremmin! Anyway, ravailin vähän ja sitten alkutervehdys ja lähtö. Ekalle pidin pohkeet tosi hyvin kiinni ja Jolly hyppäsikin vähän kaukaa. Tokalle sain yllättävän hyvän tien, vaikka siinä oli verkassa ollut vähän ongelmaa (kun se oli siis ollut verkkaesteenä). Kolmoselle kaarre oli vaikea, mutta pääsin sujuvasti linjalle. Vedettiinkin se hienosti kolmella laukalla sen neljän sijasta, mutta kun sillä on niin iso laukka. :D Sujuvasti meni! Mulla oli väärä laukka esteen jälkeen ja oli vähän sählinkiä, mutta se kerkesi vaihtua just ennen vitosta. Kutonen, seiska ja kasi hyvin. Ohoh, eka vaihe selvitetty! 

Sen jälkeen oli kyllä vähän väsymystä ittellä ilmassa. Nooh, käyntiin siirtyminen vaan ja tilanne nollataan. Sitten uusi lähtömerkki ja uusi laukannosto. Ysieste oli sama kuin kasi oli ollut ja se suju ihan hyvin. Koko uusinta meni pääsääntösesti hyvin, mutta kahdelletoista (eli sama kun kakkonen) tuli sähellystä, kun laskeuduttiin väärässä laukassa, enkä kerennyt vaihtamaan ja sitten jyrkkä kaarre tuli nopeasti. Jolly olisi kuitenkin mennyt nuo vaikka paikaltaan, joten sillä ei ollut niin merkitystä. Viimenen linja vielä kolmella laukalla (tällä kertaa ihan tietoisesti) ja sitten olikin rata ohi! Toisessa vaiheessa ajattelinkin jo vähän aikaa, kun oli siihen asti mennyt niin hyvin. Jolly oli kerta kaikkiaan super, se on niin esteheppa! Kerrankin voin kyllä sanoa olevani tyytyväinen myös omaan ratsastukseen, toteutin tosiaankin ne mun verkassa kehittelemät päämäärät. Ens kerralla sitten vaan isompiin luokkiin. ;)

Voitettiinkin sitten loppujen lopuksi tuo luokka, haha. :'D Pitkästä aikaa taas voitto sen ikuisen kakkossijan sijasta! Tän vuoden kisat onki menny ihan uskomattoman hyvin, liekö ollut sitten taitoa vai tuuria? ;) Toivotaan etten nyt sitten manannut ensi kisoihin kamalaa epäonnea!

KKK-viikkokatsaus; motivaatio

Yksi viikko KKK-haastetta ja täytyy kyllä sanoa, että vähän olen lepposalla linjalla mennyt. Vähän kerrallaan, eikö vaan?

Venytellyt olen lähes joka ilta (yksi jäi välistä) ja mitään ei oikeastaan ole viikon aikana kerennyt tapahtua, kuten varmaan arvaakin. Punnerrukset ei tunnu enää niin mahdottomilta (jaksan jopa ne kaksi ihan kunnolla :'D) ja salillakin kävin! Siellä siis tosiaan juoksin sen puolisen tuntia suht matalalla tempolla, eli kestävyyskuntoa haluan parantaa. Herkut ei kyllä ole yhtään vähentyneet, aargh! Ehkä ensi viikolla sitten?

Tämän ekan viikon haaste oli motivaatio, eli mikä saa minut motivoitumaan?

Ehdottomasti ensimmäisenä tulee mieleen musiikki. Voisinkin jakaa tähän tällä hetkellä pari mun treenaus-soittolistalla olevia biisejä;

OneRepublic - I Lived Tää jotenkin on tosi inspiroiva, sellaseen kevyeeseen juoksuun.

Rita Ora - How We Do (Party) Yleensä en tykkää niinkään naislaulajien biiseistä, mutta tää ja alla oleva on tosi mukaansa tempaavia ja sopii hyvin mun mielestä reippaaseen juoksuun.

