Kai sitä joskus pitää mennä huonomminkin

Ja se joskus oli ehdottomasti eilen. Kaikki virheet voi pistää kyllä kuskin piikkiin! Kiitos Teresalle kuvista ja videosta :)

Mä en tiedä mikä ennustaja mä oikein olen, mutta mulla tuli perjantaina illalla fiilis, että seuraavana päivänä ei tule menemään hyvin. Se fiilis jatkui lauantaiaamulla, eikä kyse ollut edes sellaisesta "voi hitsi kun taas pitää...", koska itse asiassa odotin tätä valmennusta tosi paljon. Pääsisin hyppäämään taas ja Audalla ja kentälläkin vielä. Toinen kerta ei varmasti olisi yhtä huono kuin edellinen ja nyt olisin jo vähän tottunut. Kuinka väärässä ihminen voikaan olla? :D Odotellessa tunnin alkua Auda säikähti ihan kunnolla (en ole ihan varma, mutta veikkaan sen johtuneen ylhäällä kävelleestä hevosesta ja tuulesta, josta se ei kuulemma tykkää). Meni sitten hetki sitä rauhotellessa ja se säikähtelikin sitten vielä pari kertaa sen jälkeen alkukävelyissä (mm. lentoon lähtenyttä esteen osaa :D). Alkuverkoissa se oli villinä, enkä todellakaan ollut odottanut mitään tällaista. Aiemmat kerrat ovat menneet ihan ok, ei mitään ongelmaa vauhdin kanssa. Keskiviikkokin oli ihan super. Noh, laukassa se sitten veikin mua aluksi ihan 6-0 kun mitäkin rättiä. Onneksi rauhottui sitten kun alettiin hyppäämään!

Otettiin verkkahypyt maastoesteille. Ah, loistavaa, jes. Olin hypänny maastoesteitä (=muutaman risukasan ja tukin) viimeksi leirillä 2012 yhden kerran. Mulla ei ole mitään maastoesteitä vastaan, mutta ne eivät vaan tosiaan ole mun juttu. Rataesteet. Ikuisesti. 

Niinpä minä + vähän raaka hevonen + maastoesteet = ei. Aluksi tultiin pari kertaa ihan yksittäin ja tää onnistu vielä ihan hyvin. Sitte piti tulla ympyrällä samaa kaks kertaa putkeen. Eka kerta ok, toka kerta, plääh. Homma lössähti kasaan, ajauduttiin sinne rämeikköön, josta Cajus oli varottanu ja sohellettiin seuraavan tukin yli miten sattuu. Tän jälkeen tultiin toinen tehtävä, jossa piti mennä kolme semmosta tukkiestettä linjoina. Eka tukki suju ihan hyvin, tokalle tultiin niin oikeeseen reunaan, että ei sitten päästy yli. Tajusin vasta jälkeenpäin, että jokainen näistä "ohimenoista" johtu siitä, että mä en ollut täysillä menossa mukana. Pelkäsin, että me tullaan huonosti ja jään hevoseen kiinni tai jotain. Ihan takuulla oltaisiin menty yli helposti, jos mä vaan olisin ollut menossa yli. Mä luovutin? No, tämähän on uutta. En edes tietoisesti ajatellut mitään ohimenoa, jotenkin alitajunnassa en kuitenkaan halunnut mennä yli, ja Audahan tekee kuten siltä pyydetään. Kunhan vaan osais pyytää oikein.



No, loppujen lopuksi sitten päästiin siitä yli ja tultiin toinen kerta vielä niin, että siihen keskimmäiselle oli laitettu kolmen tukin sarja. Ekalla kerralla taas ohi (jotenkin onnistuttiin aina sen ekan tukin jälkeen ajautumaan ihan oikeeseen reunaan, enkä halunnut viedä enää hevosta sinne sekaan) ja tokalla yrityksellä meidän piti mennä toisen hevosen perässä. Tässä iski taas oma epävarmuus, koska vähän hirvitti mennä niin lähellä toista hevosta, kun oon tottunut, että pitää olla hyvät välimatkat. Kolmannella kerralla päästiin vihdoin yli kaikista ja onneksi Cajus jätti sen siihen. Tarpeeksi maastoesteitä mulle! Näiden jälkeen tultiin kolme erityyppistä pikkurataa. Aluksi tultiin isolla kahdeksikolla keskellä ollut pysty ja sen jälkeen ristikko-sarja-linja. Suju ihan ok.



