Hiljaista heppa- ja blogirintamalla

Kirjoitettu maanantaina. Sain kuvat vasta tänään, joten en kerenny eilen julkasemaan. :)

Ja ihan yksinkertainen selitys tähän on se, että en ole ollut edes ratsastamassakaan (jollei perjantain korvausta Waillanttella lasketa). Motivaatio kirjoitukseen lopahtaa silloin, kun mitään materiaalia ei löydy. "Heppailutauon" aikana olenkin innostunut aivan uusista lajeista; nimittäin luistelusta ja laskettelusta! Harmittaa vaan ihan suunnattomasti, että just nyt päätti ilmat lähteä lämpenemään, plääh.. 

No tänään oli sitten taas vuorossa Heikin tunti Jollylla. Tuntia edeltäneet fiilikset eivät olleet korkealla - lievää väsymystä ja huonoa tunnelmaa ilmassa. Hevosen selkään päästyäni pitikin säätää aivot taas täysille ja keskittyä opetukseen kaikin voimin. Alussa opettaja tuli "taluttamaan", eli siis käytän tätä nimitystä siitä, kun opettaja tulee vierelle kävelemään ja ohjista kiinni ottaen näyttämään, mitä pitää tehdä. Ja suoraan sanottuna tää on todella hyvä juttu, varsinkin kun en Jollylla osaa vieläkään yhtään mennä. :D Se vaikuttaa niin kamalan helpolta, kun opettaja tulee siihen viereen ja ottaa pari ohjasotetta ja hevonen menee täydellisesti. Sitten se kävelee pois ja koko paketti lösähtää taas. Tällä kertaa siitä oli kyllä vähän enemmän hyötyä ja ymmärsin, että Jolly toimii oikeastaan helpommin vain kevyillä otteilla, kun ottamalla kunnolla ohjat käteen. 

Tunnilla tehtiin vähän samaa kuin viime kerralla ja tällä kertaa ajattelin selostaa hieman tarkemmin. Alkutunnista mentiin ympyröille taivuttelemaan ja yritettiin saada hevoset liikkumaan kunnolla - niin että lavat pääsisivät liikkumaan rennommin ja "suuremmin", mikä ravissa onnistui ihan jopa hyvinkin! Oli hassua huomata, että mä todella tunsin ne pari askelta, jollon ne lavat lähti kunnolla liikkeelle, wohoo! Tämän jälkeen "pujoteltiin" puomeja, jolloin ideana oli saada hevosen takajalat kunnolla astumaan alle. Opettajan kommenteista päätellen ei sujunut kovin hyvin, heh. :D En oikein tajunnut ideaa, enkä osannut näin ollen tehdä tehtävää kunnolla. Nojaa... Kyllä se siitä vähitellen!

Välissä palattiin ympyröille parikin kertaa, jolloin Jolly lähtikin liikkumaan jo paremmin ja rennommin ja tulikin jopa pari kehua, wow. Toki opettaja kehuu mua varmaan aluksi vähän helpommin, mutta kyllä nekin jo merkitsi paljon. Ympyrän toisella sivulla piti mennä aika kapeasta välistä, jolloin pari kertaa pompattiin vahingossa niiden puomien ylitsekin, mutta en vaan saanut sitä jättiheppaa tulemaan siihen joka kerta tarkalleen kohdalle. Laukassa erityisesti tämä ongelma! Laukassa tällä kertaa tuli paljon enemmän rennompia hetkiä ja tunnin loputtua opettaja kyselikin, että tunsinko kun Jolly rentoutui mun hellittäessä ohjasta. Oli hauskaa vastata ihan todenmukaisesti joo, tunsin. Tästä tunnista on ollut nyt jo enemmänkin kuin hyötyä, vaikka olen ollut vasta kaksi kertaa. Innolla odotan mitä koko kevät mahtaa sitten tehdä!