Istunnan kehittämistä

Perjantaina olikin varsin mukava päivä; koulua mulla oli hädin tuskin muutama turha tunti, sää oli mitä mainioin ja illalla pääsi vielä ratsastamaankin! Harmittavasti multa jäi torstain tehoestevalkka (taas...) pois, kun mulla oli teoriatunti. Kyllä, ajattelin hankkia kevarikortin... :D Helpottuuhan siinä tallimatkatkin, ettei tarttisi enää noilla busseilla sähellellä! Sitten kun pääsisi vielä kaikki kokeetkin läpi... Mutta takaisin aiheeseen, elikkä koulutuntiin Uganalla.

Olin mennyt parisen kertaa Uganalla aikaisemmin, mutta vaan jotain yksittäisiä korvaustunteja. Ainoa mielikuva, mikä mulla tästä hevosesta oli, oli helppouden ja leijumisen tunne. Alkutunnista tämä tunne ainakin karisi pois, kun heppa ei meinannut millään venyttää askelta ja kävellä reippaasti käynnissä, kun koko ajan rikkoi raville. Ohjat käteen otettaessa otin liikaa Uganaa ylöspäin, kun sitä piti vaan rentoutella pidempään muotoon. Heti kun annoin ohjaa ja pidin vaan pohkeen lähellä, niin kaikki helpottui huomattavasti ja huomasin kuinka paljon olin sitä kädellä paineistanut. Tommosen vähän herkkiskuumakallen kanssa ei tosiaan kannata lähteä paineistamaan tai koko homma lähtee käsistä, ihan kirjaimellisesti. :D

Tunnilla mentiin yksinkertaisesti suoraa uraa uran sisäpuolella ihan kaikissa askellajeissa ja saatiin keskittyä oikeestaan vaan istuntaan ja korjailemaan hevosten vinouksia. Uganalla ei käynnissä tai ravissa oikeastaan tullut kovin paljon esille vinouksia, vaikka se toki aika vino olikin. Sain siis rauhassa keskittyä siihen että pidin hartiat takana ja istuin suorassa. Oon äärettömän huono käyttämään mun vatsalihaksia keskivartaloa kannatellessa, teen kaiken työn vaan mun selkälihaksilla, jotka onkin sen takia aika lailla 24/7 jumissa. En oikein tiedä mitä asialle pitäs tehä, ei se useinmiten häiritse jos asento on luonnollinen, mutta Uganalla jotenkin jouduin tosi paljon tekemään töitä sen istunnan pitämiseksi.

Laukka olikin sitten aivan mielettömän vaikeeta. Joka kerta nostossa se lähti viemään mua ravissa ihan sata nolla kun edellinen lähti laukkaan, joten jouduin tekemään ympyrän ennen nostoa. Laukassa oli sitten helpompi pitää se ja vasempaan kierrokseen laukka olikin varsin miellyttävää. Edelleen se istunta oli vaikea pitää, mutta Ugana laukkasi rennosti ja kivasti. Oikeaan suuntaan sitten... No ei niin kivasti. Tai no ei ollenkaan kivasti. Se oli ihan järkyttävän vino ja en vaan millään saanut sitä suoristumaan.

Ravailimme pääty-ympyröillä jonkin verran keskittyen edelleen vaan eteenpäinpyrkimykseen ja tasaisuuteen. Uganan kanssa ei eteenpäin menemisessä ollut mitään ongelmaa, joten nuo ympyrällä vietetyt hetket pystyin oikeastaan vaan istumaan siellä tekemättä mitään. Siinä mielessä Uganahan on ihan täydellinen; menee minne pyydetään, tahdikkaasti, rennosti ja sillä on vieläpä kivat askeleet. Teimme vielä loppuravit oikeaan kierrokseen ympyröillä ja Ugana venytti kivasti eteen-alas. Ihan kiva tunti oli, mutta kuitenkin Ugana on vaan jotenkin pois mun mukavuusalueelta. Kuuluu ehkä vähän samaan kastiin Rasmuksen kanssa; periaatteessa helppo, rento ja kiva, mutta toisaalta ongelmakohdat on hyvin rasittavia korjata. En ehkä vakkarihepakseni haluaisi, mutta kiva tällein silloin tällöin mennä!