True hepparatsastaja

On tullut nyt mietittyä, että siitä taitaa olla jo parisen kuukautta kun viimeksi ponin selkään istuin. Ja nämäkin hevoset jolla menen, eivät tosiaan ole siitä ponimaisimmasta päästä.. :D Dresman, isoine askelineen ja valtavine jalkoineen, Jolly, korkean päänsä ja suuren säkäkorkeutensa kanssa edustavat kyllä sitä suurempaa kokoluokkaa. No, näistähän mä olen aina tykännyt! Ja tosiaan, mä nyt päätin sitten alkaa hoitaa sitä Jollya. :) Ihan hassua, en jotenkin pysty sisäistämään tätä. Hyvä hoitaja olenkin, tänään olisi ollut toinen hoitopäivä ja minä sen kun vaan menin leffaan. Noo, kyllä sitä kerkeää vielä hoitamaan.

Sitten niihin ratsastuksiin, joita on nyt ollut kaksi sitten edellisen postauksen (neljä, jos donnailut lasketaan). Maanantain estetunnille sain Dresmanin. Hahah, täähän on tosiaan pikkasen menevämpi kaveri esteillä, olen useaan otteeseen nähnyt/kuullut, kuinka se kuskailee erikokosia ratsastajia pitkin maneesia kuin märkää rättiä. Noh, haasteet otetaan ilolla vastaan!

Alun perin olin ajatellut tehdä tästä tunnista erillisen postauksen (silloin maanantaina, mutta siihen jäi) ja otsikoksi olisi tullut "Maagisia kykyjä - ainakin melkein". Haluaisin nyt kuitenkin vähän selittää, millä tavoin ne aiheeseen liittyvät. Mulla on siis joku todella erikoinen vaikutus menevämpiin hevosiin. Mä onnistuin aina, ihan tosiaan aina, saamaan kaikki reippaat hevoset hitaiksi. Muunmuuassa ikiliikkuja Fabienne oli aivan älyttömän hidas sillon kuin sillä menin, Brunokin mateli niin että väleihinkin ahdettiin yksi, kaksikin askelta liikaa, Dresman ei koulutunneilla ole lähtenyt viilettämään, Spot jouluridassa käyttäytyi kuin laiska muuli ja maanantaina esteilläkin Dresman meni ihan normaalia vauhtia. Mikä kyky tämä oikeen on? :D

Kerettiin hyppäämään ihan suht paljon ja esteetkin taisi nousta varmaan 70cm. (Huom; tämä on meidän estevalkassa jo saavutus :Dd) Pari ekaa kertaa, kun menin sellasen yhen tehtävän (miten valaisevaa), Dresman laukkasi ihan normaalisti. Huomasi toki, että esteelle lähti kiihdyttämään, muttei mitään mahdottomuuksia. Mä mietinkin, että miten ihmeessä tämmönen on voinut viedä jotain? Ihan viimeisellä kerralla, kun ne esteet tosiaan muistutti jo enemmän esteitä, se vasta innostu. Siinä vaiheessa tuli vähän sellanen fiilis, että apua me hypätään aidoista läpi (tehtävä kun meni niin, että piti suht jyrkästi kääntää oikealle), mutta hyvin selvittiin. Dresman ekalla kerralla pudotti yhden puomin, kun se vaan rymisi siitä esteestä läpi, mutta muuten hyppäsi tosi hyvin. Ja muilta kuulemani mukaan aikamoisella ilmavaralla, itse en sitä edes huomannut. :D

Tämän tunnin jälkeen kysymys kuuluukin; kenellä ihmeellä mä olen menossa ensi viikon estekisoihin? Ilmottauduin siis 60cm (haha), koska se 80cm jokeri ei hirveesti houkuttanut, kun mulla ei ole edes mitään hajua kellä olisin mennyt. 