Kelly Clarkson - People Like Us

MKTO - Classic Sitten nää perushumpukset sopii hyvin sellaseen rentoon treeniin. :) Tämmöstä aika perusmusaa siis!

Toisena mulla tulee mieleen motivoivat kuvat, joita tykkään selailla weheartitissa. Esimerkkejä näistä kuvista näitte mm. viime postauksessa, sekä tästä postauksesta löytyvät kuvat. Kuvien ihmiset on se, mitä mä joskus haluaisin olla - hyväkuntoinen ja ehdottomasti venyvämpi. Mutta kaikki ajallaan!

Tällä hetkellä mua motivoi tekemään näitä kaikkia se, että mä pääsen jakamaan nää asiat tänne, ikään kuin 'todistamaan', että mä tosiaan tein ne. :D Kuulostaa tyhmältä, mutta se tosiaan toimii mun motivaattorina.

Siinä nyt jotain, sitten kohti seuraavaa viikkoa! Mitä piditte postauksesta? Mikä saa teidät motivoitumaan?

Kouluvalmennusta ja sen jälkeistä treenailua

Olin tosiaan viime perjantaina Lillin kouluvalmennuksessa, joka olikin varsin intsensiivinen ja rankka vaikka kestikin vaan 30 minuuttia. Koulu mulla loppu vasta puoli kolme, ja koska valmennus oli jo varttia yli neljä, mulla tuli kamala kiire. Olinkin kentällä vasta vähän yli neljä, enkä kerennyt siis lähes ollenkaan verkkailemaan. Tämä sitten kostautuikin valmennuksessa, jossa Auda ei tosiaan kuunnellut mun apuja ollenkaan. Se meni pää taivaissa yhtä huonosti kun kisoissa... Noh pyörinkin sitten koko tunnin siinä ympyrällä ja sain paljon hyviä neuvoja; vähän kättä paljon jalkaa (jota mulle muutenkin on jankutettu paljon, mutta vihdoin sisäistin sen kunnolla), älä ole niin "hyökkäävä" -> rauhaa siirtymisiin, Auda on hirveän vino, joten oikeassa kierroksessa ulko-ohjaa ja sisäpohjetta pääosin, että sen saa suoraksi ja sitten vasta taivuttelua, alussa reipasta ravia kunnolla eteen (oli muuten rankkaa ylläpitää tää ravi), todella syvä muoto, jotta saadaan selkä käyttöön, ja vielä istuntaan liittyvää; kyynärpäät kylkiin ja laukassa istu kunnolla satulaan. Huhhuh, paljon asiaa ja nyt vasta kaiken muistinkin! Lisää vaan pukkaa nyt kun rupesin miettimään, mutten kaikkea kuitenkaan tähän jaa. Sellanen oli siis meidän valmennus!

Kuvat ja video tiistailta

Maanantaina lähdinkin sitten näiden pohjalta ratsastelemaan, ja meillä menikin ihan superhyvin! Alkuun ratsastin vaan tosi reippaasti eteen kevyttä ravia jokusen aikaa. Sen jälkeen lähdin työstämään ravia ja käyntiä vähän kootummaksi, päätä lähinnä alas ja liike selän läpi. Laukassa aluksi oli hankaluuksia ja keskityinkin vain niihin diagonaalisiin apuihin, eli oikea sisäpohje ja vasen ulko-ohja tai vasen sisäohja ja oikea ulkopohje. Niillä Auda suoristuikin tosi hyvin ja alko tulemaan rennommaksi. Tunnin edetessä tunsin kerrankin, kuinka se oikeasti parani ihan huikean paljon! Loppujen lopuksi laukatessa Auda tuntu olevan pelkkää muovaluvahaa ja pystyin pitämään käden tosi paikoillaan, vain kahden millin liikutus riitti vastauksen saamiseen. Sitä tunnetta lisää!