Sen jälkeen tultiin eri tehtävää, johon kuulu pysty-sarja-okseri-pysty. Eka este meni sujuvasti, sarjalla väli jäi vähän lyhyeksi. Siitä kaarevalla linjalla okserille ja tähänkin tuli hyvä hyppy. Okserilta kaarto oikealle ja jäi vahingossa ristilaukka, mutten viitsinyt enää kääntää siitä pois ja tultiin pystylle ihan hyvään paikkaan. Toinen rata oli vähän erilainen, tultiin nää esteet eri suunnasta. Ekalle esteelle tuli taas sujuva hyppy (näille yksittäisille esteille tuli hyvät hypyt, mutta eri tehtäviä tehdessä sitten tuli vaikeuksia, kun piti keskittyä niin moneen asiaan :D), tokalle esteelle kaari valui ihan liian laajaksi, mutta hypystä tuli kuitenkin hyvä. Tällä kertaa sarjaväli ei jäänyt niin lyhyeksi, mikä oli hyvä. Sieltä kaarrettiin sitten keskellä olleelle pystylle, jolle hypystä tuli melko hieno etten sanoisi. :D Kädet korviin vaan! Siitä sitten seuraavassa tehtävässä tuli ihmeellisiä ongelmia, ristikolle hyppy suju ihan hyvin, mutta sitten siitä piti kaartaa sarjalle ja hupsista! Auda livahti ohi, mikä oli ihan omaa huolimattomuuttani. Tuli taas tämä sama effekti kuin maastoesteillä, en ite ollut ajatuksella täysin mukana. Toisella kertaa sitten mentiin yli, vaikkakin taas tyylillä ainakin sarjan jälkimmäinen osa - tää kädet korviin alkaa olla ihan mun juttu...

Tulin vielä muiden jälkeen uudestaan saman linjan ja jälleen ekalla kerralla tämä ihme ohimeno, tokalla kerralla sitten maiskutusten kera (jotka olivat varmaankin enemmän mulle kun hevoselle...) yli ja oli vielä ihan sujuvatkin hypyt. Tunnista jäi mulle tosi huono fiilis, itse mokailin kyllä enemmän kun laki sallii. Tehtävät oli melko haastavia, mutta kuten Cajuskin sano, hevoset pitää totuttaa kaikkeen ja tehdä erilaisia tehtäviä, eihän ne muuten mitään opi. Kaikkein eniten tuli sanomista taas mun istunnasta ja ai kamala, kun mä tunsin sen itsekin... Huhhuh kun jalka hillu ihan miten sattuu! Se siis ajautu aivan liian taakse, jolloin mun muu vartalo menee hevosen edelle, että yritä siinä sitten ratsastaa... Tällä kertaa mulla oli vähän liian lyhyet jalustimet ja nilkat huusi halleluujaa tunnin jälkeen. Mähän taivutan kantapäät aina ihan hurjan alas ja nyt se vielä korostu, kun oli lyhyet jalustimet. Mulla ei ole ennen ollut ongelmana se, että jalka heiluisi vaan olen osannut pitää sen yllättävän hyvin paikallaan. Auda on vaan niin kapee, etten millään saa jalkoja kiinni ja ne sitten heiluu ihan miten sattuu, jopa koulutunneilla. Pitää opetella tosissaan istumaan siellä!

Tulipas tästä pitkä ja sekalainen postaus... Pointsit sille joka jaksaa lukea kaiken!! :D

Haaste

Minut haastoi Mari, kiitos haasteesta! :) Kyseisen haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja tuoda näkyvyyttä alle 200 lukijan blogeille.