Eilen oli sitten vuorossa koulutunti Jollylla. Tällä kertaa Jolly oli melko erilainen - me taidettiin molemmat alkaa vähän hätiköidä ja heppa sitten jännitty vielä raipastakin. Heitin raipan pois ja meno alko sujumaan pikkasen paremmin, muttei kehuttavasti. Avot ei vaan ole mun juttu. :D Laukassa homma helpottu - se askellaji on selkeästi molemmille se helpoin. Laukassa tehtiin ympyrällä siis lisäyksiä ja kiinniottoja. Ne lisäykset vasta mageita olivatkin, mutta kun se oli vain yksi neljäsosa, niin eihän se jättiläinen kerennyt ottamaan kun vaan kaksi askelta ja pätkä oli ohi. Tosin se taisi kyllä vähän venyä, kun kiinniotto ei ihan onnistunut... Mun varsin hienot fleece-hanskat ei kyllä yhtään auttanut tilannetta. :D

Vastalaukan nostot onnistu sitten yllättävän hyvin! Jollyhan nostaa laukat tosiaan varsin hyvin, eikä vastalaukka tehnyt siihen mitään eroa. Vähän holtitonta ja sellasta kaikki pois alta -menoa tais olla, mutta ei se mitään! :D Loppuravit oli ihan ok, Jolly kulki hallitusti eteen ja uskalsi hieman rentoutuakin. Tosi erikoinen tunti oli, mutta sain kyllä enemmän aikaan kun vähään aikaan. :)




Huuups, pitkä postaus! Sitä se teettää kun ei ole matskuja ja sitten joutuu tunkemaan kaksi ridaa samaan.. :D

Elämää kameran takana - Kuvauskalusto

Toisessa osassa esittelen teille mun kuvauskaluston, onhan se sentään tärkein osa kuvaamisessa! :D

Kuva: Google

Itselläni on käytössä Canon EOS 450D, ollut kolme ja puoli vuotta. Objektiivina toimii (ainakin ratsastuskisoissa) Tamronin 18-270mm. Oikein kätevä, kun pystyy ottamaan kuvia sekä läheltä, että kaukaa! Vähän jäykkä kylläkin (itse en oikeastaan huomaa, mutta tän tietää varsin hyvin ne jotka on mun kameralla joskus kuvanneet, heh) ja siksi ihan passeli mulle, koska videokuvaukseen ei soveltuisi. Tän lisäksi multa löytyy myös 60mm makro-objektiivi ja tuo perus 18-55mm. Haaveena olisi joku pitkä putki, joka olisi valovoimaisempi, koska 450D on melko huono kamera pimeisiin olosuhteisiin pienen ISO-arvon vuoksi (isoin 1600). 450D'llä saa tosi hienoja kuvia, mutta se vaatii tosi paljon asetusten säätöä. Ei ole mikään maailman helpoin kamera käyttää ja sillä saa tosi helposti huonoja kuvia, mutta asetusten onnistuessa erittäin hienoja!

Tamronin 18-270mm

Canonin 18-55mm

Canonin 60mm makro-objektiivi

Tuota Tamroin objektiivia käytänkin tosiaan useiten, harvoin makroa ja oikeastaan en koskaan tuota ihan pikkuputkea. Makro tulee mukaan joskus tallille, kun ajattelen, että olisi kiva saada taiteellisempia kuvia/tarvitsee jotain valovoimasempaa objektiivia. Se on tosiaan kiinteä, joten ei erityisen käytännöllinen hevoskuvaukseen, mutta onhan silläkin tullut muutama otos nappastua! Pääosin käytän siis tällaiseen sisäkuvaukseen, kuten näissäkin suurimassa osassa olen käyttänyt.

Kameroiden kuljetukseen multa löytyy itse asiassa kolme kameralaukkua, joista yksi on kyllä enemmänkin reppu. Tuota oik. yläkulman laukkua käytän kaikkein useiten, koska sinne mahtuu ihan hirvittävästi tavaraa! Kameran ja videokameran lisäksi tungen sinne aina kaiken muunkin, kuten vesipullon, kännykän, avaimen, lompakon, sateenvarjon, hanskat tms, mitä kaikkea nyt sattuu mukaan tarvitsemaan. Oik. alakulmassa olevaa käytän joskus satunnaisesti, kun en tarvitse videokameraa mukaan.