Tiistai mentiin aika samalla linjalla, alkuun rennot reippaat ravit, sitten vähän enemmän tuntumaa, päätä alas (kuulostaa raa'alta, ei se ihan noin helposti toteutunut) ja sitten vähän laukkaa. Tällä kertaa laukka oli itse asiassa aluksi paljon parempaa kun lopuksi, eli vähän mitä mulle yleensä käy. Alussa menee hyvin, sitten yritän lähteä vaatimaan lisää, mutta siitä ei sitten tulekaan mitään ja kaikki menee molempien hermostuneeseen sähläykseen. Harjotusravissa onnistuin kuitenkin istumaan pari pätkää ja se oli suht siedettävää istua. Annoin Audan mennä melko hitaasti, että se olisi kummallekin nyt edes siedettävää. Kyllä tää tästä lähtee paranemaan, kouluvalmennuksesta oli tosi paljon hyötyä (jälkikäteen, valmennus meni ihan penkin alle), ihana oli päästä vihdoin valvovan silmän alle Audankin kanssa! Ehkä me vielä mennään joku kerta uudestaankin, at least hope so! ;)

Yllä ja alla siis sama kuva, näin tummia nää kuvat oli ennen muokkausta, siksi laadukkaita :D

Semmosta meillä nyt Audan kanssa, Lepuskissa vähän eri kuvioita kans ;) Niin ja KKK-postausta tulossa huomenna!

Mitä piditte postauksesta? Käyttekö te usein kouluvalmennuksissa vaikkapa vuokristen tai omien hevosten kanssa?

Jolly Jumper jumping

Hih, Jolly Jumperillahan mä tosiaan pääsin taas hyppelemään (ja menemään puomejakin ihan kyllästymiseen asti), ja tällä kertaa on videotakin! Tosin videolta voittekin todistaa ei-kovin-hyvin mennyttä valmennusta. :D Eilen menin siis Jollylla estekauden toisen puomitunnin, enpä tälläkään kertaa jatkanut samalla hevosella koko estekautta. Desperado oli puomeilla ehdottomasti kivempi, koska sitä kykeni vielä jotenkin työstämään, mutta Jollylla kaikki ajatus meni siihen, että miten mä pidän käden tasasena ja samalla koitan istuakin siellä valtavassa laukassa. Menimme siis puomeja loivalla kiemurauralla, jonka keskikohtaan tuli voltti uralle. Käynnissä puomit oli tosi vaikeita koska a) en edelleenkään handlaa kevyttä istuntaa ja b) Jollyn käynnistä oli tosi vaikea saada rentoa ja eteenpäinpyrkivää niin, että välit olisi sopineet hyvin. Muutenkin opettaja oli itse asiassa laittanut välit miten sattuu, ideana kai se, että hevoset katsoisi ite, mihin jalkansa pistää, eikä kaikki olisi "valmiiksi pureskeltuna". Kai? 

Ravissa puomit sujui parhaiten, voltilla tosin oli vaikea pitää se linjalla, kun aina painoi jompaan kumpaan suuntaan. Välit oli kuitenkin sopivat ja kevyessä istunnassakin oli helpompi olla. Laukassa menimme pari kertaa pelkän voltin, ja ei ne ongelmat ainakaan yhtään helpottuneet. Vasen kierros oli ehdottomasti vaikeampi, mutta kyllä sillonkin tuli ihan hyviä pätkiä. Lopuksi tulimme vielä 24m kaarevaa linjaa (loiva kiemuraura), jonka päätimme Jollyn kanssa tulla aina vastalaukassa, koska se ei vaihtanut laukkaa ekan puomikasan päällä. Väliin olisi kuulunut saada seitsemän askelta, mutta meillä se jäi aina vähän siihen kuuteen ja puoleen tai seitsemään ja kumotaan-koko-puomikasaan. Viimesellä kerralla sain vihdoin onnistuneen pätkän ja mahdutettua sinne sen seitsemän askelta, jee!

