Kysely: Minkälainen on mielenkiintoinen tuntipostaus?

Postaus sisältää siis tavallisen tuntipostauksen ja siihen liittyvän kyselyn.

Ratsastuksia mulla on nyt kesällä vähän tiuhempaan tahtiin, kirjotusinnostusta (ja aikaa) löytyy, sekä useimmiten tunnilta saa sekä kuvia, että videota. Minkälainen on siis mielenkiintoinen tuntipostaus, sellainen, jonka jaksaa lukea ja ehkä kommentoidakin? Lopussa pari kysymystä, johon toivoisin vastausta mahdollisimman monilta lukijoilta. :)

Mutta nyt siis takaisin aiheeseen, eli tähän tuntipostaukseen: Tänään oli vuorossa siis kouluvalmennus, mikä tarkoitti pienempää ryhmäkokoa (viisi ratsastajaa) ja toivottavasti vähän intensiivisempää treenausta. Tunnin pitänyt opettaja ei oikeastaan kuulu mun lempiopettajiin (ei millään pahalla siis, kyseessä ihan hyvin kouluttautunut ja pätevä opettaja, mutta mun mielestä tosi vähän motivoiva tai silleen :D), joten en varsinaisesti tunnilta odottanut erityisempiä. Yllätyksekseni tunti oli oikeastaan tosi hyvä (tähän saattoi toki vaikuttaa se, että kaikki ratsastajat olivat kokeneita, aiemmin olen ollut vähän huonompi tasoisilla tunneilla)! Sain hyviä neuvoja ja sain todeta ilokseni, että niistä oli hyötyäkin. Tunnilla teimme siis ympyrätyöskentelyä ja avoja.



Itse teen avoista yleensä tosi vaikeita, vääntäydyn ihan vinkuraan, niin että hevosesta tulee jäkittävä rautakanki, joka painaa mun ulkopohkeen läpi. Rasmuksella sain kokea onnistumisen riemua jopa avoissa ja sieltä tuli pari tosi hyvää askelta, jihuu! Eihän avot loppujen lopuksi olekaan kovin vaikeita, eiväthän? Laukassa meillä on edelleen paljon työstämistä, se näytti edelleen pääsääntöisesti epämääräiseltä sohimiselta pää viidentenä jalkana muutamaa hassua askelta lukuunottamatta. Toki olen niihinkin tyytyväinen, mutta kun koulurataa ajatellen se ei ole kovin edullista meidän kannaltamme, kun siihen rataan sattuu sisältymään pari laukkavolttiakin... Eiköhän me kuitenkin tästä kehitytä, ratsastus on ollut paranemaan päin joka kerta! :)


Kuvia tulikin nyt tällä kertaa paljon! Kuvat © Sara P, Tuuli, Anna V.

Niin ja nyt siihen kyselyyn;

1. Minkälainen teksti on teidän mielestänne mukavaa luettavaa; sellainen, jossa kerron tehtävistä yksityiskohtaisemmin ja kuinka tunti eteni, vai sellainen, jossa keskityn tunnin pääkohtiin ja selitän tehtäviä vähän ohimennen? Niin ja kuinka paljon tekstiä, (vrt. tämä oli lyhyt postaus, eli saman verran vai enemmän)?
2. Teenkö joka tunnista erillisen postauksen vai ns. koostepostauksia monista tunneista?
3. Saako kuvia olla paljon (kuten tässä postauksessa) vai riittäisikö vähempikin?
4. Jaksatteko katsoa videoita joka kerran ratsastuksesta, ja haluatteko videoihin mielummin musiikin vai normiäänet?
5. Mikä kannustaisi teitä kommentoimaan postausta, tuleeko mieleen jotain ideoita?
6. Onko teillä jotain erikoispostaustyyppisiä tuntipostausideoita? 
7. Kerro lempituntipostauksesi, mistä olet nyt lähiaikoina pitänyt eniten?

Kaikkiin kysymyksiin EI ole pakko vastata, vastatkaa niihin, joihin keksitte helposti vastauksen, kiitos jo etukäteen! :)

Virheiden korjaamista

Viime viikon postauksen asiat mielessä nousin eilen ja itse asiassa tänäänkin tulen (ainakin toivottavasti) nousemaan Rasmuksen selkään. Eilen jo ihan pitkin ohjin aloitin tavotteideni toteuttamisen; korjasin jatkuvasti sen suoruutta, ohjasin sen syvälle kulmiin ja istunnan pidätteillä tasapainotin sitä. Nämä oikeasti auttoivat ja kulmat muun muassa paranivat huomattavasti ja se hevonen oikeasti suoristui! Ohjat käteen ottaessa oli siis paljon helpompi aloittaa oikea työskentely. Teimme omaan tahtiimme pieniä loivia kiemurauria pitkille sivuille, ja näissä Rasmus ei kyllä keskittynyt ollenkaan vaan kaahotti lähinnä edellä olevan takapuoleen kiinni. Raviin siirtyessä sama jatkui, mutta kulmat olivat kyllä erityisen hyviä! Olin itse epäuskoinen niiden suhteen ja olin varma, ettei se mene sinne kunnolla, mutta oikeastaan tämä kaikki tapahtui jopa lähes helposti. Jes, jossain onnistuttiin!

