Takaisin Rasmuksen selkään

Tällä kesällä tutuksi tulleella tuntsarihepalla en ollutkaan mennyt sitten niiden kisojen. Pääsin siis takaisin keskiviikon tunnille jo nyt, koska omaksi onnekseni meidän jaksossa oli tasan kaksi tavallista keskiviikkoa, haha! Ratsuksi sain vähän ehkä yllättäen Rasmuksen, mistä en ollut niinkään innoissani. Rasmus ei tosiaan kuulu mun lempihevosiin ja asennoiduin hieman negatiivisesti jo ennen tuntia. Harvoin kuitenkin annan negatiivisen asenteen vaikuttaa ratsastukseen, ellei sitten ratsastuksen aikana tule jotain dilemmaa, jonka vuoksi sitten hermostun. Mun pitäisi oikeasti oppia kontrolloimaan mun hermot ja rauhottua sen sijaan, että ryhdyn säheltämään ja raivoamaan siellä selässä ihan turhan takia. Harmittava ongelmakohta mun ratsastuksessa tällä hetkellä, toivottavasti pääsen siitä eroon!

Odotin, että Rasmus olisi vaikea (kuten silloin ekoilla kerroilla, kun sillä menin, jolloin kaikki meni täysin pieleen), mutta tosi asiassa Rasmus tuntui enemmän semmoiselta mukavuusaluehevoselta, vaikka se on kaukana siitä. Toki sen tavalliset ongelmat (kuten vinous ja ne takajalat) oli esillä, mutta ainakaan se ei kulkenut pää taivaissa kuolainta vasten viipottaen. Alussa menimme suoraa uraa (pari metriä uran sisäpuolella pitkillä sivuilla) asettaen aina sisälle. Tässä piti ehdottomasti tsekata oma suoruus, mikä sitten heijastui hevosenkin suoruuteen kiemurtelulla. Itse huomasin olevani täysin vino (tipahdan ulos) ja vaikeahan se Rasmuksenkaan oli suoraan mennä. Myös istunta tämmösen pikkuponin (kyllä, se todellakin on ihan pieni) selässä oli haastavaa ja kuvista (jos niistä nyt selvää saa) ja videosta päätellen se näytti kamalalta.

Kamerassa ollut asetukset pikkasen pielessä, eikä näistä saanu edes muokkauksella muuta kun vihreetä puuroa...

Jossain vaiheessa lisättiin voltit lyhyille sivuille, ja huhhuh. Voltilla hevonen lähti kallistumaan kun vene sisälle ja itse roikun ohjassa nykimällä kun viimestä päivää. Opettajan ohjeilla onnistuin parantamaan menoa huomattavasti. Muista vaan pitää se käsi. Mulle hyvä ohje olisi lähinnä pääasiassa kaikille hevosille, että vedä ohjasta tasaisesti. Toimii. :D Joka tapauksessa, toivottomasta menosta se kehitty ihan kelpo katsottavaksi, niin kauaksi aikaa, kunnes päästiin laukkaan. Laukkasimme pääty-ympyrällä, ja huhhuh. Se laukka oli ihan yhtä kamalaa kun odotinkin. Se oli ainakin nelitahtista räpellystä, josta oli kauneus ja siisteys kaukana. Tässä laukassa toteutu se mun alkuperänen mielikuva koko tunnin menosta, eli minä roikun ohjassa ja koitan epätoivosesti pitää sen oikeella tiellä, kun hevonen painaa vastaan kahta kovempaa ja kieltäytyy ehdottomasti ottamasta mitään ohjeita vastaan. Jes.

Vasemmassa kierroksessa meno jatkui aika tasapaksusti kuvailemallani tavalla. Oikeaan kierrokseen sainkin sitten jotain aikaseksi ja hevonenkin pääs vähän hommiin! Tosin siinä se sitten kaatu tosi pahasti sisään ja hyvä kun ei kumoon kellahdettu. Ite oon kuitenkin tyytyväinen edes siihen pieneen saavutukseen, että sain sen kulkemaan suurin piirtein puhdasta, pyöreetä laukkaa! :D Laukassa teimme myös muutamia voltteja, joissa meno oli paljon toivottomampaa kun isolla ympyrällä. Noh, ei enempää niistä. Loppuraveissa Rasmus venytti kivasti eteen-alas ja oli muutenkin ihanan rento, mutta reipas. Ihan kiva tunti, mutta mä en edelleenkaan tykkää tosta hevosesta. Se on puhdas fakta, eikä siitä nyt pääse yli eikä ympäri. Toivotaan, että ensi kerralla saisin sitten jonkun toisen!