Haaste menee siis seuraavanlaisesti:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Sitten tulee valita 11 satunnainen määrä bloggaajia joilla on alle 200 lukijaa

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut

6. Ei takaisin haastamista

Asioita minusta:

1. Luultavasti tämä ei ainakaan tule kenellekään yllätyksenä; olen leffa- ja kirja-addikti! En pystyis elämään varmaan kuukauttakaan ilman, että lukisin yhtään kirjaa tai katsoisin yhtään leffaa. Siis ihan leffateatterissa katsottua leffaa.

2. Mun inhokkiaineet koulussa on kaikki taito- ja taideaineet. Tähän yksinkertaisesti syynä se, että mä olen niissä ihan surkea. Onneksi nyt kasilla tai ysillä ei olekaan muita kuin liikka, mikä vielä menee!

3. Tykkään kuunnella vanhoja biisejä. Ja nyt tarkoitan oikeasti vanhoja (en siis sellasia kolme kesää vanhoja). 80- ja 90-luvun biisejä pääosin ja nimenomaan tällasia rauhallisia. :)

4. En ole koskaan juonut coca colaa. Heh, tää ei varmaankaan tullut yllätyksenä kovinkaan monelle.

5. Olen aina aikaisessa kaikkialla. Oikeesti. Kaikkialla. Musta tuntuu aina, että oonpas myöhässä, mutta loppujen lopuksi olen aina vähintään viistoista minuuttia liian aikasin.

6. Kävin viimeksi Ruotsissa 1-vuotiaana. Mulla ei siis ole mitään hajua, millasta siellä on, mutta pitäis varmaan jossain vaiheessa käydä uudestaan!

7. Otetaan nyt vähän heppajuttujakin mukaan; ensimmäinen hevonen kellä laukkasin, oli Thaimaassa Batman-niminen punarautias.

8. Tässä kohassa lagas ja pahasti...

9. Mulla on aivan liian monta ammattia, jota haluisin kokeilla. Kaikki tuntuu pähkäilevän mitä ihmettä he haluaisivat tehä tulevaisuudessa ammatikseen ja mä tässä mietin, millä keinolla pystyisin sisällyttämään noi kaikki mun elämään... Ykkösvaihtoehtona on toki asianajaja (en ole tosin vielä miettinyt yhtään mille alalle haluan siinä lähteä). Nää muut onkin sen verran erikoisia, että luultavasti osa tulee monelle yllätyksenä; toimittaja, biologian tutkija (siis sellanen, joka matkustelee ja tutkii jotain sademetsiä tms.), urheilu- tai luontokuvaaja, arkeologi (haha, oon ihan tosissani :D), astronomi (tääkin vaikuttaa tosi mielenkiintoselta), elokuvaleikkaaja/editoija, kirjailija, kääntäjä tai lentäjä (nimenomaan lentäjä, ei lentoemäntä). Haluun ehdottomasti lisää elinvuosia!

10. Oon kelannut, että onkohan ihmisellä oikeesti ollut "aiempia elämiä"? Tai syntyykö ihminen uudelleen kuoleman jälkeen? Olisko ees siistiä :D

11. Haluaisin olla vähän pidempi, n. 175cm. Tää 173cm on nii tylsä, olis ollu kiva kasvaa vielä pari senttiä. Ehkä mä kasvankin? ;)

Sitten nää kysymysten vastaukset:

1. Minkä koululiikkeen haluaisit vielä oppia,jota et ole harjoitellut, tai joku liike jota haluaisit parantaa ?

- Liike jonka haluaisin oppia: laukkapiruetti! Haha, taitaa olla vähän kaukanen haave, mut pitäähän sitä olla korkeet tavotteet ;) Ja liike jota haluaisin parantaa: avo- ja sulkutaivutukset. Onnistun aina tekemään niistä ihan älyttömän hankalia ja ite vääntäydyn siellä selässä ties mikskä kiemuraksi.