Tänään oli vuorossa taas odotettu tehoestevalmennus, joka jäi vähän tylsäksi. Olin olettanut, että kahden pääsääntöisesti puomeja sisältäneen kerran jälkeen päästäisiin hyppäämään, mutta kas kummaa, viisikymmentä minuuttiahan me mentiin niitä puomeja ja viimesen kymmenen aikana hypättiin hätäsesti pystyä ja okseria. Puomit oli siis peräkkäin, välissä pari kavalettia (videolta näkyy). Alkuverkkojen jälkeen (jolloin meinasin ruveta itkemään, koska oli vaan niin hitsin vaikeeta, miten on mahdollista pitää niin lyhyitä ohjia, tasasta kättä ja hyvää istuntaa samaa aikaa noin valtavaliikkeisellä hevosella? Ei mitenkään) alettiin tulemaan puomeja aluksi ravissa. Ravipuomit suju jälleen ihan kivasti, Jolly sai mahdutettua jalkansa sinne jälleen ihmeellisiin väleihin, eikä edes kolautellut kovin paljoa.

Laukassa menimme samaa pientä jumppaa pareittain, itse olin toisessa parissa. Ekalla parilla kesti suht paljon, kun hevosella löyty ehkä vähän virtaa, joten jouduttiin odottelemaan. Vihdoin koitti oma vuoro. Vasen kierros oli taas paljon vaikeempi ja tuli tosi jäykkiä loikkia, kun en ite päässyt ihan luonnollisesti mukaan. Ihan hyviä kuitenkin verrattuna siihen mitä odotin (eli vedetään kaikki kavaletit mukana, tai sujahdetaan jostain osasta ohi). Oikeaan kierrokseen nää oli paljon helpompia, vaikka vähän sählinkiä tulikin, kun unohin pohkeen merkityksen laukkaa kootessa. Jolly oli kuitenkin ihanan innoissana ja menossa, tuitui. :3 Se on ehdottomasti esteheppa, kun vähän tuosta saadaan koulittua hyppytyyliäkin!

Lopussa kerettiin siis ottamaan kolme hyppyä pystylle ja okserille (ja meni vähän yliajallekin, kun nuo puomitehtävät oli vieneet kaiken ajan). Pystylle eka hyppy oli ihan ok, tosin laskeuduttiin joka kerta väärässä laukassa ja esteen jälkeen kiinniottaminen oli tosi vaikeeta, kun ei pidätteet meinanneet mennä läpi tasaisella kädellä. Hitsi kun on vaikeeta, mutta tästä se lähtee! Seuraavat kaksi hyppyä tuli vähän juureen, mutta Jolly pelasti mut. Ite tosin heiluin siellä suuntaan jos toiseenkin. Vasemmasta kierroksesta hypättävä okseri ei mennyt kertaakaan hyvin. Päätyyn laukatessa Jolly päätti pistää omat show't pystyyn ja kieltäytyi ehdottomasti menemästä sinne ilman hyppelyjä, sisälle punkemista tai kiihdyttämistä. Minä siellä sitten kiikuin ja koitin sen ohjata jotenkin päin esteelle. Hypystä tuli karmiva ja ite heitin kädet ties minne (thank god se ei näy edestä päin tossa videossa). Seuraava kerta oli vähän parempi, mutta edelleen tuli kiemurteluja ton pelottavan päädyn takia... Hyppy oli kuitenkin luultavasti siedettävin noista kolmesta. Viimesellä kerralla tultiin sujuvimmin tuo kaarre, mutta esteelle näin, että askel ei ole osumassa ja kiihdytin Jollya nerokkaasti viime hetkellä seurauksista välittämättä. Niinpä nappasin sen liian äkkiä kiinni alastulossa ja siitä olikin sitten siisteys kaukana... Mutta mä tein jonkunlaisen ratkaisun, enkä odottanut esteen tuloa tattina!!

Linkki videoon

Estetunti ei nyt kyllä sujunut yhtä loistavasti kuin viimeksi, valmentajakin sanoi, että luultavasti pientä rataa mennessä olisi helpompi hypätä, kun yksittäistä, koska sillon keskittyy jo siihen seuraavaan. Ehkä ens kerralla sitten! Joka tapauksessa Jolly on mahtava esteheppa ja mä niin toivon, että saan sillä jatkaa. :) Huomenna sitten Audan kanssa meidän ekaan kouluvalmennukseen, huii.