Tämän jälkeen taidettiinkin jo siirtyä niille ympyröille, joilla pyörittiin lopputunti. Kuvaamisen kannalta minä päädyin melko epäedulliseen paikkaan, joten siksi materiaalit eivät ole maailman loistavimpia, mutta onpahan kuitenkin jotain! Ympyröillä pienensimme ja suurensimme ympyrää. Tässä vaiheessa sai ottaa jalustimet pois ja itse päätin ainakin aluksi yrittää. Suurimman vaikeuden mulle tuo lähinnä noiden pitkien raajojen kannattelu, mutta muuten se on erittäin hyvää treeniä istunnalle. Ympyrällä Rasmus alkoi paranemaan jonkin verran, oikealle taivutukset eivät tosin onnistuneet millään ja se oli todella jäykkä. Seuraava tavoite: oikean puolen avut läpi. Pienemmällä ympyrällä ravista alkoi tulemaan kauhean kiireistä ja tahti oli aivan liian nopea. Opettaja käskikin mun nimenomaan keskittyä siihen tahtiin, mikä oli hyvä ohje. Siitä ja kaikista yrityksistä huolimatta en saanut sitä juurikaan paranemaan. Takajalat eivät vain millään tulleet sieltä mukaan, argh. Tämän asian kanssa mitkään vinkit eivät olisi pahitteeksi: miten ihmeessä saa kipittävän hevosen ravin tahdin rauhallisemmaksi ja takajalat paremmin alle?

Laukka oli edelleen ihan kammottavaa nelitahtista ja se painoi varsinkin oikealle ihan hulluna sisään. Etuosaan en saa mitään kontaktia, aargh. Yhden kerran sain onnistuneen kierroksen ympyrällä ja vihdoin tuntuman tasaiseksi, sellaisia onnistumisia pitää saada lisää! Loppuraveissa Rasmus venytti hyvin eteen-alas ja siinä vaiheessa ravi alkoi olemaan kivan rentoa ja letkeetä, eikä semmosta kipittämistä. Kaipa mä olin sitten saanut edes jotain aikaseksi! Kyllähän sitä kehitystä edelliskertaan nähden oli, kun tiesin jo vähän mitä tavoitella ja mihin kiinnittää huomiota. Tästä se jatkuu! :)

Miten saada hidas hevonen syttymään?

Siinäpä vasta mysteeri, jota luultavasti jokainen ratsastuskoulussa ratsastanut on joutunut pohtimaan. Löytyykö siihen koskaan suoraa vastausta?

Itse olen kokenut hyödylliseksi joskus ihan vain suuttumalla hevoselle - ja ehkä itsellenikin. Tosin tämä taktiikka ei varmastikaan toimi kaikilla, jos vastauksena on vain pari pukkia ja nyrpeä hevonen, kuten torstaina estetunnilla ollut Pik Leon. Sen kanssa en ole vieläkään saanut kokea niitä oikeasti reippaita hetkiä (siis itse aiheuttamanani, toki säikähtäminen/villiintyminen on eri asia). Leiskasta ja Bonosta on nyt tainnut tulla mun vakiohevoset erityisesti estetunneilla - ei ehkä niin hyvä asia. Bono on koulupuolella vielä ihan jees, silloin olen onnistunutkin tekemään jotain asialle. Estepuolella - njääh. Se ei vaan ole fyysisesti luotu hyppäämiselle, toisin kuin Pik Leonista voisi ehkä sanoa. Sekin tosin sattuu olemaan sen verran hidas, ettei sillä hyppääminen ole erityisen miellyttävää.

Torstaina estetunnilla aloitimme verkkaamisen jälkeen puomeilla, jonne madeltiin erittäin hienosti ja askeleet eivät läheskään joka kerta osuneet kohdilleen. Ainoa hauska asia, mikä tässä tehtävässä oli, oli sen laukanvaihdot. Ne on vähän tollaset "pompahtavat", eivätkä ehkä niin tyylipuhtaat, mutta ainakin se osaa tehdä ne helposti. Siinä on onneksi edes jonkinmoinen mittari sille, että se on suht hyvin "jalan edessä" (jos sitä siksi voi kutsua). Esteitä hypättiin aina lisäten tehtävään seuraava osa 'radasta'. Aluksi oli siis vain yksi yksittäinen, sitten seuraavalla kerralla otettiin sen lisäksi toinen ja kolmannella kerralla vielä seuraava jnejne. Ensimmäinen este tuli meille vähän huonosti kaarteella, jossa Leiska onnistui joka kerta hyytymään. Ensimmäisen esteen jälkeen tuli kaarre oikealle, seuraavana vuorossa olevalle okserille. Sen jälkeen Pik Leon onnistuikin vähän ehkä innostumaan (ainakin se tuntui selkään, videosta ei ehkä näy niin selkeästi) ja loput esteet sujui usemmiten varsin mallikkaasti.