Objektiivien lisäksi multa löytyy aimo kasa lisävarusteita, joita on kertynyt tässä parin vuoden ajan. Kisoissa kuvaamiseen mulla on pienenä lisävarusteena vastavalosuoja, joka on ihan kätevä ja hyödyllinen olla olemassa, vastavalolta kun ei oikein voi välttyä. (Tämä kyseinen vastavalosuoja on kiinni tuossa Tamronin putkessä yllä olevassa kuvassa)

Kuvausta muutenkin ajatellen on hyödyllistä omistaa useampia akkuja, joita multa tosiaan löytyy kolme kappaletta. Välillä kaikki on tyhjiä, mutta sitten kun saan aikaseksi ladata ne kaikki, niin ne kestää jopa pari kuukautta, koska mun kamerassa videointi ei vie sitä akkua. Sen lisäksi mulla löytyy ihan tälleen muuhun käyttöön pari jalustaa, lisäsalama, loittorenkaita (mikä tarkoittaa, että pystyy kuvamaan paljon lähempää = kamerakielellä suurentaa polttoväliä), akkukahva, effektilinssejä ja toinen, makro-objektiiviin sopiva vastavalosuoja. Aika paljon tavaraa, kun nyt oikein lähtee miettimään! :D

Vastavalosuoja makro-objektiiviin

Joku random ylimääräinen linssi, joita meiltä löytyy monta

Tässä näkyy siis kolme loittorengasta, 21mm, 31mm ja 13mm.

Jalustoja olen käyttänyt ehkä sen tasan kerran tai kaksi, niitä ei vain oikein jaksa kannella mukana. Lisäsalamaa käytän joskus sisällä kuvaamiseen (lifestyleblogikuviin tai vaikkapa uusien ostosten kuvaamiseen), koska niistä tulee yleensä paljon parempia sen kanssa. Loittorenkaat olin itseasiassa unohtanut kokonaan, eli niitäkään ei ole tullut käytettyä! Kameraa kun tosiaan käytän pääasiassa hevoskuvaukseen, eikä ne sinne oikein sovellu. Ja toiseksi, ne käy ainoastaan tuohon 18-55mm putkeen. Akkukahvan saatan napata mukaan joskus, jos kaikista muista kolmesta akusta on akku loppunut. Effektilinssejä on tullut kokeiltua pari kertaa joihinkin taiteellisimpiin kuviin, mutta nekin on vähän unohtunut...!

Effektilinssit

Pari effektilinssillä otettua kuvaa, tämä ylempi on siis "pehmentävä", näätte eron ehkä parhaiten tosta oikeasta reunasta taustassa. Alemman effektin varmaan erotatte :D

Lisäsalama, jolla näistäkin lähes kaikki kuvat on otettu. Huomaa kyllä eron näissä parissa, missä sitä ei ole käytetty!

Pikkujalustat, niitä isompia en löytänyt :D Kuten en myöskään akkukahvaa.

Koska 450D'ssä ei valitettavasti videointimahdollisuutta ole, mulla on myös videokamera, Sonyn HDR-PJ260. Itse olen videokameroiden ystävä, niillä on paljon helpompi kuvata, paremmat zoomausmahdollisuudet, automaattinen tarkennus, kätevät kuljettaa ihan taskussakin ja mun omasta videokamerasta löytyy projektori, eli videot pystyy heijastamaan seinälle. Ja tämän käyttöön äidinkin aivokapasiteetti riittää! Toki laatu ei ole lähelläkään sitä tasoa, mitä järkkäreissä, mutta ihan riittävä mulle. Tämä mun videokamera soveltuu myös yllättävän hyvin pimeisiin olosuhteisiin, se kirkastaa tosi paljon sitä kohdetta! (Voiko noin edes sanoa? Nojaa, ehkä te tajusitte!) Tän Sonyn videokameran lisäksi mulla on Panasonicin videokamera, joka soveltuu vedenalaiseen kuvaukseen. Toivottavasti sekin pääsisi joskus käyttöön!

Siinä nyt tarkemmin selostettuna, mitä kaikkea käytän kuvaukseen, mitä tykkäsitte tästä tokasta osasta? Löytyykö teiltä itseltä samoja kameroita/lisävarusteita ja mihin ootte käyttänyt niitä? :)

New Directions

Tää olikin vaan ajan kysymys; eilen sitten virallisesti lopetinkin Silverin hoitamisen. Vuoden mä olin päättänyt yrittää ja nyt viimeisinä viikkoina mä en enää vaan yksinkertaisesti jaksanut. Jätin hoitopäiviä välistä, en edes pakkia raahannut boksin eteen silloin kun olin paikalla. Just ja just laitoin sitä tunneille, taluttamaankaan en enää viitsinyt vaivautua. Silver ei vaan sopinut mulle, ja tarkemmat syyt voitte varmasti lukea tästä postauksesta.