Kuvat keskiviikolta ja niistä kiitokset Jenni E. !

KKK -haaste!

Niin että mikä?

Täältä bongasin tämän haasteen ja ehdottomasti haluan lähteä mukaan, koska mun pitää tosiaan parantaa mun kestävyyskuntoa ja venyvyyttä. Kyseessä siis Keho Kuntoon Kuukausi -haaste, johon päätin lähteä mukaan. Muuten urheilut usein jää sikseen, tekosyinä; "kyllä mä oon urheillut jo tarpeeksi", "kerkeehän sitä huomennakin venytellä", "pitää tehdä kouluhommia (joita en siis ikinä edes tee)". En aio ryhtyä miksikään superkuntoilijaksi, saatika vetää urheilua överiksi, kuten joskus taannoin satuin tekemään, vaan vedän itselleni omat tavoitteeni. Vaatimattomat tavoitteet, koska tiedän, ettei aika oikeasti riitä kaikkeen ja en mä mitään suurta elämäntaparemonttia ole hakemassa. Vähän vaan haluan parantaa mun lihaskuntoa ja kestävyyttä, koska siinä vaiheessa, kun cooperin juokseminen tuntuu suht mahdottomalta, niin pitäisi varmaan ryhdistäytyä. :D Juoksin siis cooperissa 2230m, ja sekin vei kaikki voimat... Kymppi tosta tuloksesta tosin tuli, koska meillä oli melko surkea ryhmä ja taso matalalla. :D

Ensimmäisessä postauksessa voi kertoa siis omat tavoitteet, jotka mulla siis on melko matalalla. Ainahan niitä voi nostaa kesken haasteen, mutta lähdetään nyt ensin vaatimattomalla linjalla!

- Käy kerran viikossa salilla. Salilla käynti on jäänyt viimeisen puolen vuoden aikana noin ehkä kolmeen kertaan, joten kai sitä pitäisi vähän ryhdistäytyä, kun kerran salikorttikin on...

- Juosta joka viikko vähintään se cooper ja parantaa tulosta.

- Saada kymmenen punnerrusta! Tällä hetkellä jaksan rehellisesti sanoen ehkä kaksi kunnollista. Niin kuin semmosta rinta maahan -kunnollista. :D

- Venytellä vähintään 6x viikossa. Mun venyvyys on kerta kaikkiaan nolla. Yletän suorin jaloin polviin asti... Näitä kirjottaessa nousee kyllä häpeä, ryhdistäytyminen tosiaan tulee tekemään hyvää!

- Syödä vähemmän herkkuja. Kesällä tuli syötyä ties mitä ja konffisjuhlista nyt jääneet herkut on eksyneet suuhun lähes päivittäin, woops! Vähemmän ei tarkoita kokonaan lopettamista, mutta ehdottomasti vähemmän.

Siinähän ne varmaankin oli, elikkä noihin pyrin. Aloitetaan nyt helpolla, niin ainakin tiedän pääseäväni noihin tavoitteisiin. Niin ja koska tämä on heppablogi, niin ajattelin viikottaisessa tilannekatsauksessa kertoa vähän myös miten se on vaikuttanut mun ratsastuksiin/miten hyvin ehdin näin arkisin miettiä näitä asioita, kun heppailtua tulee lähes päivittäin ja aikaa on aika minimaalisesti. Sekä tietenkin, miten tavoitteet etenee! Haasteeseen kuuluu toki muutakin, kuten tuolla haasteen tekijän blogissa mainitaankin, eli esim. treenimusiikin jakamista, ilon aiheiden keksimistä ynnä muuta. Vähän tämmöstä lifestyle-tyyppisempää, mitä pidätte ideasta? Ja kehotan toki kaikkia lähtemään mukaan, mielenkiintoista olisi lukea muidenkin tavotteiden etenemistä!