2. Minkä kokoinen heppa tuntuu sopusuhtaiselta alla ?

- Vasta päälle 170-senttiset hevoset alkaa olla sellasia hyvänkokosia... :D

3. Jos saisit itsellesi jonkun kuuluisan hevosen viikoksi, kenet valitsisit ?

- Pitäishän sitä Totilasta varmaan kokeilla. ;) Sitten jos estehevosta miettisi, niin olis kiva kokeilla Sol Y Sombraa, se vaikuttaa jotenkin niin ihanalta!

4. Satulan kanssa vai ilman, kumpi tuntuu kotoisemmalta ?

- Satulan kanssa on ehdottomasti kotoisampi.

5. Kerro hauskin piirre omasta hevosesta/hoitohevosesta/vuokrahevosesta

- En nyt tiedä hauskimmasta, mutta musta se on aika söpö, kun venyttää turpansa ihan sinne maahan asti! :D

6. Maa/kaupunki jonne haluaisit muuttaa hevostelun merkeissä ?

- Ehdottomasti haluaisin Saksaan, kaupungista en oikeastaan tiedä, mutta jonnekin hienolle estetallille!

7. Kaunein pään merkki mielestäsi ?

- Sanotaan nyt vaikka tähti.

8. Erityisesti jokin tapa(tässä haetaan pahaa) jota et voi sietää hevosessa ?

- Imppaaminen, koska se on huonoksi hevoselle ja aivan suunnattoman rasittavaa.

9. Kerro ensimmäisistä kisoistasi mihin osallistui, miten meni ja muistatko fiiliksiä ?

- 2010 helmikuussa (?) ryhmäkoulu Liselotella. Olin sijoituksissa 5/11 tai jotain ja olin tosi ilonen, koska mua oli jännittäny paljon ja en jäänyt edes kauheen montaa pistettä sijotuksesta. :D

10. Hevosrotu joka erityisesti miellyttää ?

- Mun lempirotuni on aina ollut arabialainen täysiverinen, joten täytyypä vastata se. Vaikkei ne ehkä vastaakkaan käyttötarkotukseltaan sitä, mitä mä haluaisin (eli siis eivät ole mitään estetykkejä), oon tykänny niistä ihan pienestä asti. Älyttömän kauniita ja sellasia siroja! Iineshän oli kans 1/4 arabialainen ;)

Mun pikkuarabi :3

11. Miltä hevosharrastuksesi näyttäisi 10 vuoden päästä ?

- Toivottavasti mulla olis joku hevonen (vaikka puoliylläpito/yp, luultavasti ei omaa), jolla saisin kisata isoja esteluokkia ja valmentautua säännöllisesti. :)

Kysymykset seuraaville:

1. Lempiaskellajisi? Miksi?

2. Oletko hypännyt maastoesteitä? Mitä pidit, oliko yhtään "sun juttu"?

3. Uusin ratsastusvarustehankinta?

4. Oletko koskaan haaveillut saavasi hevosista ammattia?

5. Korkein prosenttimääräsi koulukisoista? Missä ja kenellä?

6. Tällä hetkellä suurin 'ongelmasi' ratsastaessa? (esim. joku istuntaan liittyvä)

7. Onko sun perheessä hevosallergisia, ja jos on, niin millä tavalla huomioitte sen?

8. Mikä sai sut alunperin innostumaan ratsastuksesta?

9. Kuinka monta tuntia sulla menee keskimäärin viikossa heppailuihin?

10. Mikä oli ensimmäinen tippumisesi?

11. Mieleenpainunein kokemus liittyen hevosiin?

Haastan

Teresan,

Ilonan,

Loten,

Tuulian,

Heidin ja

Aliisan.

Sunny days [pitkä kooste]

Tälkä hetkellä fiilis on aika väsynyt, täällä silmät sikkurassa koitan tätä tekstiä kirjottaa. Takana on siis kakstoistatuntinen päivä (kaheksan tuntia koulussa ja loput neljä tallilla), sisältäen kokeen, squash-tunnin ja Audalla ratsastukset. Nyt meillä onkin ollut muutama reaaliaineen koe putkeen ja oon kyllä saanut opiskelusta ihan tarpeeksi. Onneks nyt saa levätä kokeiden puolesta taas viikon! Tekstin aihe koskee tällä kertaa lähinnä eilistä kertaa Audalla, koska tänään ei ollut ketään kuvaamassa.