Viimeisen hoitopäivän "kunniaksi" päätin raahata Tian ottamaan pari kuvaa musta ton ponin hoitajana;

Kokonaan hoitamista en kuitenkaan lopeta; mulle on tosiaan tarjottu nyt Jollya. Oon vähän kahden vaiheilla - Jolly kuului kyllä mun listaan "yksi näistä muutamista, keitä edes haluaisin hoitaa", mutta toisaalta uusi hevonen (nimenomaan hevonen, poneista mä päätin nyt luopua kokonaan) vaikuttaisi houkuttelevammalta, kiinnostavammalta. Mutta se onkin sitten eri asia, että kauan siinä tulee kestämään, enkä haluaisi sen varaan jättää. Voisihan sitä niinkin tehdä, että hoitaisin Jollya siihen asti, että uusi hevonen tulee ja sitten jos mahdollista niin vaihtaisin/ottaisin myös sen? Huomiseen mennessä mun täytyy tää päätös nyt kuitenkin tehdä.

Sitten vielä vähän lisää uutta; kesällä oli mulle kerrottiin tämmösesti aatteesta, että torstaille neljältä järjestettäisiin tavoitteellisemmille esteratsastajille oman opettajani valmennus ja mua pyydettiin mukaan. Toki halusin mieluummin siihen - hevosilla ja torstaisin neljältä. Ei siis mitään lauantaiaamuherätyksiä ja takaisin oman opettajani valmennukseen! Monta kärpästä samalla iskulla. ;) Nyt tämmöinen ryhmä on siis järjestetty ja tuolla oottaa mua vielä täytettävänä tommoinen "tavoitteet, heikkoudet, vahvuuteni, toiveita" paperi, eikä mulla ole mitään hajua mitä mä kirjotan siihen. No jaa. :D

Uusi vuosi, uudet kujeet. Ne mulla todellakin nyt on! Viime vuosi kuopattu ja nyt kohti uutta! :)

Jollylla taitaa vuosi lähteä käyntiin

Äh, tää on niin tylsää, että voi postata vaan kerran pari viikossa...! :( Totuin siihen joulukalenteripostaustahtiin ja nytkin tekstiä syntyisi, postauksia ei kuitenkaan. Kauheasti mitään erikoispostausideoita mulla ei nyt ole (paitsi tuo Elämää kameran takana-sarja joka nyt meneillään), joten saa ehdotella toki! :) Mutta tähän postaukseen sisältyykin sitten tavallinen tuntipostaus;

Keskiviikon tunnille sain Jollyn taasen. Juuri kun pääsin valittamaan niistä apuohjista, eiköhän mulla ollutkin siellä gramaanit. Tällä kertaa Jolly oli pääsääntöisesti gramaanien kanssa paljon kivempi kuin viimeksi, ei kumpikaan jääty kiinni niihin. Muita vaikeuksia oli kyllä ihan senkin edestä!

Kuten olen varmaan miljoonaan kertaan maininnut, Jolly on tosi vaikea! Vaikka se onkin ihan upea hevosena, se on vaikea. Suurimmaksi ongelmaksi tällä tunnilla nousi eteenpäin, rennosti meneminen ja sen vinous. Jolly siis painaa vasemmalle ja sen oikea puoli on melko heikko. Pitäisi siis saada suoristeltua vasemmalta ja samalla vahvistettua oikeaa puolta muunmuuassa pohkeella. Taas mulla tuli sellainen fiilis, että mä pääsen kehittämään hevosta, ja samallahan siinä tulee itsekin opittua paljon. Tällä tunnilla keskityin myös paljon enemmän tuntemaan asioita, enkä niinkään sen kokeilumetodin avulla ratsastamaan. Mulla helposti menee siihen, että kokeilen vaan kaikkea ihan turhaa, enkä ollenkaan kuuntele hevosta, tai paremmin sanottuna, mun omaa tunnetta. Sä istut ihan etunojassa. Tää hevonenhan painaa ihan tuonne vasemmalle. Taivutus ei ole ollenkaan mennyt läpi, ota se kunnolla. Pohjetta, jotta toi takaosa lähtis liikkumaan paremmin. Näitä asioita hokee mun tunne, joka on ihan oikeassa. Hmm, tää tuntuu huonolta mitäköhän pitäis tehdä. Koitetaanpa vähän venkslata ohjalla, pari puolipidätettä ulkoa. Kyl toi pää tais pikkasen alemmas mennä mut ei oikeestaa. Tällasia ohjeita mun aivot sitten antaa mun keholle. Logiikka?



