Uutta valmentajaa ja pikkuestetreeniä

Tänään olikin vuorossa pari ratsastusta - ensimmäinen vähän hitaamman puoleisella Bonolla ja toinen sitten virkeämmällä otuksella, Jollylla. Vaikka sekin loppua kohden vähän hiipui, mutta ei se mitään! :)

Estetunnilla mentiin ehkä vähän eri meiningillä, kun viime torstaina, ei ehkä ihan niin sujuvasti ja esteet olivatkin sitten jo tuttuun tapaan pieniä. Mun pitää ehdottomasti ruveta noilla tunneilla kiinnittää enemmän huomiota tekniseen puoleen, joka jäi tänäänkin vähän puutteelliseksi. Tulimme siis alkuverkkojen jälkeen ympyrällä paria puomia, jotka rehellisesti sanoen eivät menneet ihan niin hyvin. Minne jäi se ennen tuntia ollut päättäväisyys? No, joka tapauksessa kunnialla selvittiin ja sitten odottelujen jälkeen seuraavaan tehtävään. Ympyrällä siis ristikkoa ja pientä kavalettisarjaa. Huvittavaa kyllä, onnistuttiin kieltäytymään tälle ristikolle. :D Onnekseni huomasin virheen ja kerrankin sisäistin opettajan ohjeet oikeasti kunnolla! Bono ei siis tykkää hypätä kaukaa, vaan menee paljon mieluummin lähelle, mihin en ollut Londan jälkeen tottunut. Asia sitten korjaantui ja sitten meni ihan ok. Kavalettisarjalla oli sama ongelma (ei tosin kielletty onneksi tällä kertaa), mutta sekin korjaantui toisella yrittämällä.

Lopuksi vielä tultiin vähän erilainen tehtävä, eli siis ristikko, kavalettisarja ja toinen kavalettisarja (jossa keskimmäinen oli kyllä nostettu esteeksi asti). Ristikko sujui hyvin ja maltoin odottaa lähestymistä, kuten ensimmäisellä kavalettisarjallakin. Toisella tuli siis taas tämä sama ongelma, näin kaukaa, ettei askel tule osumaan ja yritin vaistomaisesti päästä tilanteesta ajamalla eteen, mutta Bono ei tietenkään hypännyt kaukaa. Olishan tää pitänyt jo muistaa, mutta jotenkin elättelin toivetta, että se olisi mennyt. :D Toinen kerta siis ja nyt muistin odottaa rauhassa ja antaa hevosen itse hypätä, jolloin päästiin hyvin yli.

Vaikka tunti ei nyt erityisen kehuttavasti mennyt, ei mulla myöskään jäänyt huonoakaan fiilistä. Kivaa se on joka kerta päästä hyppäämään! :)

Bonon selästä suoraan sitten seuraavan hepan selkään, eli siis Jolly Jumperille. Mulla oli kauheet paineet tästä tunnista, koska oli jotenkin pelottavaa mennä tämän opettajan silmän alle, koska pelkäsin epäonnistuvani täysin. Mulla taitaa olla pieni tämmönen epäonnistumispelko ihan kaikessa, joten sitä ei yhtään helpottanut nämä ylimääräiset paineet. :D Onneksi opettaja oli armelias ja ainakin äitini mukaan puhui paljon yksinkertaisemmin ja selitti asioita normaalia enemmän. Oli muakin kohtaan tosi kiltti ja jopa kehui ehkä vähän turhistakin asioista. Kyllä sen silti huomasi, kun joku ei todellakaan mennyt hyvin! Näitäkin hetkiä oli useita. :D

Kaikkein varmasti "kauheinta" oli se, kun opettaja alkoi kyselemään multa jotain ja meinasin hävetä silmät päästä kun jouduin joka kerta kysymään "Ai mitä?". Ihan kun en olisi ollenkaan muka kuunnellut häntä, vaikka nimenomaan kuuntelin mahdollisimman tarkkaan kaiken, koska en halunnut missata mitään. Jotkut kysymykset vähän hämmensi mua ja menin ihan lukkoon, argh. Oon aivan surkea puhumaan tollasissa tilanteissa, hehe. :D Ekaksi tunniksi kuitenkin varsin kunniakkaasti suoritettu, ehken opetuksesta saanut niin paljon irti, kun puolet ajasta koitin saada selvää, mistä se puhuu. (Huolimatta siitä, että hän ilmeisesti puhui normaalia "helpommalla kielellä".... Innolla odotan sitä tavallista menoa) Pari tehtävääkin taisi mennä vähän ohi, kun en ymmärtänyt, mitä piti tehdä ja vasta myöhemmin selvisi, hups. Kyllä se tästä vielä! Jollysta en tiedä niinkään sanoa, ehkä se pikkasen parani loppua kohden, mutta en keskittynyt hevoseen niinkään paljoa.

Nyt on kyllä tätä asenteenmuutosta tapahtunut! Hymy käväisi huulilla useampaan kertaan tätä postausta kirjottaessa, vaikka pari kuukautta sitten olisin takuulla hävennyt niin paljon, että postauskin olisi ollut vain yksi masentava pläjäys. Kaikesta voi oppia! :)