Oon mä kai vähän hullu

Mä hyppäsin sen valtavan mustan putken! Täytyyhän sitä hehkuttaa heti alkuun, mutta huhhuh... :D En olisi kyllä ikinä uskonut! No, mutta joka tapauksessa, hyppäsin siis eilen Audalla ja päädyttiin menemään taas maastoestepellolle, koska kentältä ja maneesista oli raahattu kaikki esteet pois. Alkuverkoissa Auda tuntu tosi kivalta ja tasaselta, noilla hackamoreilla se oli mun mielestä jopa parempi ratsastaa. Ei tainnut tosin hevonen vielä siinä vaiheessa tajuta, että pääsee hyppimään, koska yleensä alkaa jo alkuverkoissa villiintymään edes vähän. Yritin myös treenata pari kertaa siirtymisiä istunnalla, mutta argh kun se on niin vaikeaa. Siinä ainakin varsin mainio syy, miksi mun pitäisi päästä sen kanssa kouluvalmennukseen...!

Näytän ite tässä varsin kauheelta, mutta heppa oli söpö ja tää oli muuten mun mielestä ihana kuva! 

Verkkahypyiksi otin muutaman hypyn semmoselle pystylle, jonka halusin aluksi ihan pikkukorkeuteen ja sitten pari kertaa vähän isompana, koska eka kerta epäonnistu (kun jäin taas killumaan sinne jalustinten varaan, luulin jo että olin päässyt siitä yli Audan kanssa). Sen jälkeen otin yhen hypyn vielä pienehkölle okserille, vaikka Auda päättikin, että se este on vähintään metrin korkunen. :'D Sitten alotinkin hyppäämään jo vähän enemmän, eli tulin linjana tukki-sarja-okseri. Tukki ja sarja suju ihan ok, okserille tuli vähän tiukka kaarros, enkä oikein saanut sitä käännettyä, mutta kyllä me siitä selvittiin. :D Näiden jälkeen tulin kulman ja semmosen ihmeellisen pyramidimaisen kasan (sillä on varmaan joku nimikin, ihan oikea maastoeste?).

Kulmalle tultiin ihan hyvin, vähän juureen, mutta sitten tälle ihme-esteelle Auda stoppasi. Oli kuulemma kytännyt sitä aiemminkin, eikä suostunut hyppäämään. Noh, ei kun uusi yritys, mutta taas stoppi. Siinä vaiheessa meni vähän hermo, kun ei Auda oikeesti yleensä pelkää mitään, mutta sitten on nää tämmöset jotkut erikoiset. Kolmannella kerralla karjuntaa (haha, toimii aina) ja vähän raippaa, niin johan hyppäsi! Ja näin sitten kävi...



Itse lennähdin kauniissa kaaressa sieltä miten päin sattuu kaulalle ja oli aika lähellä, etten melkeen tippunutkin. :D Tulin vielä toisen kerran ja sillon saatiinkin vähän normaalimpi hyppy. Kävelin jonkun aikaa ja tulin sitten normiesteitä vähän isompana, oliskohan ollut 100cm-110cm kun loppujen lopuksi mitattiin. Eli siis okseri-sarja-toinen sarja. Feilasin kyllä jokaikisen lähestymisen, huhhuh! Lähestymisten kanssa mä lagaan valitettavan usein vieläkin. Jos nään ettei se askel osu, niin en vaan kerkeä päättämään, mitä tehdä asialle ja lopputuloksena aina huono hyppy, aargh. Tulin vielä uudestaan viimesimmän sarjan, koska en ollut saanut siihen hyviä hyppyjä ja tällä kertaa menikin sujuvasti. Audan hypyissä ei oikeesti näe mitään eroa, ne on aina yhtä isoja ja voimakkaita, oli este sitten 60cm tai 100cm. :D



Näiden jälkeen tulin vielä 'mulle jännittävämpiä esteitä', pitäähän sitä päästä pelosta yli! Tai no tämä ensimmäinen (leveä okseripöytä) ei kyllä itseä mietityttänyt oikeastaan, mutta onhan se aika massiivinen. Näin kuitenkin jo kaukaa, että askel sopii ja sitten vaan nautin. Hypystä tuli sujuva ja mikäs siinä sitten mukana killuessa. :D Ihan viimesenä päästiinkin mun 'kauhuesteeseen', eli siihen valtavaan kai 120cm kokoseen putkeen... Mä en ole oikeestaan koskaan tuntenut minkään näköstä pelkoa ratsastaessa, eikä tämäkään mikään pelko ollut, mutta varmastikin lähimpänä pelon tunnetta, mitä on ikinä ollut. Olin kuitenkin varsin luottavaisin mielin, koska oli mennyt siihen mennessä kuitenkin ihan hyvin. Askel tuli ehkä vähän juureen, mutta hyppy oli tosi kevyt ja tuntu ihan samalta kun kaikki muutkin. Mä selvisin siitä! Nyt saankin seuraavaa jännitystä odottaa pitkään, koska ton jälkeen aika moni asia tuntuu helpolta. Vaikkei tuokaan loppujen lopuksi ollut yhtään vaikea, turhaan olin jännittänyt. Se on Cajuksenkin sanojen mukaan oikeasti melko helppo, näyttää vaan niin massiiviselta kun se nyt on semmonen valtava. Mutta kivaa oli ja nyt on kyllä itseluottamus nousussa!



Mitä piditte postauksesta? Onko teillä mitään ns. ratsastuspelkoja vai ootteko tekin yhtä kaistapäisiä kun mä? :D

Ps. Nyt onkin tullut ratsastettua paljonkin, mutta valitettavasti aika arkipäivinä on hyvin rajallista, enkä ole postauksia kerennyt kirjoittaa/materiaaleja käydä ollenkaan läpi. Mutta viikonlopun aikana tulossa kuulumispostaustakin!