No, joka tapauksessa, tunnilla mentiin siis alkuverkat ympyröillä (thank god!) ja lopputunnista avoja käynnissä ja ravissa. Ympyrällä-. En oikein tiedä mitä sanoa. Siirtymiset ei. Käynnissä hevonen jäi ihan pohkeen taakse, takaosa voimattomana. (Tätä tuo mun tunne hoki koko ajan, minä tyhmänä en sitä tajunnut kuunnella) Taivutukset meni ihan hyvin läpi, mutta se vasen lapa lähti vetelemään ihan omia reittejä enkä oikein edes tiennyt miten korjata asiaa ja samalla saada vahvistettua oikeaa puolta. Jotain sitten sähläsin (lisää neuvoja tunteelta, kun opettaja ei kerkeä niitä antamaan) ja eihän siitä tietenkään mitään tullut. Ohjatkin jäi ihan liian pitkäksi! Liikaa jälkiviisautta. Laukassa Jolly oli ihan superkiva! Se oli paaaljon rennompi, tosi kevyt kädelle (vaikka ei näytäkään, painuu etupainoiseksi, mutten antanut nyt sen häiritä) ja laukassa pystyi helposti istumaan. Jollylla pitäisi siis ratsastaa sitä isommalle, pidemmälle kaulalle, takaata koko selän läpi eteen, jotta se rentoutuisi ja alkaisi käyttämään selkää.



Harmi, että me laukattiin niin vähän. Avoissa ei enää ollut yhtään niin hyvää tuntumaa, siellä väleissä (lyhyillä sivuilla) sain kyllä sitä rentouteltua hyvin. Avoon itse sitten jännityin (voi hyvä luoja, miksi mä en kuunnellut itseäni) ja tein tehtävästä aivan liian vaikean. Aloin nojaamaan eteen ja vasemmalle, jalat jännitty ja kädestä tuli liian kova ja tarrautuva. Avon pitäisi olla ihan perusliike, miten ihmeessä mä teen siitä niin hitsin vaikean?


No, joka tapauksessa, JJ oli ihan kiva, kyllä se siitä vähitellen kehittyy! :)

Kiittäkäämme taas Tiaa näistä upeista otoksista! :)

Vuoden ensimmäinen ratsastus

Oli eilen, jolloin sain ratsuksi Jollyn. On se kyllä niin vaikee! En osaa yhtään mennä sillä, ohjat roikkuu pitkinä kun pyykkinarut, oma selkä meni notkommalle kun koskaan ja huhhuh. Magee se on sitä ei voi kieltää!

Tunnilla mentiin väistöjä, loivaa kiemurauraa ja aika paljon myös pelkkää suoraa uraa. Jolly on paljon helpompi työstää ympyrällä, koska se on pikkasen ehkä jäykkä ja taivutteluilla sitä saa vähän rentouteltua. Niinpä mä koitin siellä urilla taivuttaa sen kunnolla läpi molemmilta puolilta ihan ylitaivuttamalla ja sillon kun se tuli oikeasti kunnolla läpi, niin se huomas! Alkutunnista oli vaikeuksia saada sitä toimimaan yhtään mitenkään, se oli ihan äärimmäisen jännittynyt varsinkin niskasta ja selkä painu alas tosi jännittyneenä. Myöhemmässä vaiheessa käynnistä alko tulla jo suht helppoa, ravissa vielä vaikeuksia, mutta niitäkin hyviä pätkiä lähti tulemaan! Laukasta uraa pitkin ainoa toive oli vaan saada se pysymään kontrollissa ja uralla. :D Ne kulmat kyllä hirvitti kun tommonen jättiheppa koittaa vääntäytyä sinne ihan nurkkiin valtavan laukka-askeleensa kanssa...! Pelkäsin että mennään aidoista tai seinistä läpi muttei onneksi sitten menty.

Voi hyvä luoja :D

Tässä näitä mun ylitaivutusyrityksiä. Harmi vaan että ulkoavut jäi yleensä vähän heikommalle!