Eilen oli tosiaan ihanan aurinkoinen päivä (kuten oli loppujen lopuksi tänäänkin, vaikkei aluksi ehkä vaikuttanutkaan) ja menin aika lailla puolet ja puolet sisällä ja ulkona. Maneesissa lähinnä verkkasin hevosen ja tein jonkin verran työskentelyä volteilla, joiden aikana yritin saada Audaa väistämään takaosaa ulos. Aika laillahan se meni siihen, että koko hevonen painautui sitten siihen suuntaan ja lopetukset olivat vähän kyseenalaisia, mutta tuli sieltä kuitenkin pari kivaa askelta! Muuten menin taas tätä mun perus ympyrätyöskentelyä. Ai että mä oon alkanut inhota tota sanaa postauksissa. Ens kerralla mä teen jotain muuta mistä mä voin kirjottaa!! No anyway, ulkona sitten jatkoin samalla teemalla, asetteluja suoralla uralla, eri kokosia ympyröitä. Heh, voisin toki sanoa tekosyyksi sen, että esteet kentällä veivät osan tilasta, mutta jos nyt vaan suoraan myönnän olevani laiska tekemään muuta?

Hehe, söpöt kamat :3 Vähän vaihtelua!

Auda oli tällä kertaa eri tavalla jännittynyt - se ei liikkunut. Varsinkin käynnissä se meni sellasilla tosi hiipivillä askeleilla ja vaihtoehdot oli joko ravi tai se käynti, isompaa askelta ei irronnut. Ravissa vaihtoehdot taas oli ylitempoinen ja tikittävä tai paikallaan junnaava. Kuten videostakin näette, valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, koska kyllä sieltä välillä irtoili niitä rentojakin paloja. Auda on nii hassu ku se on jännittynyt, ku tuntuu, että ei se oikeasti mitään pelkäisi, kunhan nyt tavan vuoksi jännittää? :D Kaikkein pelottavintahan on muut hevoset, mitä mä nyt en käsitä alkuunkaan. Auda on oikea hevostutka, aina kun menee joku vähän kauempanakin ohi niin pää nousee nopeasti pilviin (ennen kun siis ehdin reagoida). Hassu heppa!

Lopuksi menin vielä pari kierrosta ilman satulaa käyntiä ja ravia. Olin odottanut jotain ihan kamalaa, mutta ei se selkä ollut yhtään niin paha ja ravikin oli ihan älyttömän tasaista! Satulan kanssahan se ravi on ihan kamalaa, en osaa ollenkaan istua siellä, mutta ilman satulaa se olikin sitten ihan unelma istua. Sen vuoksi meinasin tänään mennä koko tunnin ilman satulaa, mutta onneksi tulin toisiin aatoksiin. ;) Videolta vielä vähän analysoituna; ensinnäkin, mun ratsastus on edelleen kauheen epäsiistiä, hyi. Kädet liikkuu ties missä ja jalat heiluu ku heinämiehet. Pitää päästä tästä ehdottomasti eroon!

Istunta....

Lyhyesti. Tänään olin tosiaan taas yksin liikenteessä, joten materiaaliakaan ei ole. Harmi sinänsä, koska Auda oli ihan super! Ei oo varmaan koskaan ollut noin hyvä. Menin koko tunnin ulkona, koska maneesissa oli jotain heppoja ja se oli "lukittu". Tamma oli tällä kertaa tosi rauhallinen verrattuna aikasempiin, alkaahan se nyt vähitellen tottua. Tarvitseekohan mun edes mainita, mitä mä tein? Ravista tuli itse asiassa jo tosi tasasta ja laukkakin alko olla jo vähän pyörivämpää eikä enää niin maata pitkin viistävää. Lopputunnista (joka ei itse asiassa ollut ihan täysi tunti, päätin lopettaa vähän aikaisemmin, koska Auda oli ollut niin hyvä) istuin harjoitusravissa aika pitkänkin pätkää. Tamma tuli siinäkin tosi rennoksi ja pystyin itse (joten kuten) jo mukailemaan sitä. Sitten vaan eteen-alas-ravit ja loppukäynnit. Kävelytin Audaa itse asiassa maneesissa päälle viitisen minuuttia maasta käsin ja sen jälkeen kierrettiin vielä pikku "maastolenkki" taluttaen. Kiersin siis maneesin takaa pikkulenkin. Auda tuijotteli alhaalla kentällä meneviä hevosia, mutta siihen se sitten jäikin. Superheppa, ehkä tää lähtee tästä vielä paranemaan! :)

