Epävarmuutta

Lauantaina, ennen Pietariin lähtöä, olin hyppäämässä Audalla. Sain taas Teresan orjuutettua kuvaajaksi, joten hyvää matskua luvassa! Kannettiin tosiaan maneesiin vaan kolme estettä, koska mulla oli muutenkin vähän kiire, eikä siellä ollut laitettu mitään valmiiksi. Eli tosiaan yksittäinen pysty sekä pysty-okseri linja. Verkkasin Audan kevyesti ravissa ja laukassa, jonka jälkeen otin hyppyjä pikkupystylle. Olisin halunnut jatkaa samalla idealla kun viimeksi, mutta Audalla oli taas semmonen tohina päällä, että hypyt eivät kyllä olleet lähelläkään yhtä rentoja ja helppoja kun viimeksi. Tulin molempiin suuntiin pystyä eka pienenä ja sitten isompana.

Tui ♥ Tämmösiä kuvia on täällä blogissa varmaan enemmänkin kun liikaa.. :D

Otin vielä verkkahyppyjä okserille, ja sille hypyt onnistu ehkä vähän paremmin, tuli ennemmin lähelle kun kauas. Toiseen suuntaan, kun okseri laitettiin nousuokseriksi, Auda ja, minä siinä samalla, epäröi ja tuli semmosta kiemurtelua ennen estettä, mutta päätin kyllä että yli mennään, eikä siihen muuta paljoa tarvitakaan. En tiedä miksi, mutta jotenkin toi nousuokseri, jo ihan pienenä, tuntu kauheen vaikeelta. Ei oo kauheesti tullut semmosia hypättyä! Parin toiston jälkeen sain siihenkin hyvän hypyn. Sitten tulin linjan okseri-pysty ja olipa muuten kaunista... Okserille hyppy oli vähän kaukaa ja siitä Auda ei tajunnut, että pitää jatkaa suoraan, joten väliin tuli semmoset tosi lyhyt viisi askelta. Ihme kun ei puomi pudonnut! Toisella kertaa Auda otti sitten varman päälle ja lähti neljällä askeleella semmoseen kamikaze-loikkaan, itse varsin hienosti siellä mukana... En ollut tarpeeksi päättäväinen askelmäärien kanssa, koska väli oli joko lyhkäsempi viisi tai pidempi neljä ja niinpä askeleet meni ihan miten sattuu.

Se näyttää päästä harvinaisen paljon ponilta.. :D

Mulla tulee helposti yksin ratsastaessa semmonen olo, että en tiiä mitä mun pitäis tehä. Teenkö oikein vai väärin? Miten mä korjaan tän oikein? Oon aika epävarma omasta toiminnasta aina kun pitää tehdä omia ratkasuja, koska mä pelkään epäonnistumista. Mä inhoon epäonnistumisia, enkä oo kovin hyvä käsittelemään niitä. En vaan luota itteeni ollenkaan. Varsinkin Audalla tää heijastuu tosi paljon, koska pelkään että pilaan sen hevosen jollain tapaa. Niinpä tarttisin nyt kipeästi estevalmennusta, niin saataisiin jotain tolkkua asioihin! Seuraavaks kun nimittäin tulin linjaa uudestaan esteet hieman korkeampina, niin iski tää epävarmuus oikein urakalla. Se nousuokseri oli se mun kompastuskivi, nimittäin pystyltä lähtiessä Auda oli niin kiihkeässä mielentilassa, että mä tiesin meidän rysähtävän esteen sekaan sillä menolla. Niinpä tein turvallisemman ratkaisun ja vetäsin sen hätäsesti ohi esteen. Mä en tiedä oonko mä koskaan ollut noin varma tämmösestä päätöksestä, mutta nyt mun oli vaan pakko tehdä se. Se on hyvä asia, että hevonen on luottavainen ja hyppää mistä vaan, mutta silläkin luottamuksella on raja. Halusin siis mieluummin ottaa tämmösen ratkaisun kun kaatua esteen sekaan.

Uusi yritys ei tuottanut yhtään enempää tulosta, vaikka teinkin muutamia voltteja väliin. Eihän se este ollut edes niinkään iso, joten ei se rimakauhua ollut, mutta sillon kun ei onnistu niin ei vaan onnistu. Tämmösen asian kanssa mä en halua ottaa mitään turhia riskejä, vaikka oonkin vähän turhankin rohkea, niin en mä ihan typerä ole. Oli se mulle itellekin aika kova pala myöntää, että mä en pysty tota hyppäämään ja niinpä pyysin ottamaan sen takapuomin alas. Sillä kertaa linjalla ei ollut mitään ongelmaa, ja olin paljon varmempi asian suhteen sen jälkeen. Halusin vielä päästä hyppäämään okserina sen, mutta tällä kertaa tasaokseri, ja se oli paljon helpompi. Halusin vielä tulla ihan oman itsevarmuuden nostattamiseksi okserin kerran, mutta puomi putosi, joten tulin sen vielä toisen kerran yksittäisenä. Hyvät hypyt tuli vikaksi, onneksi!

Ei ollut Audan päivä eikä ollut mun päivä. Voisin ehkä päätellä tästä, että jatkossa mennään ihan nivelellä ton hackamoren sijasta. Vaikka  hackamore on jossain vaiheessa toiminut paremmin, niin tällä hetkellä kuolaimella mä saan sen kuitenkin paremmin hallintaan. Pääsääntösesti mä tykkään paljon hypätä itsenäisesti, oon sillon paljon rennompi, mutta sitten tosiaan pieni apu ei olis pahitteeks aina välillä. Nyt on tullut sen verran pitkä tauko taas estevalmennuksesta, että tuo punainen langanpätkä on päässyt vähän karkaamaan, vaikka tosiaan viimeksi menikin superhyvin. Varsinkin kun nyt olis tarkotuksena saada sitä rutiinia enemmän noille isommille esteille, jos sitten kisoissakin olisi tutumpaa puuhaa!



Ps. Ulkoasu kaipaisi päivitystä, eikos vaan? Näyttää tällä hetkellä pahasti siltä että oon tulossa kipeeksi, joten luultavasti huomenna mulla olis aikaa väsäillä jonkun näköstä! /Kipeänä ollaan, mutta sainpa tän ulkoasun valmiiksi! Mitä tykkäätte?