Taidettiin haukata liian iso pala kerralla

Ei tosiaan tänään menneet kisat putkeen, mutta eihän sitä aina voi onnistua! Pelkästään se, että me päästiin kuitenkin jokaisesta esteestä loppujen lopuksi yli, oli jo suuri työvoitto. Eikä ne kaksi kieltoa sille yhdelle esteelle nyt erityisen yllättäviä olleet, olihan tää meidän eka kasikymppi, enkä ollut kauheasti hepalla kerennyt hyppäämäänkään. Mutta ei enempää selityksiä, välillä näin!

Kisapäivä alkoi mukavasti hevosen harjaamisella, radan kävelyllä ja oman talkootehtävän hoitamisella. Ei ollut menestyksekäs kisapäivä monella muullakaan - ponit temppuili ihan sydämensä kyllyydestä ja pari ratsastajaa päättivät heittää alaskin. Jossain vaiheessa sitten lähdin laittamaan heppaa kuntoon, ja olihan meillä tälläkin kertaa toki meidän hieno pitsihattu ja blingihuopa. ;) Kerkesinkin sitten pienoisen kiirehtimisen jälkeen ajallaan kävelemään. Jolly oli siinä vaiheessa jo vähän pörheenä, eikä se nyt verkkaan mennessäkään erityisemmin rauhoittunut. Verkassa Jolly pysy hyvin käsissä ja sillein, ei mulla kertaakaan tullut fiilistä, että se veisi mua, mutta koko ajan oli sellanen pieni sähkönkipinä vähän ilmassa. Verkkaesteille mentiin joka kerta ties miten päin kiemurrellen, mutta rohkaisulla yli. Toinen verkkaeste olikin jännempi ja siihen otettiin ekalla kerralla kielto. Tokalla kerralla taas ihan hujan hajan, mutta yli mentiin. Ei varmastikaan näyttänyt kaikkein varmimmalta menolta, mutta Jollyn kanssa suurimmat tavotteet on vaan päästä yli ja sitten kun se tosta suurimmasta jännityksestään pääsee ja saadaan kokemusta, niin voidaan ruveta hienosäätämään. Loppujen lopuksi saatiin suht normaali hyppy.

Huii, jänskätti! Pitäähän sitä ottaa vähän ylimääräsiä senttejä tohon väliin, ettei varmana osu.. :'D

Taiteellinen lähikuva

Mun vuoro olikin heti ekana (tässä verkkaryhmässä siis), joten en kauheasti kerennyt hengähtämään ennen alkutervehdystä. Ja se olikin sitten menoa! Ekalle esteelle tultiin ihan odotetusti kiemurrellen, laukkoja vaihdellen yms. Sama jatkui seuraavalla esteellä, ja sille tulikin tosi erikoinen hyppy. Kolmosesteelle tullut hyppy oli varmaan kaikkein paras, vaikkei sekään mikään tyylipuhdas ollut. :D Nelosesteelle se kyttäsi tosi paljon, ja päätin sitten kannustaa sitä vähän turhankin paljon ja tultiin sitten niin pohjaan, ettei hepan koivet enää nousseet tarpeeksi - yksi pudotus. Sitten laskeuduttiin väärässä laukassa ja sen korjailemiseen meni vähän turhankin kauan, eikä päästy enää samaan reippaaseen rytmiin. Sarjalla ekalle tosi epävarma hyppy, ja tokalle Jolly kieltää. Uusi yritys - nyt tulee sitten säälittävä pysähtyminen jo ekalle osalle - hylky. Noh, kolmas kerta toden sanoi. Nyt ainoat tavoitteet on viedä heppa loppuun asti suht kunnialla.

Töks.

Sarjasta selvittiin, mutta seuraavalla okserille meno näytti vähän kyseenalaiselta. Napakat pohkeet, maiskutukset ja yli päästiin (aikamoisella hypyllä tosin). Seuraava kaarre tuotti vaikeuksia, mutta sen enempää ongelmia ei sitten ollut. Kaksi vikaa estettä sujuvasti. Harmittavat kiellot ja se yksi pudotus, mutta tuo rata oli tosi monelle muullekin vaikea ja itse asiassa vaan yksi pääsi tokaan vaiheeseen asti. :D Anyway, rohkea heppa ja oma ratsastukseni ei nyt ollut kaikkein kauneinta saatika ammattimaisinta, joten kiitos ei siitä kommenttia. Opettaja neuvoi tuolla tuon hylyn jälkeen, että en mä ihan yksin ollut. :) Seuraavat kisat on valitettavasti vasta ensi vuonna, että silloin (ainakin toivottavasti) jatketaan!



Musta on kiva, että oon vihdoin löytänyt ittelleni tämmösen oman kisahevosen, jonka kanssa pääsen treenamaan ja kehittymään. Haaveena olisi, että ehkä jo vuoden päästä muistelisin tämän päiväisiä kisoja, ja pohtisin, että onpas siitä kehitytty. Että meno olisi paljon varmempaa, luontevampaa. Katsotaan!

Kiitos muuten kaikille mahtavista kuvista, kuvat cee Ella, Teresa ja Pinja :)