Paras ja huonoin

Eilen sunnuntaina oli tosiaan Audan kanssa kisakauden avaus Evitskogissa estekisoissa lähes yhdeksän kuukauden tauon jälkeen, ja kisat meni vähän niin jä näin - tehtiin meidän paras rata (lukuun ottamatta yhtä vähän liian kunnianhimoista yritystä) ja meidän huonoin rata. Ratsastin myös itse ekan ysikymppini, joten saavutushan sekin sinänsä!

Lastaukset suju tällä kertaa itse asiassa kumpaankin suuntaan varsin hyvin, jee! Kisapaikalla Auda oli aluksi ihan pinkeenä, siinä kentällä kävellessä pelkäsin sen laukkaavan pellolle (siinä ei siis ollut aitoja lainkaan kuten tosta kuvasta näkee, vaan semmonen oja ja sitten peltoa), niin räjähdysherkältä se tuntu siinä vaiheessa. Ei muuten ollut itseäni jännittäneet kisat pitkään aikaan näin paljon, mutta kuten aikaisemminkin, jälleen tuli todistettua se että jännityksestä on mulle vaan hyötyä! Ratsastan parhaat radat sillon, kun oon jännittänyt kauheesti tai muuten vaan on tullut stressaava tilanne juuri ennen rataa (kuten tuntsarit viime vuonna, kun radalle lähtiessä tuli kiire laittamaan takkia...). Kasikympin verkassa Auda oli ihan kuuro kaikelle, ei meinannut pysyä paikallaan, laukattiin poikittain ja vaihdeltiin laukkoja ymsyms, mutta verkkahypyt oli itse asiassa tosi hyviä! Niille Auda sitten keskitty kauheesti, vaikka niiden jälkeen se vähän lähtikin aina. Sitten ulos odottelemaan muiden samassa verkkaryhmässä hyppäävien ajaksi, koska itse lähdin viimeisenä.

Rata oli omasta mielestäni aika monimutkainen - toisaalta toisessa vaiheessa oli paljon valinnanvaroja. Auda oli kivan rauhallinen, itsekin muistin pysyä rauhallisena ja oikeastaan koko ykkösvaihe meni aika tasasesti, pari kaukaa lähtenyttä hyppyä tuli mukaan. Toisessa vaiheessa päätin sitten taas lähteä yrittämään aikaa, ja siinä tulikin sitten vähän vähemmän siistiä menoa. Este numero kahdellatoista päätin muutamaa metriä aikaisemmin, että mä käännän siitä oikeen jyrkästi, ja Auda oli ihan mukavasti menossa, mutta itseltäni vähän tasapaino meni ja vähän tyssäsi meno, mutta ei kun jatkettiin vaan ja maaliin päästiin. Sijoituksena 4/23, eli punainen ruusuke kotiin!

Tän radan jälkeen Auda oli jo ihan rauhottunut, itse kävin kävelemässä radan (uudestaan, koska luulin aluksi, että se muuttuu jotenkin) ja sen jälkeen heti selkään, koska olin ekassa verkkaryhmässä. Tässä luokassa lähdinkin jo luokan toisena. Verkassa Auda oli paljon rennompi, pystyin enemmän työstämään sitä. Sen sijaan hypyt oli paljon huonompia, Auda kaahasi vähän turhan lujaa ja itse unohdin sitä estää. Jouduin ottamaan aika monta verkkahyppyä, koska yritin korjata niitä virheitä, mutta lopputulos ei kyllä ollut yhtään sen parempi.

Pyörin radalla ensimmäisen suorituksen ajan, sitten lähtömerkki ja matkaan. Me molemmat oltaisiin luultavasti tarvittu enemmän rauhottumisaikaa, aikaa itselleni jännittää lisää. Nyt olin vähän turhan rauhallisilla mielin, ja siinä yhden radan ajan en kerennyt tehdä muuta kun varmistaa, etten ollut suorittavan ratsukon tiellä. Ekalle esteelle lähti jo vähän vauhti kasvamaan ja tosiaan kakkoselta kolmoselle linjalle tuli yksi askel vähemmän kun kasikympissä. Ennen kakkosestettä mä rupesin randomisti ajattelemaan että "tää on muuten eka kerta, kun mä hyppään kisoissa ratana tän korkusta", kaikkia ihmeellisiä ajatuksia munkin päässä pyörii ratojen aikana. :D Vois ehkä enemmän keskittyä rataan? Neloselle tuli ihan hyvä hyppy ja yritin siinä rauhotella Audaa, mutta vitoselle tultiinkin jo mulle tyypilliseen tapaan juureen, palattiin aikaisempiin virheisiin. Kutoselta seiskallekin taisi jäädä yksi askel pois ja hypyt lähtikin vähän kaukaa! Sitten vielä kasi ja oltiin selvitty toiseen vaiheeseen.



Siinä sitten kaarre ysille oli vähän turhan kiireinen, kun Auda lähti kaahamaan, enkä näin ollen kerennyt vaikuttaa lähestymiseen ja askel jäi puolikkaaksi. Siinä sitten kauhukuvat vilistivät päässä, kun rymisteltiin esteen läpi ja vedettiin puomitkin mukaan - olin aika varma siitä, että kohta mennään nurin. Eipä kuitenkaan menty ja sitten olin ihan hämilläni. Pitäiskö tästä jatkaa? Onko heppa kunnossa? Mitä mä teen? Tuntu turhauttavalta jatkaa, kun oli tullut jo oikea kunnon moka, kympin hyppäsin vähän kuulostellen ja totesin, että heppa kunnossa. Loppuradan menin vaan sillä meiningillä että "prrr, soojaaaa, raauhassa", yritin saada vähän siistimpää menoa, kun ei tarvinnut enää aikaa ratsastaa. Tuli sieltä edelleen semmosia aika rajuja hyppyjä, Auda luultavasti itsekin säikähti tota tilannetta ja sehän hyppää aina ylivarovasti yhden pudotuksen jälkeen.

Sen jälkeen olin tosi pettynyt itseeni - ensimmäinen rata, josta ei saatu ruusuketta, ja tämäkin ainoastaan oma typeryys. Puhtaalla suorituksella oltaisiin kevyesti oltu sijoituksissa kiinni, jälkeen päin kun tuloksia kattelin. Meidän sijoitus oli siis 14/24. Kuulostan tosi itsekkäältä ja kiittämättömältä - en mä pelkästään sijoitusten perässä juokse, mutta kun tietää hevosen taidot ja aiemmat tulokset, niin odotukset on toki automaattisesti vähän korkeammalla. Jälkiviisaus ei kuitenkaan auta mitään, pitää vaan niellä pettymys ja muistaa tulevaisuudessa rauha. Ja kuten tallillakin kisojen jälkeen eräs totesi, "Esteillä kaikki tapahtuu nopeasti. Olihan se kuitenkin hyvä päivä!" Toden totta - vaikka se olikin meidän huonoin rata, niin tämmösiä sattuu ja nyt vaan katse eteenpäin!

Näköjään musiikit lähti pois, mutta tosiaan laittakaa tosta päälle!