Hyppyjä kentällä

...ja villi heppa! :D

Eilen oli vuorossa tehoestevalmennus (taas? oikeesti, aika menee ihan liian nopeesti!) ja sain Pik Leonin. Olin ennen tuntia aivan järjettömän väsynyt (nukuin sitä ennen tunnin päikkärit, mitä tää on...), mutta kiirehtiessä hevonen valmiiksi kymmenessä minuutissa kyllä heräsin sitten. Listassa nähdessäni Pik Leonin nimen tuli lyhyehkö masentava fiilis, koska Leiska nyt ei varsinaisesti kuulu mun lemppareihin. Selkään hypätessä vasta tajusin, että tästähän voi tulla ihan hauskaa, koska Leiska + esteet + ekaa kertaa tänä keväänä kentällä, hehe!

Alkuverkattiin vähän pidemmällä ohjalla ravissa ja tässä vaiheessa Leiska oli vielä ihan kuulias. Sitten tulikin laukat ja se rauha katosi kyllä tässä vaiheessa. Heppa oli ihan pinkeenä ja hyppi ja pomppi paikallaan ja vinku. Sitten, kun sain sen jotenkin eteenpäin niin se laukka oli tosi lyhyttä ja hidasta ja tuntui, kuin se vähäisemmästäkin kipinästä sinkoaisi avaruuteen. Näiden ekojen laukkojen jälkeen (kun sain hepan suht hyvin laukkaamaan eteenpäin) olin kyllä ihan poikki. Otti se vähän voimille hallita tommosta 600 kiloista jättiä. :D Toiseen kierrokseen laukkaaminen oli jo hieman helpompaa (vaikka edelleen sieltä tulikin niitä pomppuja jonkin verran). Verkkojen jälkeen otettin pari verkkahyppyä pystylle ja ne onnistu ihan ok. Kerran olin edellä hypyssä ja myötääminen oli semmonen "heitänpä tästä ohjat löysiksi". Tämän jälkeen vielä pari hyppyä okserille ja jälleen tuli vähän lähelle, kun jäin tuuppaamaan sitä istunnalla. Siinä syy, miksi mä yleensä menen kevyemmässä istunnassa, koska jään muuten tuuppaamaan hevosta istunnalla. Toinen "virhe" mikä siinä ekassa hypyssä tuli, oli se, että mä töksähdin satulaan hypyn jälkeen tosi painavasti. Leiskan hypyt on melko raskaita tai semmosia, niin se vaan tuli vahingossa. Muissa hypyissä keskityinkin sitten siihen, että jäin jalustimille vielä yhdeksi laukka-askeleeksi hypyn jälkeen, jotta pääsin istumaan sitten pehmeästi. Tunsin oikeasti, kuinka paljon se auttoi!



