Arkeen palaaminen tuntipostauksen merkeissä

Kaksi päivää on jo keretty koulussa viettää ja tänään sainkin kotiin viemisiksi jopa parin kirjakasan läksytkin, huoh. Pikaisesti se arkeen palaaminen tapahtuu! Tallielämässä se näkyy luultavasti siten, että tuun käymään siellä säännöllisemmin (ja ajattelin vihdoin alkaa tuota Jollyakin hoitamaan kunnolla), normitunti on keskiviikkoisin, maanantaisin silloin tällöin estevalmennus, tehoestevalmennus jatkuu (sehän oli jo viime viikolla) ja Lepuskin kisoihinkin pääsen jälleen osallistumaan. Kesäkisathan mä missasin riparin takia, joten semet onkin sitten viimesimmät kisat, joissa oon ollut. Seuraavat onkin sitten jo ensi viikon sunnuntaina, luokkana menen 70cm tyyliarvostelu hevosella tuntematon, koska mähän en ole kovinkaan montaa kertaa Lepuskissa hypännyt viimesen parin kuukauden aikana (lue: kaksi kertaa kesäkuun ekoilla viikoilla).

Lyhyesti vielä. Noh, noita kisoja ennen mulla koittaa kuitenkin ensimmäiset koulukisat Audalla. Wow. Enpä olisi uskonut koulua sillä kisaavani, mutta ihan innolla odotan, mitä siitä tulee! Ehkä kouluratojen avautuessa avautuisi tie myöskin kenttäratsastuksen saloihin. ;) Katsotaankos nyt kuitenkin ensin mitä sunnuntaista ja C-merkin kouluohjelmasta (haha siitä onkin pitkä aika, kun mä viimeksi ceetä menin) tulee, Auda kun ei tietääkseni ole kertaakaan edes nähnyt kouluaitoja, saatika ollut niiden sisällä. Muutenkin se on kisoissa vähän töttöröö, jolloin sen energia purkautuu hypätessä, mutta kun kouluradalla ei oikein ole mitään, mihin sitä purkaa. Eilen treenailin sen kanssa radan osia, mm. pysähdyksiä ja neljän askeleen käyntisiirtymisiä, sekä laukannostoja. Sain välillä pari tosi kivaa pysähdystä, kun taas välillä pysähdyksessä sen toinen takajalka jäi matkasta. Molemmat pohkeet vaan tiukasti kiinni ja hellitä ajoissa ohjasta! Siirtymiset parani kivasti ja sain harjotusravissa ratsastettua Audan tosi kivaksi. Laukannostot eivät meinanneet aluksi onnistua millään, mutta kunhan sain sen viriteltyä ja sekin tajusi idean, niin nousihan ne sieltä. Saa nähdä miten ne sitten radalla nousevat, kun ei ole aikaa tehdä harjoitusnostoja...! Lopuksi kertasin vielä radan ja oli aika karseeta menoa, mutta lauantaina kerkeän vielä treenaamaan sen pariin kertaan. :)

Katotaan jatkuuko meiän uskomaton ruusukeputki ;) En kyllä pitäisi kovin korkeita odotuksia, lähdetään siitä, että saatais hyväksytty tulos!

Jee, luulin että tästä postauksesta tulis täysin kuvaton, mut ilmeisesti Sara olikin napannut pari otosta ikkunan läpi, joten saatte nyt ne kaikki kolme kappaletta tähän :)

Sitten päivän aiheeseen eli mun ridatuntiin: sain ratsuksi viime kertaisen Desperadon ja voin sanoa olleeni ihan iloinen tästä. Mulla on Desperadon kanssa vielä niin paljon parannettavaa, tosta hevosesta saa irti vaikka mitä! Tänään jatkettiin taas teemalla suoruus, joka mun sanoakseni oli jo vähän tylsistyttävää (ei, en väheksy hevosen suoruuden tärkeyttä - se on ratsastuksen yksi pääpiirteistä ja hevosen tasapainon kannalta pakollinen asia), koska Desperadolla ei kerta kaikkiaan ole oikeastaan mitään vinouksia. Toisin kuin esimerksiksi aikaisemmalla ratsullani Rasmuksella, jolla niitä riitti ihan riesaksi asti. Desperadolla ainoa ongelma on se, että mun on vaikea istua siellä täydellisessä tasapainossa (vaikka sekin itse asiassa löytyi hetkellisesti tänään, wow), jolloin hevonen lähtee kallistumaan sinne minne minäkin. Ainoa asia, mitä siis suoristelin, oli minä itse. 

Desperado oli paljon rennompi kun viimeksi, ei kiirehtinyt ravinsa kanssa yhtä paljon ja tuli pyöreämmäksi. Laukassa (päästiin laukkaamaan aika pitkänkin aikaa, jee) se pysy hyvin avuilla, jälleen kerran korjailin vain itseäni siellä selässä ja yritin olla heilumatta (kovinkaan paljon siinä onnistumatta) ja Desperado laukkasi kiltisti hienoa laukkaansa. Seuraava tavoite olisi saada se hyväksi ja laukkaa vielä avoimemmaksi ja rennommaksi. Nyt se oli ehkä pikkasen paikallaan junnaavaa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Oikea laukka oli paaljon hankalempi Desperadolle (ja munkin heikompi suunta), jolloin hain ainoastaan hyvää, pyöreetä ja rentoa laukkaa, (opettajan sanoja lainaten) hakien sille vain tunnetta, että 'ei se haittaa vaikka on vaikeeta, hyvin se menee'. Se tulikin kivan rennoksi ajoittain ja oli ihanan kevyt kädelle verrattuna vasempaan. Ravissa laukan jälkeen se oli myös tosi kevyt ja meninkin vähän pidemmällä ohjalla antaen sen olla avoimemmassa muodossa. Whii, hieno heppa! Olin kyllä tyytyväinen tuntiin, Desperado nyt vaan on niin magee. Tolla hevosella vasta olisikin kiva mennä koulukisoihin! 

Pisteet sille, joka jaksoi lukea tän koko romaanin, mä taidankin tästä painua nukkumaan ja valmistautumaan taas uuteen koulupäivään!

Ps. Postauksia tulee nyt aika tiheään tahtiin, eihän se haittaa? Jaksatteko lukea kaikkia postauksia? Lukijaluvuista päätellen kaikki eivät selkeästikään kerkeä/jaksa lukea, mutta eiköhän tää tahti tästä koulun edetessä hidastu. :D