Väistöt suju kans tosi kivasti, asetuksissa vähän ongelmia. Se väisti tosi nätisti ja ihanan helposti siihen Dresmaniin verrattuna! Paljon osaavampi hevonen kyllä kyseessä. :D Mutta kyllä se Dresman kuuluu ehdottomasti niihin mun mukavuusalue hevosiin. Pääasiassa ehkä pikkasen parani loppua kohden (hitsi että kaikki kuvat ovat alkupuoliskolta) ja olin ilonen että sain mennä martingaalilla. Mä oikeastaan inhoan piuhoja ja gramaaneja, en yhtään tykkää ratsastaa niillä.

Niin ja kuvista kiitos Tialle!

Elämää kameran takana - Lähtökohdat

Joulukalenteripostauksesta "Kuvaajan vuosi" inspiroiduin toteuttamaan tällaisen - neliosaisen "Elämää kameran takana" juttusarjan, joka lähtee tästä! Aluksi ajattelin sisällyttää tämän yhteen postaukseen, mutta siitä olisi tullut aaivan liian pitkä. Tästä riittäkin teille lukijoille ajanvietettä kuukaudeksi!

Tästä ensimmäisestä osasta tuleekin luultavasti muita lyhyempi. Aloitetaan ihan näistä perusjutuista - kisapaikat, matkat yms. Kisat bongaan yleensä Kipasta, mutta satunnaisesti kyselen myös kavereilta, tai luen blogeista, josko lähitalleilla olisi kisoja. Tähän tarviin vinkkejä muiltakin, aina kun niitä kisoja ei löydy mistään, että osaan sitten tulla! Sitten etsin jostain kisalistat, tsekkaan montako lähtijää (kuinka kannattavaa lähteä reissuun) ja löytyisikö sieltä kenties tuttuja. Toki tsekkaan myös ajankohdan! Kisapaikalle pääsen usein kyydillä, joskus satunnaisesti bussilla olen mm. Laaksolle mennyt. (Sinne kun menee meiltä suora bussi). Joskus tulee tehtyä niitä pidempiäkin reissuja, mm. viime vuotinen Hanko Sea Horse Week -reissu ja jokavuotiset tuntsarit kuuluu tähän luokkaan. Joskus olisi kiva päästä ulkomaillekin ratsastusta seuraamaan!

Hanko 2013

Kisapaikalla etsitään sitten ensimmäisenä hyvä kuvauspaikka - esteetön, mielellään niin päin, että aurinko tulee takaata. Ainahan tämä ei ole mahdollista, ja sen takia siellä joutuukin usein liikkumaan! Toinen juttu on usein tärkee: pystyis istumaan auringossa. Kisoissa tulee kylmä aina, oli se sitten +30 tai -30. Mä en tiedä miten se on mahdollista, mutta niin se vain on. :D Husö on oikeesti ainoa paikka, jossa ei ole tullut kylmä kun vaan hetkittäin. Kisapaikalla tärkeetä on myös buffet, aikaa kun kuluu yleensä kahdesta jopa kahdeksaan tuntiin (jep, ollaan Laaksolla oltu pari kertaa näinkin kauan!). Joskus, tutuissa paikoissa jaksaa sitten lähteä vaikka lähimäkkiin, mutta pääsääntösesti käytän vain paikan päällä olevaa buffettia.


Laakso, tässä näkyy hyvin nämä häiritsevät tolpat, jotka siellä on!

Kivoimmaksi kisapaikaksi voisin nimetä Laakson - ruokaa löytyy (läheltä löytyy muutama kauppa ja mäkki jos ei buffet ole toimiva), se on katettu, eikä sadekaan haittaa, aurinko paistaa suht esteettömästi alueelle ja kentän esteet on sijotettu kauas toisistaan, niin että koko radan pystyy kuvaamaan. Miinusta antaisin täällä niistä ärsyttävistä tolpista, mutta pakkohan ne siinä on olla. :D Kuvauksellisesti hienoja paikkoja on ollut myös Kerava ja Dumin ulkokenttä, josta mulla tulee aina tosi hyviä kuvia!


Estejussi 2012 Dumissa


Kerava 2013

Siinä nyt nää pääasiat, ens osassa sitten jo vähän tähdellisempää asiaa! :D

Vuoden viimeinen ratsastus

...ja ensimmäinen postaus. /Kirjoitettu 31.12

Eilinenkään ei vielä ollut viimeinen ratsastus tältä vuodelta, nimittäin tänään oli vuorossa taluttajien tunti! Joka vuosi varmaan viimeisen neljän vuoden aikana olen ollut uudenvuodenaattona ratsastamassa, kuten olin tälläkin kertaa. 