 

Pik Leonilla koitan aina edistää sen halua liikkua muun muassa seisomalla jalustimilla kevyessä istunnassa, etten vahingossa takertuisi siihen kiinni. Välillä istun satulaan ja "tyrkkään" sitä vähän eteenpäin (kuulostaa tosi oudolta, enkä tiedä onko siitä oikeasti apua, mutta näin vaan tapahtuu). Kolmas keino on toki raippa, mitä en kovin paljoa suosi, koska tällä ruunalla vastauksena on usein vain pysähdys ja pukki tai sitten tavanomainen potku taaksepäin. Raippa kaulalle toimii tällaisilla hevosilla ainakin oman kokemukseni mukaan paljon paremmin, koska hevosen on silloin vaikeampi vastata raippaan pukittamalla. Pik Leonilla tavoitteena on myös saada se kantamaan päänsä - ei missään kauniissa muodossa, vaan ylipäätään kantamaan se, ettei kaikki paino lepää ratsastajan käsillä. Hevonen lyhyeksi ja pikkasen ehkä enemmänkin pohjetta - kuulostaa varsin helpolta, mutta se on kaikkea muuta.

Joka tapauksessa, olisi ihan supersiistiä oppia ratsastamaan hitaita hevosia ja saada ne syttymään. Niin kuin oikeasti, ei vaan pakottamalla ne eteenpäin miljoonan raipaniskun kera, vaan löytämään sen pienen innostuneen pilkahduksen niiden sisältä ja nauttia menosta tyytyväisenä. Sellaista ratsastajaa mä kutsun hyväksi ratsastajaksi. Itse ratsastan useimmiten vähän liikaa hampaat irvessä, ja siksi hevosen saaminen liikkeelle suuttumalla on mulle helppoa. Älkääkä saako tästä väärää kuvaa - mä olen ihan positiivinen ratsastaja, enkä raivoa hevoselle turhasta tai mitenkään erityisesti rankaise sitä. Mun on vaan helpompi saada energia vihasta, kun ilosta. Ehkä jonakin päivänä mä saan Pik Leoninkin kaltaiset hevoset syttymään? Mistäs sitä tietää.

Muistilista: korjattavaa

Ensimmäinen kerta mun tuntsariratsulla ei ollut mitenkään positiivisesti yllättävä. Fiilikset tästä hevosesta: vino, oudon ponimainen, jäykkä ja todella ei-pyörivä laukka.

Muistilista seuraaville tunneille:

Suorista vasemmalta: Heppa oli siis järkyttävän vino vasemmalle ja meni koko ajan lapa ihan vasemmalla. En tiiä yhtään mitä mun olisi pitänyt tehdä asialle, kun se ei tuntunut reagoivan mihinkään. Opettajastakaan ei ollut kummoista apua tässä asiassa.

Ratsasta kulmat: Ihan alkutunnista se kaatui kulmissa. Melkein kirjaimellisesti kaatui. Se vaan jyräsi suoraan mun sisäpohkeen läpi ja kaahasi seuraavalle suoralle uralle (eikä itse asiassa mennyt edes uralle asti vaan jäi siihen siäpuolelle ja valui vähitellen uralle asti). Sain niitä paranemaan jonkin verran tunnin aikana, mm. ihan pysäyttämällä sen sinne. Tää sama effekti toistu mm. volteilla, joten paljon rauhaa ja keskittymistä sille hevoselle. Tuntu vaan, että Rasmus käy vähän vaan pyörähtämässä ympäri ilman sen suurempaa keskittymistä. Pitää siis pistää tätä pollea töihin, on vissiin päässyt vähän kevyemmällä nyt lähiaikoina!

Ratsasta takajalkoja: Sen askel on tosi ponimaista ja pientä ja se ei todellakaan astunut tällä tunnilla alle vaan jäi kipittämään niiden takajalkojensa kanssa. Sen askelta pitäisi saada venytettyä huomattavasti ja saada siitä kunnon liikettä irti. Siinäpä vasta tavoite!

Laukka pyörivämmäksi: Ne lyhkäset laukkapätkät, jota kerettiin ottamaan, oli jotain ihan karmeeta. Se laukka oli vinoa, töksähtelevää ja hevonen kulki pää niin ylhäällä kuin suinkin. Kulmista sitten puhumattakaan... Oikoi sieltä noin kymmenisen metriä, ja kaahotti ne vaan kipittävällä tahdilla.

Muotoa ryhdikkäämmäksi, mutta rennommaksi: Ainakin tänään tunnilla se kulki vaan joko virkkuukoukkuasennossa tai sitten oli etupainoisena lavoillaan. Ryhtiä ja rentoutta!

Siinäpä vasta tavotteita nyt tuleville kahdelle kuukaudelle! Nyt aion kyllä tunkea joka ikiselle koulutunnille ton kanssa, jotta päästään vähän kehittymään :D Mitä tykkäsitte tämmösestä postauksesta?