2. Ei tainnut olla ihan mun päivä

Normaalilla koulutunnilla olin siis eilen (tiistaina) Leppävaarassa, ratsuna toimi tällä kertaa Fabienne. Alkufiilikset oli positiiviset, koska edellisellä kerralla poni ollut aivan ihana, jotenkin oli tuntunut niin helpolta.

Tällä kertaa oli kuitenkin vähän eri tunnelmat, ensimmäisen 15 minuutin jälkeen itseltä meni kärsivällisyys, enkä saanut mitään apuja läpi ja tuntu, että olin unohtanut ratsastuksesta kaiken mitä olen oppinut. Tuli sellanen alkeiskurssifiilis, tuntu että revin ponia suusta ja riehuin siellä selässä. Teimme voltteja kulmiin ja suorilla urilla piti tehdä siirtymisiä. En saanut mitään apuja läpi, mikä ei siis johtunut Fabiennesta, ihan omaa syytä kaikki. Opettaja kuitenkin sanoi, että varon liika ponia ja ihmettelin kyllä suuresti, koska itsestä tuntui siltä, että revin sen ponin suun kohta auki...

Välikäyntien jälkeen sanottiin, että ottakaa jalustimet pois. Pakko ei kuitenkaan ollut, ja koska mulla nyt ei onnistunut jalustimillakaan, niin turhaan olisin niitä pois ottanut. Teimme siirtymisiä askellajien sisällä, ja tää tehtävä ei tosiaan helpottanut mun oloa. Fabienne on sellanen ikiliikkuja, että mielellään kiitäisi täyttä vauhtia aina ja ne askeleen lyhennykset ja pidennykset sai sen vaan hermostumaan, kun en itsekään ponia pystynyt rauhoittamaan. Siihen meni sitten tääkin tehtävä, eikä laukka yhtään parantanut.

Fabienne on aivan suunnattoman vino, se heittää takapään aina sisälle ja laukassa se tuntui ihan kauheelta. Laukassakin olisi kuulunut tehdä siirtymisiä, mutta itse en juurikaan keskittynyt siihen. Raviin siirtyessä poni lähti vain kiitämään pää niin taivaassa kun ikinä, että tuli jo epätoivonen olo ja koko tunnin aikana meinasin pari kertaa vaan tulla alas selästä ja viedä ponin talliin, mikä ei tietenkään käynyt päinsä.

Opettajakin sitten jo vähän luovutti loppuvaiheessa, kun huomasi, ettei meillä onnistunut lainkaan, mikä oli ihan hyvä. En olisi kestänyt sitä, että se koko ajan katsoisi, kun kaikki menee niin huonosti. Jos ei nyt ihan masentunutta postausta tulisi, niin sanotaan, että loppuraveissa ja käynneissä sain sen rentoutumaan ekan kerran tunnin aikana ja siitä olisin voinut ratsastuksen aloittaa, enkä suinkaan lopettaa.

Tuskin ponia ensi kerralla saan, mutta katsotaan. Sitten plussana vielä tähän niin hyvin menneesseen tuntiin; tulin kipeäksi. Saa nähdä, että miten käy torstaisen rataharjoituksen, kun kurkku kipeänä tälläkin hetkellä. Toivotaan kuitenkin parasta!

Ps. Sori taas kuvaton postaus ):

Pps. Illalla tulossa pieni "yllätys", tulkaa vilkaisemaan. ;)