Päätoiveesta (Silver) huolimatta sain kuitenkin Dresmanin. Harmittelin tätä ennen tuntia sekä tunnin jälkeen, koska mun ponivuodet taitaa nyt virallisesti olla ohi. Silverillä olisin halunnut vielä kokeilla mennä ilman satulaa, mutta enpä taida tuon ponin selkään enää koskaan(?) päästä. Heppavuodet, täältä tullaan!

Takaisin tuntiin; näillä taluttajien tunneilla saa yleensä aina mennä ilman satulaa; ja niin mä myös joka kerta teen. Se on vaan niin hauskaa vaihtelua! (Vaikkakaan takapuoli ja housut ei siitä niin paljoa tykkääkään...) Dresmanilla en oikein tiedä oliko sillä koskaan menty ilman satulaa, joten vähän aikaa pohdin sitten että viitsiikö, mutta ei se siitä mitään sanonu! Oli siis varsin hyvä päätös jättää se satula pois. Koko tunti pyörittiin ympyröillä; tehtävinä siirtymiset, väistöt ja ihan yksinkertaisesti vain kaikki askellajit läpi.



Aloitettiin pysähdyksillä, jotka jäi kaikki vähän puolitiehen. Mulla oli joko liikaa kättä, liian vähän kättä tai liian vähän pohjetta. Pari kertaa Dresman kuitenkin astui takajaloilla hyvin pysähdyksen jälkeen, mutta sellainen täydellinen pysähdys jäi uupumaan. Pysähdysten jälkeen oli ravi-käynti siirtymisiä. Näissä jäin taas liikaa vetämään ja ravista tuli sellasta tosi hassua, jännittynyttä ja hiipivää. Muutaman siirtymisen jälkeen hevonen alko vähitellen rentoutumaan ja siirtymiset (ylöspäin) alko sujumaan paremmin. Sitten siirryttiinkin jo ihan ravin puolelle.

Ravi ei ollut ollenkaan niin paha kun olin ajatellu! Selkärangan tunsin kyllä vähän liiankin hyvin, mutta ratsastaessa mä oikeastaan unohdan kaiken tollasen. Dresman paino tosi paljon oikeelle, enkä saanut sisäpohjetta oikeassa kierroksessa kyllä yhtään läpi. Vasemmassa ongelmana oli taasen liikaa taipuva kaula, liian vähän taipuva runko. Kehitettävää riittää yllin kyllin! Onnistuneista pätkistä - silloin kun se oikeasti siirsi sitä etuosaa enemmän sisälle, vastasi sisäpohkeeseen ja taipui rehellisestä - olinkin sitten kaksin verroin iloinen.

Mitä tapahtuu? :D Ainakaan ei roiku kädellä!

Laukassa Dresman käyttäyty tosi hyvin! Meni itse asiassa paremminkin kun satulan kanssa. Se laukkasi siistiä, rauhallista laukkaa ja taipui ainakin oikeassa kierroksessa ihan hyvin. Jossain vaiheessa mä tajusin, että mä pystyin vaan istumaan ja olemaan tekemättä oikeastaan mitään - ja se hevonen silti laukkasi nätisti ja tasaisesti. Ai että sitä ilon tunnetta! Olisin voinut laukata paaaljon pidempäänkin, heh. Vasemmassa kierroksessa ei ollutkaan enää niin helppoa, jouduin jopa tekemäänkin jotain. Asetus ei oikein tuntunut menevän kunnolla läpi, mutta kyllä se ihan siististi silti laukkasi.



Väistöistä ei tullut oikein mitään, ne on Dresmanille aika vaikeita. Pari väistöaskelta sieltä loppujen lopuksi sai irti, ja siihen pystyikin sitten olemaan enemmän kuin tyytyväinen. Kiva tunti ja hevonen kaikin puolin, tähän on hyvä lopettaa tämä epäonnen ja surkeuden vuosi! Sekä tietenkin siihen, että huomisen mäkihyppykisaan 4/4 suomalaisista pääsi mukaan. ;)

Kuvista kiitokset Henriikalle ja Petralle!