Verkkahyppyjen jälkeen tulimme kaksi kertaa seitsemästä esteestä koostuvan radan, ensiksi ihan pienenä ja sitten vähän isompana. Se ensimmäinen rata oli suoraan sanoen fiasko - oikeastaan mikään paikka ei osunut pehmeästi ja hypyt oli jäykkiä ja töksähteleviä ja laukka vaihteli hitaasta ja laiskasta normaaliin. Toinen rata olikin jo ihan eri luokkaa! Ekalle esteelle ponnistuspaikka osui hyvin kohdilleen, mutta tokalla se jäikin aika kauas. Ihme ja kumma Pik Leon kuitenkin hyppäsi ja siitähän se sitten innostu! Olin valmistautunut jo ajamaan sitä eteen huonon hypyn jälkeen, mutta se lähtikin ihan itsestään ja viiden askeleen linjaväli jäi lähes lyhyeksi. Kaarteissa se paino tosi vahvasti aina sisälle, mikä häiritsi ehkä jonkin verran. Sarjalta pystylle oli melko hankala tie (ja tunnin aikana pari muuta ratsastajaa menikin vahingossa siitä ohi), mutta onneksi olin tarpeeksi keskittynyt ohjatakseni hepan sinne huolellisesti. Tässä välissä sain pidellä jo ihan kunnolla, että mahduttiin siihen. Seuraava okseri meni hyvin ja viimeinen kolmoissarja myös. Opettaja sano mulle taas siitä, että älä myötää liikaa, mikä oli helposti korjattavissa. Liikaa myötääminen on mulle enemmänkin poikkeus, kuin sääntö ja se tulee joskus vahingossa.




Olin tosi tyytyväinen viimeiseen rataan ja alkoi naurattamaan vielä vähän lisää, kun Leiska päätti tehdä semmosen oman takapotkunsa viimesen esteen jälkeen, haha. Toi heppa on niin hauska kun se keksii aina kaikkea omaa ja mä todellakin olen tällaisten villien hevosten ystävä. ;) Ja oli ihanaa päästä hyppäämään ulos! Oli muutenkin ihanan aurinkoinen ja keväinen päivä, kesä tulee! Tunnin jälkeen kiiruhdin sitten vielä Teresaa kuvaamaan.

Irrottelevaa jumppaa ja kentällä

Lyhyesti. Viime postauksen jälkeen on kyllä tullut ratsastettua, mutta en vain ole saanut materiaalia. Perjantaina menin Audalla (meni ihan ok, en kerennyt ratsastamaan ihan täyttä tuntia, kun sinne tuli jotkut hyppäämään) ja eilen oli Josefinella tunti (joka meni myös ihan ok, laukat onnistu superhyvin!).

Audailua. Tänään pääsin menemään Audalla sitten ihan kunnolla, kun maneesikin vapautu täysin mun käyttöön puolessa välissä suurin piirtein. Tyydyin jälleen tekemään vain ympyröitä ja kaarteita, oon vaan aivan liian laiska kehittämään mitään kunnon tehtäviä...! :D Pitäisi varmaan, niin tästä ratsastuksesta olisi ehkä enemmän hyötyäkin. Videolta huomaakin sitten, että ratsastan vähän rajummalla kädellä, yleensä olen suht "siisti" ratsastaja, mutta nyt meni vähän revittelyksi, koska halusin saada Audaa kevyemmäksi, kunnolla kantamaan itseään ja varsinkin etuosaansa, joka painuu tosi helposti etupainoiseksi. Olihan se ihan eri näköistä menoa, mutta häpeän kyllä omaa ratsastustani... Sama fiilis pienemmillä avuilla niin hyvä tulee! Kentällä tosin oli koko ajan pakko keksiä hevoselle tekemistä ja saada sen huomio muhun, ettei jää liikaa tuijottelemaan maisemia.

Pääsin tosiaan pyörähtämään kentällekin kymmeneksi minuutiksi, vähän vesilätäköitä ja mutaa oli, mutta pystyi sieltä silti kiertämään ympäri. Auda oli melko jännittynyt, ja varsinkin kun sieltä ratsasteli jotkut kauempana (Auda on oikea kunnon hevostutka, aina kun joku menee ohi, niin ei tältä tammalta ainakaan jää huomaamatta...). Pari kertaa vähän säikähtikin ja aluksi tuntui ihan kun se olisi tykinkuula, mutta onneksi sitten rentoutu siitä. Ihan täysin se ei rauhoittunut, mutta toi pörheys toi vaan lisää toivottua itsensä kantamista, eipähän jäänyt roikkumaan kädelle. :D Auda ei näytä yhtään itteltään tossa videossa, hassu! Täytyykin sitten joka kerta mennä aina vähäksi aikaa kentälle pyörähtelemään ja vähitellen totuttaa se tohon ulkokenttään. Eiköhän se siitä ala rauhottumaan ajan kanssa. :)

Talismaani kuvaaja + haaste

Ella oli tosi reipas ja tuli mun kanssa Audailemaan joten tällä kertaa saattekin paaaljon kuvia! ;) Ellasta oli paljon muutakin hyötyä, kuten totean jo postauksen alussa, hehe.

