Aurinkoa ja sadetta

Keskiviikkona menin omalla tunnilla taas Jolly Jumperilla, johon en kyllä kerennyt saamaan yhtänn enempää tuntumaa/fiilistä kun viime kerrallakaan. Jätti-heppa, joka on oikeesti uskomattoman haastava ja raskas ratsastaa. :D Ja mä en todellakaan osaa istua sen laukassa. En sitten alkuunkaan.

Me mentiin melkeen koko tunti ympyröillä, pienempää ja isompaa ympyrää kaikissa askellajeissa.  Olin tosiaan taas jättänyt sen raipan pois, joten heppa jäi oikeastaan tunnin aikana koko ajan pohkeen taakse, argh. Laukka oli ainoa poikkeus, jossa se edes jonkin verran liikkui! Ajoittain tuli kivoja pätkiä, jotka sitten katosikin nopeasti ja tilalle tuli järkyttävä alkeiskurssi-meininki. Se painoi tosi paljon aina ulos ja jäi viistämään ulkolapa ihan eri uria pitkin. Kyllähän se takapääkin sieltä välillä heittäyty ulos...!

Vaikeeta tosiaan oli, mutta olishan se ihan magee saada joskus toi menemään oikeesti hyvin. Treeniä, treeniä!

Tän päivän kouluvalkkaan (joka oli nyt sitten mun viimeinen kouluvalkka, neljä vuottahan siellä kerkes hurahtamaan!) sain sitten Silverin, jota olinkin toivonut. Kerrankin näin! Tunnilla menimme ympyröillä, ympyrän vaihtoja, loivia kiemurauria, pari laukannostoa ja muutamat keskiravitkin. Pääsääntöisesti meni ihan ok, eikä yhtäkkiä yllättänyt sade haitannut ollenkaan! En meinannut edes oikein huomata sitä. :D Jos ei lasketa sitten tunnin jälkeistä fiilistä kun ridahousut liimautu ihoon ja kypärästä tippu vesipisaroita. 

Alkutunnista mun piti ratsastaa Silveriä mahdollisimman isolle kaulalle ja se toimi oikein hyvin silleinkin. Aika paljon sai kyllä olla ajamassa sitä eteenpäin, sen verran hidas se kuitenkin on. Sitten alettiin keräilemään ohjia ja jatkettiin loivilla kiemuraurilla. Nää suju oikeen hyvin. Siinä välissä taidettiin (miten mulla on aina näin huono muisti kaikkien ridatuntien jälkeen?!) sitten ottaa muutamat laukannostot. Suoraan sanottuna suju aika surkeesti, ehkä yksi laukannosto oli oikeasti siedettävä. Muuten itse vaan heitin ohjan pois ja sorruin pelkästään ajamaan sen laukkaan, äh. Laukassa tuli muutamia hyviä pätkiä, kunhan sain itselleni tarpeeksi tilaa...!

Siinä väleissä tulimme aina keskiraveja, joista ensimmäinen onnistu ihan superhyvin! Ekaa kertaa tunsin, että Silver oikeesti tais venyttää sen jalkoja, eikä lähtenyt kipittämään vaan lujempaa poniravia. Niistä muista keskiraveista ei sitten puhutakkaan... :D

Silverillä nyt sitten varmaan parin viikon päästä koulukisohin (kiitos koulun, en ole päässyt käymään yhdessäkään estevalkassa sitten viime kisojen) Helppo B A 1 vuorossa tällä kertaa. Silmäilin sitä vähän pikasesti ja kappas - sieltä löytyy meidän tää ehdoton bravuuri peruutukset ja nää kuuluisat keskiravit kans. Noo, tällä kertaa oon ainakin paremmin valmistautunut!

Silver-kuvat kuvannut Tia.