Lumisadekuuro yllätty meidät ennen maneesille lähtöä :(

Aikasemmat kerrat Audalla eivät ole menneet kovin... kehuttavasti. Oma käteni on ollut kova ja jäykkä ja tuntien jälkeen haba kipeenä, mutta hevosessa ei mitään merkkejä rentoudesta. Onneksi tänään sattui ihan erilainen päivä, vaikka loppua kohden alkoikin meno olla vähemmän letkeää. Alkuverkkasin muutamalla kierroksella käyntiä ja ravia pidemmällä ohjalla, jonka jälkeen ravi- ja käyntiympyröitä keräten hevosta. Välillä kiertelin maneesia ympäri ja välillä palasin takaisin ympyröille lähinnä maneesissa olleen villimmän ratsukon tieltä pois pysyen. Laukkasin muutaman kierroksen pääty-ympyrällä ensiksi oikeaan (joka alkoi muistuttamaan jo vähitellen sitä ekojen kertojen rennon helppoa menoa) ja sitten vasempaan (joka oli vähän vähemmän rentoa ja helppoa, mutta siedettävää).

Tein sen jälkeen vähän sekalaisesti erityyppisiä tehtäviä - tavallisia ympyröitä; asetusten vaihtelua suoralla uralla (eilisen tunnin teema); siirtymisiä; lisäyksiä ja ihan uraa pitkin menoa. Lisäykset olivat vähän mielenkiintoisia ja useasti sieltä tulikin rikko laukalle. Ehkä sitä sitten vähitellen! Harjoitusravissa yritin istua mahd. paljon, mutta vaan sen verran mitä sisuskalut loppujen lopuksi kesti. En tiedä missä piilee vika; joko en osaa istua siellä ollenkaan tai sitten se oikeasti on yhtä kauheeta kun miltä tuntuu. :D Lopussa tein siirtymisiä ravi-käynti-ravi välillä ja ne onnistuivat ihan kiitettävästi. Jäin ajoittain liikaa jumittamaan käyntiin saadakseni täydellisen ajoituksen raviin siirtymiselle, mutta kyllähän se kärsivällisyys tuotti tulosta. Vähitellen alkoi tulemaan yhä pehmeämpiä siirtymisiä ja ravi alkoi olla jo suht rentoa mun selässä hytkymisestä huolimatta. Alaspäin siirtymiset eivät olleet yhtä rentoja ja pehmeitä, mutta tulihan niitäkin muutamia.

Kädet ylhäällä..!

Oonko ainoa kenen mielestä Auda näyttää vähän lohikäärmeeltä tässä...?

Keskityin koko ratsastuksen ajan pääosin ravityöskentelyyn ja laukatkin unohtui vähemmälle. Lopuksi vielä eteen-alas-ravit, jotka tämä hevonen nostaa kyllä ihan uudelle tasolle! Se kulkee turpa niin maassa (ihan ku koira!), että mä en tajua miten se on mahollista. No, hyvähän se vaan on niin selkä venyy kunnolla. :) Ratsastuksen jälkeen vuorossa oli vielä haaste, jonka olin saanut; eli siis menin muutamia niitä tukkeja ja banketteja sieltä pihalta, haha! Heppa hienosti selviyty kaikista :3 Kaiken kaikkiaan meni tosi hyvin ja Ella toimi kuin toimikin onnea tuovana talismaanina, sekä tietty suurena apuna hevosen hoidossa! 

Hehee, siinähän se ahkera kuvaaja ;)

"Kato, mä melkeen mahun sen alle!"